Kaveri kertoi saaneensa lapsena usein remmiä, olen ihan järkyttynyt

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:11"]

Häh, ihan normaali kuritusmetodihan se on, itsekin sain (täysin normaalilta) äidiltä muutaman kerran remmistä ja imurin putkesta, ja se todella toimi, en enää ikinä toistanut virheitäni, joten taatusti käyttäisin samaa menetelmää omien lapsieni kohdalla, jos joskus sellaisia saan.

[/quote]

Millään muulla menetelmällä kuin hakkaamalla et olisi oppinut, niinkö? Pitääkö sinua koulia myös nyt aikuisena esimerkiksi töissä jos teet jotain mikä ei ole toivottua tai et osaa tehdä asioita niin kuin pitäisi? Jos jälkimmäiseen vastaat kieltävästi, niin perustele, että miksi kohdallasi ei saisi käyttää samaa menetelmää yhä edelleen?

Toivottavasti et koskaan saa lapsia!

Mua otettiin tukasta kiinni jos tein jotain tosi pahaa. Ei ole jäänyt traumoja

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:28"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:15"] Kyllä mäkin sain nahkaremmiä enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Ei se nyt niin kamalaa ollut. [/quote] Eikös tuo ole ihan laissa kiellettyä? Mitä sä sitten olit tehnyt? Eikö muka sattunut? [/quote] No onhan se laissa kiellettyä, mutta en kai mä nyt sitä tiennyt ;) Ja tietenkin sattui kun nahkavyöllä hakattiin niin että selkään jäi punaiset arvet. Ja itkin. No mä esimerkiksi karkasin päiväkodista, kakkasin rappukäytävään jne. En nyt muista että olisin tarkoituksella mitään pahaa tehnyt, mutta lapset nyt voi olla ajattelemattomia. Mutta en mä sitä nyt pidä niin kamalana. Ainakin opin tavoille. Ja enpähän säikähdä pienestä. Osaan tarvittaessa puolustaa itseäni kun siihen on pienestä oppinut.

[/quote]

Höh. Aika julmaa. Miten vanhaksi asti tuota jatkui?
[/quote]

Muistaisin että viimeisen kerran sain n. 10 vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:28"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:15"]

Kyllä mäkin sain nahkaremmiä enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Ei se nyt niin kamalaa ollut.

[/quote]

Eikös tuo ole ihan laissa kiellettyä? Mitä sä sitten olit tehnyt? Eikö muka sattunut?
[/quote]

No onhan se laissa kiellettyä, mutta en kai mä nyt sitä tiennyt ;) Ja tietenkin sattui kun nahkavyöllä hakattiin niin että selkään jäi punaiset arvet. Ja itkin. No mä esimerkiksi karkasin päiväkodista, kakkasin rappukäytävään jne. En nyt muista että olisin tarkoituksella mitään pahaa tehnyt, mutta lapset nyt voi olla ajattelemattomia.

Mutta en mä sitä nyt pidä niin kamalana. Ainakin opin tavoille. Ja enpähän säikähdä pienestä. Osaan tarvittaessa puolustaa itseäni kun siihen on pienestä oppinut.
[/quote]

Itse en taas ole osannut puolustaa, kun olen hakkaamiseen pienestä lähtien tottunut. Itse en tullut väkivaltaiseksi, mutta lähes jokaisen seurustelukumppanin pahoinpitelemäksi... Ja vanhempiin on huonot välit aikuisenakin. En arvosta, enkä aio omia lapsiani pahoinpidellä.
[/quote]

Minä ajattelen juuri noin myös. Olisipa kiva tutustua... :) Nyksäni ei tosin ikinä kajoa minuun sillätavalla, mutta eräs eksäni yritti suorastaan tappaa...

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:48"]Eikö sellaiset vanhemmat ole jotekin pervoja, jotka ruoskivat omia lapsiaan! Kuulostaa ihan sairaalta.
[/quote]

Minun isäni oli aivan sairas. Sadisti. Rauha hänen sielulleen, jonka itse itseltään lopulta riisti...
Siskoni on kerran puolustanut tekojaan. Eipä tarvitse olla hänenkään kanssaan missään tekemisissä.
Siskolle vaan terkkuja, että "lapsen ei tarvitse oppia lyömisestä yhtään mitään."

Mä oon pienenä saanut luunappeja ja hiuksista on tukistettu, oikein niskavilloista. Isosisko oli joutunu ulkoa hakemaan vitsan, mutta ei sitä oltu sitten kuitenkaan käytetty, uhkailtu vain. On nuo vähän eri kategoriassa kuitenkin, kuin remmillä lyöminen...

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 04:35"]toiset alistuu pieksemiselle, toiset nousee kapinaan ja muistaa joka hetken.

ite sain aikani ja lopulta osat vaihtuvat. Tutkivat sitä aikanaan alaikäisen kekemänä törkeänä pahoinpitelynä.

Revin sen tukasta pihalle ja vein narulla kiinni puuhun. Sitte itkettiin vuorotellen jumalaa ja minua. :D kova mies kyllä oliki.. ei sen jälkeen uskaltanut ees silmiin kattoa.

Väkivallankierteen voi katkasta itsekkin.

Omia lapsiani ei tule kurittamaan jos niitä saan joskus vielä.
[/quote]

Oikein!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:11"]

Häh, ihan normaali kuritusmetodihan se on, itsekin sain (täysin normaalilta) äidiltä muutaman kerran remmistä ja imurin putkesta, ja se todella toimi, en enää ikinä toistanut virheitäni, joten taatusti käyttäisin samaa menetelmää omien lapsieni kohdalla, jos joskus sellaisia saan.

[/quote]

Millään muulla menetelmällä kuin hakkaamalla et olisi oppinut, niinkö? Pitääkö sinua koulia myös nyt aikuisena esimerkiksi töissä jos teet jotain mikä ei ole toivottua tai et osaa tehdä asioita niin kuin pitäisi? Jos jälkimmäiseen vastaat kieltävästi, niin perustele, että miksi kohdallasi ei saisi käyttää samaa menetelmää yhä edelleen?

Toivottavasti et koskaan saa lapsia!

[/quote]

Sairainta tässä tosiaan on se, että tuskin tuokaan henkilö sietäisi työpaikallaan pomonsa iskuja, mutta pientä ja viatonta lasta kohtaan se olisi ihan sallittua.

Eihän se ole yhtään mitään muuta kuin kasvattajan omaa osaamattomuutta jos ei muuten osaa lastansa kasvattaa kuin väkivallalla. Sairasta.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:26"]Ihan yleistähän tuo on, ei siitä mitään kilareita tarvi vetää. Lapsia kasvatettiin ennen "kovemmalla" kädellä, eikä siitä traumoja tullut kenellekään. Ei sillä, ettäkö puolustelisin tuota jotenkin, mutta se vaan oli entisajan mallia.  [/quote] Älä väitä, ettei muka olisi tullut kellekään traumoja! Tottakai tuli, mulle ainakin.

[/quote]

Olen kuullut remmiä saaneilta, että pahinta ei ollut varsinaisesti se kipu vaan se nöyryytyksen ja tunne, kun pitää laskea housut alas äidin tai isän edessä ja avuttomana ottaa vastaan se rangaistus.

[/quote]

Ei. Pahinta oli se, että aikuinen jonka pitäisi suojella lastaan tekee pahaa lapselleen. Se silmittömän vihan vallassa hakkaaminen tuntui ihan järkyttävältä sydämessä. En oo koskaan oikein luottanut äitiini, enkä kokenut turvallisena aikuisena. (en ole tuo alkuperäinen vastaaja)

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Oma isäni on suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyt. Ei ole nähnyt kauheuksia rintamalla. Väkivalta oli silmitöntä, ei pientä lätkimistä tai tukkapöllyä. Hakkasi raivon vallassa syystä kuin syystä. Ei tarvittu kuin huono päivä ukolle, niin remmi viuhui niin ettei pariin päivään pystynyt istumaan. En ymmärrä, arvosta enkä anna anteeksi.

[/quote]

Olen pahoillani puolestasi. 

En väittänyt, etteikö tällaisia sadistejakin ole, mutta halusin tuoda esiin asian hiukan laajemmasta näkökulmasta. Ymmärtää voi, mutta ei hyväksyä.

[/quote]

Väkivaltaa ei täydy koskaan ymmärtää. Ei ole syytä, joka tekisi siitä ymmärrettävää. Ei ole niin pientä tai harmitonta väkivaltaa, etteikö se olisi aivan yhtä väärin kuin sadistinenkin toiminta.

[/quote]

huokaus.

Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Lue alkuperäinen viesti, ennenkuin kommentoit.

Mitä tuo remmi käytännössä tarkoittaa? Vyötäkö?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Oma isäni on suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyt. Ei ole nähnyt kauheuksia rintamalla. Väkivalta oli silmitöntä, ei pientä lätkimistä tai tukkapöllyä. Hakkasi raivon vallassa syystä kuin syystä. Ei tarvittu kuin huono päivä ukolle, niin remmi viuhui niin ettei pariin päivään pystynyt istumaan. En ymmärrä, arvosta enkä anna anteeksi.

[/quote]

Olen pahoillani puolestasi. 

En väittänyt, etteikö tällaisia sadistejakin ole, mutta halusin tuoda esiin asian hiukan laajemmasta näkökulmasta. Ymmärtää voi, mutta ei hyväksyä.

[/quote]

Väkivaltaa ei täydy koskaan ymmärtää. Ei ole syytä, joka tekisi siitä ymmärrettävää. Ei ole niin pientä tai harmitonta väkivaltaa, etteikö se olisi aivan yhtä väärin kuin sadistinenkin toiminta.

[/quote]

huokaus.

Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Lue alkuperäinen viesti, ennenkuin kommentoit.

[/quote]

jos löydät viidakosta lapsen, joka on elänyt tiikereiden kanssa, teidän kohdatessa lapsi hyökkää kimppuusi ja puree. ET Hyväksy, mutta YMMÄRRÄT miksi hän toimii niin.

Niin sain minäkin remmiä isältäni. Myös tukistaminen kuului rankaisuvalikoimiin. Eikä kyseessä ollut mitään pikku niskavilloista nippaisu, vaan hiuksia kahmaistiin kourallinen ja ravisteltiin niin, että koko pää ja vartalo heilui. Olin 5-6-vuotias, kun väkivalta alkoi ja se päättyi, kun äiti ja isä erosivat eli olin silloin 9-vuotias.

Oman lapseni kohdalla voin ylpeänä sanoa, etten ole koskaan kasvattanut väkivallalla. Isälleni en antanut anteeksi, vaan hän mätänee loppuikänsä yksin.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 07:13"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Mun isoisä oli rintamalla, haavoittui, joutui jopa tappamaan lähikontaktissa ja oli syvästi traumatisoitunut.

Mutta se ei ikinä rankaissut fyysisesti sen lapsia, ei koskaan. 

Samoin mun miehen isoisä oli rintamalla, traumatisoitui, eikä koskaan pahoinpidellyt lapsiaan.

Mun mielestä toi selittely sotatraumoilla on aika mutua, eikä pidä paikkaansa, joissakin perheissä se väkivallan kierre vaan on, ja ennen se oli sosiaalisesti hyväksyttyä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:15"]

Kyllä mäkin sain nahkaremmiä enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Ei se nyt niin kamalaa ollut.

[/quote]

Eikös tuo ole ihan laissa kiellettyä? Mitä sä sitten olit tehnyt? Eikö muka sattunut?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:15"]

Kyllä mäkin sain nahkaremmiä

[/quote]

Mitä tuo oikeasti tarkoittaa? Mitä ihmeen remmiä?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:26"]

Ihan yleistähän tuo on, ei siitä mitään kilareita tarvi vetää. Lapsia kasvatettiin ennen "kovemmalla" kädellä, eikä siitä traumoja tullut kenellekään. Ei sillä, ettäkö puolustelisin tuota jotenkin, mutta se vaan oli entisajan mallia. 

[/quote]

Mistäs sinä tiedät, että kenelle tuli traumoja ja kenelle ei? Ei ne traumat aina oireile niin, että ihminen lamaantuu täysin toimintakyvyttömäksi.

Meillä oli kotona aivan silmitöntä väkivaltaa. Minut uhattiin mm. puukottaa saksilla, minua hakattiin nyrkillä päähän niin kovaa kuin kädestä lähti ja kun kaaduin iskun voimasta, potkaistiin täysillä kylkeen. Hakattiin myös eri astaloilla, kuten esimerkiksi metallivartisella lattiaharjalla ja kerran iskettiin kaulimellakin täysillä päähän, koska olin kuulema laittanut kaulimaani piparkakkutaikinaan liikaa jauhoja päälle.

Tekijä oli äitini ja minä olin noissa iältäni 4-10 vuotias. Ja nuo eivät todellakaan olleet ainoita, aivan helvetillistä väkivaltaa esiintyi aina kun äiti jostain suuttui. Teininä väkivalta muuttui henkiseksi (mm. käski minua tappaa itseni, koska olen niin hyödytön paska), koska ilmeisesti äiti alkoi pelätä, että kasvaessani vielä joskus tulisin lyömään takaisin.

Olen vuosia kerännyt itseäni kasaan ja nyt opiskelen korkeakoulussa. Minusta ei todellakaan näy päällepäin mitä on tapahtunut, enkä myöskään sitä mainosta. Eli sinun silmilläsi minä olisi traumatisoinutu, mutta herranjeesus kun tietäisit montako vuotta kävin terapiassa ja teininä olin pahasti masentunut pitkän kaltoinkohtelun seurauksena, itsemurhakin oli päivittäin tuolloin mielessä kun sai koko ajan kuulla olevansa täysi paska joka on pilannut äitinsä elämän.

Ja sinä nyt pokkana väität, että tuollainen on ihan jees ja ei kukaan ole traumatisoitunut? Voi jeesus.

Ja mitenkäs muuten jos sinun pomosi vetää sinua turpaan jos et osaa tehdä jotain oikein, niin onko se

a) Rakentavaa ohjausta

b) Pahoinpitely

Niin. Miksi se väärin aikuisen kohdalla, mutta ei lapsen.

Sain tukkapöllyä äidiltä. Ei jäänyt traumoja ja olen oikein tasapainoinen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:26"]

Ihan yleistähän tuo on, ei siitä mitään kilareita tarvi vetää. Lapsia kasvatettiin ennen "kovemmalla" kädellä, eikä siitä traumoja tullut kenellekään. Ei sillä, ettäkö puolustelisin tuota jotenkin, mutta se vaan oli entisajan mallia. 

[/quote]

Mistäs sinä tiedät, että kenelle tuli traumoja ja kenelle ei? Ei ne traumat aina oireile niin, että ihminen lamaantuu täysin toimintakyvyttömäksi.

Meillä oli kotona aivan silmitöntä väkivaltaa. Minut uhattiin mm. puukottaa saksilla, minua hakattiin nyrkillä päähän niin kovaa kuin kädestä lähti ja kun kaaduin iskun voimasta, potkaistiin täysillä kylkeen. Hakattiin myös eri astaloilla, kuten esimerkiksi metallivartisella lattiaharjalla ja kerran iskettiin kaulimellakin täysillä päähän, koska olin kuulema laittanut kaulimaani piparkakkutaikinaan liikaa jauhoja päälle.

Tekijä oli äitini ja minä olin noissa iältäni 4-10 vuotias. Ja nuo eivät todellakaan olleet ainoita, aivan helvetillistä väkivaltaa esiintyi aina kun äiti jostain suuttui. Teininä väkivalta muuttui henkiseksi (mm. käski minua tappaa itseni, koska olen niin hyödytön paska), koska ilmeisesti äiti alkoi pelätä, että kasvaessani vielä joskus tulisin lyömään takaisin.

Olen vuosia kerännyt itseäni kasaan ja nyt opiskelen korkeakoulussa. Minusta ei todellakaan näy päällepäin mitä on tapahtunut, enkä myöskään sitä mainosta. *Eli sinun silmilläsi minä olisi traumatisoinutu, mutta herranjeesus kun tietäisit montako vuotta kävin terapiassa ja teininä olin pahasti masentunut pitkän kaltoinkohtelun seurauksena, itsemurhakin oli päivittäin tuolloin mielessä kun sai koko ajan kuulla olevansa täysi paska joka on pilannut äitinsä elämän.

Ja sinä nyt pokkana väität, että tuollainen on ihan jees ja ei kukaan ole traumatisoitunut? Voi jeesus.

Ja mitenkäs muuten jos sinun pomosi vetää sinua turpaan jos et osaa tehdä jotain oikein, niin onko se

a) Rakentavaa ohjausta

b) Pahoinpitely

Niin. Miksi se väärin aikuisen kohdalla, mutta ei lapsen.

[/quote]

Korjaus: Eli sinun silmilläsi minä EN olisi traumatisoitunut

Meilläkin tukistettiin, lyötiin remmillä, annettiin luunappeja, lyötiin kädellä, joskus laitettiin seisomaan pakkaseen.. Mulle se oli silloin normaalia, ts. lapsena ajattelin että kaikkia kuritetaan siten. Nyt ajattelen tietenkin toisin. Olen antanut anteeksi, en ajattele asiaa enää, se oli sitä aikaa.