Kaveri kertoi saaneensa lapsena usein remmiä, olen ihan järkyttynyt

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"]

En kyllä usko, että tuossa oli mitään seksuaalisuuteen liittyvää, silloin joskus vuosikymmeniä sitten kun se oli yleisempää.  Ei tavalliset perheenisät/-äidit olleet kuulleetkaan mistään bdsm:stä. Eikä silloin joka asiaan liitetty seksiä.

[/quote]

Joo, mutta se, että ne ei tienneet harjoittavansa sadismia, ei tarkoita etteikö monilla olisi ollut seksuaalista tyydytystä sen lasten hakkaamisen taustalla.

[/quote]

Meinaatko että monilla vanhemmilla oli pedofiilisia taipumuksia?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"]

En kyllä usko, että tuossa oli mitään seksuaalisuuteen liittyvää, silloin joskus vuosikymmeniä sitten kun se oli yleisempää.  Ei tavalliset perheenisät/-äidit olleet kuulleetkaan mistään bdsm:stä. Eikä silloin joka asiaan liitetty seksiä.

[/quote]

Joo, mutta se, että ne ei tienneet harjoittavansa sadismia, ei tarkoita etteikö monilla olisi ollut seksuaalista tyydytystä sen lasten hakkaamisen taustalla.

[/quote]

Siinä tapauksessa sadismi on todella yleistä. 40-luvulla syntyneen äitini aikana opettajakin veti vielä koulussa housut kinttuun ja antoi karttakeppiä luokan edessä oppilaille ihan normaalina rangaistuksena. Vasenkätinen äitini taisi myös joskus saada karttakepistä kynsille kun ei käyttänyt oikeaa kättä kirjoittaessa, sillä 50-luvulla vasenkätisyyttä pidettiin vielä sairautena.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:10"]

Siinä tapauksessa sadismi on todella yleistä.

[/quote]

Niinhän se onkin, ja ennen sitä pystyi harjoittamaan helpommin, laillisesti ja yhteiskunnan tuella mm. eläimiä ja lapsia kohtaan.

Onneksi nykyään lapsilla ja eläimillä on edes jonkunlainen suoja tuollaisia ihmisiä vastaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:10"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:06"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 00:55"]

En kyllä usko, että tuossa oli mitään seksuaalisuuteen liittyvää, silloin joskus vuosikymmeniä sitten kun se oli yleisempää.  Ei tavalliset perheenisät/-äidit olleet kuulleetkaan mistään bdsm:stä. Eikä silloin joka asiaan liitetty seksiä.

[/quote]

Joo, mutta se, että ne ei tienneet harjoittavansa sadismia, ei tarkoita etteikö monilla olisi ollut seksuaalista tyydytystä sen lasten hakkaamisen taustalla.

[/quote]

Siinä tapauksessa sadismi on todella yleistä. 40-luvulla syntyneen äitini aikana opettajakin veti vielä koulussa housut kinttuun ja antoi karttakeppiä luokan edessä oppilaille ihan normaalina rangaistuksena. Vasenkätinen äitini taisi myös joskus saada karttakepistä kynsille kun ei käyttänyt oikeaa kättä kirjoittaessa, sillä 50-luvulla vasenkätisyyttä pidettiin vielä sairautena.

[/quote]

Ehkäpä täytyy todeta että ihminen on tarvittaessa väkivaltainen. Jos se on normaalia olla väkivaltainen, niin iso osa ihmisistä seuraa tätä mallia huolimatta siitä onko se oikein tai väärin. Olihan tässäkin ketjussa joku jonka vanhempi oli kertonut tekevänsä niin kuin teki koska "se kuului ajan henkeen". ohis

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:26"]Ihan yleistähän tuo on, ei siitä mitään kilareita tarvi vetää. Lapsia kasvatettiin ennen "kovemmalla" kädellä, eikä siitä traumoja tullut kenellekään. Ei sillä, ettäkö puolustelisin tuota jotenkin, mutta se vaan oli entisajan mallia.  [/quote] Tuli traumoja. Kaikki eivät ole vain valmiita myöntämään, tai tiedosta sitä itse. Itsearvostuksen puutetta ja itsetunnon murenemista vähintään. Aika moni tuon aikakauden lapsi kärsii myös mm. masennuksesta, paniikkihäiriöstä, päihteiden liikakäytöstä jne.

[/quote]

Masennuksesta, itsemurha-ajatuksista, päihteistä ja epävakaasta persoonallisuudesta olen nyt vihdoin 45v. päässyt, mutta kahdesta tutkinnosta (yliopisto, huippuarvosanoin) huolimatta minusta tuli vain sossun elätti. Itsetunto surkea eikä minusta ole työelämään. Olen väkivaltaista lapsuuttani työstänyt paljonkin, mutta edelleen on jotain tiedostamattomia blokkeja alitajunnassa, jotka estävät minua.

Uskallan väittää, että jokainen on tarumatisoitunut enemmän ja vähemmän lapsena koetusta väkivallasta (selkäsaunoista), erityisesti he, jotka nyt ymmärtävät vanhempiensa kasvatusmenetelmiä. Lisäksi tässä on takapiruna se, että nämä "ymmärtäjät" käyttävät samoja menetelmiä omien lapsiensa kasvattamiseen.

Minä olen saanut selkääni sen tuhannet kerrat lapsena ja kyllä, kärsin niistä vieläkin jossain määrin erilaisin oirein. Ikää minulla on kohta 50 ja olen mies. Koskaan eivät vanhempani ole anteeksi pyytäneet emmekä ole juurikaan puheväleissä.

Säälittää tämäkin ymmärtäjä joka työnsi serkkunsa laiturilta veteen ja sai siitä pahasti selkäänsä, vielä kehtaa sanoa, että ei se mitään! Väitän, että jokainen joka on saanut selkäänsä useasti, on traumatisoitunut pahasti, erityisesti nämä jotka nyt ymmärtävät vanhempiensa käyttämää väkivaltaa, hävetkää!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:28"]

Väitän, että jokainen joka on saanut selkäänsä useasti, on traumatisoitunut pahasti, erityisesti nämä jotka nyt ymmärtävät vanhempiensa käyttämää väkivaltaa, hävetkää!

[/quote]

Mun mielestä sä olet oikeassa.

Ja noi vanhempiensa ymmärtäjät "ymmärtää", koska se on defenssimekanismi.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:28"]

Väitän, että jokainen joka on saanut selkäänsä useasti, on traumatisoitunut pahasti, erityisesti nämä jotka nyt ymmärtävät vanhempiensa käyttämää väkivaltaa, hävetkää!

[/quote]

Mun mielestä sä olet oikeassa.

Ja noi vanhempiensa ymmärtäjät "ymmärtää", koska se on defenssimekanismi.

[/quote]

Kiitos!

Itse olen omalta kohdaltani varma, että kannan hautaan asti tätä taakkaa harteillani, pärjään sen kanssa, mutta niin moneen asiaan se on elämässni vaikuttanut ja vaikuttaa. En kykene luottamaan ihmisiin, vetäydyn mieluummin kuin olisin esillä, vähättelen itseäni heikosta itsetunnosta johtuen, koskaan en saanut kiitosta, kannustusta ja rakkautta, vain vähksyntää ja fyysistä vakivaltaa.

Jokainen joka kokee oikeudekseen antaa lapsille selkäsaunoja tai tehdä jotain muuta vastaavaa, pitäisi pikimmiten hakea itseleen apua!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 01:01"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:54"]Enpä minäkään ole kun 23v ja lapsena on piiskattu, tukistettu, annettu luunappeja ja laitettu autotalliin yöksi jos ei ole käyttäytynyt tarpeeksi hyvin. [/quote] Autotalliin yöksi kuulostaa kaikkein pahimmalta! Eikö naapurit ole kuulleet jos olet yksin siellä huutanut

[/quote]

Omakotitalo maalla.. Lähimmät naapurit kilometrien päässä. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:28"]

Väitän, että jokainen joka on saanut selkäänsä useasti, on traumatisoitunut pahasti, erityisesti nämä jotka nyt ymmärtävät vanhempiensa käyttämää väkivaltaa, hävetkää!

[/quote]

Mun mielestä sä olet oikeassa.

Ja noi vanhempiensa ymmärtäjät "ymmärtää", koska se on defenssimekanismi.

[/quote]

He eivät halua kohdata sitä että heidän vanhempansa eivät rakastaneetkaan heitä - jokaisen lapsen, jopa aikuisuuteen ehtineen, painajainen. Ja että heitä kohtaan tehtiin vääryyttä eivätkä he voineet sille mitään. Siksi väkivalta yritetään sulauttaa rakkauden osoitukseksi tai joksikin hyväksyttäväksi.

Minä sain pienenä kunnolla keppiä, remmiä, hiuksia lähti päästä ja korvat meinasivat välillä irrota, julkisella paikalla sain nipistelyitä. Olen nyt lähellä kolmeakymmentä, korkeastikoulutettu, sosiaalinen, vaimo ja lapsi, armeijan käynyt, alkoholiton, savuton, täysin elämääni onnellinen eikä mitään ongelmia. On monta tapaa kasvattaa lapsia, yksi tapa on keppiä. Mutta olihan se kunnon selkäsauna ja huutaminen sen verran kova kokemus että minä sen tähän sukupolveen päätän! Lapseni saa vain porkkanaa ja jos on tuhma niin sitten porkkanat pistetään piiloon

Minä sain remmiä, luunappeja ja muuta. Isä kuritti ja äiti hiljaisesti hyväksyi. Myös perhepäivähoitajani käytti jäähyä, niin että lukitsi mut pimeään vessaan kun itkin äidin ikävää kun jäin hoitoon. Kotonakin rangaistus tuli omien muistikuvien mukaan lähinnä tunteiden näyttämisestä (itku tai liian kova nauru) tai normaalista lapsen hölmöilystä ja tietämättömyydestä. Olin tosi kiltti, arka ja pelokas lapsi (en uskaltanut tehdä juuri mitään), mutta remmiä sain usein silti. Opettaja koulussa nosti paidankauluksesta seinälle, jos pullikoi. Tämä 80-luvulla ja pidin sitä normaalina, koska niin moni sitä teki. Eipä se minunkaan mielenterveys kovin hyvällä tolalla ole ollut ikinä. Terapiassa olen hajalla olevaa persoonaani yrittänyt eheyttää puolet elämästäni, siinä kovin hyvin onnistumatta. Kaikista eniten ne muistot satuttavat nyt, kun omat lapset on pieniä ja äitiys nostaa pintaan muistoja omasta lapsuudesta. En ikinä voisi omille lapsilleni tehdä samoin.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:15"]

Kyllä mäkin sain nahkaremmiä

[/quote]

Mitä tuo oikeasti tarkoittaa? Mitä ihmeen remmiä?

[/quote]

Meillä ainakin tarkoitti nahkavyötä.

t: 80-lukulainen

[/quote]

Niin meilläkin. Kutsuttiin myös "leikkisästi" nimellä remeli. t: 70-luvulla syntynyt

Kun tuota ikää jo yli viidenkymmenen, niin on jonkun verran jo näkemystä ja kokemusta fyysisestä kurittamisesta, vaikka henkilökohtaisesti en muista saaneeni kuin kerran selkääni joskus 70-luvun alukupuolella. Jouduin itse hakemaan metsästä koivupiiskan, jolla sitten isä veteli persiille. Minun muistikuvani asiasta on se, että kyseessä oli enempi muodollisuus, eli kun oli tehty tyhmyyksiä, niin hänen ja sen aikaisen yleisemmän käsityksen mukaan, niin kuului asia hoitaa. En usko että isänikään siitä tilanteesta nautti ja minulle on jäänyt muistikuva, että ei ne lyönnit mitään olan takaa mäjäytyksiä olleet vaan sellaisia napakoita, että tuntuivat ja perseeseen punotus jäi, mutta ei mitään verinirhaumia.

Minun näkemys asiasta on se, että 70-luku oli jonkinlainen taitekohta tässäkin kykymyksessä. 50- ja vielä 60-luvullakin sodan käyneet miehet hakkasi osaksi omaa pahaaoloaan lasten perseisiin, mutta 70-luvulla ei enää joka asiasta remmiä annettu, vaan sitä sai enää lähinnä isommista hölmöilyistä, kun taas suuret ikäluokat olivat tottuneet saamaan remeliä pienemmistäkin asioista.

Toki tässäkin on rajujakin perhekohtaisia eroja, kuten tämäkin ketju todistaa, mutta suuremmassa mittakaavassa 70-luvun jälkeen remmillä kurittaminen ei todellakaan kuulunut enää joka kodin arkeen. Oma lapseni syntyi 90-luvun alussa, eikä olisi tullut pieneen mieleenkään ruveta lastani remmillä kurittamaan, vaikka olisi tehnyt mitä hölmöyksiä. Yhden ainoan kerran muistan häntä tukistaneeni ja varmaan pari luunappiakin annoin, mutta en yhtään enempää.

Jos nyt kertaan hieman oman perheeni historiaa sota-ajoista näihin päiviin, niin meidän sukumme fyysisen kurittamisen historia meni tiivistetysti näin: eli isäni syntyi juuri ennen sotia ja oli siis sota-ajan lapsi. Häntä kuritettiin huolella, eli remmiä tuli aina kun oli jotain hölmöä tehnyt. Minä taas sain tukka pöllyä ja luunappeja varmaan useammankin kerran, mutta piiskaa muistini mukaan vain kerran. Lapseni taas ei piiskaa enää saanut, mutta tukkapöllyä kerran ja muutaman luunapin. Lapsellani ei vielä lapsia ole, mutta uskoisin, että kun ja jos hän niitä saa (asunut jo muutaman vuoden kimpassa tyttöystävänsä kanssa), niin hän ei varmastikaan tule tukkapöllyä antamaan remmistä puhumattakaan. Josko hänen lapsensa saisi sen ainokaisensa sitten vaikka luunapin muodossa. No sen aika näyttää, mutta omalta kohdaltani sanoisin sen verran, että jos nyt tulisin isäksi, niin jäisi kyllä se tukkapöllykin väliin ja melko varmasti luunapitkin. Kyllä ihmisen pitää pystyä ilman satuttamista ongelmatilanteista selvitymään.

Itsekkin oon saanu lapsena remmistä, luunappeja ja tukkapöllyä, kuten myös 3 vuotta nuorempi velikin. Olen siis syntynyt -91 ja veli -94. Pikkusisko ei oo ikinä saanu, tosin tällä mua 11 vuotta nuoremmalla siskolla ei muutenkaan oo ollu mitään kuria. Todellinen iltatähti. Veli tiesi mistä naruista vedellä että sai isän suuttumaan ja jaakaamaan sitä remmi kädessä. Joskus karasi pitkin takapihaa ja isä yritti osua liparilla. Kai se oli siitä jotenkin hauskaa kun isä kirmas sen perässä. Toisaalta ymmärrän että isällä palaa hihat kun teinimurkku haukkuu vitun homoksi. Toisaalta kun lapsena jo oppii että vanhempia totellaan niin ei oltu kumpikaan murkkuiässä vaikeita tai sitten oltiin muuten vaan ylihelppoja. Ei olla kumpikaan tästä traumatisoiduttu mitenkään. Ihan kelpo nuoria aikuisia ollaan. Itse en kyllä ikinä tulevaisuudessa lapsiani fyysisesti kurittaisi ja tiedän ettei miehenikään niin tekisi. Aion hankkia sen kunnioituksen ja arvostuksen joka vanhemmille kuuluu ihan muilla keinoilla. 

toiset alistuu pieksemiselle, toiset nousee kapinaan ja muistaa joka hetken.

ite sain aikani ja lopulta osat vaihtuvat. Tutkivat sitä aikanaan alaikäisen kekemänä törkeänä pahoinpitelynä.

Revin sen tukasta pihalle ja vein narulla kiinni puuhun. Sitte itkettiin vuorotellen jumalaa ja minua. :D kova mies kyllä oliki.. ei sen jälkeen uskaltanut ees silmiin kattoa.

Väkivallankierteen voi katkasta itsekkin.

Omia lapsiani ei tule kurittamaan jos niitä saan joskus vielä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 23:48"]Eikö sellaiset vanhemmat ole jotekin pervoja, jotka ruoskivat omia lapsiaan! Kuulostaa ihan sairaalta.
[/quote] todellakin.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 04:35"]

toiset alistuu pieksemiselle, toiset nousee kapinaan ja muistaa joka hetken.

ite sain aikani ja lopulta osat vaihtuvat. Tutkivat sitä aikanaan alaikäisen kekemänä törkeänä pahoinpitelynä.

Revin sen tukasta pihalle ja vein narulla kiinni puuhun. Sitte itkettiin vuorotellen jumalaa ja minua. :D kova mies kyllä oliki.. ei sen jälkeen uskaltanut ees silmiin kattoa.

Väkivallankierteen voi katkasta itsekkin.

Omia lapsiani ei tule kurittamaan jos niitä saan joskus vielä.

[/quote]

Näin tein minäkin. Osat vaihtuivat vihdoinkin. Kyllä oli nöyrä mies sen jälkeen. Omiltani en ole koskaan katkaissut karvaakaan tai edes hipaissut kurittamismielessä.

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 06:55"]

Sota-ajan traumat kantavat pitkälle, aina neljänteen polveen, sanotaan. Se lapsen saama selkäsauna on ollut oikeasti se pienin murhe sotien aikana. Kyse ei ole ollut niinkään yksittäisestä, henkilökohtaisesta pahuudesta tai sadismista, vaan kollektiivisen, koko kansaa koskettavan trauman ja väkivallan siirtymisestä eteenpäin. Kukaan ei voi edes kuvitella sitä, millaista rintamalla oli, jos ei siellä itse ole ollut. Ihmiset ovat syvästi traumautuneet, menettäneet mielenterveytensä kokiessaan ja näkiessään ympärillään julmuuksia sekä kuolemaa. Onko se sitten oikeutettua, hakata lapsiaan? Ei tietenkään! Mutta tässä viitekehyksessä ilmiötä on hyvä tarkastella. Ymmärtää sen syitä ja seurauksia. En ole lyönyt omia lapsiani, vaikka itse sainkin tukkapöllyjä. En myöskään tiedä miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt sota-aikaan.

[/quote]

Oma isäni on suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyt. Ei ole nähnyt kauheuksia rintamalla. Väkivalta oli silmitöntä, ei pientä lätkimistä tai tukkapöllyä. Hakkasi raivon vallassa syystä kuin syystä. Ei tarvittu kuin huono päivä ukolle, niin remmi viuhui niin ettei pariin päivään pystynyt istumaan. En ymmärrä, arvosta enkä anna anteeksi.