Lapsia hankkinut: Oletko salaa kateellinen VELA:ihmisille?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"] Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. [/quote] Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni? [/quote] sitä on vaikea lapsettomalle selittää. Se pyyteetön rakkaus omaan lapseen pitää kokea!

[/quote]

Kyllä minä tiedän, mitä pyyteettömällä rakkaudella tarkoitetaan. En kaipaa mitään runollista kuvausta siitä, miltä se tuntuu. Minä kysyin, mikä tekee vanhemmanrakkaudesta niin ylivertaisen tunnekokemuksen, että sen vuoksi pitäisi muuttaa elmänsä monella tapaa (ja osin selvästi huonompaan suuntaan). Saman kysymyksen voisi oikeastaan esittää mistä tahansa tunnekokemuksesta: mikä voimakkaissa tunteissa on niin kovin arvokasta? -63

Itseäni huvittaa nämä lapsettomien "säälijät", jotka katsovat tarpeelliseksi tuntea itsensä onnellisemmiksi vain koska ovat lisääntyneet. Ei minua tarvitse sääliä, koska en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä olisin halunnut. Tahtomattaan lapsettomiksi jääneitä onkin ihan loogista sääliä (vaikka sekin on vähän alentuvaa käytöstä), mutta jos olen itse valinnut lapsettoman elämän, miksi ihmeessä kahdehtisin sinun perhe-elämääsi? :D

Minulla on ollut itsetuntoa valita itselleni oikea ratkaisu. Lapsella on aina oikeus olla vanhemmilleen kaikki kaikessa enkä halua uhrata itseäni toiselle ihmiselle. Siksi jätän lapset kokonaan tekemättä. Olen surullinen lähinnä niiden puolesta, jotka tekevät lapsia vain sosiaalisen paineen ja tavan vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]

Itseäni huvittaa nämä lapsettomien "säälijät", jotka katsovat tarpeelliseksi tuntea itsensä onnellisemmiksi vain koska ovat lisääntyneet. Ei minua tarvitse sääliä, koska en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä olisin halunnut. Tahtomattaan lapsettomiksi jääneitä onkin ihan loogista sääliä (vaikka sekin on vähän alentuvaa käytöstä), mutta jos olen itse valinnut lapsettoman elämän, miksi ihmeessä kahdehtisin sinun perhe-elämääsi? :D

Minulla on ollut itsetuntoa valita itselleni oikea ratkaisu. Lapsella on aina oikeus olla vanhemmilleen kaikki kaikessa enkä halua uhrata itseäni toiselle ihmiselle. Siksi jätän lapset kokonaan tekemättä. Olen surullinen lähinnä niiden puolesta, jotka tekevät lapsia vain sosiaalisen paineen ja tavan vuoksi.

[/quote] Sääliä aiheuttaakin juuri se, että ette voi tietää mistä jäätte paitsi.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]

Itseäni huvittaa nämä lapsettomien "säälijät", jotka katsovat tarpeelliseksi tuntea itsensä onnellisemmiksi vain koska ovat lisääntyneet. Ei minua tarvitse sääliä, koska en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä olisin halunnut. Tahtomattaan lapsettomiksi jääneitä onkin ihan loogista sääliä (vaikka sekin on vähän alentuvaa käytöstä), mutta jos olen itse valinnut lapsettoman elämän, miksi ihmeessä kahdehtisin sinun perhe-elämääsi? :D

Minulla on ollut itsetuntoa valita itselleni oikea ratkaisu. Lapsella on aina oikeus olla vanhemmilleen kaikki kaikessa enkä halua uhrata itseäni toiselle ihmiselle. Siksi jätän lapset kokonaan tekemättä. Olen surullinen lähinnä niiden puolesta, jotka tekevät lapsia vain sosiaalisen paineen ja tavan vuoksi.

[/quote] Sääliä aiheuttaakin juuri se, että ette voi tietää mistä jäätte paitsi.
[/quote]
Kun ei me jäädä paitsi mistään mistä ei haluttais jäädä. Enemmän mä säälin tuota yläkerran naista, sillä lapsi huutaa vieläkin ja se menee aamuvuoroon huomenna.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:10"]En pätkääkään! Lapsettomasta elämästä puuttuu "suuri sisältö" ja uuden sukupolven mukanaan tuoma elämänilo. Tiedän, sillä olen joskus ollut lapseton.
[/quote] Voi herraisä... Sinäpäs et kuule tiedä, miten suurta onnea tuo se kun Reinari-tarantellani saa Lysti-puolisonsa kanssa poikasia aina keväisin, voi että sitä uusien sukupolvien tuomaa iloa ja pienten jalkojen tepsutusta <3 Eli tasoissa ollaan.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:14"]En. Sain esikoisen kun täytin 20, seuraaviin menikin sitten yli 14 vuotta. Ennen esikoista olin asunut jo vuosia omillani ja miehen kanssa avoliitossa. 16-vuotiaana kävin kapakoissa jonkun kerran, kokeilin humalaakin kerran, eikä miellyttänyt yhtään. Isäni on alkoholisti, mutta onneksi itse en saa viinasta mitään kiksejä.

Matkusteluhinkua ei ole koskaan ollut Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle, lentokoneessa en ole koskaan ollut, ajatuskin pelottaa. Nyt nelikymppisenä tekisi mieli mennä jonnekin puutarhamatkalle, mutta eipä taida koskaan olla varaa kun olen ollut elämästäni niin ison osan työttömänä. Muutenkaan en kestä kuumaa, en voi sietää rannalla makaamista, en tykkää erikoisista ruuista, pelkään kaikkia ötököitä. Ja kun tosiaan se bilettäminen ei ole mun juttu..

Kyllä olisi elämä ollut tyhjää, tylsää ja yksinäistä ilman lapsia. On mulla toki harrastukset, ja tykkään olla välillä yksinkin, on vähän erityisherkän piirteitä, mutta kyllä olen saanut aina olla yksinkin, pikkuvauva-ajat joita on ollut kaksi kertaa on toki pitänyt olla vähän tiiviimmin lapsen/lasten kanssa, mutta ei mua kukaan kotiin ole kahlehtinut.

Yleensä ne on perheettömiä jotka valittaa yksinäisyyttään koko ajan, kyllä minäkin joskus kärsin siitä kun ei ole kavereita tarpeeksi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä lasten kanssa, vaan elämän yleensä kun tie on vienyt satojen kilometrejen päähän lähtöpisteestä ja taas seuraavaan paikkaan.

Suurimmat ongelmat elämässä on aiheuttanut ex-mies ja työttömyys.

Velojen elämä ei aiheuta mitään erikoista tunnetta minussa, joskin joskus on tullu pieni säälin tunne ihmistä kohtaan jolla ei ole ketään, ja olen ajatellut että olisi kannattanut tehdä lapsi aikoinaan niin olisi edes se.
[/quote] Viimeinen lause oli kuvottava.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:45"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"]

Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi.

[/quote]

Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni?
[/quote]

sitä on vaikea lapsettomalle selittää. Se pyyteetön rakkaus omaan lapseen pitää kokea!
[/quote] Ja entäs kun minä en kokenut sitä? Mitä minun tulisi tehdä kuusivuotiaan poikani kanssa, koska hän ei rakasta minua pyyteettömästi enkä minä häntä, heittää pellolle? Mennä mielisairaalaan?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]Itseäni huvittaa nämä lapsettomien "säälijät", jotka katsovat tarpeelliseksi tuntea itsensä onnellisemmiksi vain koska ovat lisääntyneet. Ei minua tarvitse sääliä, koska en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä olisin halunnut. Tahtomattaan lapsettomiksi jääneitä onkin ihan loogista sääliä (vaikka sekin on vähän alentuvaa käytöstä), mutta jos olen itse valinnut lapsettoman elämän, miksi ihmeessä kahdehtisin sinun perhe-elämääsi? :D

Minulla on ollut itsetuntoa valita itselleni oikea ratkaisu. Lapsella on aina oikeus olla vanhemmilleen kaikki kaikessa enkä halua uhrata itseäni toiselle ihmiselle. Siksi jätän lapset kokonaan tekemättä. Olen surullinen lähinnä niiden puolesta, jotka tekevät lapsia vain sosiaalisen paineen ja tavan vuoksi.
[/quote]
Vaikka se sinusta tuntuu täysin turhalta sääliä veloja , niin toisissa lapsettomissa he aiheuttavat sellaisia tunteita. Toisissa ehkä kateutta ja toisissa välinpitämättömyyttä. Yritä nyt vain hyväksyä ja elää sen asian kanssa. Kaikki eivät ihaile tai kadehdi veloja, vaikka sinä olisit kuinka sinut omien valintojesi kanssa. Eikä kaikkien lapsiperheiden elämä ole mitenkään kauheaa, köyhää tai rajoittunutta. Ehkä kaikein eniten koen sääliä, kun huippuälykkäät ja lahjakkaat päättävät olla tietoisesti hankkimatta lapsia. Se ei ole vaan sääli ettei he itse saa kokea mitä on omat lapset, mutta ennen kaikkea heidän geeninsä ei periydy.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:14"]En. Sain esikoisen kun täytin 20, seuraaviin menikin sitten yli 14 vuotta. Ennen esikoista olin asunut jo vuosia omillani ja miehen kanssa avoliitossa. 16-vuotiaana kävin kapakoissa jonkun kerran, kokeilin humalaakin kerran, eikä miellyttänyt yhtään. Isäni on alkoholisti, mutta onneksi itse en saa viinasta mitään kiksejä.

Matkusteluhinkua ei ole koskaan ollut Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle, lentokoneessa en ole koskaan ollut, ajatuskin pelottaa. Nyt nelikymppisenä tekisi mieli mennä jonnekin puutarhamatkalle, mutta eipä taida koskaan olla varaa kun olen ollut elämästäni niin ison osan työttömänä. Muutenkaan en kestä kuumaa, en voi sietää rannalla makaamista, en tykkää erikoisista ruuista, pelkään kaikkia ötököitä. Ja kun tosiaan se bilettäminen ei ole mun juttu..

Kyllä olisi elämä ollut tyhjää, tylsää ja yksinäistä ilman lapsia. On mulla toki harrastukset, ja tykkään olla välillä yksinkin, on vähän erityisherkän piirteitä, mutta kyllä olen saanut aina olla yksinkin, pikkuvauva-ajat joita on ollut kaksi kertaa on toki pitänyt olla vähän tiiviimmin lapsen/lasten kanssa, mutta ei mua kukaan kotiin ole kahlehtinut.

Yleensä ne on perheettömiä jotka valittaa yksinäisyyttään koko ajan, kyllä minäkin joskus kärsin siitä kun ei ole kavereita tarpeeksi, mutta ei sillä ole mitään tekemistä lasten kanssa, vaan elämän yleensä kun tie on vienyt satojen kilometrejen päähän lähtöpisteestä ja taas seuraavaan paikkaan.

Suurimmat ongelmat elämässä on aiheuttanut ex-mies ja työttömyys.

Velojen elämä ei aiheuta mitään erikoista tunnetta minussa, joskin joskus on tullu pieni säälin tunne ihmistä kohtaan jolla ei ole ketään, ja olen ajatellut että olisi kannattanut tehdä lapsi aikoinaan niin olisi edes se.
[/quote] Viimeinen lause oli kuvottava.
[/quote] Te jotka miinustatte, perustelkaa, miksi teidän mielestänne todella olisi hyvä hankkia lapsi varta vasten yksinäisyyden varalle? Oikeasti, joskus järkyttää tietynlaisten ihmisten typeryys, itsekkyys ja ajattelemattomuus.

Todella oksettava ajatus, että joku tekisi lapsen vain siksi, ettei olisi yksin. Tuollaisten äitien lapsista kasvaa ahdistuneita aikuisia, joilla on sitoutumisongelmia. Lapsi on ihan oma, itsenäinen persoonansa, eikä mikään äidin minuuden ja olemassaolon pönkittäjä. Enemmän säälittää tuollaisten vanhempien lapset kuin kukaan muu.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]Itseäni huvittaa nämä lapsettomien "säälijät", jotka katsovat tarpeelliseksi tuntea itsensä onnellisemmiksi vain koska ovat lisääntyneet. Ei minua tarvitse sääliä, koska en ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi, mitä olisin halunnut. Tahtomattaan lapsettomiksi jääneitä onkin ihan loogista sääliä (vaikka sekin on vähän alentuvaa käytöstä), mutta jos olen itse valinnut lapsettoman elämän, miksi ihmeessä kahdehtisin sinun perhe-elämääsi? :D

Minulla on ollut itsetuntoa valita itselleni oikea ratkaisu. Lapsella on aina oikeus olla vanhemmilleen kaikki kaikessa enkä halua uhrata itseäni toiselle ihmiselle. Siksi jätän lapset kokonaan tekemättä. Olen surullinen lähinnä niiden puolesta, jotka tekevät lapsia vain sosiaalisen paineen ja tavan vuoksi. [/quote] Vaikka se sinusta tuntuu täysin turhalta sääliä veloja , niin toisissa lapsettomissa he aiheuttavat sellaisia tunteita. Toisissa ehkä kateutta ja toisissa välinpitämättömyyttä. Yritä nyt vain hyväksyä ja elää sen asian kanssa.

[/quote]

Nyt en tainnut ihan ymmärtää, mitä tarkoitit.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis
[/quote] No tämähän kuulostaa hyvältä, voin siis lapsen hankkimalla kokea jotain jota kukaan ei osaa kuvailla yhtään mitenkään, ja hintana on vain koko loppuelämäni. Kiinni veti!

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"] Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. [/quote] Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni? [/quote] sitä on vaikea lapsettomalle selittää. Se pyyteetön rakkaus omaan lapseen pitää kokea!

[/quote]

Kyllä minä tiedän, mitä pyyteettömällä rakkaudella tarkoitetaan. En kaipaa mitään runollista kuvausta siitä, miltä se tuntuu. Minä kysyin, mikä tekee vanhemmanrakkaudesta niin ylivertaisen tunnekokemuksen, että sen vuoksi pitäisi muuttaa elmänsä monella tapaa (ja osin selvästi huonompaan suuntaan). Saman kysymyksen voisi oikeastaan esittää mistä tahansa tunnekokemuksesta: mikä voimakkaissa tunteissa on niin kovin arvokasta? -63

[/quote]

No et sinä selvästikään TIEDÄ. Luulet tietäväsi. 

Mutta ei sitä ole pakko tietää tai kokea. Me jotka olemme kokeneet, tiedämme ettei suurempaa asiaa ole. Ei siinä rinnalla ystävien rakkaus tai puolison rakkaus ole millään lailla verrannollisia.

Ja yksi ihmisen, tai minkä tahansa lisääntymiskykyisen elävän olennon tai asian elämän perustehtävä on lisääntyminen. Totta kai se on kirjoitettu kaikin tavoin geeneihimme, yhteisöihimme, kulttuuriimme, että se on tavallisen ihmisen kohdalla merkittävin asia minkä voi tehdä, yksi elämän peruskokemuksista, joka liittää meidät aikojen alusta alkaneiden ja aikojen loppuun päättyvien sukupolvien ketjuun.

Kadehdin, elämäni on pilalla lasten myötä, mitään pyytetöntä suurta rakkautta ei ole kuulunut, on vain arki, joka toistuu koko ajan samanlaisena. Ei tätä lapsiperheen arjen harmautta voi edes kuvailla :(

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis [/quote] No tämähän kuulostaa hyvältä, voin siis lapsen hankkimalla kokea jotain jota kukaan ei osaa kuvailla yhtään mitenkään, ja hintana on vain koko loppuelämäni. Kiinni veti!

[/quote]

...sua kukaan pakota, urpo. Ei lapsi ole mikään tilaustuote, joka takaa vanhemmilleen onnea ja auvoa ja ihanuutta. Lapsi voi olla vammainen tai mt-ongelmainen jo pienestä pitäen ja aiheuttaa suunnattomasti surua ja tuskaa.

Mutta katsos kun jotkut haluaa Elää tätä elämää ihan oikeasti pohjamutia myöten. Tuntea ne suurimmat onnen tunteet ja epätoivon hetket, antaa aikaa, rakkautta ja ison palan omaa elämäänsä niille lapsilleen. Ihan vaan koska se on Elämää isolla Eellä. Ei kaikki halua helvetin kliiniä elämää jossa aamuja ei kukaan häiritse, paikkoja ei kukaan sotke jne. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:10"]En ole. Monesti säälin vapaaehtoisesti lapsettomia. Peloissaan jättävät elämän merkittävimmän ja ihanimman asian kokematta.
[/quote] Huono trolli. Tässä maailmassa vaatii enemmän rohkeutta olla tekemättä jotain, mitä lähes kaikki muut tekevät, kuin tehdä siten miten lähes kaikki muutkin. Ja ihanin, merkittävin asia elämässä... Heh, tästä voidaan toki olla montaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"] Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. [/quote] Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni? [/quote] sitä on vaikea lapsettomalle selittää. Se pyyteetön rakkaus omaan lapseen pitää kokea!

[/quote]

Kyllä minä tiedän, mitä pyyteettömällä rakkaudella tarkoitetaan. En kaipaa mitään runollista kuvausta siitä, miltä se tuntuu. Minä kysyin, mikä tekee vanhemmanrakkaudesta niin ylivertaisen tunnekokemuksen, että sen vuoksi pitäisi muuttaa elmänsä monella tapaa (ja osin selvästi huonompaan suuntaan). Saman kysymyksen voisi oikeastaan esittää mistä tahansa tunnekokemuksesta: mikä voimakkaissa tunteissa on niin kovin arvokasta? -63

[/quote]

No et sinä selvästikään TIEDÄ. Luulet tietäväsi. 

Mutta ei sitä ole pakko tietää tai kokea. Me jotka olemme kokeneet, tiedämme ettei suurempaa asiaa ole. Ei siinä rinnalla ystävien rakkaus tai puolison rakkaus ole millään lailla verrannollisia.

Ja yksi ihmisen, tai minkä tahansa lisääntymiskykyisen elävän olennon tai asian elämän perustehtävä on lisääntyminen. Totta kai se on kirjoitettu kaikin tavoin geeneihimme, yhteisöihimme, kulttuuriimme, että se on tavallisen ihmisen kohdalla merkittävin asia minkä voi tehdä, yksi elämän peruskokemuksista, joka liittää meidät aikojen alusta alkaneiden ja aikojen loppuun päättyvien sukupolvien ketjuun.

[/quote]

Ja kun siellä kiukkuiset takakireät velat nyt niin perkeleesti alapeukuttaa, niin perustelkaapas vähän, jos osaatte. Vai kiukuttaako vaan taas, kun universumi ei pyörikään teidän ympärillänne?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:41"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:49"]Ei sitä rakkautta pysty mitenkään sanoin kuvata. T:ohis [/quote] No tämähän kuulostaa hyvältä, voin siis lapsen hankkimalla kokea jotain jota kukaan ei osaa kuvailla yhtään mitenkään, ja hintana on vain koko loppuelämäni. Kiinni veti!

[/quote]

...sua kukaan pakota, urpo. Ei lapsi ole mikään tilaustuote, joka takaa vanhemmilleen onnea ja auvoa ja ihanuutta. Lapsi voi olla vammainen tai mt-ongelmainen jo pienestä pitäen ja aiheuttaa suunnattomasti surua ja tuskaa.

Mutta katsos kun jotkut haluaa Elää tätä elämää ihan oikeasti pohjamutia myöten. Tuntea ne suurimmat onnen tunteet ja epätoivon hetket, antaa aikaa, rakkautta ja ison palan omaa elämäänsä niille lapsilleen. Ihan vaan koska se on Elämää isolla Eellä. Ei kaikki halua helvetin kliiniä elämää jossa aamuja ei kukaan häiritse, paikkoja ei kukaan sotke jne. 
[/quote] No niin, sanoit sen itsekin, että lapsi tuo mukanaan myös huonoja puolia. Lapsi ei ole ainoa asia, joka tekee elämästä sotkuista, surullista, suututtavaa ja vaikeaa eli elämää isolla eellä, kyllä niitä riittää veloillakin, älä siitä huoli. Ilomme me saamme jostain ihan muusta, kuin lapsista, ymmärrä se että olemme erilaisia, nautimme eri asioista ja elämäsi alkaa näyttää valoisammalta.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:35"]

Mutta ei sitä ole pakko tietää tai kokea. Me jotka olemme kokeneet, tiedämme ettei suurempaa asiaa ole.

[/quote]

Epäilemättä tiedät, minkälainen tunne vanhemmanrakkaus on, ja selvästikin pidät sitä tärkeänä. Tästä sinun ei tarvitse minua vakuuttaa, sillä uskon sen muutenkin. Jätit kuitenkin vastaamatta varsinaiseen kysymykseeni: miksi juuri vanhemmanrakkaus on niin hieno asia, että sen vuoksi kannattaisi sietää kaikkia lisääntymisen haittapuolia. En siis kysynyt, tuntuuko vanhemmanrakkaus kivalta, vaan miksi tämän kiva tunne painaa vakakupissa niin paljon. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita. -63

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:43"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:14"] Säälin salaa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät tiedä millaisesta pyyteettömäst rakkaudesta jäävät paitsi. [/quote] Mikä siinä pyyteettömässä rakkaudessa on niin hienoa, että sen vuoksi kannattaisi sietää valtava määrä lasten hankinnan huonoja puolia, joista pahimmat ovat todella huonoja? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää. Minulle on ainakin aina riittänyt ystävien rakkaus, seurustelukumppanin kanssa jakamani romanttinen rakkaus, eläinrakkaus, rakkaus minulle tärkeitä ei-inhimillisiä asioita kohtaan sekä opetajantyössäni lapsia kohtaan kokema ns. pedagoginen rakkaus. Mikä omaa lasta kohtaan tunnettavassa (vai oman lapsen osoittamassa?) rakkaudessa on niin hyvää, että sen vuoksi kannattaisi luopua nykyisestä elämästäni? [/quote] sitä on vaikea lapsettomalle selittää. Se pyyteetön rakkaus omaan lapseen pitää kokea!

[/quote]

Kyllä minä tiedän, mitä pyyteettömällä rakkaudella tarkoitetaan. En kaipaa mitään runollista kuvausta siitä, miltä se tuntuu. Minä kysyin, mikä tekee vanhemmanrakkaudesta niin ylivertaisen tunnekokemuksen, että sen vuoksi pitäisi muuttaa elmänsä monella tapaa (ja osin selvästi huonompaan suuntaan). Saman kysymyksen voisi oikeastaan esittää mistä tahansa tunnekokemuksesta: mikä voimakkaissa tunteissa on niin kovin arvokasta? -63

[/quote]

No et sinä selvästikään TIEDÄ. Luulet tietäväsi. 

Mutta ei sitä ole pakko tietää tai kokea. Me jotka olemme kokeneet, tiedämme ettei suurempaa asiaa ole. Ei siinä rinnalla ystävien rakkaus tai puolison rakkaus ole millään lailla verrannollisia.

Ja yksi ihmisen, tai minkä tahansa lisääntymiskykyisen elävän olennon tai asian elämän perustehtävä on lisääntyminen. Totta kai se on kirjoitettu kaikin tavoin geeneihimme, yhteisöihimme, kulttuuriimme, että se on tavallisen ihmisen kohdalla merkittävin asia minkä voi tehdä, yksi elämän peruskokemuksista, joka liittää meidät aikojen alusta alkaneiden ja aikojen loppuun päättyvien sukupolvien ketjuun.

[/quote]

Ja kun siellä kiukkuiset takakireät velat nyt niin perkeleesti alapeukuttaa, niin perustelkaapas vähän, jos osaatte. Vai kiukuttaako vaan taas, kun universumi ei pyörikään teidän ympärillänne?
[/quote] Sinulla tässä tuntuu epärealistiset odotukset universumin keskipisteestä olevan kun odotat että keskiyöllä, 10 minuuttia viestisi jälkeen joku ampaisee paikalle vastaamaan aivopieruusi.