Lue keskustelun säännöt.
Kiittämätön kummilapsi jää ilman joululahjaani
24.11.2021 |
Kaikki nämä vuodet olen muistanut kummilasta: joka joulu ja syntymäpäivä olen antanut lapselle hänelle mieluisan lahjan. Kummilapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen, eikä osaa vieläkään kiittää lahjoista. Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.) Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että tuon ikäinen osaa jo kiittää lahjasta.
Kummilapsen ollessa pienempi kävin monta kertaa vuodessa kylässä, vaikka välimatka oli tosi pitkä ja opiskelijana budjetti tiukilla. Kummilapsen perhe ei tullut käymään luonani koskaan, vaan matkustin aina heidän luokseen. Olen ottanut kummilapseen yhteyttä monta kertaa vuodessa laittamalla postikortteja, whatsappailemalla kummilapsen kanssa, soittelemalla jne. Olen kiinnostunut kummilapsen asioista. Viimeisimmällä kerralla käydessäni perheen luona kylässä kummilapsi keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan, vaikka kertoi kovasti odottaneensa vierailuani. Vierailu päättyi kesken kaiken, kun heille tuli parempaa tekemistä kuin etukäteen sovittu kummin vierailu useamman sadan kilometrin päästä.
Aiemmin minut on kutsuttu kummilapsen synttäreille, mutta tänä vuonna kutsua ei tullutkaan. Luulin, että synttärit jäivät pitämättä koronan takia vaikkei kokoontumisrajoituksia tuolloin ollut. Jälkikäteen sain kuulla, että kaikki muut kummit ja sukulaiset oli kutsuttu juhliin eli ei ollut kyse siitä, että koronan takia juhlat olisivat jääneet väliin. Synttäreitä oli juhlittu isolla porukalla. Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. Juhlien jälkeen eivät ole pyytäneet käymään eivätkä ole laittaneet yhtään viestiä.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitta on nyt täysi. En enää osta kummilapselle joululahjoja tai muutenkaan muista yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Jos ei osata arvostaa muistamista ja kummilapsen elämässä mukana olemista, niin antaa olla. Tiedoksi tämä näin anonyymisti kummilapsen äidille, joka kuitenkin lukee tätä palstaa. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi joululahjaa ei tule. Toista kummilasta sen sijaan muistan ilomielin, perheensä arvostaa muistamisiani paljon ja on vastavuoroisesti yhteydessä.
Kiinnostaisi kuulla, ovatko muut päätyneet samaan ratkaisuun kummilapsensa kanssa? Miten kävi?
Ap
P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, miksi olen kaikki vuodet muistanut kummilasta ja pitänyt yhteyttä: siksi, että kummilapseni on minulle tärkeä ja olen halunnut luoda hyvät välit hänen kanssaan jo vauvasta asti. Ei näköjään onnistunut.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, niin odottaako jotkut oikeasti joidenkin alakoululaisten kummilasten pitävän itse yhteyttä? Siis jos ei oo muuten ihan lähisukua.
Kyllä joku 10 v ja nuorempikin osaa viestin laittaa kummille, kun osaa laittaa kaverillekin. Ei se lapsen äiti niitä viestejä lapsen kaverillekaan laita...
Toki osaa, ja siis toki nyt lahjoista kiitetään ja näin, mutta osasta kommentteja sai sellaisen käsityksen, että niiden kuuluis jotenkin muutenkin niiden kanssa soitella tms.
Mitä nyt omaa lapsuutta muistelen, niin ei mulla kyllä 10v tai nuorempana tullut mieleenkään, että oisin jotain kuulumisia kysellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet ihan oikein ap, kun et enää noteeraa mitenkään tätä kummilastasi tai heidän perhettään. Ei mitään lahjoja lapselle
Seuraava tapaaminen rippijuhlissa , jos kutsuvat ja halpa hopearisti lahjaksi.
En tajua, miten tuo kiittäminen on niin vaikeaa. Parissa minuutissa saisi otettua kuvan ja laitettua seuraavan kiitoksen laitettua superhelposti (jos lahja olisi tullut etänä):
"Hei kummi! Kiitos kummipoikasi muistamisesta jouluna! Tässä liitteenä kuva Leosta leikkimässä ostamallasi Lego-setillä. Oli tosi mieluinen lahja! T. Virtaset"
Kyllä minä ainakin mieluummin muistan vastaisuudessakin sellaisia ihmisiä lahjoilla, jotka niistä osaavat kiittää.
mulla samanlainen kokemus kuin aloittajalla. nolointa oli se, kun ostin viimeisimmällä kerralla synttärilahjan etukäteen ja laitoin kummitytölle onnittelut syntymäpäivänä ja kuvan lahjapaketista viestin kera, että saa synttärilahjan sitten kun seuraavan kerran nähdään. kummityttö totes lyhyesti vaan kiitos eikä asiaan sen jälkeen palattu kummitytön tai hänen vanhempiensa taholta eivätkä he ottaneet yhteyttä. tuo lahja odottaa yhä paketoituna kotonani, vaikka synttäreistä on kuukausia aikaa.
ketuttaa, että ostin koko lahjan. olisi pitänyt vain olla ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa aika monessa perheessä tulla ketjun yläpeukkujen perusteella tänä jouluna tilanne, että joku kummi jättääkin lahjan ostamatta. ihan oikein jos lahjoihin on suhtauduttu kiittämättömästi.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että aivan joulun alla tai joulun jälkeen perhe alkaa kysellä lahjan perään.
sanoo vaan osoite hävisi tai lähetto kyllä paketin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kummilapseni on hyvin rikkaasta perheestä (itse en ole rikas). Perheen vanhemmat ja nykyisin myös lapsi toivoo lapselle ihan älyttömän hintaisia lahjoja, koska suhde rahaan on heillä niin erilainen "viiskymppiä on meidän perheessä pikkuraha" ja mulle tuo on monen päivän ruokaraha.
Kummilapsesta näkyi jo ihan pienenä, että tottui jatkuviin kalliisiin lahjoihin ja materiaan. Antamani lahjat, n. 20 e arvoiset, olivat hänelle yhdentekeviä ja hävisivät tavarakasojen uumeniin. Kummilapsi lähestyy nyt murrosikää ja koen lahjojen ostamisen hankalaksi. Itselleni olisi ollut teininä iso juttu saada kummilta vaikka 20 e lahjakortti vaatekauppaan, mutta kummilapselleni tuo on pieni käyttöraha, jonka saa koska tahansa vanhemmilta pyytämällä.
Olenkin ajatellut jättäytyä tästä lahjakierteestä pois. Hirvittää jo nyt ajatuksena kaikki kalliit toiveet, joita tuo teini kehtaisi toivoa. En raaskisi ostaa itsellenikään mitään Marimekon takkia tai parinsadan lenkkareita, niin en raaski ostaa niitä toisen lapsellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mitä vastaat jos kummilapsi tai hänen vanhempansa kysyy miksi lahjaa ei tule/tullut.
Mä oon tehnyt saman ratkaisun kertomatta siitä perheelle. Jos kysyvät niin sanon et lapsi on jo sen verran iso, että muistan synttäreinä vaan kortilla. Kohta murrosiässä olevaa kummityttöäni ei kiinnosta näkeminen, kaverit ja muut jutut on jo niin tärkeitä. Miksi ostelisin lahjoja ihmiselle, joka ei muuten välitä enää olla tekemisissä kanssani? Mieluummin ostan lahjarahalla omalle lapselle jotain mukavaa.
sanoo vaan ei halua ostaa mitään turhaan kun lapsi ei ole Kertonut /soittanut mistä tykkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei jäänyt vanhimman kummilapseni kohdalla siihen, että lahjat olisivat riittäneet. Kun menin kylään niin perheen äiti saattoi todeta koko sisaruskatraalle "Laura vie teidät nyt jäätelölle" kysymättä minulta asiaa tai antamatta rahaa mukaan. Ehkä olisi vielä mennyt, että olisin lähtenyt kummilapsen kanssa kahdestaan jätskille, mutta perheen äiti odotti minun maksavan myös lapsen sisaruksille jäätelön rannan kalliista jäätelökioskista. Onneksi kioski ei ollut tuolloin auki ja vein lapset jäätelöostoksille markettiin. Eipä tajunnut tuo äiti, että lapsikatraan jäätelöannoksiin tuollaisella kalliilla kioskilla olisi mennyt reilusti yli 20 e. Kun itse olin lapsi, oli itsestäänselvää, että tuossa tilanteessa äiti olisi antanut minulle rahaa mukaan ja olisin maksanut rahalla myös kummin jäätelön. En tiedä, onko tuo nykyään tapana, ettei lapsille enää anneta rahaa mukaan kattamaan syntyviä kuluja?
btw, teillä on tässä ketjussa kyllä ihan hirveitä noi kummilasten vanhemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.)” – ap siitä, kun kummilapsi ei kiitä lahjasta
Anteeks nyt, mut mitä hel.v...lahja on lahja, oli sitten paketissa, kassissa tai vaikka ihan ilman mitään paketointia! Kyllä pitäisi opettaa lapselle lahjasta kiittäminen, olipa lahja millainen tahansa. Kuuluu hyviin käytöstapoihin.
täytyy olla helv.etin tyhmä tapaus jos ojentaa mieluisan tavaran ja sanoo onnea/ole hyvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mitä vastaat jos kummilapsi tai hänen vanhempansa kysyy miksi lahjaa ei tule/tullut.
Mä oon tehnyt saman ratkaisun kertomatta siitä perheelle. Jos kysyvät niin sanon et lapsi on jo sen verran iso, että muistan synttäreinä vaan kortilla. Kohta murrosiässä olevaa kummityttöäni ei kiinnosta näkeminen, kaverit ja muut jutut on jo niin tärkeitä. Miksi ostelisin lahjoja ihmiselle, joka ei muuten välitä enää olla tekemisissä kanssani? Mieluummin ostan lahjarahalla omalle lapselle jotain mukavaa.
sanoo vaan ei halua ostaa mitään turhaan kun lapsi ei ole Kertonut /soittanut mistä tykkää
Kuka oma-aloitteisesti kertoilee ympäriinsä mitä haluaa lahjaksi? Omaan makuun se ois ainakin tökerömpää tms, jos kummipoika soittais varta vasten ilmoittaakseen mitä haluaa lahjaksi.
Tai ei itellä oo ainakaan tullut mieleenkään odotella moisia ilmoituksia, oletin sen olevan ihan normi kysyä mitä esim synttärisankari haluaa lahjaksi.
Ja minkä suitsutuksen toivossa te lahjoja ostatte, kun kaikille ei edes kiitos riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin lasta on muka vaikea opettaa kiittämään? Meillä on vasta vauva joka ei puhu vielä sanaakaan, mutta kun on saatu lahjoja niin kyllä lahjan antajan ja vauvan kuullen siinä hetkessä sanon tyylin "Sanotaanpa Emma kiitos, kun sait lahjan. Kiitos." Ja jos lahja on tullut vaikka postissa niin olen kyllä kiittänyt viestillä jälkikäteen.
Harvasta asiasta olen äitinä yhtä tiukkapipoinen kuin siitä, että haluan opettaa lapselleni hyvät käytöstavat. Kiitos kuuluu ihan perussanavarastoon jo pienestä asti.
täytyy lähettää kummilapselle valokuva muki itsestään(kummista)
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten tuo kiittäminen on niin vaikeaa. Parissa minuutissa saisi otettua kuvan ja laitettua seuraavan kiitoksen laitettua superhelposti (jos lahja olisi tullut etänä):
"Hei kummi! Kiitos kummipoikasi muistamisesta jouluna! Tässä liitteenä kuva Leosta leikkimässä ostamallasi Lego-setillä. Oli tosi mieluinen lahja! T. Virtaset"
Kyllä minä ainakin mieluummin muistan vastaisuudessakin sellaisia ihmisiä lahjoilla, jotka niistä osaavat kiittää.
Tämä! Mä oon ainakin ottanut tavaksi laittaa lahjanantajalle kuvan lapsesta käyttämässä lahjaa. Valokuvia tulee kuitenkin otettua kännykällä paljon ja ei oo iso vaiva laittaa kuvaa eteenpäin kiitoksena.
Vierailija kirjoitti:
mulla samanlainen kokemus kuin aloittajalla. nolointa oli se, kun ostin viimeisimmällä kerralla synttärilahjan etukäteen ja laitoin kummitytölle onnittelut syntymäpäivänä ja kuvan lahjapaketista viestin kera, että saa synttärilahjan sitten kun seuraavan kerran nähdään. kummityttö totes lyhyesti vaan kiitos eikä asiaan sen jälkeen palattu kummitytön tai hänen vanhempiensa taholta eivätkä he ottaneet yhteyttä. tuo lahja odottaa yhä paketoituna kotonani, vaikka synttäreistä on kuukausia aikaa.
ketuttaa, että ostin koko lahjan. olisi pitänyt vain olla ostamatta.
Ikävä tilanne, mutta kannattaisi sopia tapaamiset suoraan vanhempien kautta. Ei se lapsi ole välttämättä edes muistanut kertoa saaneensa viestiä, tai on ehkä vain sanonut, että kummi lähetti onnittelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, niin odottaako jotkut oikeasti joidenkin alakoululaisten kummilasten pitävän itse yhteyttä? Siis jos ei oo muuten ihan lähisukua.
Kyllä joku 10 v ja nuorempikin osaa viestin laittaa kummille, kun osaa laittaa kaverillekin. Ei se lapsen äiti niitä viestejä lapsen kaverillekaan laita...
Lapsen sosiaaliset taidot eivät lopu kummien/sukulaisten kohdalla. Jos lapsi pystyy viestittelemään kaverien kanssa, jättämään heille ääniviestejä, kuvia ja videoita, niin onnistuu sama sen kummin tai sukulaistädinkin kanssa. Ja jos lasta jännittää yhteydenotto, niin vanhempi siihen viereen vaan rohkaisemaan ja neuvomaan, miten on tapana toimia.
Minä kyllästyin siihen, että meitä kummeja oli ns. kahden kerroksen väkeä. Muutama "läheisempi" kummi huomioitiin perheen taholta. Jos tuollainen "parempi" kummi meni käymään, niin kokattiin jotain eksoottista kalliimpaa ruokaa, leivottiin kakkua, tarjottiin viiniä ruoan kanssa jne. Näin tämän somesta, jossa kummien vierailuista kiitettiin ja hehkutettiin tarjoiluita.
Jos itse menin kummina kylään, niin ruokana oli jotain arkiruokaa (makaronilaatikkoa tms) eikä tietoakaan muista tarjoiluista. Kerran matkustin kaukaa kylään ja päivän ainoa "lämmin ruoka" oli salaatti ja lämmin voileipä. Paras oli, kun sovimme kerran minun tulevan juhlistamaan lapsen synttäreitä samalla viikolla kuin lapsi täytti vuosia. Vein lapselle lahjan, mutta synttärikahvejakaan ei viitsitty järjestää, perheen äiti ei vaivautunut olemaan edes kotona ja kahvin kanssa perheen isä tarjosi yhden fasupalan. O_o
Enää en jaksa ehdottaa kyläilyjä tai olla kovin aktiivinen kummilapsen perheen suuntaan. Ei kiinnosta olla mikään kakkosvaihtoehto.