Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:45"]Mitenkäs vakuutusyhtiöt saavat rahansa? No esim. työeläkevakuutuksista, joita maksavat sekä työntekijät että -antajat.
[/quote]
Ja saadakseen VY:ltä rahaa ap:n on täytynyt olla itsekin jossain vaiheessa töissä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:22"]No voi jessus taas!
SYÖ NIITÄ LÄÄKKEITÄ! Jos kerran "tasoittavat oloa", niin miksi hemmetinhimpurassa et tätä vaihtoehtoa hyödyntäisi?
En tajua teitä vapaaehtoisesti mt-ongelmaisia.
Itse syön masennukseen ja ahdistukseen lääkettä, ja se on auttanut todella paljon. Aloitin vuonna 2010 ja olo koheni hitaasti, mutta tasaisesti. Nyt olo on tosi hyvä! Ja kuule aattelin syödä tota lääkettä ihan niin pitkään kun henki pihisee. Sivuoireita ei juuri ole. Ja vaikka oliskin, täytyy punnita, mitä on VALMIS tekemään sen eteen, että pysyy kunnossa.
Eli täältä ei tipu sympatiaa.
Ja kenellä täällä on ideaalilapsuus ollut? Grow up....
[/quote]
Useimpien vanhemmat kuitenkin kannustaa, eikä uhkaa tappamisella....
Ap, kuulostaa niin kamalalta. Sun elämässä pitäis keskittyä tuohon itsetunnon kohentamiseen. Etsiydy vaikka johonkin vertaistuki ja keskusteluryhmään.
Ja ap voisi mennä nytkin töihin, jaksamista näköjään riittää, jos ketjun pituutta mittaa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]
No, ilman minua "kusipäätä" ei kärjistetysti sanoen AP:n kaltaiset nynnyt pystyisi makaamaan himassa. Nääs se maksaa. Ja nääs mä maksan veroja. Paljon.
[/quote]
Nyt sairaat ovat kaikenlisäksi nynnyjä. Itsepähän alistut tähän yhteiskuntaan jossa verorahoilla joskus jopa pidetään huolta heikommista. Muuta ulkomaille jos inhottaa. Kaiken lisäksi todistit että raha määrittää ihmisarvon käsitettäsi varsin räikeästi eli en pidä sinua parantuunena mistään mt-ongelmasta, koska se miten määrittelemme muita määrittelee sen miten suhtaudumme itseemme. Eli näet itsesi vain arvokkaana kun olet veronmaksaja ja jotenkin hyödyllinen. Juuri niin kuin AP, ensimmäisessä viestissä totesi.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:12"]
Mieli Maassa ry antaa myös vertaistukea, sieltä voi löytää sen tukihenkilön.
[/quote]
Eli miksi tämä sai nyt peukun alaspäin? Eli tämä kertoo sen että vaikka apua on tajoilla sitä ei haluta ottaa vastaan. Eli masentunut saa ja pitää olla kotona eläkkeen turvin. Ja hän saa valittaa että apuja ei tarjota.
[/quote]
Miksi tämä on kääntynyt AP:n hoito ketjuksi. Minullakin on samantapaisia kokemuksia mutta ehkä parempikin että en jaa niin että kenenkään teistä ei tarvitse ryhtyä pelastamaan minua persiin potkimisella. Ymmärtämättömyys oli minunkin läheisteni tapa ymmärtää minua.
[/quote]
Koska hän sanoa että hänelle ei ole tarjottu minkäänlaisia hoitomuotoja, se on nyt todestettu, että hän ei halua näitä hoitoja joka on tarjottu. Hän sanoo että kaikki masennuspotilaat haluvat mennä töihin, mutta omilla kirjoituksilla hän toi esiin sen, että oikeasti ei halua. Minä en katso ketään kieroon jos on sairaus, mutta jos kieltäydyt hoidoista vain koska se ei ole minun juttu, niin ei minulta herua myötätuntoa eikä ymmärrystä. Se ei ole minun elämä jonka hän pilaa vain omansa.
[/quote]
Yhäkään ei ole tarpeeksi monipuolisia hoitovaihtoehtoja että kaikki hyötyisivät niistä. Turha roikkua hoidoissa jotka eivät auta, vaan kuluttavat turhaan energiaa ja muidenkin resursseja. Eikä siinäkään ole pointtia että esittää sankaria, jonkun sinunlaisen vuoksi, että nytpä olen vain jossain "hoidossa" niin olen astetta parempi ihminen.
[/quote]
No sitten voi olla eläkkeellä. Sitä varten meillä on työkyyvyttömyyseläke. Se turvaa häneen toimentulon ja jos se ei riitä niin sosiaalitoimisto auttaa.
Joskus hoidot vaativat aikaa. Se että kokeilee kerran tai kaksi ei tuo tulosta. Otetaan esimerkiksi treenit, jos harrastat yhtäkkiä liikuntaa niin lihakset sattuvat. Jos silloin lopetat, että se ei ollut minun juttu, niin et kehity. Jos mieltä ronkitaan (niin kuin terapiassa tehdään) niin se sattuu. jos sitten joka kerta lopetat, se ei ollut minun juttu. Niin ei tule kehitystä. Kun mieli sairastaa, se vaatii hoitoa ja pitkäjänteisyyttä. Se myöskin vaati itsekritiikkiä. Siitä ei parannu että syyttelemällä.
AP:n kohdalla on kokeiltu varmaan aika monta keinoa, mutta ne eivät ole hänen juttu. Joskus pitää roikkua turhassa hoidossa, koska vaikka se tänään tuntuu siltä että siitä ei ole mitään hyytöä, niin se voi auttaa huomenna. Luuletko tosiaan että kaikki aivohalvauspotilaat tykkäävät fysioterapiasta. Ei tykkää, mutta he saavat siitä apua. Joskus on oikeasti pakko tehdä semmoisia asioita josta ei tykkää.
Valittamalla ei paranna mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:30"]
Minulla lapsuudesta kotona pahoinpitelytaustaa, koulussa ei juurikaan kavereita, olin keskiverto-oppilas. Yläasteen jälkeen aloitin ammattikoulussa, jossa kukaan ei tuntenut minua ennestään, ja se vasta olikin elämäni parhain ratkaisu! Sain uusia ystäviä (joiden kanssa olen läheisissä väleissä vielä kymmenen vuotta myöhemmin!) ja jopa poikaystävän. Sain olla juuri sellainen kuin oikeasti olinkin, enkä valmiiksi leimattu "no toi nyt on tollanen..." niinkuin yläasteella.
Elämässä tulee vastaan paljon kuraa, mutta kaikesta pääsee yli. Ei pidä jäädä polkemaan ongelmissa, vaan tehdä asioille jotain! Kuuluu aivan normaaliin elämään, että vastoinkäymisiä tulee vastaan. On itsestään ja omasta asenteestaan kiinni millaisen elämän itselleen rakentaa.
[/quote]
On se vähän luonteestakin kiinni. Sinä vaikutat sosiaaliselta ihmiseltä, introvertilta ystävystyminenkään ei ole mikään peace of cake. Kaikenlaista voi esittää, mutta jos elämää on tarkoitus ELÄÄ, silloin teeskentelylle ei ole sijaa.
Minullakin on pelkoja. Pelkäsin äitiäni lapsena henkeni hädässä. Sain pelätä myös isää.
Puhun joskus kuiskaamalla ( ainakin aikaisemmin, papereissa luki) koska pelko ja jännitys lukkiuttivat niin.
On vaikea saada ja löytää apua.
Mutta mihinkään polille ei kannata jäädä pörräämään.
Minäkin oon ollu väärässä hoidossa, väärällä lääkärillä mutta matka jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:10"]
Minullakin on pelkoja. Pelkäsin äitiäni lapsena henkeni hädässä. Sain pelätä myös isää. Puhun joskus kuiskaamalla ( ainakin aikaisemmin, papereissa luki) koska pelko ja jännitys lukkiuttivat niin. On vaikea saada ja löytää apua. Mutta mihinkään polille ei kannata jäädä pörräämään. Minäkin oon ollu väärässä hoidossa, väärällä lääkärillä mutta matka jatkuu.
[/quote]
Tämä on se asenne, ja sinä tulet löytämään sen hoidon jota tarvitset. Kun Ap pääsi samaiseen tilanteeseen niin kyllä se lähtisi siitä. Mutta hän jää mielummin kotiin itsesääliin, koska kukaan ei auta. Ne hoidot ovat kaikki rankkoja ja niihin pitää mennä vaikka se ei ole minun juttu. Silloin saa apuja.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja yksi askel kerralla. tsemppiä!
Minullakin vähän sama tilanne, tosin olen kuntoutustuella, joka myönnetty vuodeksi. Hävettää ja ahdistaa kun olen vasta parikymppinen, monet ikäiseni ovat jo työelämässä tai opiskelevat jotain hienoa ja itse olen ihan tyhjän päällä. Onneksi minulla on ihanat lapset niin olen edes jollain tavalla tärkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:40"]
NIIMPÄ. Luulen että mäkään en olisi näin ahdistunut jos en olisi kasvanut perheväkivaltahelvetissä, minua ei olisi hyväksikäytetty ja raiskattu. Vttu. Jos en pelkäisi tunnistusvaaraa kertoisin vielä tarkemmin niin eiköhän jokainen vajaaälyinenkin ymmärtäisi ettei kaikilla vaan ole samat lähtökohdat elämään
[/quote]
Mäkin haluaisin että mulla olis työindentiteetti. En vaan pääse töihin enkä sairaseläkkeelle, pidän sitten tämän työttömyysidentiteetin.
Masennuksia on todellakin monenlaisia. Masennusta jonka on aiheuttanut kehon pitkäaikainen tulehdustila on vähän vaikea terapoida. Eli sen synty ei ole psyykkinen vain ihan fyysinen. Hoidon lähtökohdatkin on ihan erilaiset ja tila on usein krooninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:10"]
Minullakin on pelkoja. Pelkäsin äitiäni lapsena henkeni hädässä. Sain pelätä myös isää. Puhun joskus kuiskaamalla ( ainakin aikaisemmin, papereissa luki) koska pelko ja jännitys lukkiuttivat niin. On vaikea saada ja löytää apua. Mutta mihinkään polille ei kannata jäädä pörräämään. Minäkin oon ollu väärässä hoidossa, väärällä lääkärillä mutta matka jatkuu.
[/quote]
Tämä on se asenne, ja sinä tulet löytämään sen hoidon jota tarvitset. Kun Ap pääsi samaiseen tilanteeseen niin kyllä se lähtisi siitä. Mutta hän jää mielummin kotiin itsesääliin, koska kukaan ei auta. Ne hoidot ovat kaikki rankkoja ja niihin pitää mennä vaikka se ei ole minun juttu. Silloin saa apuja.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja yksi askel kerralla. tsemppiä!
[/quote]
Kiitos:)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:26"]Masennuksia on todellakin monenlaisia. Masennusta jonka on aiheuttanut kehon pitkäaikainen tulehdustila on vähän vaikea terapoida. Eli sen synty ei ole psyykkinen vain ihan fyysinen. Hoidon lähtökohdatkin on ihan erilaiset ja tila on usein krooninen.
[/quote]
Mikä hoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:02"]
Mä olen ollut masentunut 35 vuotta. Olen kahden narsistin vahinkolapsi ja tänä ei ole missään vaiheessa jäänyt epäselväksi. Olen ollut olematon ja näkymätön aina, paitsi silloin kun esim tarvitsin vaatteita sain kuulla olevani riesa rahareikä. sairastin paniikkihäiriön. Elin 4 v vuotta niin, että poistuin vaan pienessä kännissä kauppaan, koska muuten en pystynyt. Häpesin ja inhosin itseäni ja sairastin myös anoreksian. Minut pelasti vakava sairaus. Jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Siellä se iski; miksi minä pilaan elämäni siksi, että joku toinen oli kusipää?! Kun toivuin hakeuduin työkkärin kautta koulutukseen ja sitä myöten työelämään. Ajan myötä huomasin, että osaan, olen hyvä. Pärjään. Nyt masennun esim pitkillä kesälomilla. Kokemukseni mukaan masennuseläke on ristiriitainen. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en.
[/quote]
Kiitos tästä tarinasta, taidan ruveta itse ajattelemaan samoin. Olen pitänyt vanhempiani tunnekylmyydessään lähinnä tyhmyyteen sairastuneina, en patologisina kusipäinä, mutta kyllä tyhmyydekinn ja sen seuraukset voi "antaa anteeksi". Parasta anteekisantoa on se, kun onnistuu riuhtaisemaan itsensä irti ja elämään ihan toisenalaista elämää, mihin tausta viittaa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]
No, ilman minua "kusipäätä" ei kärjistetysti sanoen AP:n kaltaiset nynnyt pystyisi makaamaan himassa. Nääs se maksaa. Ja nääs mä maksan veroja. Paljon.
[/quote]
Sun työsi on epäilemättä sellaista, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:41"]
On jo todettu, että ap:lla on kokemusta lääkityksestä, joka auttaa ja joka ei tuo sivuoireita. Niin että mitä vittua täällä väitetään, että ei ole tarpeeksi monipuolisia hoitovaihtoehtoja? Ihme nillitystä. Ap vaan nyt ei halua syödä lääkkeitä. Ja koska ei, niin ei sitten mitään muutakaan. Lost cause.
[/quote]
Eipäs vaan ap tarvitsi niitä lääkkeitä aiemmin, kun olo oli kehnompi. Minkä takia pitäisi yhä syödä lääkkeitä, jos ne eivät nykytilanteeseen auta. No ei miksikään.
Joo ja en oikein ymmärrä miksi lääkkeitä tuputetaan esimerkiksi trauman aiheuttamaan masennukseen. Eiköhän se sairaus ole ollut ennemminkin sen trauman aiheuttajan päässä. IHAN VAAN SYYTTELEMÄTTÄ. Esimerkiksi, mä masennuin kun mut raiskattiin. Olin ihan saatanan masentunut. Ja lääkkeet EI auttaneet mua tippaakaan! Ja ymmärrän mitä ap tarkoittaa että lääkkeet teki liian tasaisen olotilan. Mullekin tuli ihan zombiolo. En tuntenut iloa. Olisin voinut vaikka tappaa jonkun tuntematta yhtään mitään. Että silleen. Kaikille ei lääkkeet sovi ja ON oltava muitakin hoitomuotoja! Enkä ymmärrä, miksi terapiassa ei saisi käydä ilman että syö lääkkeitä? Sehän on aivan sairasta jos ei saa terapiaa ilman lääkitystä!
Ja ap:lle neuvoksi, jos vaan on rahaa tai vakuutus korvaa, mene yksityiselle ja kerro aivan kaikki. Ja tuo, ettet jaksa tai halua mennä töihin, kuuluu masennukseen. Selvä oire, idiootteja jotka muuta väittää. Ja se masennus voi johtua lapsuudestasi jota sun olisi hyvä jollain tavalla käsitellä. Mutta siinä ei saa olla ammattitaidoton terapeutti. Sitten kun sulla on voimia, pyydän, etsi ammattitaitoista keskusteluapua. Itse tiedän kokemuksesta, että voi mennä vuosiakin, ja sitten tulee pieni voimanripe ja jaksaa taas taistella että saa apua!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:39"]
Joo ja en oikein ymmärrä miksi lääkkeitä tuputetaan esimerkiksi trauman aiheuttamaan masennukseen. Eiköhän se sairaus ole ollut ennemminkin sen trauman aiheuttajan päässä. IHAN VAAN SYYTTELEMÄTTÄ. Esimerkiksi, mä masennuin kun mut raiskattiin. Olin ihan saatanan masentunut. Ja lääkkeet EI auttaneet mua tippaakaan! Ja ymmärrän mitä ap tarkoittaa että lääkkeet teki liian tasaisen olotilan. Mullekin tuli ihan zombiolo. En tuntenut iloa. Olisin voinut vaikka tappaa jonkun tuntematta yhtään mitään. Että silleen. Kaikille ei lääkkeet sovi ja ON oltava muitakin hoitomuotoja! Enkä ymmärrä, miksi terapiassa ei saisi käydä ilman että syö lääkkeitä? Sehän on aivan sairasta jos ei saa terapiaa ilman lääkitystä!
Ja ap:lle neuvoksi, jos vaan on rahaa tai vakuutus korvaa, mene yksityiselle ja kerro aivan kaikki. Ja tuo, ettet jaksa tai halua mennä töihin, kuuluu masennukseen. Selvä oire, idiootteja jotka muuta väittää. Ja se masennus voi johtua lapsuudestasi jota sun olisi hyvä jollain tavalla käsitellä. Mutta siinä ei saa olla ammattitaidoton terapeutti. Sitten kun sulla on voimia, pyydän, etsi ammattitaitoista keskusteluapua. Itse tiedän kokemuksesta, että voi mennä vuosiakin, ja sitten tulee pieni voimanripe ja jaksaa taas taistella että saa apua!
[/quote] Sinä hukkasit pointin tässä asiassa. Kysymys on se, että AP ei kerro mitä hoitoja hänelle on tarjottu, hän kertoo vaan sen mitä hoitoja hän ei saa. Hän ei halua ryhmästä keskusteluapuja koska se ei ole hänen juttu. Lääkkeistä on ollut apuja, mutta nyt hän ei halua niitä koska ei saa terapiaa. Eli sitä hoitomuotoa jota hän haluaa.
Tänne on turha tulla kertomaan, että on päässyt vakuutusyhtiön maksamalle eläkkelle, ilman kuntoutustukea tai ilman hoitoja. Hän kertoo että käy polikliniikalla kaksi kertaa vuodessa, mutta siellä ei tarjota apuja.
Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse vakuutusyhtiön rahoilla helposti. Hän jättää se oleellisen asian kertomasta.
Hänelle on myöskin tarjottu apua keskusteluryhmissä mutta se ei ole hänen juttu.
2 krt vuodessa polilla? Onko se jokin apu?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 15:36"]No, ilman minua "kusipäätä" ei kärjistetysti sanoen AP:n kaltaiset nynnyt pystyisi makaamaan himassa. Nääs se maksaa. Ja nääs mä maksan veroja. Paljon. [/quote] Ap saa rahansa vakuutusyhtiöltä ei veronmaksajilta.
[/quote]
Niinpä. Lisäksi mikä tuon klassisen "änkyrä veronmaksaja" -kaneetin tarkoitus oli, ellei alleviivata sitä valtasuhdetta, mikä tässä nyt on ollut esillä jo n. neljän sivun verran?