Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
Voi ap <3 Kiitos tästä kirjoituksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:08"]
Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!
[/quote]
Nää tällaset tyypit, kuten ylläoleva,on jotenkin huvittavia. Kuvittelee ilmeisesti olevansa nokkela, mutta paljastaakin vain äärettömän tyhmyytensä ja sivistymättömyytensä.
Mutta niinhän se on todettu; tyhmät ihmiset eivät sairastu masennukseen. Älykkäät ja herkät kylläkin.
[/quote]
Ei masennus katso älykkyysosamäärää. Monet älykkäät tosin osaa hakea apua myös siihen masennukseensa, et js oot jostain tollaista tietoa löyänyt, se voi johtua siitä että älykkäät hakeutuu paremmin hoitoon.
[/quote]
En oikeastaan täysin vahvista tätä. Se hoitoon hakeutuminen on käytännössä sokeasti muihin luottamista. Siitäkin huolimatta että hoito voi olla toimivaa niin monessa tapauksessa se on myös pahentanut asiaa. Mielenterveys asiat kun vielä ovat lapsenkengissä nykyterveyden hoidossa.
Minulla on iso ongelma ylipäätään siinä, mitä yleensä pidetään normaalina - sitä, miten elämän pitää kulkea tietyssä aikajanassa (lapsuus-aikuisuus-vanhuus) tiettyine saavutuksineen (lapsena leikitään, aikuisena lisääntyminen ja työ, vanhuksena mullan alla). Poikkeama tästä kaavasta koetaan haitallisena kaiken oikeuttavalle kehityksen mantralle. Ja ylipäätään, että kehitystä tapahtuisi, pitää jokaisen yrittää kehittyä vielä paremmaksi jossakin - joten kehityksestä tulee itsensä toteuttava profetia, jonka loppupäässä häämöttää joukko ihmisiä, jotka ajoivat itsensä piippuun ja ihmisiä, jotka jatkavat kehittymistä ja samalla nostavat riman korkeutta kaikille muille. Siis kilpailua sen varsinaisessa merkityksessä.
Sanotaan, että kyllä niitä virheitä saa tehdä kehityksen tiellä, mutta kuinka paljon? Kun vaikuttaa siltä, että vaatimusten kirjo vaan kasvaa kasvamistaan, niin mistä mt-ongelmainen pieraisee sen energian, joka vaaditaan siihen kehitykseen, joka normaaleilla ylipäätään on? Ja entäpä jos ei halua kilpailla tai ylipäätään 'viedä' esim. jotain työ- t. opiskelupaikkaa joltakin perheelliseltä, koska kilpailu ajatusten ja moraalin eetoksena on ristiriidassa oman ajattelun eetoksen kanssa? Jos siitä huolimatta sanotaan, että on PAKKO yrittää, niin eikös se ole sama kuin sanoisi, että on pakko kilpailla? Eli sehän on = vapaata tahtoa ei olekaan, ja näin ollenhan ne vanhemmat, jotka suunnittelevat lapsen tulevaisuuden jo valmiiksi, olivat oikeassa...koska aukoton CV ja kilpailun eetos.
Sitä minä vaan, että havahtuminen siihen, miten maailma muka pyörii, voi olla melko masentavaa, puhumattakaan lohduttomasta - vaikka taustalla on vaan puhtaasti yhteisöpaineen käsite. Kollektiivinen alitajunta, mikäli siihen uskoo.
Mä olen ollut masentunut 35 vuotta. Olen kahden narsistin vahinkolapsi ja tänä ei ole missään vaiheessa jäänyt epäselväksi. Olen ollut olematon ja näkymätön aina, paitsi silloin kun esim tarvitsin vaatteita sain kuulla olevani riesa rahareikä.
sairastin paniikkihäiriön. Elin 4 v vuotta niin, että poistuin vaan pienessä kännissä kauppaan, koska muuten en pystynyt. Häpesin ja inhosin itseäni ja sairastin myös anoreksian.
Minut pelasti vakava sairaus. Jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Siellä se iski; miksi minä pilaan elämäni siksi, että joku toinen oli kusipää?! Kun toivuin hakeuduin työkkärin kautta koulutukseen ja sitä myöten työelämään. Ajan myötä huomasin, että osaan, olen hyvä. Pärjään. Nyt masennun esim pitkillä kesälomilla. Kokemukseni mukaan masennuseläke on ristiriitainen. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en.
Mä olen kuullut kymmeniä kertoja, että Kela ei ole myöntänyt terapiaa, koska katsoo että hakija ei siitä hyödy. Syy voi olla, että Kela katsoo, että on liian huonossa kunnossa terapiaa varten tai että on esim. kroonistunut. Kela korvaa terapiaa yleensä jos se katsoo, että hakija voi sen avulla kuntoutua työ- tai opiskeluelämään. Jos Kelan näkemyksen mukaan ei ole mahdollista, niin ei se sitä terapiaakaan myönnä.
Masennuslääkkeet eivät myöskään auta kaikkia. Ihmisten aivokemia on erilainen, toinen voi hyötyä niistä valtavasti ja toinen ei mitään. Niitä kannattaa kokeilla, mutta kannattaako jotain lääkettä syödä, jos siitä ei ole hyötyä?
Itselläni on pitkä masennustausta. Olen syönyt montaa eri lääkettä ja viimeisintä söin noin kuuden vuoden ajan. Olin masentunut lääkkeestä huolimatta, en ollut työkykyinen ja olin kuntoutustuella. Parin vuoden hyvällä terapialla toivuin ja lopetin lääkkeet. Vieroitusoireet olivat aivan helvetilliset! Sen jälkeen toipuminen on jatkunut tasaista tahtia. Olen työkykyinen, mutta kyllä viidentoista vuoden masennus jätti aika pahat henkiset arvet.
Olen hyväksynyt elämäni tällaisena kuin se on. En varmaan ikinä pysty solmimaan esimerkiksi parisuhdetta, mutta elämä voi olla hyvää ilmankin. Tietenkin se surettaa välillä, mutta luotan siihen, että pärjään kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
67, ihana kirjoitus. Toi lohtua myös mulle. Ja olet tehnyt oikean oivalluksen. Itsekin olen paranemisen tiellä, pitkä matka vielä edessä mutta tällä hetkellä toiveikas olo.
Ap, älä välitä ilkeistä kommenteista kuten "heikot sortuu elon tiellä", minusta tuollainen ilkeily on sitä heikkoutta. Sitä, ettei pysty kantamaan omaa pahaa oloaan itse vaan ilkeilee esimerkiksi nettipalstoilla. Vahva on se, kuka selviää pahasta olostaan purkamatta sitä muihin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:52"]Ei niitä hoitoja paljoa koskaan tarjottu, rehellisesti tämän sanon. Ryhmäterapiaa, jotain pajatoimintaa. Ei muuta. Ap.
[/quote]
Kuule kun niitä pitää itse hakea!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 19:28"]
Mielenterveysongelmat eivät ole kenenkään oma valinta. Itse työskentelen terveydenhoitoalla ja olen huomannut moneen otteeseen, että lääke ei ole aina todellakaan ratkaisu ongelmiin. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään bakteeri minkä sa hoidettua pois antibiotilla. Koittakaa ymmärtää se ennen kuin alatte huutamaan täällä lääkkeistä. Lääkkeet aiheuttavat monimle potilaille pahoja sivuvaikutuksia ja hyöyty-haitta suhde ei ole tasapainossa. Miksi kenenkään pitäisi suostua siihen, että lääkitsee itsensä sairaaksi fyysisesti kun on jo psyykkisiä ongelmia. Lääkkeet ovat aina myrkkyjä. Olen itse seurannut sivusta kun ihminen on mennyt huonompaan kuntoon lääkkeillä kuin ilman lääkitystä. On muistettava kuitenkin, että lääkkeistä saa apua, mutta ketään ei pidä lääkitä ilman pakottavaa tarvetta. Ap:n tilanteen on varmasti arvioinut usempi lääkäri. Mitä tulee terapiaan... Kelan psykoterapia on vaikeasti saatavaa ja se ei ole ilmaista vaikka siihen tuen saisikin. Harvan eläke riittää siihen siltikään. Ja se, että lähteekö sosiaalitoimi tukemaan omavastuuta on aivan oma tarinansa ja hoito voi kaatua pelkästään siihen. Kunnalliselle puolelle ei todellakaan vain kävellä ja vaadita apua. Siellä on jonot jotka ovat todella pitkiä. Voimia sinulle ap. Kyllä se elämä sinne risukasaan paistaa vaikka mammat yrittävät kaikin tavoin keittiöpsykologialla lytätä
[/quote]
KIITOS tästä. Just näin.
Minä tiedän ihmisen joka huutaa ja riehuu joskus.
Ja alla psyykenlääkkeet.
Ihan hirviöksi muuttuu tämä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kenenkään pitäisi suostua siihen, että lääkitsee itsensä sairaaksi fyysisesti kun on jo psyykkisiä ongelmia.
[/quote]
Just näin.... Jos lääkkeillä saavutetaan zombie-olotila jossa pää tuntuu olevan sekaisin eikä mikään tunnu miltään ja kaiken lisäksi joutuu kärsimään niiden takia fysiikankin pettämisestä, niin mä valitsen mieluimmin elämän ilman lääkkeitä vaikka se sitten tarkoittaisi jotain muita uhrauksia.
Aika ei ole puolellamme. Koskaan.
Ps. Mistä näitä uustayloristeja oikein sikiää?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]
Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.
Tsemppiä nyt kuitenkin.
T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut
[/quote]
Mutta onko nuo lääkkeet sinua auttaneet? Minä olen syönyt vuosia, testannut useita kymmeniä erilaisia lääkkeitä ja niiden yhdistelmiä ja mikään ei minua paranna. Siispä on parempi lopettaa niiden syöminen, kuin teeskennellä niistä olevan jotain hyötyä. Sain vain sivuoireita, masennus ei lähtenyt.
Terapiassa olen myös käynyt vuosia, sekä kelan tukeman, että omalla rahalla, plus psykpolin keskusteluapua, kun ei muuhun ollut varaa. Ja tulos: olen hengissä. En ole työkykyinen, masennus ei ole parantunut, mutta elän.
Ei terapia ja lääkkeet ole minkäänlainen automaattinen tie parantumiseen.
(Ei ap, vaan ohikulkija)
Täällä toinen ohikulkija tarjoaa toisenlaista "lääkettä" niille, jotka jaksavat lukea: Elaine N. Aronin kirjat "Erityisherkkä ihminen" ja "Erityisherkkä ihminen ja parisuhde" saattavat suoda helpotusta ja johtaa oivalluksiin.
Sopivat myös vähemmän herkille ymmärryksen lisäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on masentuneelle tyypillinen huono itsetunto. Sen takia lääkitys olisi hyvä, masennus helpottaisi, jaksaisi tehdä asioita jotka tuovat onnistumisen kokemuksia ja itsetunto kohoaisi. Kun taas uskoisi pystyvänsä johonkin ja osaavansa/oppivansa jotain, olisi helpompi unohtaa lapsuuden traumatkin. Niihin varmasti tarvitaan terapiaa, mutta menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Ihmettelen usein sitä miksi juuri mt-ongelmaiset ovat niin lääkevastaisia. Useasti kyseessä on kuitenkin aivojen toimintahäiriö, joka tarvitsee lääkitystä. Aivot ovat elin siinä missä esim. sydän, keuhkot, maksa, munuaiset tms. Jos jossakin niissä on vikaa, potilas ilman muuta syö lääkkeitä eikä ala vänkäämään vastaan. En tarkoita että kaikki mt-ongelmat olisivat pelkästään fyysisiä, osa on myös traumojen aiheuttamaa.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 02:31"]
Täällä toinen ohikulkija tarjoaa toisenlaista "lääkettä" niille, jotka jaksavat lukea: Elaine N. Aronin kirjat "Erityisherkkä ihminen" ja "Erityisherkkä ihminen ja parisuhde" saattavat suoda helpotusta ja johtaa oivalluksiin.
Sopivat myös vähemmän herkille ymmärryksen lisäämiseen.
[/quote]
jatkoa:
Jälkimmäisessä teoksessa käydään läpi mm. varhaissuhteiden erilaiset kiintymystavat ja selvitetään niiden vaikutuksia myöhempään elämään.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2015 klo 03:39"]
Ap:lla on masentuneelle tyypillinen huono itsetunto. Sen takia lääkitys olisi hyvä, masennus helpottaisi, jaksaisi tehdä asioita jotka tuovat onnistumisen kokemuksia ja itsetunto kohoaisi. Kun taas uskoisi pystyvänsä johonkin ja osaavansa/oppivansa jotain, olisi helpompi unohtaa lapsuuden traumatkin. Niihin varmasti tarvitaan terapiaa, mutta menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Ihmettelen usein sitä miksi juuri mt-ongelmaiset ovat niin lääkevastaisia. Useasti kyseessä on kuitenkin aivojen toimintahäiriö, joka tarvitsee lääkitystä. Aivot ovat elin siinä missä esim. sydän, keuhkot, maksa, munuaiset tms. Jos jossakin niissä on vikaa, potilas ilman muuta syö lääkkeitä eikä ala vänkäämään vastaan. En tarkoita että kaikki mt-ongelmat olisivat pelkästään fyysisiä, osa on myös traumojen aiheuttamaa.
[/quote]
"Mielenterveysongelmaisia" voisi tarkastella myös indikaattoreina ympäristönsä ja vallitsevan henkisen ilmapiirin tilasta. Sen sijaan, että vaiennettaisiin se joka nostaa kissan pöydälle olisi ehkä syytä miettiä minkälaisen yhteisöllisen ongelman seurausta oireet ovat. Monet "mt-ongelmista" kärsivät ovat hyvin herkkäaistisia ja omaavat hermojärjestelmän, joka poikkeaa merkittävästi valtaväestön vastaavasta; lääkinnällinen puuttuminen on usein hyvin kyseenalaista ja eettisestikin arveluttavaa.
Mitä tulee fyysisistä vaivoista kärsivien myönteisempään suhtautumiseen lääkinnällisiin toimenpiteisiin: eikö perimmäisten ongelmien ilmentäminen fyysisinä vaivoina ole sallitumpaa kuin oireileminen psyykkisesti? Ja näihin oireisiin puuttuminen ja potilaan oma hoitomyönteisyys vallitseva yleisesti hyväksytty tapa lakaista ne varsinaiset ongelmat maton alle.
Terveydenhoidon kahtiajako fyysiseen ja psyykkiseen puoleen on toki väistämätön seuraus dualistisesta rajoittuneesta ymmärryksestä. Mutta ymmärrystä voi myös laajentaa ja erilaisuuden hyväksymisestä ja erilaisten vivahteiden huomioimisesta voisi suorastaan takoa perustukset toimivammalle ja tähänastista enemmän hyvinvointia tuottavalle yhteisöllisyydelle.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 14:08"]
Vali vali vali ja ruikuti ruikuti. Ihminen on sitä miksi itsensä tekee. Mutta toki on helpompaa vain olla ja syyttää muita!
[/quote]
Nää tällaset tyypit, kuten ylläoleva,on jotenkin huvittavia. Kuvittelee ilmeisesti olevansa nokkela, mutta paljastaakin vain äärettömän tyhmyytensä ja sivistymättömyytensä.
Mutta niinhän se on todettu; tyhmät ihmiset eivät sairastu masennukseen. Älykkäät ja herkät kylläkin.
[/quote]
Ei masennus katso älykkyysosamäärää. Monet älykkäät tosin osaa hakea apua myös siihen masennukseensa, et js oot jostain tollaista tietoa löyänyt, se voi johtua siitä että älykkäät hakeutuu paremmin hoitoon.