Lue keskustelun säännöt.
Kiittämätön kummilapsi jää ilman joululahjaani
24.11.2021 |
Kaikki nämä vuodet olen muistanut kummilasta: joka joulu ja syntymäpäivä olen antanut lapselle hänelle mieluisan lahjan. Kummilapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen, eikä osaa vieläkään kiittää lahjoista. Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.) Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että tuon ikäinen osaa jo kiittää lahjasta.
Kummilapsen ollessa pienempi kävin monta kertaa vuodessa kylässä, vaikka välimatka oli tosi pitkä ja opiskelijana budjetti tiukilla. Kummilapsen perhe ei tullut käymään luonani koskaan, vaan matkustin aina heidän luokseen. Olen ottanut kummilapseen yhteyttä monta kertaa vuodessa laittamalla postikortteja, whatsappailemalla kummilapsen kanssa, soittelemalla jne. Olen kiinnostunut kummilapsen asioista. Viimeisimmällä kerralla käydessäni perheen luona kylässä kummilapsi keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan, vaikka kertoi kovasti odottaneensa vierailuani. Vierailu päättyi kesken kaiken, kun heille tuli parempaa tekemistä kuin etukäteen sovittu kummin vierailu useamman sadan kilometrin päästä.
Aiemmin minut on kutsuttu kummilapsen synttäreille, mutta tänä vuonna kutsua ei tullutkaan. Luulin, että synttärit jäivät pitämättä koronan takia vaikkei kokoontumisrajoituksia tuolloin ollut. Jälkikäteen sain kuulla, että kaikki muut kummit ja sukulaiset oli kutsuttu juhliin eli ei ollut kyse siitä, että koronan takia juhlat olisivat jääneet väliin. Synttäreitä oli juhlittu isolla porukalla. Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. Juhlien jälkeen eivät ole pyytäneet käymään eivätkä ole laittaneet yhtään viestiä.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitta on nyt täysi. En enää osta kummilapselle joululahjoja tai muutenkaan muista yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Jos ei osata arvostaa muistamista ja kummilapsen elämässä mukana olemista, niin antaa olla. Tiedoksi tämä näin anonyymisti kummilapsen äidille, joka kuitenkin lukee tätä palstaa. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi joululahjaa ei tule. Toista kummilasta sen sijaan muistan ilomielin, perheensä arvostaa muistamisiani paljon ja on vastavuoroisesti yhteydessä.
Kiinnostaisi kuulla, ovatko muut päätyneet samaan ratkaisuun kummilapsensa kanssa? Miten kävi?
Ap
P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, miksi olen kaikki vuodet muistanut kummilasta ja pitänyt yhteyttä: siksi, että kummilapseni on minulle tärkeä ja olen halunnut luoda hyvät välit hänen kanssaan jo vauvasta asti. Ei näköjään onnistunut.
Kommentit (142)
Joutaisi romukoppaan tämä wanhentunut muinaisjäänne, tosin kummiksi ryhtyminen on vapaaehtoista, mikä saa normaalin ihmisen alkamaan kummiksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä roikutte jossakin toiveessa, että toinen osapuoli osoittaa kiitollisuuttaan, vaikka sitä ei koskaan kuulu? "Minä annan sinulle jotain, ja sinun pitää olla siitä kiitollinen". Helpotat elämääsi kun lakkaat odottamasta ja olettamasta, ja toisaalta lakkaat yrittämästä.
Kadun että 15 v lupauduin kummiksi. Ei olla juurikaan tekemisissä.
Käy kirjastossa, etsi joku käytösopas ja ota kopio kohdasta, jossa käsitellään lahjasta kiittämistä.
Lähetä kopio lapselle lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Käy kirjastossa, etsi joku käytösopas ja ota kopio kohdasta, jossa käsitellään lahjasta kiittämistä.
Lähetä kopio lapselle lahjaksi.
Oletko tosissasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän pitkä aloitus. Ei kummiudella ole nykyisin merkitystä. Ap on itsekeskeinen.
Se on vanhasuomalainen tapa jos vanhemmat kuolee niin kummi jatkaa. Nykyisin vähän turha vanhempien kummeja kysellä jos eivät edes ymmärrä miksi kummia valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
asuuko kummilapsesi tai sinä porvoossa?
molemmat. se asuu naapurissa, mutta kierrän matkalla 200km ympäri porvoota, että voin uhriutua matkasta
Sääli kun asiallisesta ketjusta on tullut ilkeämielistä jankkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinä perheessä ei osata arvostaa kummia. Lähetä joku vaatimaton lahja postitse. Koska posti hukkaa joskus paketteja, lahjan ei tarvitse postitse lähettäessä olla niin arvokas. Kenties lahjasi ilahduttaa kummilasta ja hän pitää sinuun itse yhteyttä vielä aikuisena, kenties muutenkin kuin lahjan tai rahan toivossa. Sillä tavalla et rankaise alaikäistä ajattelemattomuudesta etkä katkaise äkisti yhteyttä lapseen.
En ole itse tuntenut kummejani hyvin ja tavannut heidät vain parissa juhlissa lapsuuden jälkeen. Sen pitäisi olla kuitenkin perheen kannalta etu, jos kummi jaksaa kyläillä ja pitää yhteyttä lapseen muutenkin. Siinä on kuitenkin yksi turvallinen ja pysyvä aikuinen lisää lapsen elämässä, vaikka kummius ei ole enää samanlaista kuin ennen.
kuulostat ikävältä ihmiseltä. kyllä harmittaisi, kun joutuisi odottamaan, että taas se vänkyrä on tulossa 200km päästä tänne. mietenhän siitä pääsisi nopeasti eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siinä perheessä ei osata arvostaa kummia. Lähetä joku vaatimaton lahja postitse. Koska posti hukkaa joskus paketteja, lahjan ei tarvitse postitse lähettäessä olla niin arvokas. Kenties lahjasi ilahduttaa kummilasta ja hän pitää sinuun itse yhteyttä vielä aikuisena, kenties muutenkin kuin lahjan tai rahan toivossa. Sillä tavalla et rankaise alaikäistä ajattelemattomuudesta etkä katkaise äkisti yhteyttä lapseen.
En ole itse tuntenut kummejani hyvin ja tavannut heidät vain parissa juhlissa lapsuuden jälkeen. Sen pitäisi olla kuitenkin perheen kannalta etu, jos kummi jaksaa kyläillä ja pitää yhteyttä lapseen muutenkin. Siinä on kuitenkin yksi turvallinen ja pysyvä aikuinen lisää lapsen elämässä, vaikka kummius ei ole enää samanlaista kuin ennen.
Luitko yhtään ap:n aloitusta? Kummilapsen perhe ei pidä yhteyttä vaan ap joutuu yksipuolisesti huolehtimaan yhteydenpidot ja lahjat. Jos lapsi ei saa isompanakaan kiitosta suustaan eikä ole mitään vastavuoroista yhteydenpitoa niin miksi jatkaa? Ei näytä edes lasta sen verran kiinnostavan, että laittaisi joskus kummilleen jtn viestiä.
Suomessa kiitetään nihkeästi. Edes nuoret ihmiset, joilla on omia lapsia eivät osaa kiittää saamistaan lahjoista saati sitten opettaa lapsiansa kiittämään.
Asumme ulkomailla. Vuosikausia ostin sukulaisille ja ystäville lahjoja, maksoin messinkiä postituskuluina ja lahjat menivät kun mustaan aukkoon! Kiitosta ei kuulunut. Pieni postikortti olisi ollut kiva mutta ihan tekstiviesti tai emailikin olisi tehnyt minusta iloisen. Kuinka raskasta on laittaa edes se sähköinen viesti kun kaikki kuitenkin räpläävät puhelimia tauotta?
Omille lapsillemme opetin että AINA kiitetään lahjoista. Postissa tulleista lahjoista lähetettiin aina kiitoskirje tai -kortti. Isompana soittivat lahjan lähettäjälle kiitoksen.
Ulkomaalaisilta sain aina kiitoskirjeen- tai kortin kun annoimme henkilökohtaisesti/lähetimme häälahjan/graduation present tms. Suomessa ei häälahjoistakaan kiitetä.
Itse silti haluan ylläpitää näitä monien halveksimia ”hyviä tapoja” ja opettaa ne myös omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kiitetään nihkeästi. Edes nuoret ihmiset, joilla on omia lapsia eivät osaa kiittää saamistaan lahjoista saati sitten opettaa lapsiansa kiittämään.
Asumme ulkomailla. Vuosikausia ostin sukulaisille ja ystäville lahjoja, maksoin messinkiä postituskuluina ja lahjat menivät kun mustaan aukkoon! Kiitosta ei kuulunut. Pieni postikortti olisi ollut kiva mutta ihan tekstiviesti tai emailikin olisi tehnyt minusta iloisen. Kuinka raskasta on laittaa edes se sähköinen viesti kun kaikki kuitenkin räpläävät puhelimia tauotta?
Omille lapsillemme opetin että AINA kiitetään lahjoista. Postissa tulleista lahjoista lähetettiin aina kiitoskirje tai -kortti. Isompana soittivat lahjan lähettäjälle kiitoksen.
Ulkomaalaisilta sain aina kiitoskirjeen- tai kortin kun annoimme henkilökohtaisesti/lähetimme häälahjan/graduation present tms. Suomessa ei häälahjoistakaan kiitetä.
Itse silti haluan ylläpitää näitä monien halveksimia ”hyviä tapoja” ja opettaa ne myös omille lapsilleni.
Samanlaiset kasvatusmetodit minulla kuin sinullakin, vaikka ihan Suomessa asutaan :)
Tarkoitatko, että lapsi ei sanonut "kiitos", kun ojensit hänelle lahjan? Vai oletitko, että lapsi olisi vielä jälkikäteen lähettänyt kiitoskortin tai -viestin. Ainakin minä olen aina olettanut, että jos lahjasta on jo kiittänyt sen saadessaan, ei enää tarvitse sen lisäksi lähettää jälkikäteen kiitoksia.
mulla muistaminen on suoraan suhteutettu sen mukaan, kiittääkö lapsi/perhe lahjoista. jos kiittää, niin muistan vastaisuudessakin. jos ei, niin jää muistamisetkin.
Ihme vinkumista kiitosten perään. Itse muista kummilapsia vaikka eivät erityisemmin kiittelekään.
Ap, olet aivan oikeassa! Kummius ei tarkoita maksu-automaattia tai viihdytysvelvollisuutta, en olisi tuollaisen perhekunnan kanssa missään tekemisissä. Kaikkea hyvää sulle!
Ihastuttavan omahyväistä ajatella kummina olemista jonain suurena kunnia-asemana, että jonkun kälyisen kortin ja rippiristin takia kuuluis saada osakseen jotain loppumatonta kunnioitusta.
Ensinnäkin monet päätyy kummiksi ns paremman puutteessa, kun se yks "himotuin" ei kuitenkaan voi/halua olla kaikille kummina.
Ja toiseksi täälläkin monet puhuu vaan lahjojen lähettämisestä, se että esittäytyy kummina jostain satojen kilometrien päästä ei vielä oo mikään meriitti johonkin suureen kiinnostukseen sua kohtaan.
Ja no tietenkin se, että eihän se kummilapsi saa valita omia kummejaan, että ihan on mahdollista että ihan vaan ei pidä omasta kummistaan
En osta enää lahjoja koska täysi-ikäinen. Kummilapsen tulee kiittää ja muistaa myös.