Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kurjin kuulemasi lohdutus?
23.11.2021 |
Vuosia sitten, kun olin menettänyt työni, lemmikkini ja lähes koko omaisuuteni tulipalossa ja istuin kriisimajoituksessa itkemässä, sosiaaliohjaaja lohdutti minua tällä tavalla: "Kuule, Eritreassa ja Etiopiassa ei ihmisillä ole yhtään mitään!"
Kiinnostaa ihan vertaisterapian kannalta, millaisia hyvää tarkoittavia mutta ei ihan kohdalleen osuvia lohdutuksen sanoja te muut olette kuulleet.
Kommentit (99)
"No mut se oli vain eläin" tokaisi ex-poikaystäväni, kun rakas lemmikkini kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani oli vaikeaa koulussa. Paras ystäväni (ei omia lapsia) sanoi, että minun kannattaisi kasvattaa lastani.. Ja kyseessä nepsy, jonka opettaja oli ottanut silmätikuksi..
"Vanhat nyt kuolee." Tämän sanoi yksi kaveri kun isäni kuoli 60-vuotiaana. Tuntui ihmettelevän, että miten voin surra!
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän miltä susta tuntuu
Tuon minä ymmärrän oikein hyväksi yritykseksi lohduttaa. Yritetään kertoa, että tiedetään, miten pahalta tuntuu. Jos tuohon vielä liittyy jokin muu osanoton ilmaiseminen, on vaikea olla ottamatta sitä muuten kuin empatian osoituksena.
Ap
"Kyllä sinä olet ihan hyvä, vaikka oletkin tyttö"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itke perseen silmään. Siel on pitemmät viikset." - Karjalainen äitini
"Niin, jotkuthan jää yksin, ei voi tietää" ystäväni, jolle olin avautunut siitä, miten pahalta tuntuu olla 33-vuotias, joka ei ole ikinä seurustellut ja perhehaaveet kaikkoaa joka viikko vähän kauemmas. Hän toki on ollut aviomiehensä kanssa yhdessä 19-vuotiaasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanoin siskolle että on syöpäkasvain johon saan hoitoa totesi että kaikilla meillä on jotain vaivoja. En ole 5 vuoteen ollut tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.
Yksi kaveri murjautti toiselle isän kuolemasta:
"Onneks mun isä ei ole kuollut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monesti ihmiset lohdun sanojen sijaan kaipaavat kanssamanaajaa. Siis sellaista joka sanoo että ”Ei ole todellisista miten kauhea tilanne.” Tai ”Ihan järkyttävää kuulla, siis miten harmillista.” Tai sitten ihan suoraan, mitä olisin oman lapsettomuuden tuskan keskellä toivonut kuulevani kun kerta toisensa jälkeen alkanut raskaus valui ulos: ”Ei hitto mitä paskaa tuon läpikäyminen on.”
Tämän viimeisen sanoi ystävä, joka itsekin oli kärsinyt lapsettomuudesta. Minua se jollain painokkaalla tavalla lohdutti, se että joku muukin polkee kanssani jalkaa tämän elämän epöreiluudelle.
Juuri näin. Kun minulla oli elämässä vedetty matto jalkojen alta, paras ja lohduttavin kommentti tuli parhaalta ystävältä: "Voi v***u tätä v***n elämää.
Poikaystävä kuoli väkivaltaisesti kun oltiin parikymppisiä. Ystävä sanoi, että kaikelle on tarkoituksensa. 20 vuotta myöhemmin en vieläkään näe mitään tarkoitusta, mutta edelleen tulen vihaiseksi tuosta sanomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani kuoli. Tuli kyllä niin järkyttäviä "lohdutuksia", ettei tosikaan. Tässä parhaimmat/pahimmat:
- Näin oli tarkoitettu
- No mutta, teette uuden
- Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi
- Herra ottaa, Herra antaa
- Itse en kestäisi (tosi lohduttavaa ja sitä paitsi, kyllä kestäisit, kun on vaan pakko)
Ja ehkä paras kaikista:
- Tule meille hoitamaan vastasyntynyttä, kun se huutaa yöllä niin huomaat, ettei se niin kivaa ole.
Ymmärrän, että on vaikea keksiä lohdutuksen sanoja, kun kohtaa kuolleen lapsen vanhemman. Mutta jotain rajaa nyt silti. Jotkut myös ihmettelivät, haudataanko vastasyntynyt oikeasti. No ei, roskiin heitetään.
Vieläkin suututtaa, vaikka kuolemasta on jo parikymmentä vuotta. Eri asia olla hämillään kuin täysin tahditon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"P*llu se on hiirelläkin". Kaverin lohdutuksen sanat, kun kampaaja oli nyrhinyt hiukseni mielestäni aivan kamaliksi ja sanoin, ettei kukaan mies sen näköisenä minua haluaisi.
"Älä ajattele että olet sairas, niin et ole."
Kunpa se olisikin noin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
"Huh, onneks meillä ei ole ollut tuollaista!"
Niin, on se hyvä että muut on säästyneet murheelta ja vaivalta...
Minä kerroin aika tuoreelle poikaystävälle sairastamastani sairaudesta. Hän näpytti heti sairauden nimen googleen ja luki siitä wikipediasta todetakseen pian, että "en pystynyt lukemaan kun tuli niin oksettava olo". Ai, kivasti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vauvani kuoli. Tuli kyllä niin järkyttäviä "lohdutuksia", ettei tosikaan. Tässä parhaimmat/pahimmat:
- Näin oli tarkoitettu
- No mutta, teette uuden
- Kaikkia ei ole tarkoitettu vanhemmiksi
- Herra ottaa, Herra antaa
- Itse en kestäisi (tosi lohduttavaa ja sitä paitsi, kyllä kestäisit, kun on vaan pakko)Ja ehkä paras kaikista:
- Tule meille hoitamaan vastasyntynyttä, kun se huutaa yöllä niin huomaat, ettei se niin kivaa ole.Ymmärrän, että on vaikea keksiä lohdutuksen sanoja, kun kohtaa kuolleen lapsen vanhemman. Mutta jotain rajaa nyt silti. Jotkut myös ihmettelivät, haudataanko vastasyntynyt oikeasti. No ei, roskiin heitetään.
Vieläkin suututtaa, vaikka kuolemasta on jo parikymmentä vuotta. Eri asia olla hämillään kuin täysin tahditon.
Anopin ihana kommentti "No olihan se noloa, että oli kaksoset" (meidän kaksosemme kuolivat).
Et ole niin tyhmä miltä näytät.