Lue keskustelun säännöt.
Ennen kuin tuomitset masennuksen takia eläkkeellä olevat, lue tämä
03.02.2015 |
Minä en ole tyhmä, minä tiedän miten maailma toimii. Minä ymmärrän rahan arvon ja tiedän, miksi on tärkeää tehdä töitä. Minä en ole laiska.
Minä olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta koko ikäni. Olen adoptiolapsi, jolle ei sattunut kovin hyvät vanhemmat. Olen aina pelännyt ihmisiä, varsinkin aikuisia ihmisiä. Minun adoptioäitini lytisti minut henkisesti niin, että täysi-ikäiseksi tultuani olin varma ettei minusta ole koskaan mihinkään ja ettei kannata edes yrittää. Olin koulussa kiusattu ja opettajat eivät pitäneet minusta. Jäin kaikessa jälkeen ja sain huonoja numeroita läpi peruskoulun. Mistään ei tullut mitään, eikä minulla ollut kunnon ystäviä. En kuitenkaan juonut viikonloppuisin, enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita.
Olen yrittänyt tehdä töitä silloin tällöin, mutta en pärjää työelämässä. En pärjää ihmisten kanssa. Olen tavattoman häpeissäni siitä, etten ole pärjännyt koulussakaan. Minulla ei ole mitään koulutusta ja häpeän sitä joka päivä. Yritän näyttää normaalilta aikuiselta naiselta, mutta luulen että se, että olen syrjäytynyt, näkyy minussa silti.
Toivoisin, ettei minua pidettäisi loisena ja taakkana. En halua kenellekään mitään pahaa, en kuluta verorahoja läheskään niin paljon kuin moni muu. En käy edes lääkärissä kuin ellei ole ihan äärimmäisen pakko. Koskaan en ole rikkonut lakia. Minulla ei ole muuta ongelmaa, kuin mielenterveysongelmat. En ole väkivaltainen, en ole arvaamaton, en ole ilkeä ihminen. En huutele kadulla enkä netissä enkä istu bussissa juttelemassa yksikseni. Sen sijaan luen paljon, seuraan eri ohjelmia, käyn "ihmisten ilmoilla". Toivon, että pystyisin käymään edes jonkun koulun ja pääsisin joskus normaaliin elämään kiinni, mutta annatteko te muut ihmiset minulle koskaan mahdollisuutta siihen?
Kommentit (217)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:48"]
"Jokin ei täsmää" - salli minun nauraa!
Minun kirjoitus, se ensimmäinen, oli vastine niin monen ihmisen inhottavalle asenteelle että jos ei tuota, ei ole ihmisarvoa. Tahdoin ravistella ja kertoa teille, että me loiset ja huonot ihmiset myös luemme nettiä ja olemme tietoisia ihmisten asenteista. Emme me kaikki ole haluttomia laiskoja. Meitä on teidän keskuudessanne, myös työelämässä, jopa päättävissä elimissä. Minä haluan ymmärrystä, en sääliä. Niillä on iso, iso ero. Osa sen ymmärsikin, iso ja kaunis kiitos teille. Ap
[/quote] Sinä kerroit että haet hoita, mutta et käy lääkärissä.Yleensä tarvitaan lääkärinlausonto hoitoon pääsemiseksi. Eli lähete ja sen koirjoittaa lääkäri. Mitä hoitoa sä voit itse hakea. Et halua syödä lääkkeitä (vaikka ne on auttanut). En ole sanonut että olet laiska, sinä olet haluton. Jos pitää lähteä ovesta ulos ja kohdata maailma, niin se sattuu. Siksi sinulle on helpompaa olla kotona ja syyttää huonoa lapsuutta. Haet hyväksyntää siihen että et uskalla hakea hoitoa. Sitten kun kerrotaan miten asiat oikeasti on, niin suutut. Minun puolesta saat olla kotona, mutta jos haluat hoitoa niin sinun on juostava lääkäreissä ja ei valittaa täällä.
[/quote]
Minusta on aika mielenkiintoista että käytät termiä "juosta lääkäreissä". Yhtäkkiä sen sairaan täytyisi olla energinen ja aktiivinen, joka hoitaa kymmenen ihmisen homman. Sekään ei ole järkevää että vain astuu ulos ovesta ja ryhtyy tekemään asioita sairaana. Asioihin varautumattomuus herkästi johtaa huonoihin kokemuksiin ja ne taas pahentaa asiaa. Minäkin päädyin poliisin käsiin kun en kyennytkään itse hoitamaan tilannettani. Ja tätä siis oli edeltänyt nimenomaan hoidon hakeminen joka päätyikin olemaan niin stressaavaa että putosit raoista suoraan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vähän puutun jo itsekin tähän ap.n syyllistämiseen. Itsehän julkiselta puolelta hain apua kymmenen vuotta, ravasin terapioissa missä käsiteltiin aivan vääriä asioita ja liian nopeasti, välillä sekosin pahemmin ja jouduin suljetuille osastoille (olen ollut varmaan n. 10 kertaa suljetuilla hoidossa).
SITTEN hain apua yksityiseltä ja paranemisprosessi lähti käyntiin. Vihdoin ei tuputettu vain lääkkeitä vaan alettiin puhua oikeista asioista oikeilla nimillä. Ja JOKAINEN läheisenikin on ymmärtänyt kuinka huonoa mielenterveyshoito julkisella puolella on ollut. Toki siellä saa avun niihin tavallisimpiin mielenterveysongelmiin kuten pelkkään masennukseen. Myös psykoosioireita siellä voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä. Ap.n kohdalla kuitenkin vaikuttaa olevan trauma henkisestä väkivallasta. Ja tuollaisiin ongelmiin tarvitaan vähän enemmän ammattitaitoa kuin ainakin täälläpäin julkisella puolella on.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:15"]
En ole sanonut että olet laiska, sinä olet haluton.
[/quote]
Haluttomuudesta, monella ihmisellä on ihan täysi syy olla haluton koska edelleen psykkkisten ongelmien hoito voi olla monella tapaa vinksallaan ja annettu apu ei auta vaan voi tuntua kamalan väärältä. Toisien sanoen haluttomuus perustuu omiin kokemuksiin ja se on olemassa ihan syystä. Itse esim. olin onneksi jo aika pitkällä omassa paranemisessani kun osallistuin omasta halustani masennusryhmän toimintaan. Siellä tehtiin asiaa joka voi olla oikea joillekin ihmisille mutta aivan myrkkyä toisille, nimittäin jaoteltiin omia ajatuksia negatiivisiin ja positiivisiin, hyviin ja huonoihin. Ei näin...
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:58"]
Et syö lääkkeitä, et käy terapiassa... Miksi? Miksi et yritä edes tulla terveeksi? Anteeksi nyt, mutta juuri tuollainen "yrittämättömyys" tekee sinusta loisen.
Tsemppiä nyt kuitenkin.
T. säntillisesti lääkkeensä ottava, työssäkäyvä masentunut
[/quote]
Etkö lukenut aloitusta? Julkiselta puolelta ei saa psykoterapiaa, pelkästään hoitajan kanssa keskustelua. Oikea psykoterapia maksaa aivan kauheasti, ei sellaiseen ole eläkkeellä varaa. Varsinkaan jos ei Kelasta saa yhtään tukea terapiaan.
Eli.
Et ole ulkomaailmassa kiinni, koska pelkäät ja ahdistut.
Lääkkeet auttavat, mutta et niitä tarvitse, koska et ole ulkomaailmassa kiinni.
Koska et ole ollut pitkään aikaan ulkomaailmassa kiinni, et voi tehtä töitä etkä olla ihmisten kanssa.
Siksi sinun on oltava kotona ja nostettava eläkettä.
tota.....ei ihan täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:25"]
"Sitten tarvitsen myös lääkityksen, mutta tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta. Pärjään elämässäni, siis tässä omassa kuplassani oikein mainiosti - eihän minun tarvitse olla työelämässä ja ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuten tavallisten ihmisten täytyy. "
Siis mitä vittua? Tarvitsen lääkityksen mutta tällä hetkellä en.
Ja heti perään selostusta siitä, että ei tarvitse lääkkeitä tms. koska ei tarvitse olla työelämässä. No joo joo, aika hienon itse itseään ruokkivan ja ikuisesti pyörivän rattaiston olet tuosta näperrellyt!
Oikeesti, sun jutut on ihan lapsellisia.
[/quote]
Kun aloitan terapian, se tuo tunteet pintaan. Kun aloitan jonkun koulun, tarvitsen lääkityksen että selviän koulunkäynnistä. Eikö tämä ole ihan itsestäänselvää?! Ja kyllä käyn lääkärissä, mutta lääkärissä käyminen ei ole pakollista. Voisin olla käymättäkin, eikä mitään tahoa kiinnostaisi missä menen. Vakuutusyhtiöltä tulee tasan kaksi lappua vuodessa: toisessa kerrotaan maksettavan eläkkeen määrä ja mahdolliset indeksikorotukset ja toisessa lukee kuinka paljon työssä voi tienata menettämättä etuuttaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:28"]
Eli.
Et ole ulkomaailmassa kiinni, koska pelkäät ja ahdistut.
Lääkkeet auttavat, mutta et niitä tarvitse, koska et ole ulkomaailmassa kiinni.
Koska et ole ollut pitkään aikaan ulkomaailmassa kiinni, et voi tehtä töitä etkä olla ihmisten kanssa.
Siksi sinun on oltava kotona ja nostettava eläkettä.
tota.....ei ihan täsmää.
[/quote]
Eihän se täsmää, jos ei ymmärrä lukemaansa eikä pysty käsittelemään asioita monimutkaisemmin. Valitan, en voi auttaa sinua enempää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun aloitan terapian, se tuo tunteet pintaan. Kun aloitan jonkun koulun, tarvitsen lääkityksen että selviän koulunkäynnistä. Eikö tämä ole ihan itsestäänselvää?!"
- Miten niin "kun"? Juurihan olet itkenyt, että et PÄÄSE terapiaan?
- Ja miksi et voi aloittaa lääkitystä NYT ja näin jo valmistautua ennalta sekä terapiaan että koulu/työelämään?
- Ja ei, ei todellakaan ole itsestään selvää, päin vastoin, kuulostaa täysin irrationaaliselta! Liittyykö taudinkuvaan?
Ap sun jutuis ei oo päätä eikä häntää...ja sit ku sulle koettaa osoittaa näitä älyttömiä ristiriitaisuuksia, mitä teksteissäsi on, niin suutut ja sanot, että et se on voi voi, jos joku ei ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmat on hirveän monimutkaisia. Otetaan vaikka vaatimus siitä että jokaisen pitää ottaa oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Hienolta kuulostaa, mutta mitä sitten jos ihmiselle ei ole oikeasti kehittynyt juuri hitustakaan ns. itseä. Tällöin hän ottaa äitinsä, isänsä, kavereidensa, sukulaisten ja kylänmiesten, yhteiskunnan käsityksen siitä minkälainen hänen pitäisi olla ja mitä tehdä ja yrittää toteuttaa sitä, kun ei ole sitä sisäistä omaa ääntä. Kaiken lisäksi tällainen ihminen oikeasti luulee että ne muiden haaveet ovat hänen omiaan. Sitten kun hän onnistuu näissä omiksi luulemissaan muiden haaveissa, hän ei kumma kyllä tunnekaan onnea ja onnistumisen kokemuksia, vaan onnistumiset aiheuttavat ahdistusta, vihaa ja pahaa oloa. Siinä sitten kaikki taivastelee että miksi sen on aina pakko epäonnistua vaikka kaikki meni niin hyvin ja luuserilla oli kaikki elämän valttikortit käsissään. Luuseri itsekään ei voi käsittää miksi toimii ja tuntee kuten toimii. Hänen ainoa aito toiveensa on päästä pois yhteydestä muihin koska siellä hänellä on edes hitunen aitoa itseä jonka varasssa olla.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:43"]
"Kun aloitan terapian, se tuo tunteet pintaan. Kun aloitan jonkun koulun, tarvitsen lääkityksen että selviän koulunkäynnistä. Eikö tämä ole ihan itsestäänselvää?!"
- Miten niin "kun"? Juurihan olet itkenyt, että et PÄÄSE terapiaan?
- Ja miksi et voi aloittaa lääkitystä NYT ja näin jo valmistautua ennalta sekä terapiaan että koulu/työelämään?
- Ja ei, ei todellakaan ole itsestään selvää, päin vastoin, kuulostaa täysin irrationaaliselta! Liittyykö taudinkuvaan?
[/quote]
Vaihdoin asennettani positiivisempaan suuntaan ja sanoin että KUN. Tässä ketjussahan on esitetty minulle montaa eri paikkaa josta hakea apua, joten nyt kun väkisinkin tässä muutan ajattelutapaani ja sanon KUN sanan jos sijaan, niin sekään ei ole hyvä.
Kuka tässä on irrationaalinen? Minkä diagnoosin taakse piiloudun sinua mollaamaan, tyhmyyden? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa, siis vaihdoit asennettasi. HYVÄ!
Ei mulla oikeastaan sit muuta. Tosta se lähtee.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:45"]
Ap sun jutuis ei oo päätä eikä häntää...ja sit ku sulle koettaa osoittaa näitä älyttömiä ristiriitaisuuksia, mitä teksteissäsi on, niin suutut ja sanot, että et se on voi voi, jos joku ei ymmärrä?
[/quote]
Alkuperäinen pointti oli osoittaa että mielenterveysongelmaisia dissataan sen vuoksi että ovat sairaita. Sinä itse ohitat pointin keskittymällä AP:n tilanteeseen henkilökohtaisesti. Lue muut tarinat tästä ketjusta niin saat parempaa osviittaa ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:47"]
Ahaa, siis vaihdoit asennettasi. HYVÄ!
Ei mulla oikeastaan sit muuta. Tosta se lähtee.
[/quote]
Mutta älä kuvittelekaan että se olisi sinun ansiotasi. Olen yrittänyt muuttaa ja muuttanutkin asenteitani jo kauan ennen tämän ketjun aloittamista. Ja jos joku saa miettimään toisin, on toisten ihmisten järkevät ja enemmän positiivisuutta kuin negativiisuutta henkivät viestit. Sinun kaltaiset ihmiset olen jo sulkenut elämästäni pois, enkä tuhlaa aikaani enää näinkään sinuun. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:25"]
"Sitten tarvitsen myös lääkityksen, mutta tällä hetkellä sille ei ole mitään tarvetta. Pärjään elämässäni, siis tässä omassa kuplassani oikein mainiosti - eihän minun tarvitse olla työelämässä ja ihmisten kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuten tavallisten ihmisten täytyy. "
Siis mitä vittua? Tarvitsen lääkityksen mutta tällä hetkellä en.
Ja heti perään selostusta siitä, että ei tarvitse lääkkeitä tms. koska ei tarvitse olla työelämässä. No joo joo, aika hienon itse itseään ruokkivan ja ikuisesti pyörivän rattaiston olet tuosta näperrellyt!
Oikeesti, sun jutut on ihan lapsellisia.
[/quote]
Kun aloitan terapian, se tuo tunteet pintaan. Kun aloitan jonkun koulun, tarvitsen lääkityksen että selviän koulunkäynnistä. Eikö tämä ole ihan itsestäänselvää?! Ja kyllä käyn lääkärissä, mutta lääkärissä käyminen ei ole pakollista. Voisin olla käymättäkin, eikä mitään tahoa kiinnostaisi missä menen. Vakuutusyhtiöltä tulee tasan kaksi lappua vuodessa: toisessa kerrotaan maksettavan eläkkeen määrä ja mahdolliset indeksikorotukset ja toisessa lukee kuinka paljon työssä voi tienata menettämättä etuuttaan. Ap
[/quote]
No, tulihan se sieltä. Miksi sitten kerroit että et käy juurikaan lääkärissä. Kuinka monta hoitovuotta sinulla oli ennen eläkettä, minkälaista hoitoa sait silloin. Jokin ei täsmää, kukaan ei pääse eläkkeelle noin helposti. Sinulle on joskus myöntetty pysyvä eläke, koska hoidot eivät ole tuonut tuloksia. Vai vätätkö kirkkain silmin että vakuutusyhtiöt jättäisi sinut rauhaan ilman tutkimuksia. Ei muuten pidä paikkaansa, silloin pitää juosta lääkärissa ja psykoloogin vastaanotolla kauan. Tiedän mistä puhun. jokin ei täsmää.
Sitten sanot että lääkkeet auttaisi sinua koulunkäynnissä, kun se tuo tunteet pinnalle. Eli jos söisit niitä lääkkeitä voisit käydä koulua.......
Voi hyvä tavaton tätä yksinkertaisuutta! En minä aio aloittaa mitään lääkitystä ennen kuin sille on todellinen tarve. En minä ota Buranaakaan niskajumi-päänsärkyyn ennen kuin olen yrittänyt saada jumia pois esim. keppijumpalla. Ei se mene niin, että mennään vain psykiatrille ja sanotaan että otan kiitos pillereitä. Ainakaan se minua hoitava lääkäri ei toimi niin (taidan olla onnekas).
Ja totta, en juurikaan käy lääkärissä. Lääkärit ei Suomessa hoida terapiointia, vaan sen tekee julkisella puolella ihan muut ihmiset. Käyn lääkärissä kerran, pari vuodessa kun tilannetta tarkistetaan/seurataan. Ap
Ja sinä hassu ihminen, jonka mielestä joku ei täsmää. Lue koko ketju ja katso, olenko mihinkään kohtaan kirjoittanut kuinka kauan olen ollut eläkkeellä, kuinka kauan kävin missä kävin ennen sitä.... Niin, en ole kirjoittanut sanallakaan tuosta aiheesta. Joku ei tosiaankaan siis sinulle täsmää :D Ap
Eli sinä käyt vain sairanhoitajan luona. Eli sinulla ei ole oikea psykologin kontaktia. No, sitten ryhdy toimiin, tee valitus asiasta. Eli oikeasti olet tyytyväinen kun on ohjattu sinne. Näin tekee oikeat lusmut joka haluvat olla eläkkeellä, eli hankkii itsesnä listoille ja käy vain pari kertaa vuodessa näyttäytymässä.
Kyllä psykoloogit tarjoavat apuja, mutta jos kieltäydyt jostain hoidoista niin sitten olet toivoton tapaus. Psyktrian polikliinkka ei ole kuin polikliniikka. Pitkäaikainen hoito tulee lähetteellä ja siellä käydään parhaillaan monta kertaa viikossa. Sitä hoita saa jos syö niitä lääkkeitä!
minun mielestä sinulla on lääkitykselle tarve, koska sinun ilmoituksen mukaan voisit käydä koulussa sen avulla. Eli tämä on se tahto kysymys. Mutta ilmeisesti haluat mielummine, olla kotona itsesäälissä kun en saa hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:31"]
No, sinä olet hakenut apua. Eli yrität keksiä ratkaisua tilanteeseen. Eli sinulla on vakuutusyhtiö takana, eli sinulla on mahdollisuus. Miksi kirjoitat ja keräät itsesääliä ja kerrot että et pääse hoitoon. Sinulla on mahdollisuus ja käytä sitten sitä.
Jo, olen itse kärsinnyt masennuksesta. Olin jopa sairaalahoidossa ja sain sähkösokkeja. Eli tiedän mistä puhun. Olin sairas niin kauan kun kukaan ei haastanut minun ajattelumallia. Se oli helppoa mennä sairaalaan ja tulla kotiin. Kukaan ei ymmärrä ja kaikki katsoo kieroon. Oikeasti kaikki ymmärtää, mutta kukaan ei jaksa kuunnella samaa valitusta vuodesta toiseen. Se menneisyys ei häviä eikä auta sinua vaikka kuinka syyttelet muita. Joskus pitää vaan jäättää taakse ja jatkaa matkaa.
Saan paljon alapeukkuja koska tiedän, että se oikeasti sattuu. Se on aina niin helppo syyttää muita kuin ei itse jaksa. Minä tiedän. Ja jos olet vielä kotona saanut samanlaisen mallin, eli kun lapsuus on ollut hankala, niin miettikää hetken. Ottiko kukaan teidän vanhemmista vastuun omista tekemisistä, vai oliko se jonkun muu vika?
[/quote]
Kuulostaa hirveän yksinkertaiselta, ei tarvi kuin päättää että minä olen vastuussa omista tekemistäni ja ajattelumalleistani ja naps, siihen vähän työtä ja ongelma hoidettu. Toimii varmasti monilla mutta ei kaikilla. Mitä sitten jos on niinkuin mulla että olen lapsesta asti tiennyt että mun ajattelumalleissa on vikaa ja että mun pitää ottaa vastuu omasta paranemisestani. Tein kaikkeni parantuakseni mutta tein ihan vääriä asioita koska en kyennnyt näkemaan oman boksini ulkopuolelle. Kävin terapiat, lääkkeet, joogat, kasvissyönnit, vitamiinit, positiivisen ajattelun saarnaamiset, luin isot läjät itsehoito-oppaita. Prosessi kesti 40 vuotta kunnes rupesi helpottamaan. Että vähän armoa ihmisille heidän omien prosessiensa eri vaiheissa.
[/quote] Ei sanonut että se on helppoa, sanoin sen AP:lle koska se on totta. Se kestää ja voi kestää jopa 40 vuotta, mutta hän haki sääliä sillä että lapsuus on ollut huono ja kukaan ei ymmärrä. Hän haki hyväksyntää sille, että hän saa olla kotona ja märehtiä mennysyyttä. Hänellä on siihen oikeus koska oli hirveä lapsuus. Ja, on oikeus sairastua ja on oikein sairastua mielestä. Kyllä se vaan nyt niin on kun lastrin vedetään pois niin se sattuu. AP:lle sattui nämä sanat koska loppujen lopuksi oman terveytymiseen tarvitaan oma tahto. Niin kauan kun on tekosyitä ja valehtelua, niin paraneminen ei voi alkaa.