Herrajumala, menee taas hermot mun vanhempiin

Sama. En noteeraa mitenkään

Miten niiden ihmisten kanssa ollaan?

Juuri ja juuri jaksan sen pakollisen kahvihetken, kaikki muu on silkkaa hammasten kiristelyä ja teennäistä hymistelyä.

Kumpikaan vanhemmistani ei tunne minua lainkaan ihmisenä. Heillä on jotain omia käsityksiään, sillä perusteella, miten olen joskus pikkulapsuudessa käyttäytynyt. Isäni ei ole koskaan ollut läsnä: aina jossain, omilla mielenkiintoisilla työreissuillaan ja äitini taas on valittaja-marttyyrien kuningatar/tuurijuoppo, jonka kanssa voi keskustella vain hyvin yksinkertaisella tasolla. Kumpikaan ei ole koskaan halunnut tutustua minuun. Lapsena vietin suurimman osan ajasta mummolassa tai vapaana viilettäen kylillä ja kukaan ei koskaan kysynyt missä olin ollut tai tehnyt... Nyt pitäisi sitten jaksaa tän muun elämän ohessa suorittaa jotain ruusunpunaista vanhempi-lapset unelmaa, jolla ei ole mitään todellisuuden pohjaa. Se unelma kumisee tyhjyyttään. Ja vanhempi-lapsi-suhde-juna on jo mennyt.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi sitten jaksaa tän muun elämän ohessa suorittaa jotain ruusunpunaista vanhempi-lapset unelmaa, jolla ei ole mitään todellisuuden pohjaa. Se unelma kumisee tyhjyyttään. Ja vanhempi-lapsi-suhde-juna on jo mennyt.

-ap-

Miksi pitäisi jaksaa? Kuka niin määrää? Jos ei vanhemmat jaksa kiinnostua lapsestaan niin tuskin lapsenlapsistakaan. En ole tekemisissä vanhempieni kanssa, puolin ja toisin ei kiinnosta.

En ymmärrä

Aivan kohtuulliset mennä viettämään juhlapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä

Aivan kohtuulliset mennä viettämään juhlapäiviä.

Hienoa, että jollain on ollut normaali lapsuus ja perhe-elämä.

Kuulostaa tutulta tuo, että vanhemmat ei tunne ollenkaan sinua / minua.

Omalla kohdalla helpotti aivan älyttömästi, kun tajusin että mun ei tarvitse tehdä mitään velvollisuudentunnosta heitä kohtaan: mulla ei ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan!

He ovat aika heikosti minusta huolehtineet kun olin lapsi ja nuori, eikä heitä erityisemmin kiinnostanut mitä minulle tapahtui, joten ei ole kovin normaalia suhdetta heihin koskaan ollut. Miksi väkisin viettäisin sellaisten ihmisten kanssa aikaa.

Sulla on täysi oikeus pitää huolta sun hyvinvoinnista. Ikävien tai jopa haitallisten ihmisten seurassa sun ei ole mikään pakko olla.

Joillekin suku voi olla supertärkeä ja se heille suotakoon, ja on oikeasti hienoa jos jollain on kaikki läheiset täyspäisiä, mutta heidänkin pitäisi ymmärtää että kaikilla ei ole asiat samalla tavalla.

Joskus elämässä on mentävä eteenpäin ja joissakin tapauksissa se tarkoittaa sitä että jotkut ihmiset ei enää kuulu elämään.

Siitä ei tarvitse yhtään tuntea huonoa omaatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi sitten jaksaa tän muun elämän ohessa suorittaa jotain ruusunpunaista vanhempi-lapset unelmaa, jolla ei ole mitään todellisuuden pohjaa. Se unelma kumisee tyhjyyttään. Ja vanhempi-lapsi-suhde-juna on jo mennyt.

-ap-

Miksi pitäisi jaksaa? Kuka niin määrää? Jos ei vanhemmat jaksa kiinnostua lapsestaan niin tuskin lapsenlapsistakaan. En ole tekemisissä vanhempieni kanssa, puolin ja toisin ei kiinnosta.

Itseasiassa aika monia ne lapsenlapset alkavat kiinnostaa, tuollaisten ihmisten kohdalla lähinnä vallankäytön välineinä.

Jos ei ole lastaan rakastanut aidosti, ei voi rakastaa lapsenlastaankaan aidosti.

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Oliskin vaan noi juhlapyhät. Joudun käymään heillä joskus jopa useita kertoja viikossa. Aina menee koko päivä vähän pilalle ja seuraava päivä myös.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Miksi alapeukut? Tuossahan on optimaalinen tilanne eli kukaan ei vaadi vanhemmiltaan tai lapsiltaan asioita, joita nämä eivät halua antaa. Jokainen on tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että ei voi valittaa, että vanhemmat on kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Miksi alapeukut? Tuossahan on optimaalinen tilanne eli kukaan ei vaadi vanhemmiltaan tai lapsiltaan asioita, joita nämä eivät halua antaa. Jokainen on tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että ei voi valittaa, että vanhemmat on kamalia.

Juu lapsetkin ovat varmaan tyytyväisiä että ovat päässeet tuollaisista eroon, mutta väkisinkin noiden ”vanhempien” asenne on aina ollut että lapset ovat vain tiellä, sellainen jättää lapseen aina jäljen. Alapeukut sille.

Itsehän olette lapset hankkineet, on sairasta tahallaan traumatisoida heidät.

Käyn mahdollisimman harvoin narsku-vanhempien luona. Nuorempana en tajunnut miten vinksallaan kotikuviomme olivat. Nyt itsekin aikuisena näen asiat paremmin ja mietin, että miten epätasa-arvoisesti ja kamalasti meitä lapsia kohdeltiin.  Ollessani lapsi  äiti haukkui minua mm. huo-raksi ja laiskaksi, vaikka olin tosi kiltti ja kunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Miksi alapeukut? Tuossahan on optimaalinen tilanne eli kukaan ei vaadi vanhemmiltaan tai lapsiltaan asioita, joita nämä eivät halua antaa. Jokainen on tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että ei voi valittaa, että vanhemmat on kamalia.

Juu lapsetkin ovat varmaan tyytyväisiä että ovat päässeet tuollaisista eroon, mutta väkisinkin noiden ”vanhempien” asenne on aina ollut että lapset ovat vain tiellä, sellainen jättää lapseen aina jäljen. Alapeukut sille.

Itsehän olette lapset hankkineet, on sairasta tahallaan traumatisoida heidät.

Eli vastaavasti ap:n vanhempien asenne on aina ollut rakastava ja hellivä, koska haluavat ap:n mukaan etenkin juhliin? Miksi ap siis valittaa velvollisuudentunnosta, kun on saanut ihanan lapsuuden, jossa vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet toisin kuin perheessä, jossa lapsia ei vaadita juhlapyhinä kotiin suorittamaan juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Miksi alapeukut? Tuossahan on optimaalinen tilanne eli kukaan ei vaadi vanhemmiltaan tai lapsiltaan asioita, joita nämä eivät halua antaa. Jokainen on tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että ei voi valittaa, että vanhemmat on kamalia.

Juu lapsetkin ovat varmaan tyytyväisiä että ovat päässeet tuollaisista eroon, mutta väkisinkin noiden ”vanhempien” asenne on aina ollut että lapset ovat vain tiellä, sellainen jättää lapseen aina jäljen. Alapeukut sille.

Itsehän olette lapset hankkineet, on sairasta tahallaan traumatisoida heidät.

Eli vastaavasti ap:n vanhempien asenne on aina ollut rakastava ja hellivä, koska haluavat ap:n mukaan etenkin juhliin? Miksi ap siis valittaa velvollisuudentunnosta, kun on saanut ihanan lapsuuden, jossa vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet toisin kuin perheessä, jossa lapsia ei vaadita juhlapyhinä kotiin suorittamaan juhlaa.

Ei. Sairasta kasvatusta on olemassa muutakin kuin se että kokee lapset haitaksi ja haluaa heistä eroon.

Sairasta on myös se että esim. syyllistää ja painostaa, esim. juuri ”pakollisiin” vierailuihin.

Pahimmillaan vielä joka kerta silti valittaa ja haukkuu.

Ymmärrän ja tunnistan hyvin tämän tilanteen. Ainoat velvollisuudet mitä täytän on mammaa kohtaan, joka on aina ollut läsnä elämässäni lapsesta saakka. Häntä käyn katsomassa usein, vaikka välillä ei huvittaisi. Hän on muistisairas ja osa vierailukerroista on todella raskaita ja tulee huono fiilis siitä, kun näkee rakkaan ihmisen lipuvan pois ja tilalla on jotain ihan muuta. 

Mutta vastaukseksi sulle ap, jätä ne vanhempasi oman onnensa nojaan, oma vikansa kun eivät tutustuneet tai välittäneet lapsestaan. Ei lapsi ole mitään velkaa vanhemmille, ei yhtään mitään. Jos ei yhdessä oleminen tuota iloa, ei sitä pidä jatkaa. Keskity tekemään elämässäsi niitä asioita, jotka tuottaa iloa ja tapaa vain niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat sinusta kiinnostuneita ja joita on kiva nähdä. Omia vanhempiani en ole vuosiin tavannut, eikä kaduta yhtään. Yhtä tädeistä en tapaa, en ole koskaan tykännyt, joten lopetin yhteydenpidon kokonaan. Nykyään elämässä vain ne ihmiset, joista aidosti pidän. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Mitä tämä "lähisuku " on , jos ei omat lapset? 

Ja jos lähisuvulla tarkoitat omia vanhempiasi, niin silloinhan itse olet ollut vanhempiesi riesana. Hyi häpeä.

Vai tarkoitatko lähisuvulla omia sisaruksiasi? Ovatko hekin sitä mieltä, että omat lapset eivät ole tervetulleita  lapsuudenkotiinsa? Sukuvika teillä?

Itse olen sitä mieltä, että jos vanhemmat eivät ole olleet kiinnostuneita lastensa elämästä silloin , kun nämä ovat olleet lapsia, ei lasten tarvitse olla kiinnostuneita vanhemmistaan sen jälkeen, kun ovat muuttaneet kotoa pois.

Meillä ei onneksi näin ole, vaan itse olin paljon tekemisissä omien vanhempien kanssa heidän poismenoonsa asti ja nyt omat jo aikuiset lapset vierailevat paljon lapsuuden kotonaan ja ovat tänne aina tervetuulleita.

Vierailija kirjoitti:

Käyn mahdollisimman harvoin narsku-vanhempien luona. Nuorempana en tajunnut miten vinksallaan kotikuviomme olivat. Nyt itsekin aikuisena näen asiat paremmin ja mietin, että miten epätasa-arvoisesti ja kamalasti meitä lapsia kohdeltiin.  Ollessani lapsi  äiti haukkui minua mm. huo-raksi ja laiskaksi, vaikka olin tosi kiltti ja kunnollinen.

Meillä sama, kesti kauan tajuta ettei tämä ole normaalia ja hyväksyttävää vaan henkistä väkivaltaa ym. On vapauttavaa, kun on aikuinen ja saa valita seuransa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiinsa sen jälkeen, kun ovat muuttaneet muualle. Parempi ihan kaikille eli ei pakkojuhlimista, ei pakkoseurustelua, ei pakkokyselyjä.

Tänäänkin vietettiin kivaa päivää lähisuvun ja ystävien kanssa, lapset on jossain muualla kuin meidän kiusanamme. Vihdoinkin!

Miksi alapeukut? Tuossahan on optimaalinen tilanne eli kukaan ei vaadi vanhemmiltaan tai lapsiltaan asioita, joita nämä eivät halua antaa. Jokainen on tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että ei voi valittaa, että vanhemmat on kamalia.

Juu lapsetkin ovat varmaan tyytyväisiä että ovat päässeet tuollaisista eroon, mutta väkisinkin noiden ”vanhempien” asenne on aina ollut että lapset ovat vain tiellä, sellainen jättää lapseen aina jäljen. Alapeukut sille.

Itsehän olette lapset hankkineet, on sairasta tahallaan traumatisoida heidät.

Eli vastaavasti ap:n vanhempien asenne on aina ollut rakastava ja hellivä, koska haluavat ap:n mukaan etenkin juhliin? Miksi ap siis valittaa velvollisuudentunnosta, kun on saanut ihanan lapsuuden, jossa vanhemmat ovat tukeneet ja auttaneet toisin kuin perheessä, jossa lapsia ei vaadita juhlapyhinä kotiin suorittamaan juhlaa.

Ei. Sairasta kasvatusta on olemassa muutakin kuin se että kokee lapset haitaksi ja haluaa heistä eroon.

Sairasta on myös se että esim. syyllistää ja painostaa, esim. juuri ”pakollisiin” vierailuihin.

Pahimmillaan vielä joka kerta silti valittaa ja haukkuu.

Eli tekivätpä vanhemmat miten tahansa, he ovat aina huonoja ja ilkeitä! Palsta ei petä!

Vierailija kirjoitti:

Yhtä tädeistä en tapaa, en ole koskaan tykännyt, joten lopetin yhteydenpidon kokonaan. Nykyään elämässä vain ne ihmiset, joista aidosti pidän. 

Onko yleistä, että tapaisi ja aktiivisesti pitäisi yhteyttä täteihinsä? Minulla on setä, täti ja eno, jotka ovat kaikki mukavia. En kuitenkaan näe heitä muuta kuin sattumalta, mummolassa, vanhempieni läsnäollessa tai (harvinaisissa) suvun juhlissa.

Kun poikamme meni naimisiin miniä ei halunnut käydä meillä, poika nolona kertoi kun suoraan kysyin. Kysyimme pojallamme mitä olemme tehneet väärin, vävy käy meillä mielellään, jopa ilman vaimoaan (tytärtämme).

Ei osannut poika kertoa mitä on vialla, ei vaan miniä viitsinyt käydä.

Syntyi sitten lapsia kumpaankin perheeseen. Tyttären lapsia saimme hoitaa, miniä käski meidän pysyä esikoisen synnyttyä poissa heiltä.

Nyt kun muksut ovat kasvaneet hiukan ja olemme tyttären lasten kanssa matkustelleet ja hoitaneet, että pääsevät kahdestakin johonkin, on miniä herännyt.

Poika tuli kertomaan, että olisi tasapuolista jos heidänkin lapsensa saisi tulla matkoille, mökille ja yökylään.

Sanoimme mieheni kanssa, että niin makaa kuin petaa ja lähetimme miniälle terveiset, että hoitaa nyt itse kun in niin halunnut.