Lue keskustelun säännöt.
Puoliso, koira ja ristiriita
21.11.2021 |
Jos jollakulla olisi kokemusta samankaltaisesta tilanteesta tai vertaistukea tarjottavana, olisin kiitollinen.
Lyhyesti: olen elellyt uusperheessä pitkään. Olimme puolisoni kanssa molemmat eronneet tahoillamme, kun tapasimme. Puolisollani oli ennestään lapsi, ja minulla oli ennestään koira (minulla ei siis ole omia lapsia - en voi niitä saada, ja kaikeksi onneksi en koskaan omaa lasta suuremmin halunnutkaan). Mutta olen todella eläinrakas, ja elänyt lemmikin kanssa vuosikymmenet.
Olemme puolisoni kanssa naimisissa ja maksamme yhteistä asuntolainaa, eli sitoutumisen aste on näillä mittareilla tarkasteluna korkea. Kaikki on perhekuviossamme toiminut hyvin, ja suhde on aina ollut harmoninen, jopa hämmästyttävänkin harmoninen. Ainakin siihen asti, kun koirani kuoli.
Koira eli kanssani pitkään ja oli minulle kovin rakas. En ole ajatellut jatkavani elämääni ilman koirakaveria. Puolisoni kuitenkin ilmoitti varsin ykskantaan, että hän ehdottomasti vastustaa ajatustani uudesta koirasta. Minkäänlaisesta koirasta, rotuun, kokoon, tyypilliseen luonteeseen katsomatta. Syy: koska hän ei ole eläinihminen, eikä hän halua, että hänen kodissaan on lemmikkiä. Hän sietää niitä vain vaivoin, ja koirat aiheuttavat hänelle ärtymystä.
En odota puolisoltani koiran suhteen mitään. Hoidin koirani viimeistä piirtoa myöten itse ja kustansin kaiken siihen liittyvän itse. Tilanne oli siis sen suhteen sama kuin jos olisin asunut yksin. Puolisoni ei tarvinnut panostaa koiraan millään tavalla. Mutta silti, puolisoni sanoin, koira oli "aina tiellä". Ja nyt hän on sitä mieltä, että koska hän on vuosia sietänyt minun lemmikkiäni, minun on nyt syytä tulla vastaan ja suostua elämään koiratonta elämää.
Tämän herättämiä tunteita on todella vaikea käsitellä. Tunnen surua, epäuskoa, vihaa ja katkeruutta. Puolisoni vapaasta tahdostaan valitsi elämän minun kanssani, vaikka minulla oli jo lemmikki, kun tutustuimme. Lisäksi puolisollani on oma lapsi, jonka kanssa touhuta, jota rakastaa ja jonka varttumista seurata. Minäkin viihdyn lapsen kanssa, ja tulemme hyvin juttuun. Kuitenkin koira oli minun oma erityinen kaverini, minun juttuni, lenkkiseurani ja arkeni ilo. Koira oli minulle valtavan tärkeä.
Nyt ajattelen jälkiviisaasti, että olisinpa tehnyt tämän asian riittävän selväksi heti tavatessa. Olisinpa silloin sanonut: kuulehan, minulla tulee varmaankin aina olemaan lemmikki, joten ota tai jätä. Nyt se on paljon hankalampaa...
En vielä tiedä, saisinko puhumalla puolisoni päätä käännettyä, mutta nykytilanne on tietysti mahdoton. Puolisoni ei ole paha tai tyhmä ihminen, hän on vain jollakin tavalla täysin kyvytön tajuamaan, millaisen asian minulta riistää asettumalla poikkiteloin lemmikin hankinnassa. Turhauttavinta koko hommassa on se, että meillä ei ole muita ristiriitoja, ja elämä on muuten hyvää. Mutta pelkään todella, että tämä syö välejämme ja kylvää sellaiset katkeruuden siemenet, joista en pääse eroon. On vaikea katsoa puolisoni mukavia puuhailuja lapsensa kanssa, ja lähteä sitten yksin iltalenkille marraskuun pimeään.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli päädyt taipua miehen tahtoon pohtisin seuraavia vaihtoehtoja:
-Hoitokoira tai pari, joita voisit käydä lenkittämässä ja hoitamassa omistajien kotona.
-Vapaaehtoistoiminta jossain koiratarhalla tai rescuekoirien parissa
- koirattomana henkilönä mukaan esim.pelastuskoiratoimintaan tmv.
-Aloita aikuisratsastus ja/tai ota hoitohevonen.
Lukematta koko ketjua, niin eihän joku hoitokoira ole yhtään sama kuin oma. Saatikka joku hevonen. Kas kun et marsua ehdottanut. Esim. minä rakastan koiria, nytkin on kaksi omaa, hevosia sen sijaan en siedä.
Jep. Vähän sama kun ehdottaisi lapsia haluavalle naiselle, että hoida sukulaisten lapsia tai hae päiväkotiin töihin kun mies ei kerran lapsia halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja oli koiransa kanssa pakkaus, mies oli lapsensa kanssa pakkaus. Koira kuuluu aloittajan pakkaukseen, ihan sama onko sama vai eri koira. Ne valinnat tehtiin seurustelun alkaessa ja hyväksyyhän aloittajakin miehen lapsen.
No johan on vertaus. Vähän sit sama että mieskin voi mennä ja siittää uuden lapsen itselleen huollettavaksi jonkun hedelmällisen hoidon kanssa sitten kun nykyinen huollettava täysi-ikäistyy 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja oli koiransa kanssa pakkaus, mies oli lapsensa kanssa pakkaus. Koira kuuluu aloittajan pakkaukseen, ihan sama onko sama vai eri koira. Ne valinnat tehtiin seurustelun alkaessa ja hyväksyyhän aloittajakin miehen lapsen.
No johan on vertaus. Vähän sit sama että mieskin voi mennä ja siittää uuden lapsen itselleen huollettavaksi jonkun hedelmällisen hoidon kanssa sitten kun nykyinen huollettava täysi-ikäistyy 😅
Tai kuolee.
Ap tässä, haluan vieläkin kiittää lämpimästi joka kommentista ja vilkkaasta keskustelusta. Olen saanut näistä eri näkökulmista lohdutusta ja rohkaisua, ja myös ajattelemisen aihetta. Luulen, että ne auttavat asian käsittelyssä ja jatkon miettimisessä.
Vierailija kirjoitti:
No onpa kiva tietää, että on naimisiinkin asti ehättänyt ja mies vaan odottanut että millon koira kuolee... :/
Nimenomaan! En katselisi hetkeäkään tuollaista. Lemmikit on mulle erittäin rakkaita, enkä ilman niitä haluaisi tässä surkeassa maailmassa edes olla. Jos puolisoehdokas ei olisi eläinihminen niin en alkaisi todellakaan seurustella.
Ja itse en pidä huutavista muksuista eli en haluaisi myöskään puolisoa jolla on pieni lapsi. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä miestä. Se, että uuden koiran hankinta on ollut sulle täysi itsestäänselvyys koko ajan, niin varmasti ärsyttää miestä suuresti.
Miestä ärsyttää sun omat jutut. Pakota se äijä sitten mukaan lenkille. Laita se jalkojen juureen makaamaan ja lässytä korvaan miten koiralle lässytetään.
Kyllä meillä tuossa tilanteessa tulisi ukolle mökistä lähtö (onneksi talo on minun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja oli koiransa kanssa pakkaus, mies oli lapsensa kanssa pakkaus. Koira kuuluu aloittajan pakkaukseen, ihan sama onko sama vai eri koira. Ne valinnat tehtiin seurustelun alkaessa ja hyväksyyhän aloittajakin miehen lapsen.
No johan on vertaus. Vähän sit sama että mieskin voi mennä ja siittää uuden lapsen itselleen huollettavaksi jonkun hedelmällisen hoidon kanssa sitten kun nykyinen huollettava täysi-ikäistyy 😅
Ei se lakkaa olemasta sen miehen lapsi, vaikka miten aikuistuisi. Lapset on ikuisesti vanhempiensa lapsia, paitsi tietty jos kuolevat.
Suoraan sanottuna, ottaisin eron. Mulla on aina ollut kissoja, enkä suunnittele eläväni ilman kissaa. Yksikään mies, varsinkaan tuollaisessa tilanteessa, jossa kissan ja miehen lapsen kanssa oltaisiin jo vuosia sovussa eletty, niin yhtäkkiä kerrottaisiin, että kissat ovatkin vain ärsyttäviä ja aina tiellä, ei olisi kissattoman elämän arvoinen. Ymmärrän kyllä sen, että kaikki eivät halua lemmikkejään, mutta en sitä, että sellainen ihminen menee naimisiin asti eläinrakkaan ja lemmikin omistavan henkilön kanssa, eikä missään vaiheessa suoraan sano, ettei haluaisi elää lemmikkitaloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että hoidit koiran viimeistä piirtoa myöten, onko ihan näin? Itse aloin seurustella koirallisen miehen kanssa joka rupesi aika pian vaatimaan multa sen koiran hoitoa. Tämä tuli yllätyksenä, koska odotin, että voin koiraa viedä välillä lenkille ja hoitaa sen verran kun huvittaa, mutta mies hoitaa sen edelleen koska on sinkkuna lemmikin ottanut. Meni siihen pisteeseen että sanoin että uutta koiraa ei tule kun se entinen kuolee.
Kyllä, asia on juuri näin. Hoidin lenkit, ruuat, eläinlääkärit, lääkkeiden annot, kynsien leikkuut, pesut, harjaukset, leikitykset, kaiken. Muutaman kerran näinä vuosina koira oksensi sisällä kun en ollut kotona ja silloin puoliso siivosi jäljet, kun oli paikalla. Jos joskus hyvin poikkeuksellisesti tarvin puolisoltani apua esim. koiran lyhyessä pissireissussa, kysyin aina etukäteen. Terveisin ap.
En kyllä jättäisi oksennuksia siivoamatta itsekään vaikka "koira ei ole mun". Kauhea tuo yksi kommentoija joka ei edes loukkaantunutta koiraa hoitaisi. Mulle olisi uusi koira ok jos puoliso todella sen koiran hoitaisi itse ja mä oman kiinnostuksen mukaan osallistun. Mut tiedän että se sama vaatiminen vaan jatkuisi uuden pennun kanssa ja sitä en halua, tykkään koirista ja olen kiintynyt meidän koiraan enkä sitä pois antaisi kuin tosi vakavasta syystä, mutta en ikinä halunnut omaa, joten odotan että koiran hankkinut sen hoitaa pääasiassa. Koiran elinaika varmaan kiistellään aiheesta, mutta uuteen koiraan en suostu.
Olen naimisissa toista kertaa. Omistan 3 koiraa. Ekalla kerrallani sain hirveimmän miehen maailmassa. Meillä oli eri huoneet (ei tahtonut koiria sänkyyn), omat sohvat (ei tahtonut koiria sohvalle) ja vessat (ei sietänyt kissanvessan hajua😕). Onneksi tulin järkiini ja erosin ja sain maailman ihanimman miehen ja hänen sakemannin. Ja hankin äskettäin pitkäkarvaisen bortsutytön. Olen ajatellut myös ihmislasta mutta koirat ja kissat ovat silti arvoasteikossa vauvaa ylemmällä. Jos vauva alkaa kiusaamaan koiria (kiljumaan,kiumurtelemaan jne.) se vauva lähtee samoin tein piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle käyynyt samoin: ei sietänyt egyptinmaumix Hedelmää, cornish rex Annieta, lhasa apso Rikiä ja islanninlammaskoira Lexaa. Sain hänen kanssaan pojan jonka syntymän jälkeen erosimme (vauva lähti isänsä mukaan koska en vaan pitäny siitä.) Nykyään elän ihanan miehen, Hedelmän, Rikin ja Lexan kanssa ihanaasa talossa🥰
En ymmärrä miehesi vastustusta. Kun sinä hoidat koiran ja siivoat sen jäljet. Ja tarvittaessa hommaat hoitajan jos lähette reissuun. Ymmärtäisin jos tekisit pitkää työpäivää ja reissaisit ja jättäisit miehen hoitaan koiraa. No ehkä hän ei halua kovin haukkuherkkää tai kovin isokokoista koiraa. Minkä tyyppistä aattelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miehesi vastustusta. Kun sinä hoidat koiran ja siivoat sen jäljet. Ja tarvittaessa hommaat hoitajan jos lähette reissuun. Ymmärtäisin jos tekisit pitkää työpäivää ja reissaisit ja jättäisit miehen hoitaan koiraa. No ehkä hän ei halua kovin haukkuherkkää tai kovin isokokoista koiraa. Minkä tyyppistä aattelit?
Minä taas ymmärrän ap:n miestä vaikka minulla on koira. Nyt jo eksä sanoi, ettei oikein välitä koirista, mutta sieti kuitenkin koiriani ja jopa tykkäsi niistä ja koirani tykkäsivät hänestä. No erottiin sitten, mutta jos koirani olisivat kuolleet siinä suhteessa, niin todennäköisesti eksä olisi sanonut, että nyt ei enää oteta uusia koiria tähän taloon. Vaikea sanoa mitä olisin tehnyt tuossa tilanteessa, olisinko muuttanut pois vai jatkanut suhdetta.
Vaikea uskoa ettei koiraihminen ole selvittänyt tuota asiaa etukäteen ihan tulevaisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen kuuluu kompromissit.
Onko kyseessä oikeasti vain koiran hankinta vai joku muu mikä mättää?
Kuulostaa oudolta olla niin ehdoton asian kanssa jos ei mieheltä edes vaadita mitään koiran suhteen.
Minä ruinasin itselleni koiran harrastuskaveriksi. Siinä missä mieheni käy salilla niin minä lenkillä.
Mieheni pelaa jalkapalloa niin minä harrastan koiran kanssa tokoa ja jälkeä.
Toisinaan miehenkin on nyt ottanut koiran juoksukaveriksi lenkille mukaan ja nyt talvelle suunnittelee jo koirahiihtoa.
Toisinaan jo naureskelee ottavansa itselleen oman koiran joskus eli lämpeni ajatukselle yllättävän nopeasti.
Jatkat vain keskusteluja miehesi kanssa ja kysy sitä oikeaa syytä miksi on niin kielteinen asiaan.
Ei kuulosta siltä että asia olisi kunnolla käyty läpi.
Joutuisi se ukko kuitenkin sen rakin kans tekemisiin jotenkin kun samassa talossa asuisivat. Elukat on rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei saa mennä miehen/puolison edelle. Puoliso tulee ensin, sille aikaa ja hellyyttä ja kauniita sanoja ja yhdessä oloa. Sitten, jos aikaa jää, koiralle lenkkiä ja rapsutuksia. Mutta puoliso ja lapset aina ensin.
Kilttihän mies on ollut kun ei ole marissut yhtään, vaikka rakki on taatusti mennyt miehen edelle esim.hellyydenosoituksissa.
Elikkoa on paapottu ja rapsuteltu, ja mies on ollut sivuroolissa naisen elämässä. Siis itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli päädyt taipua miehen tahtoon pohtisin seuraavia vaihtoehtoja:
-Hoitokoira tai pari, joita voisit käydä lenkittämässä ja hoitamassa omistajien kotona.
-Vapaaehtoistoiminta jossain koiratarhalla tai rescuekoirien parissa
- koirattomana henkilönä mukaan esim.pelastuskoiratoimintaan tmv.
-Aloita aikuisratsastus ja/tai ota hoitohevonen.
Samalla logiikalla (huom. sarkasmi). Jos mies ei halua lapsia ja sinä haluaisit, voit eron sijasta
-kouluttautua varhaiskasvatusalalle tai muuhun lasten parissa tehtävään työhön
-tehdä iltaisin ja viikonloppuisin lastenhoitokeikkoja
- hoitaa sukulaisten lapsia
-mennä vapaaehtoishommiin vaikka lasten urheiluharrastusseuraan
Lukematta koko ketjua, niin eihän joku hoitokoira ole yhtään sama kuin oma. Saatikka joku hevonen. Kas kun et marsua ehdottanut. Esim. minä rakastan koiria, nytkin on kaksi omaa, hevosia sen sijaan en siedä.