Kaveri kertoi saaneensa lapsena usein remmiä, olen ihan järkyttynyt

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Oma isäni on suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyt. Ei ole nähnyt kauheuksia rintamalla. Väkivalta oli silmitöntä, ei pientä lätkimistä tai tukkapöllyä. Hakkasi raivon vallassa syystä kuin syystä. Ei tarvittu kuin huono päivä ukolle, niin remmi viuhui niin ettei pariin päivään pystynyt istumaan. En ymmärrä, arvosta enkä anna anteeksi.

[/quote]

Olen pahoillani puolestasi. 

En väittänyt, etteikö tällaisia sadistejakin ole, mutta halusin tuoda esiin asian hiukan laajemmasta näkökulmasta. Ymmärtää voi, mutta ei hyväksyä.

Ihan normaalit vanhemmat kurittivat lapsiaan vielä 1970-luvulla. Ei se mitään "ruoskimista" ollut, vaan muutama remminheilautus jostakin hyvästä syystä, eli silloin kun lapsi ei totellut.

Niin, emme me sen ajan lapset siitä nauttineet eikä se kuritus paljonkaan tottelevaisemmaksi meitä saanut. Sisu siinä vain kasvoi!

Olen syntynyt 1976 ja minua ei ole koskaan lyöty. Eikä ole lyöty 2 vuotta nuorempaa veljeänikään, ainakaan tietääkseni. Vanhemmistani isä on saanut kuulemma kerran risusta lapsena, äiti ei koskaan. Ovat ns. suuria ikäluokkia. Vanhempani olivat ns. edistyksellisiä, opiskelivat yliopistossa 60-70 -luvuilla ja elivät jo silloin ajan aatteissa. Sen lisäksi lasten lyöminenhän tuli laittomaksi jo 80-luvun alkupuolella.

Olen yllättynyt, jos näin montaa on piiskattu. Mun lapsuuden kaveripiirissä ei tietääkseni ketään ole. Ja vaikea uskoakaan, kun kaverit ja vanhemmat tuntee.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Tämä on hyvä muistaa ja kiitos tästä. Itsekin tämän olen ymmärtänyt, että vanhempani kärsivät omien vanhempiensa sotatraumoista ja siirsivät niitä näin eteenpäin. Asia, jolle ei sinänsä voi enää mitään kukaan, mutta auttaa ymmärtämään omia vanhempia ja myös oman elämän sotkuja. Ymmärtäminen on tärkeä askel paranemiseen.

Eikä muuten 70-80 -luvuilla enää ollut "normaalia", että kouluissa olisi opettaja tarttunut oppilaaseen! Meillä oli koulussa yksi ope, joka antoi luunapin joskus 1985 oppilaalle ja siitä nousi hirveä haloo. Eikä itseasiassa karttakepillä hakkaamista harrastettu enää edes 50-luvulla. Ei ole kauaa aikaa, kun kysyin tästä sukukekkereillä (olen itse opettaja) ja kukaan siitä ikäluokasta ei muistanut enää, että kansakoulussa olisi opettaja lyönyt. Toki muuten saattoivat olla tylyjä ja alistavia, mutta ei oppilaita enää tuohonkaan aikaan hakattu. Se oli laitontakin.

Ysärilapsi täällä ja kyllähän sitä selkään sai etenkin lapsena - joko piiskattiin vyöllä tai nokkospuskalla tai tukistettiin. Myönnän, että lapsena tulee hölmöiltyä mutta usein sai selkään pelkästään tunteiden näyttämisestä. Jos nauroi tai itki liian kovaa, sai selkään. Jos itki entistä kovempaa selkään saamisen jälkeen, riepoteltiin uudestaan hiuksista.

Jos ei syönyt ruokaa tai pelleili ruokapöydässä, niin ruoat kipattiin koiran ruokakuppiin ja sen jälkeen täytyi syödä sieltä konttausasennossa, ilman ruokailuvälineitä.

En tietääkseni ole traumatisoitunut tapahtumista, hyvä kun edes muistan niitä. Sitten kun niitä omia lapsia on niin teen kyllä kaikkeni, että lapset kasvatetaan ilman väkivaltaa.

Mut olisit paljon paremmallamielellä, jos olis asiasta keskusteltu ja sovittu ettei enää tehdä sitä mikä on kielletty. Se on ihmisen heikkous jos remmiim tarttuu.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:59"]Voivoi kyllä tuli remmistä 2000 luvullakin,
syyks riitti että tapeltiin veljen kanssa.
Köyhästä perheestä vaikka isä töissä olikin, niin suurin osa meni äidin hemmotteluun -,-
Eikä me mitään elektroniikkaa saatu kuten nykynuoret. Mutta olihan se vanha nintendo 64 & super mario parasta:)
Mutta näen kovan kurin ja kasvatuksen positiivisena. Nykynuorisollakaan ole mitään käsitystä elämästä ja käytöstavoista.
Enkä ymmärrä miks 5 vuotiaasta asti annetaan kännykkää + muuta se on aika järkyttävää.
M22
[/quote]
Miksi sain näin paljon dislikee?
Lisätäännyt se mitä en yöllä jaksanu kirjottaa.
Eli en minäkään sellasta kasvatusmenetelmää käyttäis. Olihan se pelottavaa ja itku tuli jos uskals itkee :D
Mutta isän kasvatus metodit toimi. Me päästiin vielä helpolla mitä kuunnellut isän juttuja.
Tytöt nyt varmaan traumatisoituukin helpommin, mutta miehistä entiä millanen velli kasvatus ollu, jos tuollaisesta saa ikuiset traumat.
Ja tukistelua ja muuta korvasta repimistä oli.
Tiiän et joku vetää taas herneet tai muuten loukkaantuu tästä -,-

Minä, syntynyt 80-luvulla, olen myös saanut tuta remmit, risut, tukistamisen ja lyömisen. Muhun se on ainakin vaikuttanut negatiivisesti, itsetunto romahti jo lapsena nolliin väkivallan ja vähättelevän käytöksen takia. Vaikka olin voimakastahtoinen lapsi, ei väkivalta ollut mikään ratkaisu: vanhempani eivät osanneet/pystyneet ajattelemaan muuta vaihtoehtoa kuin remmi tai tukistus. Lapsuudesta on sen takia jäänyt huonot muistot, kipeää tekee ajatella asiaa. Omaa lastani en ikipäivänä voisi lyödä tai antaa remmistä, kamala edes ajatella sellaista vaihtoehtoa :(

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:29"]

Ei auta kuin antaa aikuisena takasin, mikäli luoja elonpäiviä suo. Omaishoitajaksi vaan ja helvetti irti! 

[/quote]

Minä en haluasi toistaa omien vanhempieni tekoja heihin, koska silloinhan minä olisin aivan yhtä paatunut. Enkä siis ajattele tätä heidän vuoksi vaan itseni vuoksi uskollisena omille arvoilleni.

Exäni äiti kuritti exää fyysisesti lapsena. Ei uskoisi millään kun naisen näkee. Ex oli väkivaltainen suuttuessaan ja uskon sen johtuvan juurikin tuosta lapsuudesta, ex on myös jollain tavalla tunnekylmä ja nämä asiat olivatkin sitten lähinnä eromme syynä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:29"]

Ei auta kuin antaa aikuisena takasin, mikäli luoja elonpäiviä suo. Omaishoitajaksi vaan ja helvetti irti! 

[/quote]

Minä en haluasi toistaa omien vanhempieni tekoja heihin, koska silloinhan minä olisin aivan yhtä paatunut. Enkä siis ajattele tätä heidän vuoksi vaan itseni vuoksi uskollisena omille arvoilleni.

[/quote]

Sitäpaitsi toimimalla samalla tavalla annat mallin omiille lapsillesi miten vanhuksia kohdellaan joten kääntyy lopulta itseäsi vastaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:29"]

Ei auta kuin antaa aikuisena takasin, mikäli luoja elonpäiviä suo. Omaishoitajaksi vaan ja helvetti irti! 

[/quote]

Minä en haluasi toistaa omien vanhempieni tekoja heihin, koska silloinhan minä olisin aivan yhtä paatunut. Enkä siis ajattele tätä heidän vuoksi vaan itseni vuoksi uskollisena omille arvoilleni.

[/quote]

Sitäpaitsi toimimalla samalla tavalla annat mallin omiille lapsillesi miten vanhuksia kohdellaan joten kääntyy lopulta itseäsi vastaan.

[/quote]

En tiedä miksi sinun pitää korostaa vanhuksia, koska minun arvoni kattaa kaikki ihmiset iästä riippumatta.

Eniten ihmettelen sitä, että miten vanhemmat ovat nykyään ihan pokkana, ikään kuin eivät muistaisi omaa hirveyttään. Tosin todennäköisesti eivät lähes kasikymppisinä muistakaan.

Kerran kun yritin sanoa isälle, että muistatko mikä hirviö olit, oli aidosti ihmeissään.

Silti edelleenkin aina outo ja ristiriitainen olo vanhempien kanssa ollessa.

Siis hyi helvetti mitä juttuja. Itse olen 87 syntynyt eivätkä vanhemmat ikinä koskeneet minuun tai siskoihini kuritusmielessä. Asiat ratkottiin muilla tavoin.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole fyysistä kuritusta, mutta muistan kun kerran kävimme tuttavaperheen kanssa Linnanmäellä, reissussa olis siis tuttavaperheen äiti ja kaksi lasta sekä minä ja siskoni (lapsilla ikää 5-8v). Sokerihumalassa riehuimme autossa paluumatkalla jolloin tuttavaperheen äidillä meni hermot. Hän pysäytti auton KESKELLÄ MOTARIA heitti meidän ulos tien laitaan ja sanoi että hakee pois kun käyttäydymme. Minä ja siskomme itkimme, tuttavaperheen lapset sanoivat että tämä oli ihan tavallista heillä! Äiti tuli muutaman minuutin päästä takaisia, mutta meille jäi tuosta naisesta sellainen trauma ettei moneen vuoteen puhuttu hänelle.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:34"]

Laissa kiellettyä vasta vuodesta 1984. Eikä lain voimaantulo estänyt, jos se tapa oli siihenkin asti ollut. Ja kyllähän se maan tapa on ollut.

[/quote] Meillä se esti, kun sanoin että lyö vaan, niin marssin poliisilaitokselle huomenna.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:46"]

Eniten ihmettelen sitä, että miten vanhemmat ovat nykyään ihan pokkana, ikään kuin eivät muistaisi omaa hirveyttään. Tosin todennäköisesti eivät lähes kasikymppisinä muistakaan.

Kerran kun yritin sanoa isälle, että muistatko mikä hirviö olit, oli aidosti ihmeissään.

Silti edelleenkin aina outo ja ristiriitainen olo vanhempien kanssa ollessa.

[/quote] Koska se on heille normaalia.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:26"]

Ihan yleistähän tuo on, ei siitä mitään kilareita tarvi vetää. Lapsia kasvatettiin ennen "kovemmalla" kädellä, eikä siitä traumoja tullut kenellekään. Ei sillä, ettäkö puolustelisin tuota jotenkin, mutta se vaan oli entisajan mallia. 

[/quote]

Nykyajan mallia myös Ranskassa tänä päivänäkin. Aikuiset saattaa vetää litsareita pitkin lapsen poskia illallisella kaikkien nähden, tai tukistaa. Normaalia kasvatusta, kukaan ei puutu asiaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Oma isäni on suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyt. Ei ole nähnyt kauheuksia rintamalla. Väkivalta oli silmitöntä, ei pientä lätkimistä tai tukkapöllyä. Hakkasi raivon vallassa syystä kuin syystä. Ei tarvittu kuin huono päivä ukolle, niin remmi viuhui niin ettei pariin päivään pystynyt istumaan. En ymmärrä, arvosta enkä anna anteeksi.

[/quote]

Olen pahoillani puolestasi. 

En väittänyt, etteikö tällaisia sadistejakin ole, mutta halusin tuoda esiin asian hiukan laajemmasta näkökulmasta. Ymmärtää voi, mutta ei hyväksyä.

[/quote]

Väkivaltaa ei täydy koskaan ymmärtää. Ei ole syytä, joka tekisi siitä ymmärrettävää. Ei ole niin pientä tai harmitonta väkivaltaa, etteikö se olisi aivan yhtä väärin kuin sadistinenkin toiminta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:59"]Voivoi kyllä tuli remmistä 2000 luvullakin, syyks riitti että tapeltiin veljen kanssa. Köyhästä perheestä vaikka isä töissä olikin, niin suurin osa meni äidin hemmotteluun -,- Eikä me mitään elektroniikkaa saatu kuten nykynuoret. Mutta olihan se vanha nintendo 64 & super mario parasta:) Mutta näen kovan kurin ja kasvatuksen positiivisena. Nykynuorisollakaan ole mitään käsitystä elämästä ja käytöstavoista. Enkä ymmärrä miks 5 vuotiaasta asti annetaan kännykkää + muuta se on aika järkyttävää. M22 [/quote] Miksi sain näin paljon dislikee? Lisätäännyt se mitä en yöllä jaksanu kirjottaa. Eli en minäkään sellasta kasvatusmenetelmää käyttäis. Olihan se pelottavaa ja itku tuli jos uskals itkee :D Mutta isän kasvatus metodit toimi. Me päästiin vielä helpolla mitä kuunnellut isän juttuja. Tytöt nyt varmaan traumatisoituukin helpommin, mutta miehistä entiä millanen velli kasvatus ollu, jos tuollaisesta saa ikuiset traumat. Ja tukistelua ja muuta korvasta repimistä oli. Tiiän et joku vetää taas herneet tai muuten loukkaantuu tästä -,-

[/quote]

Sulla on vahvat defenssit päällä. Minäkin ajattelin noin kunnes sain oman lapsen. Kaikki lapsuuden traumat nousi pintaan ja käyn edelleen terapiassa. Menin sekaisin kuin seinäkello, näin painjaisia ja nykyään en näe vanhempiani, en pysty.