Lue keskustelun säännöt.
Epäviralliset häät. Mitä mieltä?
Rakkaudesta ei rahasta
23.11.2021 |
Mulle on syntynyt idea epävirallisesta naimisiinmenosta, eli että kaikki olisi niin kuin vihkimisessä onkin ja hääjuhlat olisi isot mutta mitään virallista juridista naimisiinmenoa ei olisi.
Pappia voisi esittää vaikka joku näyttelijä joka siunaisi tämän avioliiton. Olisi kihlasormukset ja vihkisormukset, hääkuvat yms.
Sillä tavalla olisi henkisesti naimisissa mutta ei tarvis talouksia sotkea yhteen.
Sukulaisille ja perheelle emme kertoisi että kyseessä ei ole virallistettu liitto, ettei tule turhaa ihmettelyä. Ei kai sukulaiset mitään vihkitodistuksia pyydä nähtäville kuitenkaan.
Olen aina haaveillut naimisiinmenosta ja häistä, ja haluaisin solmia henkisen Jumalan siunaaman rakkausliiton, ilman valtion sotkemista asiaan kun emme halua elatusvelvollisuutta toisiimme.
Mitä sanotte ideasta?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa tuosta tekee tuo ns. huijaaminen. Olisiko niin mahdotonta pitää sellaiset rakkausjuhlat, jotka juhlivat sitoutumistanne mutta ei teeskennellä kellekään että mennään naimisiin? Toisaalta kovin vanhoilliset ihmiset esim. sukulaiset ei välttämättä tulisi paikalle kun eivät pitäisi niin tärkeänä.
Olisi koska haluan kutsua miesystävääni miehekseni ja haluan hääpuvun, sormukset ja valat. Olen myös henkisesti valmis olemaan vaimo.
Ethän tuota näytä olevan ollenkaan. Se "vaimous" on nimenomaan sitä, että oikeasti mennään naimisiin ja tehdään se juridinen sopimus. Toi sun skenaario on vaan joku jänskä leikki, jonka olet kehitellyt, koska et uskalla mennä naimisiin oikeasti. Sanoisin, että maistraattihäät ja todistajat talon puolesta vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta ja heittäytymistä, kuin tuollainen pelleily.
Olenpas. Vaimo rakastaa ja huolehtii.
Maistraatti on ruma ja tylsä.Olen syvässä yhteydessä Jumalaan, maailmankaikkeuteen ja sisäiseen lapseeni eikä siinä ole mitään väärää tai pelleilyä.
Ei tarvitse olla ilkeä jos jollain on erilainen maailmankatsomus.
Ole syvässä yhteydessä vaikka omaan napaasi (miltä tuo vähän vaikuttaakin). Valehtelet itsellesi ja nyt aiot valehdella suvullesi ja kavereillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan sen, että mä en ole ollut noin lapsellinen herran aikoihin. Kasva aikuiseksi.
Kyllä mäkin haaveilin pikkutyttönä prinsessahäistä, mutta sitten mä aikuistuin.
T. 40v nainen
Kai sanot noin muillekin jotka pitää prinsessahäät...?
Ootpa ilkeä. Tuommoiseksi en ainakaan halua.
Luulenpa että susta tuntuu vain kurjalta kun olet luopunut unelmistasi iän takia kun et tiennyt ettei olisi tarvinnut.
Rohkaisen suakin vielä pitämään prinsessahäät!
Harmittaako sua, ettet itse keksinyt tätä mun ideaa?
Rakkaudesta ei rahasta kirjoitti:
Olen aina haaveillut naimisiinmenosta ja häistä, ja haluaisin solmia henkisen Jumalan siunaaman rakkausliiton, ilman valtion sotkemista asiaan kun emme halua elatusvelvollisuutta toisiimme.
Eihän Jumalan siunaus mitään papin siunausta vaadi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa tuosta tekee tuo ns. huijaaminen. Olisiko niin mahdotonta pitää sellaiset rakkausjuhlat, jotka juhlivat sitoutumistanne mutta ei teeskennellä kellekään että mennään naimisiin? Toisaalta kovin vanhoilliset ihmiset esim. sukulaiset ei välttämättä tulisi paikalle kun eivät pitäisi niin tärkeänä.
Olisi koska haluan kutsua miesystävääni miehekseni ja haluan hääpuvun, sormukset ja valat. Olen myös henkisesti valmis olemaan vaimo.
Ethän tuota näytä olevan ollenkaan. Se "vaimous" on nimenomaan sitä, että oikeasti mennään naimisiin ja tehdään se juridinen sopimus. Toi sun skenaario on vaan joku jänskä leikki, jonka olet kehitellyt, koska et uskalla mennä naimisiin oikeasti. Sanoisin, että maistraattihäät ja todistajat talon puolesta vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta ja heittäytymistä, kuin tuollainen pelleily.
Olenpas. Vaimo rakastaa ja huolehtii.
Maistraatti on ruma ja tylsä.Olen syvässä yhteydessä Jumalaan, maailmankaikkeuteen ja sisäiseen lapseeni eikä siinä ole mitään väärää tai pelleilyä.
Ei tarvitse olla ilkeä jos jollain on erilainen maailmankatsomus.
Ole syvässä yhteydessä vaikka omaan napaasi (miltä tuo vähän vaikuttaakin). Valehtelet itsellesi ja nyt aiot valehdella suvullesi ja kavereillesi.
Höpsis. Ei kaikki mene edes juridiseen avioliittoon koko elämänsä aikana vaikka ovat yhdessäkin.
Tunnen yhden 50+ pariskunnan jotka ovat olleet yhdessä 10v eivätkä mene naimisiin, mutta heillä on omistusasunto yhdessä. Sormukset heillä on. Luulin, että ovat naimisissa, mutta eivät olekaan. Silti en pidä heitä huijareina.
Meille tulee häät eikä siinä ole mitään huijausta. Ihan tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pitäkää vaan "häät" tai miksi sitä haluattekaan kutsua, mutta miksi pitää valehdella sukulaisille? Se tuossa eniten tökkii. Pappi varmaan voi tulla siunaamaan liiton ihan ilman valehteluakin ja puvut ja muut voitte valita ihan mielenne mukaan. Mutta miksi ei voi olla rehellinen ja seistä valintojensa takana?
Ei me valehdella sukulaisille mitään. Vihkikaavasta tulee sellainen, ettei erehtymisen mahdollisuutta. Tää on vasta suunnitteluasteella.
Sen kyllä huomaa, kun nämä jutut poukkoilee niin paljon. Mutta varmaan sait tästä keskustelusta sen mitä halusitkin, eli käsityksen siitä mitä ihmiset ajattelee tuommoisesta? Eihän teidän tarvitse muiden mielipiteistä välittää tietenkään, tehkää niinkuin tykkäätte, mutta suurin osa ihmisistä pitää noita vanhanaikaisia perinteisiä hääseremonioita aika naurettavina tuommoisessa yhteydessä (ja osin kyllä muutenkin), luultavasti myös suuri osa teidän tuttavapiiristä. Varsinkin tuo jonkun näyttelijän palkkaaminen papiksi kuulostaa ihan super kornille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pitäkää vaan "häät" tai miksi sitä haluattekaan kutsua, mutta miksi pitää valehdella sukulaisille? Se tuossa eniten tökkii. Pappi varmaan voi tulla siunaamaan liiton ihan ilman valehteluakin ja puvut ja muut voitte valita ihan mielenne mukaan. Mutta miksi ei voi olla rehellinen ja seistä valintojensa takana?
Ei me valehdella sukulaisille mitään. Vihkikaavasta tulee sellainen, ettei erehtymisen mahdollisuutta. Tää on vasta suunnitteluasteella.
Sen kyllä huomaa, kun nämä jutut poukkoilee niin paljon. Mutta varmaan sait tästä keskustelusta sen mitä halusitkin, eli käsityksen siitä mitä ihmiset ajattelee tuommoisesta? Eihän teidän tarvitse muiden mielipiteistä välittää tietenkään, tehkää niinkuin tykkäätte, mutta suurin osa ihmisistä pitää noita vanhanaikaisia perinteisiä hääseremonioita aika naurettavina tuommoisessa yhteydessä (ja osin kyllä muutenkin), luultavasti myös suuri osa teidän tuttavapiiristä. Varsinkin tuo jonkun näyttelijän palkkaaminen papiksi kuulostaa ihan super kornille.
Se oli semmoinen nopea ajatus, kun tunnetaan harrastelijanäyttelijöitä. Varmaan joku heistä vois ruokapalkalla olla " pappina".
Ei me oikein itseämmekään voida vihkiä. Pakkohan siinä on jonkun olla. Uskon Jumalaan, niin en halua ns. siviilivihkimistä.
Luulen, että tästä tulee ihan hyvä. Enkä usko tosiaan, että meidän läheiset tästä suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan sen, että mä en ole ollut noin lapsellinen herran aikoihin. Kasva aikuiseksi.
Kyllä mäkin haaveilin pikkutyttönä prinsessahäistä, mutta sitten mä aikuistuin.
T. 40v nainen
Kai sanot noin muillekin jotka pitää prinsessahäät...?
Ootpa ilkeä. Tuommoiseksi en ainakaan halua.
Luulenpa että susta tuntuu vain kurjalta kun olet luopunut unelmistasi iän takia kun et tiennyt ettei olisi tarvinnut.
Rohkaisen suakin vielä pitämään prinsessahäät!
Harmittaako sua, ettet itse keksinyt tätä mun ideaa?
Ei harmita, etten keksinyt tuollaista. Eikä harmita sekään että mulla ei ole sängyssä pehmonalleja vaikka lapsena olen niistä tykännytkin. Mä en ole luopunut unelmistani, mä olen aikuistunut. Tottakai se on ihan sallittua pitää isot hääjuhlat, mutta sinulla ne eivät ole hääjuhlat vaan haluat toteuttaa sen PIKKUTYTÖN "unelman" ilman mitään aitoa. Ne ovat feikit.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo on vähän sama kuin järjestäisi yo-juhlat kirjoituksissa reputtaneelle tai amiskan käyneelle, ja väittäisi kaikille sukulaisille että lapsi on saanut lakin. Koska _minä haluan_ että lapseni on ylioppilas ja lapsi haluaisi myös olla, mutta ei nyt voinut virallisesti sitä lakkia saada.
Siis järjestä millaiset juhlat vaan, mutta näistä sinun jutuista tulee kyllä jotenkin ihan järjettömän lapsellinen ja pinnallinen kuva.
Ei ole yhtään sama asia, koska mainitsemiasi asioita varten täytyy saavuttaa jotain. Naimisiin pääsee lähes kuka vain, ainakin me päästäis, juridisella tavalla jos haluttaisi ilman sen suurempaa vaivannäköä: Maistraattiin vain aika ja sillä selvä.
Ihan huono olkiukko oli tämä nyt kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pitäkää vaan "häät" tai miksi sitä haluattekaan kutsua, mutta miksi pitää valehdella sukulaisille? Se tuossa eniten tökkii. Pappi varmaan voi tulla siunaamaan liiton ihan ilman valehteluakin ja puvut ja muut voitte valita ihan mielenne mukaan. Mutta miksi ei voi olla rehellinen ja seistä valintojensa takana?
Ei me valehdella sukulaisille mitään. Vihkikaavasta tulee sellainen, ettei erehtymisen mahdollisuutta. Tää on vasta suunnitteluasteella.
Sen kyllä huomaa, kun nämä jutut poukkoilee niin paljon. Mutta varmaan sait tästä keskustelusta sen mitä halusitkin, eli käsityksen siitä mitä ihmiset ajattelee tuommoisesta? Eihän teidän tarvitse muiden mielipiteistä välittää tietenkään, tehkää niinkuin tykkäätte, mutta suurin osa ihmisistä pitää noita vanhanaikaisia perinteisiä hääseremonioita aika naurettavina tuommoisessa yhteydessä (ja osin kyllä muutenkin), luultavasti myös suuri osa teidän tuttavapiiristä. Varsinkin tuo jonkun näyttelijän palkkaaminen papiksi kuulostaa ihan super kornille.
Se oli semmoinen nopea ajatus, kun tunnetaan harrastelijanäyttelijöitä. Varmaan joku heistä vois ruokapalkalla olla " pappina".
Ei me oikein itseämmekään voida vihkiä. Pakkohan siinä on jonkun olla. Uskon Jumalaan, niin en halua ns. siviilivihkimistä.
Luulen, että tästä tulee ihan hyvä. Enkä usko tosiaan, että meidän läheiset tästä suuttuu.
Niin. Minun mielipiteeni on, että tuommoinen kuvaamasi kaltainen juhla on teatteria alusta loppuun, jos tuolle linjalle lähdet. Ei se ole "kirkollinen vihkiminen" missään muodossa jos kyseessä on joku näyttelijä, luulisi että nimenomaan uskovalle olisi tärkeää ettei Jumalan edessä feikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo on vähän sama kuin järjestäisi yo-juhlat kirjoituksissa reputtaneelle tai amiskan käyneelle, ja väittäisi kaikille sukulaisille että lapsi on saanut lakin. Koska _minä haluan_ että lapseni on ylioppilas ja lapsi haluaisi myös olla, mutta ei nyt voinut virallisesti sitä lakkia saada.
Siis järjestä millaiset juhlat vaan, mutta näistä sinun jutuista tulee kyllä jotenkin ihan järjettömän lapsellinen ja pinnallinen kuva.
Ei ole yhtään sama asia, koska mainitsemiasi asioita varten täytyy saavuttaa jotain. Naimisiin pääsee lähes kuka vain, ainakin me päästäis, juridisella tavalla jos haluttaisi ilman sen suurempaa vaivannäköä: Maistraattiin vain aika ja sillä selvä.
Ihan huono olkiukko oli tämä nyt kyllä.
Kyllä se on ihan sama asia. Sanoit itse haluavasi oikeasti naimisiin, mutta ei onnistu koska olette köyhiä. Ja koska satuit nyt rakastumaan köyhään mieheen ja siksi ette nyt pääse oikeasti naimisiin, teidän pitää saada esittää naimisiin menoa, koska prinsessahäät sinun suuri haaveesi ja olisi väärin jos et saa sitä rahan puutteen takia.
Arvasin ensimmäisen viestin luettuani, että nyt ei haluta luopua yhteiskunnan maksamista tuista. Muutenkin perusteet olla menemättä virallisesti naimisiin ovat älyttömiä. Henkilökohtaiset velat eivät muutu avioliitossa yhteisiksi, eikä puolison palkka vaikuta mitenkään työttömyyskorvaukseen. Muu omaisuus hoituu avioehdolla. Hautaankin pääsee kuolinpesän varoilla, tai yhteiskunnan piikkiin, jos varat eivät riitä.
Ääliönä huijarina sinua pitää valtaosa ihmisistä, jos lähdet esittämään juhlia hääjuhlana (kertomatta jättäminen ja harhaanjohtaminen on huijaamista). Rakkausjuhlat sopisi selvästi paremmin, eikä aiheuttaisi kenessäkään jälkikäteen pahennusta. Lähinnä varmaan hilpeyttä, että joku haluaa leikkiä häitä.
Joku kirjoitti halunneensa pitää yksin prinsessapäivän ja mennä naimisiin itsensä kanssa. Tässähän ei ole mitään huijausta, koska ei kukaan luule, että yksin voi mennä naimisiin. Sen takia suhtautuminen tuohon tilanteeseen on täysin erilaista, koska tilanne ei voi johtaa ketään harhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Taidan järjestää itselleni tuollaiset, mutta erojuhlan tapaisena. Täydelliseksi luulemani mieheni ilmoitti juuri 10 vuoden yhdessä olon jälkeen, ettei halua naimisiin, koska ei halua sitoutua loppuelämäksi, kun ottaa avioliiton niin vakavasti ja siitä ei voi perääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Kyllä tuon tekstin perusteella on nimenomaan niin päin, että raha on pyhää ja rakkaus epäpyhää. Jos rakkaus olisi pyhää, sen juhlimista ei tarvitsisi naamioida häiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis pitäkää vaan "häät" tai miksi sitä haluattekaan kutsua, mutta miksi pitää valehdella sukulaisille? Se tuossa eniten tökkii. Pappi varmaan voi tulla siunaamaan liiton ihan ilman valehteluakin ja puvut ja muut voitte valita ihan mielenne mukaan. Mutta miksi ei voi olla rehellinen ja seistä valintojensa takana?
Ei me valehdella sukulaisille mitään. Vihkikaavasta tulee sellainen, ettei erehtymisen mahdollisuutta. Tää on vasta suunnitteluasteella.
Sen kyllä huomaa, kun nämä jutut poukkoilee niin paljon. Mutta varmaan sait tästä keskustelusta sen mitä halusitkin, eli käsityksen siitä mitä ihmiset ajattelee tuommoisesta? Eihän teidän tarvitse muiden mielipiteistä välittää tietenkään, tehkää niinkuin tykkäätte, mutta suurin osa ihmisistä pitää noita vanhanaikaisia perinteisiä hääseremonioita aika naurettavina tuommoisessa yhteydessä (ja osin kyllä muutenkin), luultavasti myös suuri osa teidän tuttavapiiristä. Varsinkin tuo jonkun näyttelijän palkkaaminen papiksi kuulostaa ihan super kornille.
Se oli semmoinen nopea ajatus, kun tunnetaan harrastelijanäyttelijöitä. Varmaan joku heistä vois ruokapalkalla olla " pappina".
Ei me oikein itseämmekään voida vihkiä. Pakkohan siinä on jonkun olla. Uskon Jumalaan, niin en halua ns. siviilivihkimistä.
Luulen, että tästä tulee ihan hyvä. Enkä usko tosiaan, että meidän läheiset tästä suuttuu.
Niin. Minun mielipiteeni on, että tuommoinen kuvaamasi kaltainen juhla on teatteria alusta loppuun, jos tuolle linjalle lähdet. Ei se ole "kirkollinen vihkiminen" missään muodossa jos kyseessä on joku näyttelijä, luulisi että nimenomaan uskovalle olisi tärkeää ettei Jumalan edessä feikata.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Näen asian niin, että kuka tahansa voi suorittaa vihkimisen ja toimia pappina.
Sun mielipide perustuu varmaan olemassaoleviin uskontokuntiin. Mulla on ihan oma uskonto johon mulla on oikeus vaikka se ei virallista olekaan.
Uskon että Jumala näkee suoraan mun sydämeen ja tietää ettei kyseessä ole teatteri vaikka elementtejä muista uskonnoista on ja otan näyttelijän tuohon siksi, että ihmisten edessä puhumisen täytyy sujua turhia ujoilematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Ei kukaan ole sinua naimisiin pakottamassa (sinulla tosin on vähän harhaisia käsityksiä siitä, miten tulosi vaikuttavat puolison tukiin), ihmiset vaan vastustavat ajatusta, että väittää häiksi jotain semmoista mitkä eivät sitä ole. Eikä siinä nähdä mitään mieltä. Ei ole pakko mennä naimisiin, voi juhlistaa rakkauttaan ja vannoa omat valat, hankkia vaikka sormukset ym., mutta jos sen naamioi "oikeiksi" häiksi niin se on vaan... Outoa ja feikkiä teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Tajuatko itse, miten ristiriitainen koko juttusi on? Olet uskova, mutta aiot järjestää oikein kunnon huijauksen, johon sotket jumalasikin mukaan. Haluat "rakkausliiton", mutta kiukuttelet elatusvelvollisuudesta ja hautajaiskulujen maksamisesta (!) Et usko avioliittoon instituutiona, mutta haluat ehdottomasti hääjuhlien pinnallisimmat elementit, eli prinsessamekon ja kaikki krumeluurit. Miehesi on "spiritualistinen" työtä vieroksuva laiskamato ja sinä pelkäät, että joudut mokomaa elättämään, jos laitat viralliseen paperiin nimesi. Enpä voi moittia sinua siitä, mutta miksi moinen teatteri? Etkö voisi vain sanoa könsikkäälle, että "It's not you, it's me." Ja alkaa katsella itsellesi miestä, joka oikeasti haluaisi kanssasi naimisiin?
Olenpas. Vaimo rakastaa ja huolehtii.
Maistraatti on ruma ja tylsä.
Olen syvässä yhteydessä Jumalaan, maailmankaikkeuteen ja sisäiseen lapseeni eikä siinä ole mitään väärää tai pelleilyä.
Ei tarvitse olla ilkeä jos jollain on erilainen maailmankatsomus.