Kiittämätön kummilapsi jää ilman joululahjaani

Kaikki nämä vuodet olen muistanut kummilasta: joka joulu ja syntymäpäivä olen antanut lapselle hänelle mieluisan lahjan. Kummilapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen, eikä osaa vieläkään kiittää lahjoista. Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.) Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että tuon ikäinen osaa jo kiittää lahjasta.

Kummilapsen ollessa pienempi kävin monta kertaa vuodessa kylässä, vaikka välimatka oli tosi pitkä ja opiskelijana budjetti tiukilla. Kummilapsen perhe ei tullut käymään luonani koskaan, vaan matkustin aina heidän luokseen. Olen ottanut kummilapseen yhteyttä monta kertaa vuodessa laittamalla postikortteja, whatsappailemalla kummilapsen kanssa, soittelemalla jne. Olen kiinnostunut kummilapsen asioista. Viimeisimmällä kerralla käydessäni perheen luona kylässä kummilapsi keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan, vaikka kertoi kovasti odottaneensa vierailuani. Vierailu päättyi kesken kaiken, kun heille tuli parempaa tekemistä kuin etukäteen sovittu kummin vierailu useamman sadan kilometrin päästä.

Aiemmin minut on kutsuttu kummilapsen synttäreille, mutta tänä vuonna kutsua ei tullutkaan. Luulin, että synttärit jäivät pitämättä koronan takia vaikkei kokoontumisrajoituksia tuolloin ollut. Jälkikäteen sain kuulla, että kaikki muut kummit ja sukulaiset oli kutsuttu juhliin eli ei ollut kyse siitä, että koronan takia juhlat olisivat jääneet väliin. Synttäreitä oli juhlittu isolla porukalla. Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. Juhlien jälkeen eivät ole pyytäneet käymään eivätkä ole laittaneet yhtään viestiä.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitta on nyt täysi. En enää osta kummilapselle joululahjoja tai muutenkaan muista yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Jos ei osata arvostaa muistamista ja kummilapsen elämässä mukana olemista, niin antaa olla. Tiedoksi tämä näin anonyymisti kummilapsen äidille, joka kuitenkin lukee tätä palstaa. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi joululahjaa ei tule. Toista kummilasta sen sijaan muistan ilomielin, perheensä arvostaa muistamisiani paljon ja on vastavuoroisesti yhteydessä.

Kiinnostaisi kuulla, ovatko muut päätyneet samaan ratkaisuun kummilapsensa kanssa? Miten kävi?

Ap

P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, miksi olen kaikki vuodet muistanut kummilasta ja pitänyt yhteyttä: siksi, että kummilapseni on minulle tärkeä ja olen halunnut luoda hyvät välit hänen kanssaan jo vauvasta asti. Ei näköjään onnistunut.