Lue keskustelun säännöt.
Kiittämätön kummilapsi jää ilman joululahjaani
24.11.2021 |
Kaikki nämä vuodet olen muistanut kummilasta: joka joulu ja syntymäpäivä olen antanut lapselle hänelle mieluisan lahjan. Kummilapsi on ollut jo useamman vuoden koululainen, eikä osaa vieläkään kiittää lahjoista. Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.) Minusta kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että tuon ikäinen osaa jo kiittää lahjasta.
Kummilapsen ollessa pienempi kävin monta kertaa vuodessa kylässä, vaikka välimatka oli tosi pitkä ja opiskelijana budjetti tiukilla. Kummilapsen perhe ei tullut käymään luonani koskaan, vaan matkustin aina heidän luokseen. Olen ottanut kummilapseen yhteyttä monta kertaa vuodessa laittamalla postikortteja, whatsappailemalla kummilapsen kanssa, soittelemalla jne. Olen kiinnostunut kummilapsen asioista. Viimeisimmällä kerralla käydessäni perheen luona kylässä kummilapsi keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan, vaikka kertoi kovasti odottaneensa vierailuani. Vierailu päättyi kesken kaiken, kun heille tuli parempaa tekemistä kuin etukäteen sovittu kummin vierailu useamman sadan kilometrin päästä.
Aiemmin minut on kutsuttu kummilapsen synttäreille, mutta tänä vuonna kutsua ei tullutkaan. Luulin, että synttärit jäivät pitämättä koronan takia vaikkei kokoontumisrajoituksia tuolloin ollut. Jälkikäteen sain kuulla, että kaikki muut kummit ja sukulaiset oli kutsuttu juhliin eli ei ollut kyse siitä, että koronan takia juhlat olisivat jääneet väliin. Synttäreitä oli juhlittu isolla porukalla. Kuulin myös eräältä sukulaiselta, että kummilapsi oli haaveillut ennen synttärijuhliaan saavansa minulta syntymäpäivälahjan. Eivätpä kutsuneet juhliin, mutta lahjaa olisi kaivattu. Juhlien jälkeen eivät ole pyytäneet käymään eivätkä ole laittaneet yhtään viestiä.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen mitta on nyt täysi. En enää osta kummilapselle joululahjoja tai muutenkaan muista yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Jos ei osata arvostaa muistamista ja kummilapsen elämässä mukana olemista, niin antaa olla. Tiedoksi tämä näin anonyymisti kummilapsen äidille, joka kuitenkin lukee tätä palstaa. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi joululahjaa ei tule. Toista kummilasta sen sijaan muistan ilomielin, perheensä arvostaa muistamisiani paljon ja on vastavuoroisesti yhteydessä.
Kiinnostaisi kuulla, ovatko muut päätyneet samaan ratkaisuun kummilapsensa kanssa? Miten kävi?
Ap
P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, miksi olen kaikki vuodet muistanut kummilasta ja pitänyt yhteyttä: siksi, että kummilapseni on minulle tärkeä ja olen halunnut luoda hyvät välit hänen kanssaan jo vauvasta asti. Ei näköjään onnistunut.
Kommentit (142)
Jälleen kerran olen onnellinen, että olen ymmärtänyt erota kirkosta ja irtautua tuosta kummihömpästä. Lapseni eivät ole menettäneet mitään kun ei ole ollut kummeja.
Ihme, että kirkko ylläpitää moista systeemiä, joka on käytännössä lahjojen ostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla jää sukulaissynttärit ja vastaavat pois viimeistään kouluiässä kun kaverisynttärit tulee tilalle. Eli saattais noi synttärikutsut loppua muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran olen onnellinen, että olen ymmärtänyt erota kirkosta ja irtautua tuosta kummihömpästä. Lapseni eivät ole menettäneet mitään kun ei ole ollut kummeja.
Ihme, että kirkko ylläpitää moista systeemiä, joka on käytännössä lahjojen ostamista.
Lähes kaikilla nimiäisiä viettävilläkin on epävirallisia kummeja, kummituksia, haltijakummeja tms joilta odotetaan ihan samaa lahjomista...
Vierailija kirjoitti:
mitähän kummilapsi tuumii kun jätät lahjan ostamatta?
Kummilapsi oppii elämän tosiasioita. Että kun tarpeeksi kauan käyttäydyt jotakuta huomaavaista ihmistä kohtaan välinpitämättömästi, tämä henkilö saattaa lopulta kadota elämästäsi, ja sen mukana mahdolliset hyödyt, kuten lahjat.
Millä tavalla tämän oppiminen on julmaa? Kaikki elämänkoulun opetukset ei ole pumpuliin käärittyjä.
Vanhemmathan tuon ovat mahdollistaneet koska eivät ole opettaneet lasta käytöstapoihin, joten lasta en sinänsä syytä. Vanhemmille tuo kummi on nimenomaan lahja-automaatti, mutta muuten täysi mitättömyys jonka voi lopun aikaa ignoorata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samantyyppinen kokemus täälläkin. Lapsen äiti oli kaverini, ja nuorena pidimme tiiviisti yhteyttä. Hänellä oli kuitenkin tapa, että piti toisia kavereitaan ”tärkeämpinä” kuin toisia. Minulle hän esim. uskalsi tehdä ohareita, mutta jollekin toiselle kaverille ei. Olin kuitenkin kuulemma yksi hänen tärkeimmistä ystävistään
No, ensiksikin, he pyysivät minua ja miestäni kummiksi paljon myöhemmin kuin muita kummeja. Kuulin muuta kautta, että lapselle oli jo sovittuna kolme kummia, mutta meille ei puhunut asiasta mitään. Kysyi sitten melko viime tipassa, mistä kieltämättä jäi itselleni vähän huono fiilis jo alussa.
Oltiin mielellämme tekemisissä lapsen kanssa, veimme lahjoja, joista etukäteen varmistimme vanhemmilta että onko tarpeellista ja mieluista. Muutaman vuoden jälkeen ihmettelin, kun kutsua syntymäpäiville ei tullut, ja vasta asiasta kysyttyäni minulle kerrottiin synttärijuhlien ajankohta. Olisi varmaan pitänyt osata tehdä johtopäätökset jo tässä vaiheessa.
No, yhtenä vuonna sitten laitoin äidille viestiä, että olemme tulossa paikkakunnalle, voisimmeko käydä myös heillä kylässä. Vastaukseksi tuli epämääräinen ”no nyt ei sovi, katsotaan joku toinen kerta”. Ok, ei siinä mitään. Laitoin seuraavina kuukausina kaverille silloin tällöin viestiä, jossa kyselin kuulumisia, kummilapsen lahjatoivetta yms. Kaveri joko vastasi jotain pitkällä viiveellä, tai sitten ei vastannut ollenkaan. Vuoden tätä ihmettelin, kunnes tein johtopäätöksen, että kummiutemne on varmaan ”irtisanottu”, kun kaveriin tai kummilapseen ei saa mitään kontaktia. Emme ole olleet sen jälkeen missään yhteydessä, ei ole yhtään viestiä tullut sieltäkään päin. Tiedän kyllä yhteisten tuttujen kautta, että kaverilla ei ole ollut mitään hätää, eli syynä ei pitäisi olla mikään suuri elämässä koettu kriisi yms.
Huom. Tietääkseni välillämme ei ole tapahtunut mitään, mistä tämä olisi voinut johtua. Ex-kaverilla on kyllä kaverisuhteet vaihtuneet välillä melko tiheäänkin, silloin oli ilmeisesti aika siivota minut pois elämästä ilman selityksiä.
Minusta kuitenkin törkeää, olisin ansainnut edes suoraselkäisen perustelun siihen miksi 30 vuoden ystävyys/kaveruus katkaistaan ilman että sitä edeltää mitään riitaa tai loukkauksia.
Harmittaa kyllä kummilapsen puolesta, olisimme todella halunneet olla hänen elämässään mukana. Mutta minkäs teet, näillä mennään. Välirikon aikana lapsi oli niin pieni, ettei yhteydenpito pelkästään hänen kanssaan olisi onnistunut.
Jos tuo kummilapsi ihmettelee joskus, miksei teistä kuulu mitään ja miksi ette ole pitäneet yhteyttä häneen niin tuo mamma kääntää sen varmasti teidän syyksi.
Todennäköisesti. No, sille ei voi mitään. Kertoo kyllä paljon ihmisestä, että yhtäkkiä voi heivata elämästään ihmisen, jota on kutsunut parhaaksi ystäväkseen, ja vaihtaa lennosta johonkin uuteen tyyppiin, jonka kanssa ollaan symbioottisessa ystävyyssuhteessa, kunnes yhtäkkiä ei olla enää piheväleissä. Ex-kaverini teki tämän siis useammalle ystävälleen vuosien mittaan. Siinä mielessä en ole niin yllättynyt että teki minullekin niin, mutta törkeää kohdella ihmisiä tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan ohiksena tuli mieleen että jos asut pääkaupunkiseudulla niin sua ei oo ehkä koronariskin takia kutsutte niille synttäreille, jos suurin osa muista vieraista on tullut lapsen kotipaikkakunnan lähiseudulta juhliin. Kiittäminen kuuluu hyviin käytöstapoihin, mutta syyttäisin kyllä enemmän vanhempia kuin lasta. Jos olisi oma kummilapseni niin en hylkäisi kiittämättömyyden vuoksi. Lahjan antamisen pitäisi olla pyyteetöntä, vähän kuin rakkaus, rakastan mutta en odota vastapalveluksia tai vastarakkautta. Itse koen kummiuden tällä tavoin pyyteettömänä rakkautena, olen kuin ”varavanhempi”, joka toivoo kummilapselle kaikkea hyvää ja tavallaan rakastaa vähän kuin omaa lastaan, sellaisena kuin hän on.
Mä jäin miettimään noista ignooraavista vanhemmista, jotka pitää kummia lahja-automaattina. Miksi on valittu ko. ihminen kummiksi alunperinkään, jos kummilta kaivataan vain lahjoja eikä haluta yhteydenpitoa? Itselle oli itsestäänselvyys, ettei pyydetty kummiksi ketään sellaista, jonka kanssa ei olla läheisiä vastavuoroisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut kutsuttiin kummiksi koska olen suvun rumin ja lihavin ja arvostelukyvyttömin. Kiiltokuvaperhe kun ei kenelle tahansa halunnut näyttää pikkulapsiarkeaan ja vauvan äiti repsahtanutta olemustaan. En haluaisi olla näin pikkumainen ja kirjoittaa tällaista mutta rehellisesti sanottuna se tuntui pahalta kun asia selvisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan ohiksena tuli mieleen että jos asut pääkaupunkiseudulla niin sua ei oo ehkä koronariskin takia kutsutte niille synttäreille, jos suurin osa muista vieraista on tullut lapsen kotipaikkakunnan lähiseudulta juhliin. Kiittäminen kuuluu hyviin käytöstapoihin, mutta syyttäisin kyllä enemmän vanhempia kuin lasta. Jos olisi oma kummilapseni niin en hylkäisi kiittämättömyyden vuoksi. Lahjan antamisen pitäisi olla pyyteetöntä, vähän kuin rakkaus, rakastan mutta en odota vastapalveluksia tai vastarakkautta. Itse koen kummiuden tällä tavoin pyyteettömänä rakkautena, olen kuin ”varavanhempi”, joka toivoo kummilapselle kaikkea hyvää ja tavallaan rakastaa vähän kuin omaa lastaan, sellaisena kuin hän on.
Olisitko valmis olemaan samanlainen pyyteetön avunlähde täysin tuntemattomalle lapselle? Ostamaan vaikka 20 v lahjoja eikä sinua kiitettäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapsille eikä nuorisolle ei ole mennyt kaaliin kiittää lahjoista. Kaikki otetaan valmiina ja jos sitten mummat ja tädit jättää kiittämätömyydestä johtuen muistamatta ja testamentin ulkopuolelle - like omgoodness sitten.
Pas ka sukupolvet. Yksinkertainennajatusmaailma jossa vain minät ja selfiet merkitsee. Sitä saavat mitä tilaavat. Elämä yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Minut kutsuttiin kummiksi koska olen suvun rumin ja lihavin ja arvostelukyvyttömin. Kiiltokuvaperhe kun ei kenelle tahansa halunnut näyttää pikkulapsiarkeaan ja vauvan äiti repsahtanutta olemustaan. En haluaisi olla näin pikkumainen ja kirjoittaa tällaista mutta rehellisesti sanottuna se tuntui pahalta kun asia selvisi minulle.
Et ole pikkumainen. Tuo on todella ilkeää ja laskelmoivaa äidiltä. Itse luultavasti katkaisisin välit tuollaisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut pyydettiin kummiksi viime tipassa, viikkoa ennen ristiäisiä. Olisi pitänyt tajuta, että olin kiintiökummi eli ainoa kummi miehen suvun puolelta. Yhteydenpito on olematonta. Tai olen saanut pari kertaa suunnilleen 50 x 70 kokoon teetetyn koulukuvan lapsesta. Seinällekö omaan kotiin tuo pitäisi laittaa? Lapsihan on mulle liki vieras, kun perhe ei ole pitänyt yhteyttä eikä välitä yhteydenotoistani.
Näå on nää narsistivanhemmat sellasia et kasvattaa samanlaisia p skoja jålkeensä. Älä muista ihmisiå, jotka eivåt sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ap on Porvoosta.
Samaan olen törmännyt Espoossa. Veikkaan että minut ylipäätään kutsuttiin kummiksi kun olen lapseton ja suht varakas, eli hyvä potentiaalinen lahjanostaja. Huomasin että minuunkin otettiin yhteyttä vain kun syntymäpäivä tai joulu lähestyi ja kun lapsi kasvoi ja laitoin lahjat vanhempien mukana niin eipä tullut teineiltä mitään kiitoksia, vaikka muuten olivat jatkuvasti nenä kiinni kännyköissä tai tietokoneessa niin ei edes Whatsappia saaneet aikaiseksi lähettää ja kiittää. No, nyt on lahjominen loppu enkä kyllä aio heitä testamentissakaan muistaa vaikka sukuakin ollaan.
lOL tunnistan täältä oman kummilapseni..
Ihan uteliaisuudesta, niin odottaako jotkut oikeasti joidenkin alakoululaisten kummilasten pitävän itse yhteyttä? Siis jos ei oo muuten ihan lähisukua.
”Ihmetellessäni asiaa palstalla aiemmin joku vetosi siihen, ettei lapsi osaa kiittää lahjakassissa annettavasta lahjasta, koska ei tajua sen olevan lahja (kuulemma vain lahjapaperiin käärityn lahjan tajuaa lahjaksi. Olen tästä todella eri mieltä.)” – ap siitä, kun kummilapsi ei kiitä lahjasta
Anteeks nyt, mut mitä hel.v...lahja on lahja, oli sitten paketissa, kassissa tai vaikka ihan ilman mitään paketointia! Kyllä pitäisi opettaa lapselle lahjasta kiittäminen, olipa lahja millainen tahansa. Kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, niin odottaako jotkut oikeasti joidenkin alakoululaisten kummilasten pitävän itse yhteyttä? Siis jos ei oo muuten ihan lähisukua.
Kyllä joku 10 v ja nuorempikin osaa viestin laittaa kummille, kun osaa laittaa kaverillekin. Ei se lapsen äiti niitä viestejä lapsen kaverillekaan laita...
Sama täällä. Lopetin lahjojen antamisen kun ei kiitosta kuulunut. Nyt yrittävät painostaa antamaan lahjan. Olen kertonut, että lahjat loppuivat käytöstapojen puutteeseen. Kiitos on pieni sana; lyhyt sanoa tai tekstata.
Todellakin lopetat lahjojen ostamisen, Ap! Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää, mitä olet kokenut.
Meillä on vasta pieni lapsi, mutta tehtiin kaikille kummeille etukäteen selväksi ettei odoteta heistä mitään lahja-automaatteja tai lastenvahteja. Saavat halutessaan muistaa lahjalla merkkipäivinä, mutta pakko ei ole ja opetetaan lapsi kiittämään lahjoista (tällä hetkellä kiitetään itse, kun lapsi ei vielä osaa). Kalliita lahjoja ei kaivata, ne voidaan ostaa itsekin ja kummeilla on varmasti muitakin taloudellisia menoja. Sen sijaan toivottiin, että tehdään arkisia juttuja yhdessä koko porukalla kun nähdään (tyyliin pelataan lautapelejä, mennään leikkipuistoon tms). Ei niin, että kummit jäävät lapsenvahdeiksi, vaan ollaan kaikki läsnä. Ja yhtä lailla muistetaan kummeja, kysytään heidän kuulumisiaan, pidetään kummeihin aktiivisesti yhteyttä, onnitellaan kummin tärkeinä päivinä ja joskus ostetaan jotain pieniä lahjoja, joista ko. kummi tykkää. Toivon, että kummeilla olisi lapsemme kanssa hyvät välit lapsen kasvaessa.<3