Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
Täällä samanlainen. Käyn hoidoissa ja yritän parantua, olen syönyt pitkän listan lääkkeitä, harvoista on ollut hyötyä.
Tänään pääsi isku, kun tuli myöntävä päätös sossusta (siihen asti kun kelan jatkaa sairaslomaa). Tuntuu pahalta, että verorahoja käytetään minuun. Yritän kuitenkin taistella ja päästä tästä suosta pois ja ruveta normaaliksi kansalaiseksi joka maksaa veronsa ja käy töissä. Tälläiseksi en tahdo jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:45"]
38:lla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vaikea masennus, kiitos kysymästä.
Mut kato hei, heikot sortuu elontiellä. Onks sulla isokin eläke? Että osaan kadehtia sopivassa määrin?
[/quote]
Onko lääkkeet tehny susta noin aggressiivisen ja ilkeän vai kuuluuko ihan perusluonteeseesi?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]
Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.
Tsemppiä nyt kuitenkin.
T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut
[/quote]
Terapiaa ei saa kuin työssäkäyvät. Lääkkeet eivät tosiaan sovi kaikille, vaikka niitä on monenlaisia. Tuossakin tapauksessa pitkä psykoterapia olisi varmaan asia joka auttaisi. Valitettavasti rahoja sellaiseen ei löydy.
Jos sairastuu masennukseen ja kieltäytyy lääkkeistä (joka on ollut hänelle avuksi) niin minun mielestä hän kieltäytyy hoidosta. Miksi odotetaan että kaikkia pitäisi auttaa, jos ei itse ole valmis autettavaksi.
On totta että meillä kaikilla on erillaisia lähtökohtia, mutta myös jokaisella on myös oma vastuu elämästä. Ei aina voi syyttää lapsuutta.
Se apu on haettava ja yritettävä syödä lääkkeitä. Jos kieltäytyy hoidosta oli se sitten lääkkeet tai terapia, niin miksi meidän kaikkien pitäisi siitä maksaa. Elämä jatkuu vaikka joskus on vaikea, mutta vain sinä itse pystyt muuttamaan elämän suunnan. Siihen ei kukaan muu voi auttaa. Ja jos sinun asenne on semmoinen, että sinä pelkäät ja tilanteeseen ei ole oikeasti mitään tehtävissä, niin silloin sinua on turha auttaa. Minun puolesta saat pitää eläkeen, mutta säälipisteitä ei tule.
Minulla on ystäviä jotka ovat sairastuneita BURN Outin, masennukseen ja jopa skitsofreeniaan, ja kukaan heistä ei ole kieltäytynyt lääkkeistä, sähköterapista. He yrittävät parantua, he lukevat netistä, käy lääkäreissä, hakeutuu erillaisiin hoitoihin. He yrittävät. Ne on vakavia sairauksia, mutta ero sinuun, on se että he yrittävät parantua. Sinä jaksat jauhaa, että sinua ei auteta!
Kasva aikuiseksi ja olen todellakin valmis kustantaa sinun lääkkeesi ja terapiasi ja myös eläkkeen jos itse olet valmis parantumaan. Silloin kun itse haluat ja näytät sen muille, niin myös apu löytyy.
[/quote]Nimenomaan. Ihminen voi opettaa itsensä tosi pelokkaaksi ja pitää pelkoa yllä eristäytymällä. No, sitten marssitaankin eläkkeelle!
[/quote]
Miksi ihminen opettaisi itsensä pelokkaaksi ja kärsisi tahallaan? Helpommallahan pääsisi jos vaan esittäisi pelokasta. Ja taas sellainen ihminen tuskin avautuisi peloistaan anonyyminä netissä. Vai puhutko vaan omasta kokemuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos on kokeillut kaikki mahdolliset masennuslääkkeet eikä ole auttaneet?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]
Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.
Tsemppiä nyt kuitenkin.
T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut
[/quote]
Juurihan hän sano, ettei terapiaan ole varaa eikä kela sellaista kustanna. Minulla on sama tilanne ja monella muullakin. Et tajua, miten paljon harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:28"]
vitun säälittävä elätti. laiska paska ei masennus ole mikään syy. oot vain niin saatanan paska lusmu. yhteiskunnan reisa
[/quote]
Jos jokin on säälittävää, niin se, että jonkun empatiakyky on näin alhaisella tasolla.
Ap:lle kaikkea hyvää. Vaikutat ihanalta ja lämpimältä ihmiseltä. Sinunlaisiasi tarvittaisiin maailmaan lisää.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:57"]
Jos sairastuu masennukseen ja kieltäytyy lääkkeistä (joka on ollut hänelle avuksi) niin minun mielestä hän kieltäytyy hoidosta. Miksi odotetaan että kaikkia pitäisi auttaa, jos ei itse ole valmis autettavaksi.
On totta että meillä kaikilla on erillaisia lähtökohtia, mutta myös jokaisella on myös oma vastuu elämästä. Ei aina voi syyttää lapsuutta.
Se apu on haettava ja yritettävä syödä lääkkeitä. Jos kieltäytyy hoidosta oli se sitten lääkkeet tai terapia, niin miksi meidän kaikkien pitäisi siitä maksaa. Elämä jatkuu vaikka joskus on vaikea, mutta vain sinä itse pystyt muuttamaan elämän suunnan. Siihen ei kukaan muu voi auttaa. Ja jos sinun asenne on semmoinen, että sinä pelkäät ja tilanteeseen ei ole oikeasti mitään tehtävissä, niin silloin sinua on turha auttaa. Minun puolesta saat pitää eläkeen, mutta säälipisteitä ei tule.
Minulla on ystäviä jotka ovat sairastuneita BURN Outin, masennukseen ja jopa skitsofreeniaan, ja kukaan heistä ei ole kieltäytynyt lääkkeistä, sähköterapista. He yrittävät parantua, he lukevat netistä, käy lääkäreissä, hakeutuu erillaisiin hoitoihin. He yrittävät. Ne on vakavia sairauksia, mutta ero sinuun, on se että he yrittävät parantua. Sinä jaksat jauhaa, että sinua ei auteta!
Kasva aikuiseksi ja olen todellakin valmis kustantaa sinun lääkkeesi ja terapiasi ja myös eläkkeen jos itse olet valmis parantumaan. Silloin kun itse haluat ja näytät sen muille, niin myös apu löytyy.
[/quote]
Tuliko hyvä olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:01"][/quote]Nimenomaan. Ihminen voi opettaa itsensä tosi pelokkaaksi ja pitää pelkoa yllä eristäytymällä. No, sitten marssitaankin eläkkeelle!
[/quote]
Miksi ihminen opettaisi itsensä pelokkaaksi ja kärsisi tahallaan? Helpommallahan pääsisi jos vaan esittäisi pelokasta. Ja taas sellainen ihminen tuskin avautuisi peloistaan anonyyminä netissä. Vai puhutko vaan omasta kokemuksesta?
[/quote]
No ensin pelko alkaa pienestä mutta se kasvaa jos pidetään tätä käyttäytymistä vahvistavaa kaavaa yllä.
Tiedän yhden henkilön.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:02"]
Mä olen ollut masentunut 35 vuotta. Olen kahden narsistin vahinkolapsi ja tänä ei ole missään vaiheessa jäänyt epäselväksi. Olen ollut olematon ja näkymätön aina, paitsi silloin kun esim tarvitsin vaatteita sain kuulla olevani riesa rahareikä. sairastin paniikkihäiriön. Elin 4 v vuotta niin, että poistuin vaan pienessä kännissä kauppaan, koska muuten en pystynyt. Häpesin ja inhosin itseäni ja sairastin myös anoreksian. Minut pelasti vakava sairaus. Jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Siellä se iski; miksi minä pilaan elämäni siksi, että joku toinen oli kusipää?! Kun toivuin hakeuduin työkkärin kautta koulutukseen ja sitä myöten työelämään. Ajan myötä huomasin, että osaan, olen hyvä. Pärjään. Nyt masennun esim pitkillä kesälomilla. Kokemukseni mukaan masennuseläke on ristiriitainen. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en.
[/quote]
Eikö juuri sinun pitäisi ymmärtää sataprosenttisesti muita joita on painettu alas. Haastan sinut katsomaan asiaa siitä näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Anna anteeksi kaikki rakkaudettomuutemme ja kylmyytemme lähimmäisiä kohtaan. Anna meille rakkautta ja kärsivällisyyttä kulkea masentuneen rinnalla ja kantaa häntä silloin kun hän ei itse jaksa. Anna meille oikeat sanat, jotta emme turhaan loukkaisi ja painaisi ketään alas, vaan että sanoissamme paistaisi sinun rakkautesi ja valosi, sillä sinä olet totisesti rakkaus, valo ja kaiken hyvän lähde. Aamen.
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote]
Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Sinä olet sankari. Sinä tiedät elämästä paljon sellaista, mitä terveet eivät tiedä. Se on vahvuutesi.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:22"]
Onko hyväksyttävää olla eläkkkeellä, jos syö lääkkeensä? Itselläni tämä tilanne. Lääkkeet pitävät sen verran toimintakykyä yllä että suoriudun juuri ja juuri arjesta ja jaksan esimerkiksi käydä suihkussa. Ne eivät kuitenkaan riitä työkykyyn. Lääkitys ja psykoterapia yhdessä voisivat auttaa, mutta Kela ei terapiaa halua tukea.
[/quote] Sinua kunnioitan, koska yrität parantua. Et syytä muita ja et odota että sinut haetaan hoidettavaksi. Sinä varmaan haet hoito muotoja ja silloin sinun pitää päästä terapiaan. AP:n kohdalla hän valitti että en ota lääkkeitä (vaikka sai apua niistä). Hän myös valitti että ei saa apua mistään. Joskus on aloitettava lääkkeillä ja sitten lisätä muita hoitomuotja. Minä myös kunnioitan sinua koska et syyttänyt ketään sinun sairaudesta. Se että jokainen masentunut valittaa siitä että minun lapsuus oli niin rankka. Joskus on aikuisen otettava vastuu omasta elämästä. Ja se ei aina ole kivaa, ja aina ei kaikki mene niin hyvin. Joskus tarvitaan lääkkeitä avuksi. Se ei ole häpeäksi, häpeäksi on se että kieltäydytään hoidosta (vaikka se olisi lääkkeet) ja odotetaan että juuri sinulle maksetaan kalliit hoidot, vaikka jo omalla käytöksellä et ole edes valmis ottamaan sitä hoitoa vastaan. Jaksa yrittämistä ja laita tarpeeksi hakemuksia KELAAN ja juokse terveyskeskulääkärin vastaanotolla. Tsemppiä
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:57"]Jos sairastuu masennukseen ja kieltäytyy lääkkeistä (joka on ollut hänelle avuksi) niin minun mielestä hän kieltäytyy hoidosta. Miksi odotetaan että kaikkia pitäisi auttaa, jos ei itse ole valmis autettavaksi.
On totta että meillä kaikilla on erillaisia lähtökohtia, mutta myös jokaisella on myös oma vastuu elämästä. Ei aina voi syyttää lapsuutta.
Se apu on haettava ja yritettävä syödä lääkkeitä. Jos kieltäytyy hoidosta oli se sitten lääkkeet tai terapia, niin miksi meidän kaikkien pitäisi siitä maksaa. Elämä jatkuu vaikka joskus on vaikea, mutta vain sinä itse pystyt muuttamaan elämän suunnan. Siihen ei kukaan muu voi auttaa. Ja jos sinun asenne on semmoinen, että sinä pelkäät ja tilanteeseen ei ole oikeasti mitään tehtävissä, niin silloin sinua on turha auttaa. Minun puolesta saat pitää eläkeen, mutta säälipisteitä ei tule.
Minulla on ystäviä jotka ovat sairastuneita BURN Outin, masennukseen ja jopa skitsofreeniaan, ja kukaan heistä ei ole kieltäytynyt lääkkeistä, sähköterapista. He yrittävät parantua, he lukevat netistä, käy lääkäreissä, hakeutuu erillaisiin hoitoihin. He yrittävät. Ne on vakavia sairauksia, mutta ero sinuun, on se että he yrittävät parantua. Sinä jaksat jauhaa, että sinua ei auteta!
Kasva aikuiseksi ja olen todellakin valmis kustantaa sinun lääkkeesi ja terapiasi ja myös eläkkeen jos itse olet valmis parantumaan. Silloin kun itse haluat ja näytät sen muille, niin myös apu löytyy.
[/quote]
Ei lääkkeitä ole pakko syödä. Ne peittävät vain oireita.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:57"]
Jos sairastuu masennukseen ja kieltäytyy lääkkeistä (joka on ollut hänelle avuksi) niin minun mielestä hän kieltäytyy hoidosta. Miksi odotetaan että kaikkia pitäisi auttaa, jos ei itse ole valmis autettavaksi.
On totta että meillä kaikilla on erillaisia lähtökohtia, mutta myös jokaisella on myös oma vastuu elämästä. Ei aina voi syyttää lapsuutta.
Se apu on haettava ja yritettävä syödä lääkkeitä. Jos kieltäytyy hoidosta oli se sitten lääkkeet tai terapia, niin miksi meidän kaikkien pitäisi siitä maksaa. Elämä jatkuu vaikka joskus on vaikea, mutta vain sinä itse pystyt muuttamaan elämän suunnan. Siihen ei kukaan muu voi auttaa. Ja jos sinun asenne on semmoinen, että sinä pelkäät ja tilanteeseen ei ole oikeasti mitään tehtävissä, niin silloin sinua on turha auttaa. Minun puolesta saat pitää eläkeen, mutta säälipisteitä ei tule.
Minulla on ystäviä jotka ovat sairastuneita BURN Outin, masennukseen ja jopa skitsofreeniaan, ja kukaan heistä ei ole kieltäytynyt lääkkeistä, sähköterapista. He yrittävät parantua, he lukevat netistä, käy lääkäreissä, hakeutuu erillaisiin hoitoihin. He yrittävät. Ne on vakavia sairauksia, mutta ero sinuun, on se että he yrittävät parantua. Sinä jaksat jauhaa, että sinua ei auteta!
Kasva aikuiseksi ja olen todellakin valmis kustantaa sinun lääkkeesi ja terapiasi ja myös eläkkeen jos itse olet valmis parantumaan. Silloin kun itse haluat ja näytät sen muille, niin myös apu löytyy.
[/quote]
Tuliko hyvä olo?
[/quote]
Joskus sattuu kun saa kuulla semmoista mitä ei halua. Aika usein sairas joutuu taistelemaan kun haluaa parantua, hyvin usein etsitään monta lääkettä ja erillaisia hoitomuotoja. Jos mieli on sairas niin totta helvetissä se sattuu, ja se voi sattua monta kertaa ennen kuin alkaa parantua.
Ihan oikeasti joskus joku tarvitsee kuulla se ikävä puolen asioista. Jokaisessa sairauksessa on hyvin ratkaiseva tekiä oma halua parantua. AP:n kohdalla en saanut semmoista käsitystä. Hän vaan haluaa elää, ja odottaa että hänet haetaan. Joskus pitää itse osaa kysyä. Kun se halu on, niin sitten se apu löytyy.
Ratkaisu ei ole se, että antakaa minulle marttyyripisteitä koska en uskalla ja en syö lääkkeitä. Jos AP olisi kysynyt neuvoja, miten pääsisi hoitoon tai onko jotain muita hoitkeinoja kuin lääkkeet. Olisin tulkinnut sen niin että hän haluaa apua. Nyt tuliktsen sen niin, että hän haluaa että hänta säälitään koska hänellä oli niin rankka lapsuus.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:57"]Jos sairastuu masennukseen ja kieltäytyy lääkkeistä (joka on ollut hänelle avuksi) niin minun mielestä hän kieltäytyy hoidosta. Miksi odotetaan että kaikkia pitäisi auttaa, jos ei itse ole valmis autettavaksi. On totta että meillä kaikilla on erillaisia lähtökohtia, mutta myös jokaisella on myös oma vastuu elämästä. Ei aina voi syyttää lapsuutta. Se apu on haettava ja yritettävä syödä lääkkeitä. Jos kieltäytyy hoidosta oli se sitten lääkkeet tai terapia, niin miksi meidän kaikkien pitäisi siitä maksaa. Elämä jatkuu vaikka joskus on vaikea, mutta vain sinä itse pystyt muuttamaan elämän suunnan. Siihen ei kukaan muu voi auttaa. Ja jos sinun asenne on semmoinen, että sinä pelkäät ja tilanteeseen ei ole oikeasti mitään tehtävissä, niin silloin sinua on turha auttaa. Minun puolesta saat pitää eläkeen, mutta säälipisteitä ei tule. Minulla on ystäviä jotka ovat sairastuneita BURN Outin, masennukseen ja jopa skitsofreeniaan, ja kukaan heistä ei ole kieltäytynyt lääkkeistä, sähköterapista. He yrittävät parantua, he lukevat netistä, käy lääkäreissä, hakeutuu erillaisiin hoitoihin. He yrittävät. Ne on vakavia sairauksia, mutta ero sinuun, on se että he yrittävät parantua. Sinä jaksat jauhaa, että sinua ei auteta! Kasva aikuiseksi ja olen todellakin valmis kustantaa sinun lääkkeesi ja terapiasi ja myös eläkkeen jos itse olet valmis parantumaan. Silloin kun itse haluat ja näytät sen muille, niin myös apu löytyy. [/quote] Ei lääkkeitä ole pakko syödä. Ne peittävät vain oireita.
[/quote] Ok, älä parannu sitten !
Ihmisellä voi olla tilanteestaan huolimatta valtavasti potentiaalia. Minäkin tunnen sellaisia jotka ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta ovat niin lahjakkaita ihmisiä että.... Jos sinun on annettu ymmärtää ettei sinusta ole mihinkään, niin tuon harhaluulon muuttaminen on kieltämättä todella vaikeaa, mutta ei se usein ole totuus.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:32"]
No huh. Ole sitten epätasapainoinen ja ahdistunut ja ihmispelkoinen, se on sinun VALINTASI. Mutta älä täällä jankkaa.
Edelleenkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä hyväkseen lääketiedettä silloin, kun siitä on selvästi apua.
Ja 29:lle sanoisin että tuskinpa olet kovin montaa lääkettä kokeillut. Sä vaan tykkäät kölliä eläkkeellä.
[/quote]
Sinä et ymmärrä tästä asiasta kerrassaan mitään. Olisit hiljaa, ettei kolahda omaan nilkkaan jossain vaiheessa.
Ylimielisyys palkitaan elämässä usein nöyryytyksin.