Lue keskustelun säännöt.
Epäviralliset häät. Mitä mieltä?
Rakkaudesta ei rahasta
23.11.2021 |
Mulle on syntynyt idea epävirallisesta naimisiinmenosta, eli että kaikki olisi niin kuin vihkimisessä onkin ja hääjuhlat olisi isot mutta mitään virallista juridista naimisiinmenoa ei olisi.
Pappia voisi esittää vaikka joku näyttelijä joka siunaisi tämän avioliiton. Olisi kihlasormukset ja vihkisormukset, hääkuvat yms.
Sillä tavalla olisi henkisesti naimisissa mutta ei tarvis talouksia sotkea yhteen.
Sukulaisille ja perheelle emme kertoisi että kyseessä ei ole virallistettu liitto, ettei tule turhaa ihmettelyä. Ei kai sukulaiset mitään vihkitodistuksia pyydä nähtäville kuitenkaan.
Olen aina haaveillut naimisiinmenosta ja häistä, ja haluaisin solmia henkisen Jumalan siunaaman rakkausliiton, ilman valtion sotkemista asiaan kun emme halua elatusvelvollisuutta toisiimme.
Mitä sanotte ideasta?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Kyllä tuon tekstin perusteella on nimenomaan niin päin, että raha on pyhää ja rakkaus epäpyhää. Jos rakkaus olisi pyhää, sen juhlimista ei tarvitsisi naamioida häiksi.
Sulla on oikeus tulkita miten haluat.
Rakkaus on pyhää ja raha välttämätön paha. Pitää katsoa että raha riittää välttämättömiin tarpeisiin. Olen mun lapsesta vastuussa.
Kaikki ihmisten ja yhteiskunnan keksimä byrokratia on epäpyhää ja yritän pitää sen minimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää homma kuulostaa kyllä niin oudolta ja ristiriitaiselta kaikin puolin. Jutut muuttuu viestistä toiseen, ensin haluttaisi mennä oikeastikin naimisiin, mutta sitten vakuutellaan ettei kuitenkaan haluttaisi, halutaan perinteinen ev.lut. pappi, vaikka ei oikeasti uskota ev.lut-uskonnon Jumalaan vaan johonkin omaan ja pakko saada se päivä prinsessana valkoisine mekkoineen maksoi mitä maksoi, rahaa on juhlien järjestämiseen, mutta kulutusluottoa on niin paljon että hirvittää. Lisäksi tuomitaan avioliitto, vaikka ei ole edes selvitetty mitä se käytännössä tarkoittaisi (no tämä nyt on tyypillistä avioliiton vastustajilla muutenkin). Joo ei siinä mitään, pidä millaiset prinsessahääteatterit hyvänsä jos se on niin ehdottoman tärkeää saada kauniit "hääkuvat" seinälle.
Vierailija kirjoitti:
Tää on provo.
Eka sano että mies uskoo universumiin ja akka jumalaan, sit kohta sano "mies seuraa jumalaa ja akka miestään"
Ja ei hipit ole noin pinnallisia.
Ei ole provo. Mies uskoo universumiin ja jonkinlaiseen Jumalaan, Korkeampaan Voimaan jota ei halua määritellä.
Mä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan eli Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.
Uskon myös, että on vain yksi Jumala mutta jotkut eivät halua määritellä ja jotkut haluavat kutsua muilla nimillä eli kuuluvat muihin uskontokuntiin.
Näin ollen uskon, että mun mies seuraa Jumalaa joka on sama Jumala kuin minun, vaikka hän ei niin ajattelekaan.
Vältetään tuosta asiasta keskustelua koska ylläri mun miesystävä ei tykkää että hänen puolesta määrittelen. Hän on mua feministisempi eikä aluksi ymmärtänyt tuota mun ajatusta että mä seuraan häntä vaan piti sitä naista syrjivänä. Mä taas ajattelen, että porukassa pitää aina olla joku joka vetää ja se on miehen tehtävä. Mies on vakaampi tässä kun taas mulla kuukautiskierto vaikuttaa mielialoihin.
Uskon myös astrologiaan ja jälleensyntymään, joten en sovi ev. lut. kirkkoon.
Mutta tää ketju koskee häitä eikä elämänkatsomusta joten en siksi sanonut kovin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on provo.
Eka sano että mies uskoo universumiin ja akka jumalaan, sit kohta sano "mies seuraa jumalaa ja akka miestään"
Ja ei hipit ole noin pinnallisia.
Ei ole provo. Mies uskoo universumiin ja jonkinlaiseen Jumalaan, Korkeampaan Voimaan jota ei halua määritellä.
Mä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan eli Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.
Uskon myös, että on vain yksi Jumala mutta jotkut eivät halua määritellä ja jotkut haluavat kutsua muilla nimillä eli kuuluvat muihin uskontokuntiin.
Näin ollen uskon, että mun mies seuraa Jumalaa joka on sama Jumala kuin minun, vaikka hän ei niin ajattelekaan.
Vältetään tuosta asiasta keskustelua koska ylläri mun miesystävä ei tykkää että hänen puolesta määrittelen. Hän on mua feministisempi eikä aluksi ymmärtänyt tuota mun ajatusta että mä seuraan häntä vaan piti sitä naista syrjivänä. Mä taas ajattelen, että porukassa pitää aina olla joku joka vetää ja se on miehen tehtävä. Mies on vakaampi tässä kun taas mulla kuukautiskierto vaikuttaa mielialoihin.
Uskon myös astrologiaan ja jälleensyntymään, joten en sovi ev. lut. kirkkoon.
Mutta tää ketju koskee häitä eikä elämänkatsomusta joten en siksi sanonut kovin tarkasti.
Miehesi on sinua feministisempi? Hän on myös työttömänä ja "spiritualistinen". Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että hän on ns. "Sneaky fucker". Eli lajin urospuolinen jäsen, joka toisten urosten ollessa urosten hommissa, jallittaa naisia matkimalla näiden tyypillisiä juttuja. Ihmislajin ollessa kyseessä feminismi olisi tällainen juttu. Nyt varovasti. Olet varmaan oikeassa siinä, ettei kannata tuollaisen kanssa mennä oikeasti avioon. Leikkikää vaan "rakkausjuhlaanne" kaikessa rauhassa. Olet ihan viisaasti pitänyt oman asuntosi ja rahasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Kyllä tuon tekstin perusteella on nimenomaan niin päin, että raha on pyhää ja rakkaus epäpyhää. Jos rakkaus olisi pyhää, sen juhlimista ei tarvitsisi naamioida häiksi.
Sulla on oikeus tulkita miten haluat.
Rakkaus on pyhää ja raha välttämätön paha. Pitää katsoa että raha riittää välttämättömiin tarpeisiin. Olen mun lapsesta vastuussa.
Kaikki ihmisten ja yhteiskunnan keksimä byrokratia on epäpyhää ja yritän pitää sen minimissä.
Kannattaa varmaan miehen lopettaa se valtion tarjoaman tuen nostaminen, jos haluaa pitää yhteiskunnan keksimät asiat minimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti siis haluat häät ilman naimisiin menoa ja että Jumala siunaa tämän. En usko että Jumala hyvällä katsoo..
Ok.
Tee mitä lystää.
tämä!
Miehellä ei ole siis aikomustakaan mennä työelämään, jos ette voi mennä oikeasti naimisiin sen takia?
Te olette kumpikin friikkejä. Ja mitä todennäköisemmin tämä koko juttu on provo, joten vain sinä olet friikki koska miestä ei ole olemassakaan. Olisit menny sen muksusi isän kanssa naimisiin, se tuskin oli p.a. pummi, olettaen että maksaa elareita (paljon sitoutumiskykyisempi kuin nykyinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää homma kuulostaa kyllä niin oudolta ja ristiriitaiselta kaikin puolin.
Jutut muuttuu viestistä toiseen, ensin haluttaisi mennä oikeastikin naimisiin, mutta sitten vakuutellaan ettei kuitenkaan haluttaisi, halutaan perinteinen ev.lut. pappi, vaikka ei oikeasti uskota ev.lut-uskonnon Jumalaan
vaan johonkin omaan ja pakko saada se päivä prinsessana valkoisine mekkoineen maksoi mitä maksoi, rahaa on juhlien järjestämiseen,
mutta kulutusluottoa on niin paljon että hirvittää.
Lisäksi tuomitaan avioliitto, vaikka ei ole edes selvitetty mitä se käytännössä tarkoittaisi (no tämä nyt on tyypillistä avioliiton vastustajilla muutenkin).
Joo ei siinä mitään, pidä millaiset prinsessahääteatterit hyvänsä jos se on niin ehdottoman tärkeää saada kauniit "hääkuvat" seinälle.
Elämä on usein monisyistä.
Varmasti kuulostaa oudolta, ja ristiriitaiselta ja ehkä niitä onkin mutta mitä sitten? Mun suunnitelmat ja ajattelu on kehittynyt tän keskustelun aikana.
Haluan mennä " oikeasti " naimisiin, mulle naimisiinmeno on oikeaa ilman juridiikkaakin. Jos Suomen laki muuttuisi niin, että kristillinen avioliitto ei olisi juridinen avioliitto vaan hengellinen, mutta kuitenkin virallinen, niin ottaisin sen. Tällä tarkoitan, että oltaisiin lainkin silmissä aviopari mutta saataisiin silti määritellä suhteen rajat itse ja pitää taloudet erillään. Se on mun henkisen hyvinvoinnin takia oleellista koska stressaan helposti. Olen myöskin laiska paperitöiden suhteen, se on totta. Se ei tarkoita etten rakastaisi vaan että olen uupunut.
Mitä enemmän olen tätä ajatellut tämän keskustelun aikana muunkin kuin käytännön asioiden ja talouden kannalta, sitä oikeammalta se tuntuu. Oikeasti rahaa ja rakkautta ei pitäis sotkea ja yhteenkään en halua muuttaa, eikä siihen ole syynä raha vaan se ettemme muista syistä halua luopua omista kodeistamme.
Jotkuthan siunauttaa parisuhteensakin, eikö tää mun juttu ole sama asia? Hirveä kakkimyrsky jo olemassaolevasta asiasta vain koska haluan tarjolle hääkakkua, olla häävaatteissa yms. " pinnallista ". Sillä logiikalla myös muiden jotka ne elementit haluavat, häät ovat pinnallisia ja rakkaudettomia.
Uskon kristinuskon, eli myös ev. lut. Jumalaan, mutta ev. lut. uskonnossa ei uskota esim. jälleensyntymään johon uskon myös. Pappi kuin pappi, olkoot vaikka katolinen pappi kunhan se on kristinuskon Jumala jota puhutellaan, ymmärrätkö? Kuulun ev. lut. kirkkoon koska se on lähimpänä mun omia uskomuksia.
Mitä ihmeellistä siinä on, että mulla on kulutusluottoa? En ole luottojeni kanssa vaikeuksissa, mutta olisin kyllä jos esim. joutuisin onnettomuuteen ja pitkälle sairaslomalle. Tällaisessa tilanteessa haluan itse kantaa vastuun. En halua sotkea parisuhdettani sellaiseen. Ehkä se on ylihysteerinen ajatus. Voi olla hyvinkin.
Kuten jo aiemmin sanoin, en ajatellut pitää hirveän kalliita häitä ja kukaan ei ottaisi mun kulutusluottoja esille, jos kertoisin, että lähdetään reissuun tai pidetään rakkausjuhlat ilman sanaa " häät ". Vaikka mulla on talous sellainen etten esim. omista taloja tai mökkiä niin suku omistaa ja näin ollen tilavuokraakaan ei tule. Kaikkien käsitys prinsessahäistä ei ole sama. Mulle riittää aika vaatimaton prinsessameininki. Seppele hiuksiin, valkoinen mekko ja itsetehdyt tarjottavat.
Mutta se nyt on aivan selvää että täällä jos mitä tahansa valtavirrasta poikkeavaa ajattelua tai ideaa pyörittelet niin provoksihan se leimataan. Eikö keskustelupalstan idea ole keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Kyllä tuon tekstin perusteella on nimenomaan niin päin, että raha on pyhää ja rakkaus epäpyhää. Jos rakkaus olisi pyhää, sen juhlimista ei tarvitsisi naamioida häiksi.
Sulla on oikeus tulkita miten haluat.
Rakkaus on pyhää ja raha välttämätön paha. Pitää katsoa että raha riittää välttämättömiin tarpeisiin. Olen mun lapsesta vastuussa.
Kaikki ihmisten ja yhteiskunnan keksimä byrokratia on epäpyhää ja yritän pitää sen minimissä.
Kannattaa varmaan miehen lopettaa se valtion tarjoaman tuen nostaminen, jos haluaa pitää yhteiskunnan keksimät asiat minimissä.
Olen jossain määrin sun kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta tilanne on sellainen ettei hän nyt työllisty. Mä en kuitenkaan ole aikuisen miehen työllisyysasioista vastuussa. Mä käyn töissä ja haluan silti pitää valtion erossa mun rakkauselämästä. Se asia ei tule muuttumaan vaikka mies pääsis töihin tai perustais yrityksen. Itseasiassa, jos hän perustais yrityksen, vielä vähemmän haluaisin asiaan sekaantua. Olen itseni ainoa tukiverkko ja jos jotain sattuu, ilmeisesti yrittäjän puoliso ei ole oikeutettu tukiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vieraana noissa sun pellehäissä ja saisin tietää jälkeenpäin, että ette menneetkään oikeasti naimisiin, kävisin varmaan lyömässä turpaan. Voi olla, että saat erota suvustas ja kavereistas tällaisen jälkeen. Kaikkien mielestä se ei ehkä ole niin hassun hauskaa, kuin sun.
Niin sä nyt oletat että meidän kaverit ja perheet ei ole samanlaisia ihme hippihörhöjä kuin mekin.
Juhlista ei ole muille mitään vaivaa. He saavat ruoat ja juomat ja kivaa ohjelmaa. He saavat nähdä kuinka liitto solmitaan Jumalan edessä.
Menetkö yleensäkin vetämään daijuun ihmisiä jotka on kestinneet sua?
Ei me tunneta tuollaisia väkivaltaisia suvaitsemattomia ihmisiä.
Jos ovat niin suvaitsevaisia hippejä, miksi salaat heiltä totuuden?
P.S. hipit eivät ole prinsessoita.
En mä salaa, en vain halua tehdä numeroa.
Haluan mahdollisimman normaalit hörhöhäät ilman juridiikkaa.
Hippejäkin on monenlaisia. Olis varmaan pitänyt sanoa hörhö eikä hippi.
Prinsessapäivän voi toteuttaa myös hippimäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on provo.
Eka sano että mies uskoo universumiin ja akka jumalaan, sit kohta sano "mies seuraa jumalaa ja akka miestään"
Ja ei hipit ole noin pinnallisia.
Ei ole provo. Mies uskoo universumiin ja jonkinlaiseen Jumalaan, Korkeampaan Voimaan jota ei halua määritellä.
Mä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan eli Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.
Uskon myös, että on vain yksi Jumala mutta jotkut eivät halua määritellä ja jotkut haluavat kutsua muilla nimillä eli kuuluvat muihin uskontokuntiin.
Näin ollen uskon, että mun mies seuraa Jumalaa joka on sama Jumala kuin minun, vaikka hän ei niin ajattelekaan.
Vältetään tuosta asiasta keskustelua koska ylläri mun miesystävä ei tykkää että hänen puolesta määrittelen. Hän on mua feministisempi eikä aluksi ymmärtänyt tuota mun ajatusta että mä seuraan häntä vaan piti sitä naista syrjivänä. Mä taas ajattelen, että porukassa pitää aina olla joku joka vetää ja se on miehen tehtävä. Mies on vakaampi tässä kun taas mulla kuukautiskierto vaikuttaa mielialoihin.
Uskon myös astrologiaan ja jälleensyntymään, joten en sovi ev. lut. kirkkoon.
Mutta tää ketju koskee häitä eikä elämänkatsomusta joten en siksi sanonut kovin tarkasti.
Miehesi on sinua feministisempi? Hän on myös työttömänä ja "spiritualistinen". Nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että hän on ns. "Sneaky fucker". Eli lajin urospuolinen jäsen, joka toisten urosten ollessa urosten hommissa, jallittaa naisia matkimalla näiden tyypillisiä juttuja. Ihmislajin ollessa kyseessä feminismi olisi tällainen juttu. Nyt varovasti. Olet varmaan oikeassa siinä, ettei kannata tuollaisen kanssa mennä oikeasti avioon. Leikkikää vaan "rakkausjuhlaanne" kaikessa rauhassa. Olet ihan viisaasti pitänyt oman asuntosi ja rahasi.
😄😄😄😄😄 Mä repesin ihan totaalisesti.
Täytyy esittää tää teoria mun miehelle. 😄😄😄😄😄😄
Itseasiassa menin aiemmin kertomaan tästä mun mullistavan hyvästä ideastani mennä naimisiin epävirallisesti. En päässyt alkua pidemmälle kun hän sanoi että: "Just. Keskityn nyt tähän puuron keittoon, mä en nyt jaksais kuunnella."
Kirjoitin aiemmin että hän on mun kanssa samaa mieltä niin se koski kaikkia asioita kuten emme halua muuttaa yhteen emmekä sotkea taloutta yhteen yms. Mutta tätä mun keksintöä häistä en ehtinyt vielä esitellä.
Nyt vaikuttais siltä, että koko homma kaatuu siihen että mun miesystävä ei lähdekään tällaiseen mukaan. Luulin, että hän olis riittävän hörhö tähän mutta näköjään ei.
Tai sit hän on väsynyt hoidettuaan lasta koko päivän. Mä olen vain levännyt ja ajatellut.
Ehkä hän myöhemmin jaksaa kuunnella. En ihan vielä luovuta kyllä. Mun mielestä tää on hyvä idea.
Ja kyllä, oot siinä oikeassa että oon viisas kun pidän oman kotini ja rahani. Se on mun ajatusmalli jonka olen oppinut isältäni. Olen realisti koska vaikka kuinka rakastaisi ja olisi hyvä suhde niin mitä vaan voi käydä. Varmistan aina selustani vaikka mikä olis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole siis aikomustakaan mennä työelämään, jos ette voi mennä oikeasti naimisiin sen takia?
Te olette kumpikin friikkejä. Ja mitä todennäköisemmin tämä koko juttu on provo, joten vain sinä olet friikki koska miestä ei ole olemassakaan. Olisit menny sen muksusi isän kanssa naimisiin, se tuskin oli p.a. pummi, olettaen että maksaa elareita (paljon sitoutumiskykyisempi kuin nykyinen).
Ei ole ei. Työelämä tuskin on häntä varten.
Ollaan varmasti friikkejä molemmat joo. 😄😄😄
Muksun isä ei ole koskaan maksanut mitään. Hän on kyllä muuten mukava, mutta vielä pahemmin p.a pummi kuin nykyinen.
Mulla on työtön pummi miesmaku. 🤔
Sulla on ihan omat stoorit nyt menossa. Kerro vielä lisää mun elämästäni? Onko mulla kissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo on vähän sama kuin järjestäisi yo-juhlat kirjoituksissa reputtaneelle tai amiskan käyneelle, ja väittäisi kaikille sukulaisille että lapsi on saanut lakin. Koska _minä haluan_ että lapseni on ylioppilas ja lapsi haluaisi myös olla, mutta ei nyt voinut virallisesti sitä lakkia saada.
Siis järjestä millaiset juhlat vaan, mutta näistä sinun jutuista tulee kyllä jotenkin ihan järjettömän lapsellinen ja pinnallinen kuva.
Ei ole yhtään sama asia, koska mainitsemiasi asioita varten täytyy saavuttaa jotain. Naimisiin pääsee lähes kuka vain, ainakin me päästäis, juridisella tavalla jos haluttaisi ilman sen suurempaa vaivannäköä: Maistraattiin vain aika ja sillä selvä.
Ihan huono olkiukko oli tämä nyt kyllä.
Kyllä se on ihan sama asia. Sanoit itse haluavasi oikeasti naimisiin, mutta ei onnistu koska olette köyhiä. Ja koska satuit nyt rakastumaan köyhään mieheen ja siksi ette nyt pääse oikeasti naimisiin, teidän pitää saada esittää naimisiin menoa, koska prinsessahäät sinun suuri haaveesi ja olisi väärin jos et saa sitä rahan puutteen takia.
En haluaisi niitä juridisia häitä enkä mitään ökyhäitä vaikka ei olis " köyhää ".
Haluan ihan tavalliset pienet häät joka tapauksessa. Mulle sellaiset on jo prinsessahäät.
Ymmärrän kyllä tuon sun päätelmäsi, se voisi olla tottakin mutta ei ole mun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli toisinsanoen haluat ne kivat juhlat ja hömppäpömpät kun muillakin on? Voihan talousjutut rajata avioehdolla. Oikeasti haluat siis häät, muttet naimisiin? No sitähän ne suurin osa on muutenki liitoista...
Haluan kaiken paitsi en sitä, että palkkani vie työttömän puolison tuet. Emme asu yhdessä senKÄÄN takia. Mulla on pieni palkka enkä halua että myöskään mun kulutusluotot ja mahdollinen työkyvyttömyys kaatuu puolison niskaan. Avioehto ei auta noihin.
Okei, nyt alan vähän ymmärtää. Miten olis oikea naimisiin meno ja sit ero?
Tai rakkausjuhla, jossa ei näytellä mitään, vaan on puheenpitäjä, mekot ja muut. Käyttäkää mielikuvitusta, kyllä siitä hyvät juhlat saa, vaikkei virallisesti meekkään naimisiin. Kaikkea hyvää teille!
Onneksi miehellä on järki päässä! Sähä sanoit seuraavasi miestäs kun mies seuraa jeesusta, ni nyt kuuntele miehes järjen ääntä ja lakkaa vinkumasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos asutte avoliitossa, suhteenne käytännössä rinnastuu avioliottoon elatusvelvollisuuden kohdalla
Aika lailla yleinen harha. Vain Kela olettaa noin, juridisesti tuo ei ole velvoittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä draaman määrää. Tekee hyvää teille kaikille vähän ravistella omaa maailmankuvaa ja ajattelua. Tuntuu olevan aika luutunutta.
Ajattelin, että moni suhtautuisi iloisemmin mun ideaan ja tulis yhteinen aivoriihi aiheesta. Oletin että moni olis että hei täähän on moderni, hyvä idea.
Mutta kauhean negatiivinen ja suvaitsematon asenne monella.
Tosi ikävää, mutta ei vaikuta mun elämääni onneksi.
Minusta sinun oma ajatusmaailmasi on pinnallinen ja vanhoihin perinteisiin luutunut, kun on niin hirveän tärkeää saada juuri ne kliseiset hääjutut omiin häihin. Ne ulkoiset tunnusmerkit on niin tärkeät, että oikeasti mietit palkkaavasi jonkun esittämään pappia että saisit mahdollisimman aidon näköisen seremonian, hirveää teatteria. Muulla tavalla toteutettuna tuommoinen rakkausjuhla saisi paljon positiivisemman vastaanoton.
Ei ne tunnu häiltä ilman hääjuttua.
Mulla on oikeus pitää perinteistä, vaikka haluan niitä soveltaa.
Sama koskee esim. Joulua. Meillä on paljon perinteitä, mutta myös niiden ulkopuolelta juttua.
Asioita on oikeus muokata omaan elämään sopiviksi ja päivittää. Mun mielestä ei ole enää tätä päivää joku elatusvelvollisuus.
Nyt on niin että mun miesystävä on työtön kuten sanoin, ja en todellakaan jaksais joka kuukausi toimittaa jonnekin Kelaan mun tiliotteita hänen tukia varten. Aivan järkky paperishow jolta haluan välttyä kun käyn töissä. Jossain elämänvaiheessa osat voi vaihtua.
Se olis henkisesti raskasta kummin päin tahansa. Pitäis toiselta pyytää rahaa kuin joku lapsi vanhemmalta. Inhottava ajatus kaikin tavoin.
On eri asia vaikka itse antaa rahojaan toiselle kuin että joku valtio siihen pakottaa.
Vaikka olisin joku miljonääri, tuntuis väärältä tuo elatusvelvollisuus. Tai jos toinen olisi. En halua myöskään ottaa rahaa vastaan.
Mulle raha on epäpyhää ja rakkaus pyhää. Pyyteetöntä.
Se jos joku muu ei näitä näin ajattele tai ymmärrä, on heidän elämänsä ja asiansa.
Mulla oikeus elää näin. Yllätyin vain negatiivisuudesta asiassa joka ei muihin mitenkään vaikuta.
Kyllä tuon tekstin perusteella on nimenomaan niin päin, että raha on pyhää ja rakkaus epäpyhää. Jos rakkaus olisi pyhää, sen juhlimista ei tarvitsisi naamioida häiksi.
Sulla on oikeus tulkita miten haluat.
Rakkaus on pyhää ja raha välttämätön paha. Pitää katsoa että raha riittää välttämättömiin tarpeisiin. Olen mun lapsesta vastuussa.
Kaikki ihmisten ja yhteiskunnan keksimä byrokratia on epäpyhää ja yritän pitää sen minimissä.
Kannattaa varmaan miehen lopettaa se valtion tarjoaman tuen nostaminen, jos haluaa pitää yhteiskunnan keksimät asiat minimissä.
Olen jossain määrin sun kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta tilanne on sellainen ettei hän nyt työllisty. Mä en kuitenkaan ole aikuisen miehen työllisyysasioista vastuussa. Mä käyn töissä ja haluan silti pitää valtion erossa mun rakkauselämästä. Se asia ei tule muuttumaan vaikka mies pääsis töihin tai perustais yrityksen. Itseasiassa, jos hän perustais yrityksen, vielä vähemmän haluaisin asiaan sekaantua. Olen itseni ainoa tukiverkko ja jos jotain sattuu, ilmeisesti yrittäjän puoliso ei ole oikeutettu tukiin.
Mistä ihmeestä kaikki nämä rahaan liittyvät virheajatukset ovat peräisin? Kannattaisiko selvittää faktat tuon höyryämisen sijaan? Sinulle on oikaistu jo monta asiaa, mutta jatkat jankkaamista omien väärien ajatustesi pohjalta. Yrittäjän puoliso on oikeutettu tukiin ihan normaalisti lain puitteissa. Ja yrittäjä itsekin voi saada esim. työttömyyskorvausta. Kulutusluotot ovat sinun henkilökohtaisia, eikä aviomies ole niistä vastuussa, jos sairastut. Kuollessa tai erotessa niillä on vaikutusta, jos ei ole tehty avioehtoa, mutta sen tekeminen on äärettömän helppoa.
Miehesi on jo naimisissa ja siksi istuttanut päähäsi ajatuksen leikkihäistä. Tunnen sen konnan, minäkin olen "naimisissa" sen kanssa.
Ensin olin, että no voi juma nyt sentään, rusinat pullasta-prinsessa. Hölmö ajatus, älyvapaa leikki.
Että kyllä me vaan oltiin paljon fiksumpia, kun mentiin vaan vihille eikä pidetty mitään juhlaa, oman näköinen ratkaisu.
Nyt taas, aamu yötä viisaampana, mietin, että on vain yksi elämä ja sen saa käyttää niin kuin itse haluaa. Jos ei halua naimisiin mutta haluaa häät, siitä vaan. Jos haluaa nimetä rakkausjuhlan häiksi, mikäs siinä. Vieläkin nikottelen sen näyttelevän papin kanssa, mutta, eipä ole minun asiani.
Jälkipuheita voi tulla, mutta vaikuttaa siltä, että hörhö ap kyllä kestää ne.
Kunhan kukaan muu ei vahingoitu matkalla, niin sen oman elämän voi kyllä elää just omalla tavallaan.
Tää on provo.
Eka sano että mies uskoo universumiin ja akka jumalaan, sit kohta sano "mies seuraa jumalaa ja akka miestään"
Ja ei hipit ole noin pinnallisia.