Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä paikalla?
24.11.2021 |
Miten teillä menee? Miten olette hoitaneet ahdistustanne? Mikä tilanne tällä hetkellä elämässä?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä hyvä, sillä lääkitys päällä (syön neljää mielialalääkettä). Oikeastaan ainoa asia mikä ahdistaa on töissä mahdolliset kokoukset, mutta niitä ei ole ollut tänä vuonna (luojan kiitos) kertaakaan. Alkuvuodesta olin ahdistuksen/masennuksen takia 5 kk saikulla. Ilman lääkkeitä en tule pärjäämään ikinä.
247 ahdistaa ja sitten tulee myös tällaisia kohtauksia kun viluttaa, päätä särkee ja pumppu outo.
Älä herraisä kysy! Täällähän on ahdistuneita muutenkin ihan hirveästi! Olisit iloinen jos eivät koko ajan valittaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole diagnoosia, mutta olen todella ahdistunut nykyään. Syynä olen se, että olen yksin, omissa oloissani ja oman pään sisällä n. 100% ajasta. Semmoinen alkaa syödä mieltä. En edes muista, milloin olen viimeksi keskustellut ja jutellut jonkun kanssa oikeasti. Naapurin ja kaupan kassan moikkauksia ei lasketa.
Ryyppäämällä. Se tosin aiheutti vain lisää ahdistusta niin pitäisi lopettaa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä hyvä, sillä lääkitys päällä (syön neljää mielialalääkettä). Oikeastaan ainoa asia mikä ahdistaa on töissä mahdolliset kokoukset, mutta niitä ei ole ollut tänä vuonna (luojan kiitos) kertaakaan. Alkuvuodesta olin ahdistuksen/masennuksen takia 5 kk saikulla. Ilman lääkkeitä en tule pärjäämään ikinä.
Haluatko anonyymisti kertoa, mitä nuo 4 mielialalääkettäsi ovat?
Eikö vähempi, harvempi riitä?
Olen eläkkeellä ja joskus saatan tuntea olevani liiankin eristäytynyt muista ihmisistä. Mutta kuitenkin tämä on niin suuri helpotus siihen kun olin vielä töissä. Olen siis ihan vanhuuseläkkeellä. Ainakin minulle työpaikka, esimiesten välinpitämättömyys suoranaista työpaikkakiusaamista kohtaan jne.jne. aiheuttivat ahdistuneisuutta. Vaikka lähiesimies tokaisi mielipiteenään käytävällä vastaan tullessaan, että "ethän sä näytä yhtään ahdistuneelta". Oli siis nähnyt maininnan lääkärintodistuksestani. Tuon työpaikan työntekijöitä on nytkin sairauslomilla, työsuojeluun on otettu yhteyttä. Eri esimiesten alaisia, mutta siellä on jotain niin mätää syvällä systeemeissä, eikä sitä saada kitkettyä. Syylliseksi saadaan kuitenkin se, joka nostaa kissan pöydälle.
"Köyhä mutta VAPAA"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eläkkeellä ja joskus saatan tuntea olevani liiankin eristäytynyt muista ihmisistä. Mutta kuitenkin tämä on niin suuri helpotus siihen kun olin vielä töissä. Olen siis ihan vanhuuseläkkeellä. Ainakin minulle työpaikka, esimiesten välinpitämättömyys suoranaista työpaikkakiusaamista kohtaan jne.jne. aiheuttivat ahdistuneisuutta. Vaikka lähiesimies tokaisi mielipiteenään käytävällä vastaan tullessaan, että "ethän sä näytä yhtään ahdistuneelta". Oli siis nähnyt maininnan lääkärintodistuksestani. Tuon työpaikan työntekijöitä on nytkin sairauslomilla, työsuojeluun on otettu yhteyttä. Eri esimiesten alaisia, mutta siellä on jotain niin mätää syvällä systeemeissä, eikä sitä saada kitkettyä. Syylliseksi saadaan kuitenkin se, joka nostaa kissan pöydälle.
"Köyhä mutta VAPAA"
Lisäys: lääkityksenä on 2 x Venlafaxin 150, varmaan loppuelämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo kuntoutunut mutta ahdistus palaa. Ei siitä pääsee eroon! Säikyn kaikkea ja kehittelen katastrofeja kaikista tilanteista mielessäni. YRitän pitää elämän mahdollisen simppelinä, ettei tule liikaa stressiä mistään, esim. olen karsinut ihmisiä jotka ahdistaa elämästäni. En uskolla nukkua edes valot päällä, en tiedä huonontaako tuo unenlaatua koska on aina väsynyt olo...
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole diagnoosia, mutta olen todella ahdistunut nykyään. Syynä olen se, että olen yksin, omissa oloissani ja oman pään sisällä n. 100% ajasta. Semmoinen alkaa syödä mieltä. En edes muista, milloin olen viimeksi keskustellut ja jutellut jonkun kanssa oikeasti. Naapurin ja kaupan kassan moikkauksia ei lasketa.
Tämä on kyllä paha jos alkaa miettiä pään sisällä niin oireet vain pahenee. Minulla on pahin ennen nukkumaanmenoa ja pitäisi pysytellä erossa älylaitteistakin jottei uni kärsi. Mutta ennen nukkumaan menoa alan ajatella kaikkea kauheaa että mitä jos yhtäkkiä sydän alkaa pumppailla tai herään keskellä yötä enkä tiedä missä olen (KAIKKEA SEKAVAA missä ei järkeä!)Minä katson koko ajan itseäni peilistä ettei kasvoissani ole muuttunut mikään(KOSKA pelkään kasvohalvausta), en tiedän olenko sekoamassa vai onko tämä ahdistuksen oireita... Se vähän auttaa kun kuuntelee musiikkia ja yrittää keskittyä siihen tai johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon syönyt Seronilia puolisen vuotta. Aiemmin on toiminut erittäin mainiosti, nyt en tiedä oikein, joudun silti syömään rauhoittavia ja olo on itsetuhoinen. Olen kahdesti pyytänyt päästä osastolle kun olo oli niin kamala, mutta tyrkkäsivät vaan lääkkeet käteen. Pari kuukautta sit yritin saada edes jutteluapua ja aika on jo ensi kuussa 😟
Aiemmin myös duloksetiini toimi hyvin, mutta oli niin kammottavan tukala ummetus koko ajan että pyysin vaihtoa, olin muutenkin turvonnut. Oli se mahtavaa kun seuraavana aamuna lääkkeen aloituksesta piti heti päästä pskalle, en muista mistä olisin iloinnut viimeksi niin paljon 😁
Tällä hetkellä hyvin. Aloitin Kelan tukeman terapian puolisen vuotta sitten, ja siitä on selvästi ollut apua. Ahdistus nostaa edelleen helposti päätään, mutta pärjään oireiden kanssa nyt aika hyvin. Minulla ei ole lääkitystä ja hankalista oireista huolimatta pystyin opiskelemaan ja minulla on vakituinen työpaikka.
Mulla ei diagnoosia, mutta itse olen tämän diagnosoinut itselleni. Elämä on selviytymistä päivästä viikosta vuodesta toiseen. En osaa rentoutua ja nauttia asioista, paitsi jos juon viiniä, uppoudun johonkin sarjaan tai muuten pakenen todellisuutta.
Muutaman kerran olen pahan olon takia hakeutunut lääkäriin elämäni aikana ja saanut masennuksen diagnoosiksi. Luulen että tämä ahdistuneisuushäiriö on kuitenkin jatkuvaa ja masennus ollut lisäksi opiskeluaikana ja raskauden jälkeen. En pelkää sairauksia niinkään, mutta ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kyllä, sitä riittääkö esim rahat ja voimavarani esim käymään jatkuvasti töissä. Pelkään tekeväni vääriä valintoja tai jo tehneeni sellaisia, pelkään etteivät lapseni pärjää elämässä, kun itselläkin ollut niin ahdistavaa aina. Tosi monet asiat ahdistaa ja pelottaa oikeastaan.
17 vielä jatkaa, että nukun tällä hetkellä tosi huonosti, en saa iltaisin oikein unta ja aamuöisin herään lähes joka yö ja saatan valvoa tunnin pari. Onneksi pärjään melko vähillä unilla, silti tuskin liian lyhyet unet hyväkään tekee tälle ahdistukselle. Kahvin juonti pahentaa myös sitten oireita.
Toivoisin pääseväni terapiaan mutta jotenkin kukaan lääkäri ei ikinä usko mua kun sanon ettei mulle mene hyvin, koska on vakityö, perhe, raha-asiatkin kunnossa. Mutta elämä on tosi rankkaa. Tuntuu että tosi paljon energiaa menee siihen että yrittää esittää normaalia. Oikeasti jopa parhaat ystäväni pitävät minua vahvana ja tasapainoisena ihmisenä. Mieheni kyllä sentään tietää totuuden.
SSRI + Lyrica + Xanor kombo on ollut pitkään käytössä. On aika tehokas ja vie ahdistuksesta kovimman terän pois kyllä.
Lisäksi olen oppinut jossain määrin hallitsemaan myös omaa päätäni ja tämä on tosi tärkeä seikka ahdistuksen suhteen. Pitää tunnistaa heti milloin omat ajatukset lähtee "negatiiviseen kierteeseen" ja irtaantua siitä kierteestä. Kaikkea ylianalysointia ja liiallista ajattelemista kannattaa välttää. Huomio ennemmin aisteihin ja johonkin konkreettiseen tekemiseen.
Nyt menee lisäksi vielä ADHD-lääke Elvanse, joka vähentää myös selvästi ahdistusta. Voi olla että alan purkamaan myöhemmin noita muita lääkkeitä pois paitsi SSRI-lääkettä en uskalla ottaa pois. Mulla on siitä karmeita kokemuksia kun olen yrittänyt lopettaa sen.
Ylös