Mikä on kurjin kuulemasi lohdutus?

Olen sortunut tähän: "Minullakin...(ihan mitä vaan, turha jatkaa tuon jälkeen"

"Kaikesta selviää."

Ai ihanko kaikesta?

No, riippuu ihan siitä, mitä "selviämisellä" tarkoitetaan.

Kun meillä oli perheenä todella vaikeaa suuren epäonnisen muuton ja työttömyyden keskellä, olin aivan poikki muutosta aiheutuneeseen hässäkkään, jonka olimme joutuneet tekemään vielä kipeänä kun miehen kanssa molemmat sairastuttiin muuttopäiväksi.

Olin tuolloin vauvan kanssa äitiysvapaalla ja esikoinen myös kotona, muutimme väliaikaisesti pieneen kaksioon odottamaan toisen asunnon vapautumista. Tuntui että kuolen siihen kaikkeen mikä päälle sillä hetkellä kaatui. Työttömyys, väsymys, muutto, pienet lapset, sairastuminen yhtäaikaa. Itkin tätä kaikkea ja loputonta väsymystäni ystävälleni sairaana viestillä muuttolaatikoiden keskeltä, hän vastasi siihen ”Sinä et kuule siellä mitään apua tarvitse, joillakin ei ole edes kotia.”

Silloin tuntui että elämältä tippuu pohja, niitä sanoja ystävältä en todellakaan odottanut.

Ei kellekkään anneta isompaa taakkaa kun jaksaa kantaa…kyllä välillä tuntuu, että annetaan..

Olen huomannut, että monesti ihmiset lohdun sanojen sijaan kaipaavat kanssamanaajaa. Siis sellaista joka sanoo että ”Ei ole todellisista miten kauhea tilanne.” Tai ”Ihan järkyttävää kuulla, siis miten harmillista.” Tai sitten ihan suoraan, mitä olisin oman lapsettomuuden tuskan keskellä toivonut kuulevani kun kerta toisensa jälkeen alkanut raskaus valui ulos: ”Ei hitto mitä paskaa tuon läpikäyminen on.”

Tämän viimeisen sanoi ystävä, joka itsekin oli kärsinyt lapsettomuudesta. Minua se jollain painokkaalla tavalla lohdutti, se että joku muukin polkee kanssani jalkaa tämän elämän epöreiluudelle.

Vierailija kirjoitti:

"Asioilla on tapana järjestyä." Siinä kaikki ihmiseltä, jonka puolesta olin soittanut sinne tänne, jotta hän saisi apua ja tukea kun hänellä oli vaikeaa. Hän siis pyysi minua soittamaan ja istui itse vieressä. Sitten kun minä tarvitsin tukea, sain tuollaisen tekstarin.

Joo tämä!

Tää on niin hienostorouvien lentävä lause, joka sopii pelkästään tilanteeseen ettei oikeanlaista Vuittonia ollut enää valikoimissa, mutta löysinkin sen sijaan ihanan Vintage Guccin aivan uudenveroisena! Kaikella on tarkoituksensa! Asioilla on tapana järjestyä!

Itse koen ihan huutavaa tuskaa, jos joku erehtyy tämän sanomaan keskellä vaikeuksia joita itse juuri elää läpi.

Olin nuori aikuinen, kun minulla meni välit poikki äitini kanssa. Avauduin silloiselle parhaalle ystävälleni asiasta: "Tuntuu kuin minulla ei olisi enää äitiä ollenkaan." Hän suuttui ja sanoi: "Et sinä voi noin ajatella. Mietipä niitä, joiden äiti on kuollut."

Vierailija kirjoitti:

"Kaikesta selviää."

Ai ihanko kaikesta?

No, riippuu ihan siitä, mitä "selviämisellä" tarkoitetaan.

No selvähän se.   Kaikesta todellakin selviää, sillä sattuipa mitä tahansa, on eteenpäin mentävä ja elämän jatkuttava.

Ja normaali ihmiset kyllä selviävätkin ajan myötä.

Sillehän taas ei voi mitään jos jotkut ovat heikompia eivätkä vastoinkäymsistä koskaan selviä vaan jäävät asumman niiden menneiden asioiden keskelle.

Ja tuokin sanonta tarkoitaa sitä, että vaikka nyt tuntuu että koko maailma kaatuu päälle, sinä kyllä tulet tästä selviämään.

Mutta kun ei enää edes selvää puhetta ymmärretä, niin mitäpä näitä nykynaisia edes miteenkään kannattaa lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te itse olette sanoneet niille, joita on kohdannut suuri menetys tai suru.

On vaikeaa löytää sanoja silloin.

Ja kuitenkin haluaa jotenkin lohduttaa ja ottaa osaa, mutta ei sillä hetkellä keksi sanomista, niin turvautuu noihin yleisiin sanontoihin.

Se ei yhtään vähennä sitä, etteikö ystävä ja läheine olisi pahoillaan puolestasi.

Hän ei vaan yksinkertaisesti osaa sanoa muuta.

Mieti asiaa omalle kohdallesi.  Millainen sana sirkka osaisit itse olla, kun sinun pitäisi jotenkin toista lohduttaa tai ilmaita se että olen puolellasi`?

Totta kai on vaikea löytää oikeita sanoja. Osuvien sanojen puuttuessa olisi kuitenkin yritettävä pysytellä vaikka laimeissa kliseissä sen sijaan, että edes kautta rantain antaa ymmärtää, että "eihän tuo niin paha juttu ole".

"Minä olen kauhean pahoillani puolestasi" on ihan riittävä toteamus.

Ap

"Se on varmaan tuntunut äidistäsi tosi pahalta."

Kerroin terapiassa, että en pidä yhteyttä väkivaltaiseen, epävakaaseen ja aggressiiviseen äitiini. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ei tapa se vahvistaa.

Tämä on kyllä ihan kohtalaisen totta ja tarkoittaa henkistä vahvistumista (esim. käsien katkeaminen ei vahvista fyysisesti), mutta ei toimi tietenkään lohdutuksena juuri onnettomuuden jälkeen.

Jos kerran raskaat fyysiset suoritukset vahvistavat fyysisesti, koska elimistön on vastattava haasteeseen, niin miksi raskaat henkiset tapahtumat eivät vahvistaisi henkisesti? Jos nyt ei lapsuudessa saatuja traumoja lasketa. Kuinka monen mielenterveys ja viisaus on pysyvästi huonompi vaikkapa vanhempien kuoleman jälkeen? En tunne ketään sellaista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

On tää kyllä täynnä helvetillistä paskaa.

Nyt haukutaan ja ivataan jo sitäkin, jos joku jotenkin lohduttaa vaikeuksien keskellä.

Mistäs palstalaiset itse sieppaisivat just ne ainoat ja oikeat sanat, kun tilanne tulis heidä itsensä eteen, että pitäis toista jotenkin tsempata ja lohduttaa.

Itsekkäitä ja tyytymättömiä olette.

Et ymmärtänyt asian ydintä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Se on varmaan tuntunut äidistäsi tosi pahalta."

Kerroin terapiassa, että en pidä yhteyttä väkivaltaiseen, epävakaaseen ja aggressiiviseen äitiini. 

Voi anteeksi, mulle tuli ajatusvirhe. Eihän tämä olekaan mikään lohdutus. 

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaana "kyllä säkin vielä löydät jonkun." (nyt ikää 33 enkä ole vieläkään seurustellut...)

Mulle sanoi kaverit aina myös noin, kun istuin seinänvierustalla aina yksin jossain tanssilavalla ja myös tanssiravintoloissa. Ei paljoa silloin lohduttanut, varsinkaan kun sanottiin säälivällä äänellä

Naapuripariskunnan kolmesta lapsesta yksi jäi parkkipaikalla auton alle 90-luvulla. Toinen naapuri totesi että onneksi sille jäi kaksi.

Ei luojan kiitos sanonut tätä päin naamaa kyseiselle parille. Kuvottavaa.

Sille = sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikesta selviää."

Ai ihanko kaikesta?

No, riippuu ihan siitä, mitä "selviämisellä" tarkoitetaan.

No selvähän se.   Kaikesta todellakin selviää, sillä sattuipa mitä tahansa, on eteenpäin mentävä ja elämän jatkuttava.

Ja normaali ihmiset kyllä selviävätkin ajan myötä.

Sillehän taas ei voi mitään jos jotkut ovat heikompia eivätkä vastoinkäymsistä koskaan selviä vaan jäävät asumman niiden menneiden asioiden keskelle.

Ja tuokin sanonta tarkoitaa sitä, että vaikka nyt tuntuu että koko maailma kaatuu päälle, sinä kyllä tulet tästä selviämään.

Mutta kun ei enää edes selvää puhetta ymmärretä, niin mitäpä näitä nykynaisia edes miteenkään kannattaa lohduttaa.

Yrität ilmeisesti sanoa, että tuo ilmaus on tyhjää täynnä.

Käytkö sinä haudoilla huutelemassa, että noinhan ne asiat sitten lopulta järjestyivät?

Ap

"Et sä oo ruma". Vaikka rumuuteni on fakta.

Oikeasti pahin: Vanhempani olivat eronneet. Olisin halunnut tavata heitä yksi kerrallaan, mutta aina, kun sovin tapaamisen sen vanhemman kanssa, joka oli minulle läheisempi, toinenkin tuli jostain syystä paikalle.  Mainitsin tästä sitten kerran eräälle sukulaiselleni, joka kyseli vanhempieni kuulumisia. Hänen kommenttinsa asiaan oli: "Voi kuinka ihanaa."

Kliseisten heittojen takana voi olla jonkinlainen epävarmuus ja halu saada niiden vähättelevien kommenttien kautta toiselle sellaista pontta, eikä satuttamismielessä sanoa niitä. Sitten on niitä jotka töksäyttelevät tökerösti, eivätkä ajattele aiheuttaako se harmitusta vai ei.

Voisin itse ajatella tekeväni niin, etten kommentoisi välttämättä itse ongelmaa, mutta voin kompata sitä, osoittaen olevani samalla puolella ja tarjota tukeni. Aina ei tarvitse kommentoida mutta se riippuu asiasta. Aina voi pahoitella tilannetta.