Lue keskustelun säännöt.
Kiittämätön kummilapsi jää ilman joululahjaani
24.11.2021 |
Kaikki nämä vuodet olen muistanut kummilasta: joka joulu ja syntymäpäivä olen antanut lapselle hänelle mieluisan lahjan. Kummilapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen, eikä osaa vieläkään kiittää lahjoista. Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.) Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että tuon ikäinen osaa jo kiittää lahjasta.
Kummilapsen ollessa pienempi kävin monta kertaa vuodessa kylässä, vaikka välimatka oli tosi pitkä ja opiskelijana budjetti tiukilla. Kummilapsen perhe ei tullut käymään luonani koskaan, vaan matkustin aina heidän luokseen. Olen ottanut kummilapseen yhteyttä monta kertaa vuodessa laittamalla postikortteja, whatsappailemalla kummilapsen kanssa, soittelemalla jne. Olen kiinnostunut kummilapsen asioista. Viimeisimmällä kerralla käydessäni perheen luona kylässä kummilapsi keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan, vaikka kertoi kovasti odottaneensa vierailuani. Vierailu päättyi kesken kaiken, kun heille tuli parempaa tekemistä kuin etukäteen sovittu kummin vierailu useamman sadan kilometrin päästä.
Aiemmin minut on kutsuttu kummilapsen synttäreille, mutta tänä vuonna kutsua ei tullutkaan. Luulin, että synttärit jäivät pitämättä koronan takia vaikkei kokoontumisrajoituksia tuolloin ollut. Jälkikäteen sain kuulla, että kaikki muut kummit ja sukulaiset oli kutsuttu juhliin eli ei ollut kyse siitä, että koronan takia juhlat olisivat jääneet väliin. Synttäreitä oli juhlittu isolla porukalla. Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. Juhlien jälkeen eivät ole pyytäneet käymään eivätkä ole laittaneet yhtään viestiä.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitta on nyt täysi. En enää osta kummilapselle joululahjoja tai muutenkaan muista yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Jos ei osata arvostaa muistamista ja kummilapsen elämässä mukana olemista, niin antaa olla. Tiedoksi tämä näin anonyymisti kummilapsen äidille, joka kuitenkin lukee tätä palstaa. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi joululahjaa ei tule. Toista kummilasta sen sijaan muistan ilomielin, perheensä arvostaa muistamisiani paljon ja on vastavuoroisesti yhteydessä.
Kiinnostaisi kuulla, ovatko muut päätyneet samaan ratkaisuun kummilapsensa kanssa? Miten kävi?
Ap
P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, miksi olen kaikki vuodet muistanut kummilasta ja pitänyt yhteyttä: siksi, että kummilapseni on minulle tärkeä ja olen halunnut luoda hyvät välit hänen kanssaan jo vauvasta asti. Ei näköjään onnistunut.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Tylyä jättää kutsumatta synttäreille jos muuten on kutsuttu kummit ja tupa täyteen porukkaa!
Mitä väliä ap:n kannalta? Häntä on jo vuosia ärsyttänyt lahjojen antaminen. Nyt mukamas on pettynyt kun ei saanut kutsua. Uskoo ken tahtoo.
Porvoolaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni muu perhe arvostaisi kaltaistasi kummia ihan mielettömän paljon! Kiva sitten kun kohdallesi on osunut tuollainen perhe, joka ei näe omaa kiittämättömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän pitkä aloitus. Ei kummiudella ole nykyisin merkitystä. Ap on itsekeskeinen.
susta on itsekeskeistä muistaa lasta monta kertaa vuodessa lahjoilla, käydä kylässä ja olla kiinnostunut lapsen asioista? just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän pitkä aloitus. Ei kummiudella ole nykyisin merkitystä. Ap on itsekeskeinen.
susta on itsekeskeistä muistaa lasta monta kertaa vuodessa lahjoilla, käydä kylässä ja olla kiinnostunut lapsen asioista? just.
Jos on jotain antanut, sitä ei tule muistella.
Ap muistelee.
Vierailija kirjoitti:
"Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. "
Lapsiko ei voi haaveilla lahjasta ihan muuten vain? Ei hän ehkä edes tiennyt ettei sinua ole kutsuttu, kun on toiveistaan jollekin muulle kertonut.
Kyllä mä alakouluikäisenä päätin synttärieni vieraslistan tai kysyin ainakin vanhemmilta ketkä tulee. Olisin varmasti itse ihmetellyt jos joku olennainen vieras olisi puuttunut joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinkin samanlainen tilanne AP.
Loppui muistaminen, olisi yksi sana riittänyt edes kerran, Kiitos.
Tänä vuonna ajattelin lähettää vanhemmilleen alkeellisten käytöstapojen oppaan, jos sellaisen jostain löydän.
Miten vaikeaa olisi ollut lähettää vaikka postikortti jossa lukee kiitos, t."Mikko"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni toinen kummilapsistani jäi kovin etäiseksi, sillä meillä välimatkaa lähes 800 km. Yritinkin kummiudesta kieltäytyä juuri välimatkan takia.
Toinen kummilapsistani on aina ollut läheinen. Joka vuosi ostin synttäri- ja joululahjat. Kummilapseni kasvoi aikuiseksi ja muutti omaan kotiin ja edelleenkin ostin lahjat. Kummilapselleni syntyi kaksi lasta ja Heille myös synttäri- ja joululahjat. Ikinä ei ole tullut edes tekstarilla kiitosta joululahjoista tai että vastavuoroisesti oltaisiin muistettu kummitätiä syntymäpäivänä tai jouluna (edes viestillä). Pari vuotta sitten lopetin lahjan oston aikuiselle kummitytölleni, mutta pienet joulumuistamiset laitan toki lapsille.
Minusta parasta kummiutta on osallistua kummilapsen elämään Siten, että vie vaikka elokuviin ja retkelle tai pyytää yökylään ja viettää aikaa. Ei lahja-automaattina toimiminen. Vanhempien pitäisi toki tämä mahdollistaa ei se muuten onnistu. Valitettavan monen lapsen ja kummin välit katkeavat ihan siitä syystä, että esimerkiksi vanhemmat eroavat ja kummit eivät enää kuulu "uuteen" ystäväporukkaan. Ja vanhempien tehtävä on opettaa lapsille käytöstapoja kuten kiittäminen, anteeksipyytäminen jne. Joka tapauksessa ikävä tilanne jos perheessä usea lapsi, jonka toiset kummit eivät pidä yhteyttä toiset pitävät, ja myös jos vanhemmat eivät älyä opettaa lapsilleen tapoja saati kohdella valitsemaan kummeja asiallisesti mahdollistaen heille kenties elinikäisen lapselle tärkeän siteen syntymisen lapseensa.
Ymmärrän aloittajan turhautumisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tehnyt jo paljon enemmän kuin tarpeeksi.
Minulla oli kummina vanhempien nuoruusystävä joka oli ristiäisissä ja lähetti hopearistin konfirmaatiolahjaksi (välimatkan takia ei tullut paikalle). Mitään muuta yhteydenpitoa ei ole ollut enkä ole siitä mitenkään pahastunut.
Toisen kummin kanssa on paljon läheisemmät välit mutta hän onkin tätini.
Juu, en ole nähnyt noin paljon vaivaa mutta harmittaa koko kummius, kunpa sen voisi perua. Lapsen kummipariskunnalla monta lasta ja isot tulot, tuntuu että mitä enemmän alkoi tulla rahaa, sitä vähemmän muistivat. Oma lapseni ilahtuu jopa sukkaparista, heillä vain naurettiin kun lapset heittivät pehmeät paketit jouluna sivuun. Kummilapsen rippilahjasta kyselivät viikkojen kuluttua minun lapseni (ekaluokkalainen) puhelinnumeroa jotta voisivat kiittää häntä lahjasta. Minua ei tarvinnut kiittää. Toisen kummin häissä istuimme perimmäisessä nurkassa, ymmärrän kyllä että toisen kummilapsen vanhemmat olivat läheisempiä, mutta edes lapsen takia olisi toivonut merkittyä paikkaa. Surku on oman lapsen puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Selvästi kummilapsesi perhe ei arvosta sua lainkaan. Eivät kiitä. Eivät käy luonasi. Eivät enää edes kutsu synttäreille. Miksi ihmeessä sinunkaan pitäisi enää muistaa? Nyt lopetat tuon lahjojen ostamisen muutenkin kuin vain jouluna. Synttäreinä laitat sitten kortin.
Tein saman päätöksen kummilapsen ollessa n. 10 v. Lapsi ei oppinut ottamaan itse yhteyttä eikä vastaamaan viesteihini. Vanhempansakaan eivät oma-aloitteisesti ottaneet yhteyttä. Lapsi ei osannut kiittää eikä vieressä seisonut vanhempikaan kehottanut siihen. Jouduin itse sanomaan "Mitenkäs sanotaan" lahjan annettuani ja tuntui tosi typerältä. Ei ole lahjan antajan tehtävä vaan vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitähän kummilapsi tuumii kun jätät lahjan ostamatta?
Uskon tän ilmiön olevan yleisempää kuin kuvitellaankaan. Omasta lapsuudesta muistan, että kummeja todellakin kiitettiin lahjoista ja ihan vain korteistakin. Eikä tuohon aikaan lahjat edes olleet mitään kalliita ja niistä tykättiin silti.
Helpompi luopua tuosta lahjojen ostamisesta ennen teini-ikää. Mietipä sitten, mitä ostaa lahjaksi kun teinin toive on tyyliin merkkihuppari 150 e...
Älkää ruvetko kummeiksi kaukana asuville! Itse raahauduin aina monta sataa kilometriä kummilapsen synttäreille monella kulkuneuvon vaihdolla. Sellaista reissua ei usein huvikseen tee ja välit jäävät etäisiksi kun ei muuten nähdä.
Lisäksi varokaa lahjanhimoisia kummilapsen vanhempia. Mun mielestä ei joka joulu ja synttäri edes tarvitse antaa lahjaa, kortti riittää. Omat kummini kasarilla antoivat mulle jotain vain muutaman kerran. Jäivät mieleen kivoina perheystävinä joita nähtiin aina joskus. Ei ollut hienoja huvipuistoretkiä tai toivelahjoja monta kertaa vuodessa. Kummius on nykyään outoa lahjarumbaa ja vaatimuksia.
Jätä vaan ostamatta. Ei he lahjojasi kaipaa.
Vähän samantyyppinen kokemus täälläkin. Lapsen äiti oli kaverini, ja nuorena pidimme tiiviisti yhteyttä. Hänellä oli kuitenkin tapa, että piti toisia kavereitaan ”tärkeämpinä” kuin toisia. Minulle hän esim. uskalsi tehdä ohareita, mutta jollekin toiselle kaverille ei. Olin kuitenkin kuulemma yksi hänen tärkeimmistä ystävistään
No, ensiksikin, he pyysivät minua ja miestäni kummiksi paljon myöhemmin kuin muita kummeja. Kuulin muuta kautta, että lapselle oli jo sovittuna kolme kummia, mutta meille ei puhunut asiasta mitään. Kysyi sitten melko viime tipassa, mistä kieltämättä jäi itselleni vähän huono fiilis jo alussa.
Oltiin mielellämme tekemisissä lapsen kanssa, veimme lahjoja, joista etukäteen varmistimme vanhemmilta että onko tarpeellista ja mieluista. Muutaman vuoden jälkeen ihmettelin, kun kutsua syntymäpäiville ei tullut, ja vasta asiasta kysyttyäni minulle kerrottiin synttärijuhlien ajankohta. Olisi varmaan pitänyt osata tehdä johtopäätökset jo tässä vaiheessa.
No, yhtenä vuonna sitten laitoin äidille viestiä, että olemme tulossa paikkakunnalle, voisimmeko käydä myös heillä kylässä. Vastaukseksi tuli epämääräinen ”no nyt ei sovi, katsotaan joku toinen kerta”. Ok, ei siinä mitään. Laitoin seuraavina kuukausina kaverille silloin tällöin viestiä, jossa kyselin kuulumisia, kummilapsen lahjatoivetta yms. Kaveri joko vastasi jotain pitkällä viiveellä, tai sitten ei vastannut ollenkaan. Vuoden tätä ihmettelin, kunnes tein johtopäätöksen, että kummiutemne on varmaan ”irtisanottu”, kun kaveriin tai kummilapseen ei saa mitään kontaktia. Emme ole olleet sen jälkeen missään yhteydessä, ei ole yhtään viestiä tullut sieltäkään päin. Tiedän kyllä yhteisten tuttujen kautta, että kaverilla ei ole ollut mitään hätää, eli syynä ei pitäisi olla mikään suuri elämässä koettu kriisi yms.
Huom. Tietääkseni välillämme ei ole tapahtunut mitään, mistä tämä olisi voinut johtua. Ex-kaverilla on kyllä kaverisuhteet vaihtuneet välillä melko tiheäänkin, silloin oli ilmeisesti aika siivota minut pois elämästä ilman selityksiä.
Minusta kuitenkin törkeää, olisin ansainnut edes suoraselkäisen perustelun siihen miksi 30 vuoden ystävyys/kaveruus katkaistaan ilman että sitä edeltää mitään riitaa tai loukkauksia.
Harmittaa kyllä kummilapsen puolesta, olisimme todella halunneet olla hänen elämässään mukana. Mutta minkäs teet, näillä mennään. Välirikon aikana lapsi oli niin pieni, ettei yhteydenpito pelkästään hänen kanssaan olisi onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samantyyppinen kokemus täälläkin. Lapsen äiti oli kaverini, ja nuorena pidimme tiiviisti yhteyttä. Hänellä oli kuitenkin tapa, että piti toisia kavereitaan ”tärkeämpinä” kuin toisia. Minulle hän esim. uskalsi tehdä ohareita, mutta jollekin toiselle kaverille ei. Olin kuitenkin kuulemma yksi hänen tärkeimmistä ystävistään
No, ensiksikin, he pyysivät minua ja miestäni kummiksi paljon myöhemmin kuin muita kummeja. Kuulin muuta kautta, että lapselle oli jo sovittuna kolme kummia, mutta meille ei puhunut asiasta mitään. Kysyi sitten melko viime tipassa, mistä kieltämättä jäi itselleni vähän huono fiilis jo alussa.
Oltiin mielellämme tekemisissä lapsen kanssa, veimme lahjoja, joista etukäteen varmistimme vanhemmilta että onko tarpeellista ja mieluista. Muutaman vuoden jälkeen ihmettelin, kun kutsua syntymäpäiville ei tullut, ja vasta asiasta kysyttyäni minulle kerrottiin synttärijuhlien ajankohta. Olisi varmaan pitänyt osata tehdä johtopäätökset jo tässä vaiheessa.
No, yhtenä vuonna sitten laitoin äidille viestiä, että olemme tulossa paikkakunnalle, voisimmeko käydä myös heillä kylässä. Vastaukseksi tuli epämääräinen ”no nyt ei sovi, katsotaan joku toinen kerta”. Ok, ei siinä mitään. Laitoin seuraavina kuukausina kaverille silloin tällöin viestiä, jossa kyselin kuulumisia, kummilapsen lahjatoivetta yms. Kaveri joko vastasi jotain pitkällä viiveellä, tai sitten ei vastannut ollenkaan. Vuoden tätä ihmettelin, kunnes tein johtopäätöksen, että kummiutemne on varmaan ”irtisanottu”, kun kaveriin tai kummilapseen ei saa mitään kontaktia. Emme ole olleet sen jälkeen missään yhteydessä, ei ole yhtään viestiä tullut sieltäkään päin. Tiedän kyllä yhteisten tuttujen kautta, että kaverilla ei ole ollut mitään hätää, eli syynä ei pitäisi olla mikään suuri elämässä koettu kriisi yms.
Huom. Tietääkseni välillämme ei ole tapahtunut mitään, mistä tämä olisi voinut johtua. Ex-kaverilla on kyllä kaverisuhteet vaihtuneet välillä melko tiheäänkin, silloin oli ilmeisesti aika siivota minut pois elämästä ilman selityksiä.
Minusta kuitenkin törkeää, olisin ansainnut edes suoraselkäisen perustelun siihen miksi 30 vuoden ystävyys/kaveruus katkaistaan ilman että sitä edeltää mitään riitaa tai loukkauksia.
Harmittaa kyllä kummilapsen puolesta, olisimme todella halunneet olla hänen elämässään mukana. Mutta minkäs teet, näillä mennään. Välirikon aikana lapsi oli niin pieni, ettei yhteydenpito pelkästään hänen kanssaan olisi onnistunut.
Jos tuo kummilapsi ihmettelee joskus, miksei teistä kuulu mitään ja miksi ette ole pitäneet yhteyttä häneen niin tuo mamma kääntää sen varmasti teidän syyksi.
Kannattaa miettiä, mitä vastaat jos kummilapsi tai hänen vanhempansa kysyy miksi lahjaa ei tule/tullut.
Mä oon tehnyt saman ratkaisun kertomatta siitä perheelle. Jos kysyvät niin sanon et lapsi on jo sen verran iso, että muistan synttäreinä vaan kortilla. Kohta murrosiässä olevaa kummityttöäni ei kiinnosta näkeminen, kaverit ja muut jutut on jo niin tärkeitä. Miksi ostelisin lahjoja ihmiselle, joka ei muuten välitä enää olla tekemisissä kanssani? Mieluummin ostan lahjarahalla omalle lapselle jotain mukavaa.