Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä näitä nykyasuntoja vaivaa
Miten rakentajat kehtaa ja miksi nämä kelpaa ihmisille?
Siis että sanotaan esim 2h+k, mutta totuus on se että ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen ja keittiö on vain yksi seinä siinä huoneessa. Ja juuri näin ilmoituksen, missä luki selvästi 2h+k, mutta se "toinen huone" oli alkovi olohuoneessa. Ja siinäkin keittiö käsitti kaappirivin olohuoneen seinällä. Oli sentään eteinen, sekin näyttää unohtuvan aika monesta asunnosta nykyään.. Tämä on Suomi, täällä tarvitaan paikka kurakengille ja märille takeille vuoden ympäri!
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facessa tuli vastaan mainos tästä asunnosta. Mainostivat sanoilla "nerokas pohjaratkaisu".
Onhan tuo tosi nerokas jos se tarkoittaa ahdasta ja mahdotonta sisustaa.
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/rovaniemi/16348688Oho yllättävän kallis tämä.
Tuosta talosta on usea asunto jo varattu. Varmaan sijoittajille, koska matkailukaupungissa tuolla sijainnilla voi tehä pisnestä. Kuka tuossa talossa haluaa vakituisesti asua, epäkäytännöllisiä normielämään, paitsi minimalistille tai opiskelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Voi miten ahtaasti asut pikkukaupungissa. Minä asun yksin 106 neliön rivarissa Helsingissä. On teillä surkeaa siellä pöpelikössä. Susien seurassa.
Mutta sulla kestää tunti ruuhkissa Stockalle kahville. Minä taas kävelen lähileipomoon kahdessa minuutissa ja syön pullani linnunlaulua ja järviaaltoja kuunnellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultainen 60-luku kirjoitti:
Miksei tehdä 60-70 luvun pohjaratkaisuilla ja nyky materiaaleilla?
Asumismukavuuden kannalta aivan ehdoton.Minä taas haluaisin 1920-30-luvun ratkaisuilla ja materiaaleilla rakennettuja taloja joissa olisi kuitenkin nykyajan lämpölasit ja LVI. Mutta meitä on kai liikaa, se maksaisi nykyään tähtitieteellisiä summia.
Ovathan nuo vanhat jugendit kyllä päällepäin kauniita ja sisällä huonekorkeus on yleensä vaikuttava.
Ei ne kuitenkaan läheskään kaikki ole niin laadukkaasti rakennettuja. Niitähän rakennettiin runsain mitoin juuri pulavuosina jolloin laadukkaista rakennustarvikkeista oli kaikkialla huutava pula, joten sinne seinien ja alapohjien täytteiksi päätyi yhtä ja toista sellaista materiaalia, mitä ei minkään rakennuksen seiniin tai perustuksiin tulisi laittaa.
Jugentalon seinen täytteistä puhuva ei taida tietää mistä puhuu. Oman kotini seinät on tiilillä täytetty niin kuin umpitillitaloissa on tapana.
Niin kauan kuin näille kuvatuille asunnoille löytyy ostaja, on ilmeinen tarve rakentaa niitä.
Asumme 5 henkisenä perheenä alle 100m2 asunnossa Espoossa. emme olleet valmiit tinkimään merinäköalasta, joten tingimme neliöistä. En kaipaa asuntoomme lisäneliöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Facessa tuli vastaan mainos tästä asunnosta. Mainostivat sanoilla "nerokas pohjaratkaisu".
Onhan tuo tosi nerokas jos se tarkoittaa ahdasta ja mahdotonta sisustaa.
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/rovaniemi/16348688
Huh. Jotenkin vielä käsittää, että Helsingissä rakennetaan tuollaisia koppeja, mutta Rovaniemellä? Ei ei ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Mitä olen pikkukaupunkien asuntotarjontaa seurannut ne rakennukset selvillä paikkakunnan arvopaikoilla ovat pääkaupunkiseudun mittapuulla edullisempaa standardia. Se on ehkä ihan ymmärrettävää, pienellä paikkakunnalla saattaa olla vähemmän kysyntää kalliimmille toteutuksille. Joskus tulee kyllä mieleen että siinä on myös vähän kusetuksen makua, rakennusliike osaa laskea mistä tulee enemmän katetta kun ostajilla ei ole valinnan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo yhtälö kirjoitti:
Ehdoton ei:
Palamatto, on alkuun ihana, mutta ajan kanssa palat alkaa elämään omaa elämää.
Avokeittiö, jos vähänkin laittaa ruokaa kotona, niin ehdoton ei !
Pienet makuuhuoneet, niissä pitäisi sopia hengittämäänkin , komero huone ahdistaa.
Pienessä komerossa ei sovi leikkimään ( lapsiperheet).
Avokeittiö/tv huone/ olohuone yhdistelmä ei, ei , liian monta toimintoa samassa tilassa.Outoa on , että näitä koppiasuntoja rakennetaan ja niihin ihmiset muuttaa asumaankin.
Nyt luin että 70-luvun asunnot on jälleen kysyttyjä, juurikin siksi että niissä on tilaa.
Niissä on jo pääsääntöisesti tehty putki-, liv-, julkisivu- rempat.
Asunnot ei ole kuitenkaan kohtuuttoman kalliita, joten on vielä vara tehdä remonttia, itse asunnossakin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Mitä olen pikkukaupunkien asuntotarjontaa seurannut ne rakennukset selvillä paikkakunnan arvopaikoilla ovat pääkaupunkiseudun mittapuulla edullisempaa standardia. Se on ehkä ihan ymmärrettävää, pienellä paikkakunnalla saattaa olla vähemmän kysyntää kalliimmille toteutuksille. Joskus tulee kyllä mieleen että siinä on myös vähän kusetuksen makua, rakennusliike osaa laskea mistä tulee enemmän katetta kun ostajilla ei ole valinnan varaa.
Niin ovat? Helsingin ulkopuolella joka paikassa on edullisempaa, ja sillä Itiksen yksiöllä nimenomaan saa sen järvenrantakolmion?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N kuutio kirjoitti:
Outo yhtälö kirjoitti:
Ehdoton ei:
Palamatto, on alkuun ihana, mutta ajan kanssa palat alkaa elämään omaa elämää.
Avokeittiö, jos vähänkin laittaa ruokaa kotona, niin ehdoton ei !
Pienet makuuhuoneet, niissä pitäisi sopia hengittämäänkin , komero huone ahdistaa.
Pienessä komerossa ei sovi leikkimään ( lapsiperheet).
Avokeittiö/tv huone/ olohuone yhdistelmä ei, ei , liian monta toimintoa samassa tilassa.Outoa on , että näitä koppiasuntoja rakennetaan ja niihin ihmiset muuttaa asumaankin.
Nyt luin että 70-luvun asunnot on jälleen kysyttyjä, juurikin siksi että niissä on tilaa.
Niissä on jo pääsääntöisesti tehty putki-, liv-, julkisivu- rempat.
Asunnot ei ole kuitenkaan kohtuuttoman kalliita, joten on vielä vara tehdä remonttia, itse asunnossakin .
Meillä on, ja pohja on tosi hyvä. En ole keksinyt tästä talosta mitään vikaa. Ja koko alue on rakennettu avarasti.
Tampereen seudulla on todella huonosti tarjontaa asunnoista, joissa olisi 4 makuuhuonetta. Neliöitä voi olla vaikka 120, hervottoman kokoinen olkkari, joka on kahden kerroksen kokoinen.. Mutta makkareita ei vaan löydy tarpeeksi, sen sijaan kaiken maailman käytäviin ja oudoissa paikoissa oleviin auloihin riittää neliöitä. (ja näissä on mukana myös etuovi. comista löytyvät miljoonalukaalit)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Voi miten ahtaasti asut pikkukaupungissa. Minä asun yksin 106 neliön rivarissa Helsingissä. On teillä surkeaa siellä pöpelikössä. Susien seurassa.
Mutta sulla kestää tunti ruuhkissa Stockalle kahville. Minä taas kävelen lähileipomoon kahdessa minuutissa ja syön pullani linnunlaulua ja järviaaltoja kuunnellen.
Helsingissä Wolt ja Foodora tuovat leipomukset mistä tahansa minne tahansa parissakymmenessä minuutissa vaikka on täällä niitä leipomoitakin ihan mukavasti. Varmaan sadallatuhannella helsinkiläisellä on meren rantaan muutaman minuutin kävelymatka.
Kerrostalon asunto onkin vain kämppä.
Okt on se ainoa oikea koti.
Mulla 5 h, k, var, at, pukuh, kph, Ullakko, sauna, poreamme, Leikkimökki, parveke,terassit, grilli... Tilaa on.
Rahojaan vaan ei kannata laittaa kiinni ahtaaseen kt kopperoon. Järjetöntä.
Okt on elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Voi miten ahtaasti asut pikkukaupungissa. Minä asun yksin 106 neliön rivarissa Helsingissä. On teillä surkeaa siellä pöpelikössä. Susien seurassa.
Mutta sulla kestää tunti ruuhkissa Stockalle kahville. Minä taas kävelen lähileipomoon kahdessa minuutissa ja syön pullani linnunlaulua ja järviaaltoja kuunnellen.
Helsingissä Wolt ja Foodora tuovat leipomukset mistä tahansa minne tahansa parissakymmenessä minuutissa vaikka on täällä niitä leipomoitakin ihan mukavasti. Varmaan sadallatuhannella helsinkiläisellä on meren rantaan muutaman minuutin kävelymatka.
Niin on, ja sen huomaa siitä väkimäärästä siellä rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että uusi uljas sukupolvi on tuonut uudet uljaat vaatimukset. Vai onko tällä palstalla pelkästään maalaisia ja isoihin neliöihin tottuneita maakuntakaupunkien ihmisiä? Olen asunut pitkän ikäni Helsingin keskustassa ja kyllä tuollainen olohuoneen kupeessa oleva keittokomero on tähän asti ollut ihan normiasia pienissä asunnoissa.
Ei siinä mitään jos on rahaa ja rahkeet riittää, ostakaa toki isoja asuntoja.
Meillä on tulossa myyntiin appivainaan yksiö 50-luvun talosta Helsingissä. Siinä on todellakin keittokomero, mutta se on ihan oma kolonsa ja se huone sitten erikseen. Ei pari kaappia, hella ja jääkaappi sillä huoneen seinällä, kuten nykyisin poikkeuksetta rakennetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Mitä olen pikkukaupunkien asuntotarjontaa seurannut ne rakennukset selvillä paikkakunnan arvopaikoilla ovat pääkaupunkiseudun mittapuulla edullisempaa standardia. Se on ehkä ihan ymmärrettävää, pienellä paikkakunnalla saattaa olla vähemmän kysyntää kalliimmille toteutuksille. Joskus tulee kyllä mieleen että siinä on myös vähän kusetuksen makua, rakennusliike osaa laskea mistä tulee enemmän katetta kun ostajilla ei ole valinnan varaa.
Niin ovat? Helsingin ulkopuolella joka paikassa on edullisempaa, ja sillä Itiksen yksiöllä nimenomaan saa sen järvenrantakolmion?
Sori, en ymmärrä. Kysytkö jotain?
Itiksessäkin on luultavasti erilaisia yksiöitä. Idässä on käsittääkseni ns. täydennysrakennettu lähiöitä, joten siellä on nykyisin eri aikakausien eri tyylisiä ja tasoisia asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaksio 70-luvulla 60 neliötä.
80-90 luvulla 50 neliötä.
2000-luvulla 40 neliötä.Ja samaan aikaan tietenkin "kaksion" vuokra kohonnut moninkertaiseksi koon pienentymisestä huolimatta.
Muutin hiljattain vasta valmistuneeseen kaksioon, jossa on neliöitä huikeat 31. Samassa yhtiössä suurimmat asunnot ovat 44 neliön kolmioita. Suurin osa talon asunnoista on kooltaan alle 25 neliötä. Tuntuu käsittämättömältä, että lapsiperheitä kiinnostavalle rauhalliselle alueelle ei tehty lainkaan varsinaisia perheasuntoja. Nuo yksiöpainotteiset taloyhtiöt ovat aika levottomia, kun sisään- ja ulosmuuttoa tapahtuu usein ja asukkaina pääasiassa juuri kotoa lähteneitä nuoria ja opiskelijoita. Useassa uudessa taloyhtiössä asuneena laatu on sutta ja sekundaa, en pistäisi omia rahojani kiinni moisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Mitä olen pikkukaupunkien asuntotarjontaa seurannut ne rakennukset selvillä paikkakunnan arvopaikoilla ovat pääkaupunkiseudun mittapuulla edullisempaa standardia. Se on ehkä ihan ymmärrettävää, pienellä paikkakunnalla saattaa olla vähemmän kysyntää kalliimmille toteutuksille. Joskus tulee kyllä mieleen että siinä on myös vähän kusetuksen makua, rakennusliike osaa laskea mistä tulee enemmän katetta kun ostajilla ei ole valinnan varaa.
Niin ovat? Helsingin ulkopuolella joka paikassa on edullisempaa, ja sillä Itiksen yksiöllä nimenomaan saa sen järvenrantakolmion?
Sori, en ymmärrä. Kysytkö jotain?
Itiksessäkin on luultavasti erilaisia yksiöitä. Idässä on käsittääkseni ns. täydennysrakennettu lähiöitä, joten siellä on nykyisin eri aikakausien eri tyylisiä ja tasoisia asuntoja.
Nyt taisin ymmärtää: tarkoitin sitä että pikkukaupungeissa ei edes rakenneta niin "hienoja" taloja kuin Helsingissä. Myös Helsingissä rakennetaan halvemmalla ja pikkukaupunkien talot näyttävät olevan parhaimmillaankin halvempaa tasoa. En viitannut yleiseen hintatasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Mitä olen pikkukaupunkien asuntotarjontaa seurannut ne rakennukset selvillä paikkakunnan arvopaikoilla ovat pääkaupunkiseudun mittapuulla edullisempaa standardia. Se on ehkä ihan ymmärrettävää, pienellä paikkakunnalla saattaa olla vähemmän kysyntää kalliimmille toteutuksille. Joskus tulee kyllä mieleen että siinä on myös vähän kusetuksen makua, rakennusliike osaa laskea mistä tulee enemmän katetta kun ostajilla ei ole valinnan varaa.
Niin ovat? Helsingin ulkopuolella joka paikassa on edullisempaa, ja sillä Itiksen yksiöllä nimenomaan saa sen järvenrantakolmion?
Sori, en ymmärrä. Kysytkö jotain?
Itiksessäkin on luultavasti erilaisia yksiöitä. Idässä on käsittääkseni ns. täydennysrakennettu lähiöitä, joten siellä on nykyisin eri aikakausien eri tyylisiä ja tasoisia asuntoja.
En kysy.
Alue: Aihe vapaa
Koska se koppi on usein tehokkaampi ruoanlaittoon; ei tarvi juosta seinää pitkin, käännähdyksellä on kaikki käden ulottuvilla. Kodinkoneita saa integroitua pieneenkin tilaan ja kaksiossa nyt tarvi em. asunnon jenkkikaappia muutenkaan.