Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä näitä nykyasuntoja vaivaa
Miten rakentajat kehtaa ja miksi nämä kelpaa ihmisille?
Siis että sanotaan esim 2h+k, mutta totuus on se että ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen ja keittiö on vain yksi seinä siinä huoneessa. Ja juuri näin ilmoituksen, missä luki selvästi 2h+k, mutta se "toinen huone" oli alkovi olohuoneessa. Ja siinäkin keittiö käsitti kaappirivin olohuoneen seinällä. Oli sentään eteinen, sekin näyttää unohtuvan aika monesta asunnosta nykyään.. Tämä on Suomi, täällä tarvitaan paikka kurakengille ja märille takeille vuoden ympäri!
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Boomerit täällä kirjoittelee - ne jotka luuhaa asuinnoissaan koko ajan. Ei asunto nykyään ole kuin lyhyeen käymiseen tarkoitettu. Ravintoloissa syödään, käydään treenaamassa salilla, mennään baariin ja ollaan yökerhoissa. Muutaman tunnin unet ja sitten töihin. Jos joskus on kotona, niin Woltti tuo ruoat. Ei keittiö ole enää sellaisessa asemassa kuin boomereiden aikaan.
No, kunhan sinäkin hieman aikuistut ja jopa saat omia lapsia, niin tulet huomaamaan, ettei sen lapsen kanssa tai edes itsekseen ole mukavaa viettää aikaa siinä 20 neliön koiran kopissa.
Kun hieman kypsyt, havaitset myös, ettei se jatkuva pika- ja ravintolaruoan syönti ole lainkaan terveellistä ja maksaakin tolkuttomasti verrattuna itse valmistettuun ravitsevaan kotiruokaan.
Tulet myös huomaamaan, ettei se jatkuva baareissa ja yökerhoissa notkuminen tue hyvinvointiasi vaan tuhoaa sitä ja sieltä löytyvä seura ei aina ole sitä tasokkainta.
Jos oikein järkiinnyt, saatat myös havaita, ettei se pintalihasten pumppaaminen salilla ole välttämättä kaikkein hedelmällisintä vapaa-ajan vietettä, vaikka se nuoruuden testosteroni höyryissä siltä saattaakin tuntua.
Iän karttuessa tulet myös huomaamaan, ettei parin tunnin yöunilla elämänlaatusi ole kovin kaksinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen pitäisi tulla laki, että kerrostalon suunnittelijan pitäisi asua mallihuoneistossa (ehkä kaksio) ennen suunnittelun hyväksymistä vähintään 6 kuukautta. Voisi muutamat kukkaset jäädä rakentamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveiset Tollolaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja makuuhuoneisiin mahtuu vain sänky. Pieni kaappi on valmiiksi rakennettu niin ettei edes sängyn paikkaa saa valita.
No aika hyvä makuuhuone se on näissä nykyisissä, jos sinne mahtuu sänky!
Juuri kävin siskoni uudessa asunnossa, missä 160 cm leveä normaali parisänky ei mahdu kumpaankaan makuuhuoneeseen. Ja keittiö on juuri tuollain yhdellä seinällä olohuoneessa.
Näillä kanikopeilla on hinta kohdillaan. Olemme rikkaita, meillä on varaa maksaa, loihe lausumaan pääkanisterimme....vaikka Tokion hintoja ja elättää siinä sivussa muutama sata miljoonaa ulkomaan elättiä.
Pohjolan Öllölässä kyllä löytyy tarpeeksi typeryksiä, että voi pyytää vaikka parikymmentä tonttua/kanikoppi neliö. Ostajia (typeryksiä)löytyy ja kauppa käy kuin siimaa.
Kyllä saa naureaa ihan kippurassa näille asunnonostajille. Harmi vaan, ettei kanikopin ostajilla taida onnistua reklamaatiot niin helposti kuin Ok kaupoissa kun rahat loppuvat, velat painavat päälle ja ostokrapula jyskyttää umpiluussa
Hyvä se on nauttia ja kippurassa nauraa vahingoniloisena, kun itsellä maksettu asunto eikä muuttotarvetta. Niin minullakin on, mutta lasteni ja muiden asuntomarkkinoille vasta joutuvien puolesta itkettää, eikä hymynhäiveen vertaa naurata. Todennäköisesti oletkin näitä sijoittaja vuokra-lordi, tai -ladyja.
Asumisesta on pakko maksaa joko vuokrana tai omistustusasunnon hankkijana. Hinnoille ei tavallinen ostaja voi mitään. Luuletko, että myyjälle voi sanoa, että enhän minä tyhmä ole ja maksa älytöntä hintapyyntöäsi, maksan mitä maksan ja sinun on sillä myytävä! Vanhojen asuntojen hinnat eivät ole paljon matalampia, kuin uusienkaan ja remonttikustannukset nostavat ne samoihin sfääreihin. Rakennustyöläisetkin kun tuodaan halpatyövoiman maista, niin ei tarvitse ihmetellä, että keitä nämä kippurassa naurajat ovat.Omalla paikkakunnalla on kyllä merkittävä hintaero uusien ja vanhojen talojen välillä. Tämä juuri kirpaisikin kun näki miten ison tontin ja neliömäärän olisi saanut jos olisi pystynyt ostamaan esim vaikka 90-luvulla rakennetun talon, 70-luvun talosta puhumattakaan. Mutta entisenä homepakolaisena ei vaan voinut ottaa riskiä.
Uskallan väittää, että betoni- ja tiilirakenteisten kerrostalojen osalta homeriski on vanhemmissakin taloissa lähes olematon. Toki tämän väittämän edellytyksenä on talon asianmukainen ylläpito- ja korjaushistoria. Tämä yleensä toteutuu isoimpien kaupunkien kerrostaloissa, mutta pienemmissä kaupungeissa on kieltämättä paljon kerrostaloja, joille ei ole tehty juuri lainkaan merkittäviä perusparannuksia ja ne toki voivatkin olla ongelmallisia niin kuin toki mikä vaan vanhempi talo, jossa on lähinnä vain asuttu edelliset 40-60 - vuotta ja remontit aina siirretty kaukaiseen tulevaisuuteen.
Ihan toinen asia ovat kuitenkin 80-lukuiset tai sitä vanhemmat puurakenteiset rivitalot ja muut pientalot, jotka on saatettu rakentaa alunperin tasakatolla ja valesokkelille, eikä salaojituksestakaan ole aina huolehdittu, näissä pitäisin home- ja muita sisäilmaongelmia todellisena riskinä.
Jokainen neliömetri maksaa valtavasti varsinkin Helsingissä. Jotta ihmisillä olisi varaa ostaa oma asunto, on asunnon hinnan oltava sellainen, että kauppa käy. Rakennuliikkeet antavat tarkat ohjeet arkkitehdeille, kuinka paljon asunnossa saa olla neliöitä ja arkkitehti suunnittelee hiki hatussa lait ja määräykset täyttäviä asuntoja eriskummallisine makuuhuoneineen.
Vierailija kirjoitti:
Uudet käyvät kaupaksi siksi, että niihin pääsee helposti kiinni kun taloyhtiöön on leivottu vähintään 70% asuntolainasta valmiiksi kolmen vuoden lyhennysvapaalla. Omarahoitukseen riittää siis joku pikavippi jos ei ole omaa rahaa. Vanhaan asuntoon joutuu hankkimaan rahoituksen 100% itse. Lisäksi ihmiset peloteltu remonteista ja kalliitahan ne onkin.
Juuri näin. Tonttikin kun on yleensä vuokratontti (jonkin sijoitusyhtiön omistama) , niin voi jo mielestäni kysyä, onko tällainen asuminen omistusasumista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Hämeenlinna nyt on sellainen eläkeläs mummojen ja pappojen pikku kaupunki ja muutenkin siellä on tosi pienet piirit höystettynä sisäänpäinlämpiävällä ja tylyllä hämäläisyydellä.
Vaikka asuisit ihan keskustassa, ei siellä talviaikaan tapahdu tai liiku juuri ketään ilta 20 jälkeen. Melko kuollut pikkukaupunki se on ja sen takia sieltä saakin sinällään hienolta paikalta kivoja asuntoja huokeaan hintaan.
Jopa siellä Itäkeskuksessa on sentään elämää, nuorisoa ja eteenpäin menemisen meininkiä, ei aavemaisen kuollut tunnelma.
Kerrostalopaskaan en lähtisi edes ruumiina.
Omakotitalo isolla tontilla meillä on, niin myös lapsillani. Emmekä missään tapauksessa suostu asumaan ääliösakin, mammuloitten ja muitten rikollisten keskellä suurhelsingin alueella. Oksennus tulee pelkästä ajatuksestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalopaskaan en lähtisi edes ruumiina.
Omakotitalo isolla tontilla meillä on, niin myös lapsillani. Emmekä missään tapauksessa suostu asumaan ääliösakin, mammuloitten ja muitten rikollisten keskellä suurhelsingin alueella. Oksennus tulee pelkästä ajatuksestakin.
LOL! Provo! Jos nyt heti menet töihin ja alat säästämään niin ehkä sinulla on aikuisena varaa muuttaa pois sieltä Puotilasta. Olet vaan tottunut tuohon "sossu kyllä maksaa" alueeseesi, mutta jos on pakka oikeasti kunnossa niin ei tarvitse muuttaa mihinkään junttilaan oksentamaan, rahalla pääsee pakoon noita ääliömamurikollisia ja silti pysyt sivistyksen parissa.
Ehkei kannata hankkia asuntoa, josta ei pidä.
Mulla on ihan itselleni 3 h + k, yhteensä 74 m² vuonna 1978 valmistuneessa hissitalossa.
Tämä on hyvin huollettu talo, huoneet ovat isot ja ikkunat ovat kahteen suuntaan. Komeroita ei ole ollenkaan, vaan kaksi vaatehuonetta, joissa Elfan korihyllyt (itse laitoin). Ikkunoiden takana toistasataa vuotta vanhat männyt ja valmiit puistopihat eikä mitään rakennustyömaata.
Turhaa saamattomien ihmisten marinaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Paras" pohjaratkasu mitä oon nähny: eteisestä yhellä askeleella keittiöön, ja siihen mihin keittiöseinä päättyi, tv-taso alkoi. Kätevästi pystyi seuraamaan vaik kahvin tippumista mainoskatkolla. Kyseessä Espoon Saunalahdesta vieläpä joku 4h+keittiö- asunto, hintaa yli 400 000€, kerrostalon p*rskolo.
Oon 33v ja unelmana ois omakotitalo, jossa on ERILLINEN keittiö, ERILLINEN olohuone, ERILLISET makuuhuoneet. Nytkin riepoo omassa paritalossa se, et sohvalta matkaa ruokapöydän ääreen on alle metri
Pori on siitäkin erikoinen kaupunki, että kämppien hinnat laskee, mitä lähempänä merta sijaitsee. 😁 Saat ison kaksion 20t€. Keskustassa maksaa 200t€ uudehkoissa taloissa. Siis 10-kertainen hintaero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi tulla laki, että kerrostalon suunnittelijan pitäisi asua mallihuoneistossa (ehkä kaksio) ennen suunnittelun hyväksymistä vähintään 6 kuukautta. Voisi muutamat kukkaset jäädä rakentamatta.
Ja rakennuttajan, ja vuokrayhtiön pomon. Ne pitää pakottaa nauttimaan töidensä hedelmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Hämeenlinna nyt on sellainen eläkeläs mummojen ja pappojen pikku kaupunki ja muutenkin siellä on tosi pienet piirit höystettynä sisäänpäinlämpiävällä ja tylyllä hämäläisyydellä.
Vaikka asuisit ihan keskustassa, ei siellä talviaikaan tapahdu tai liiku juuri ketään ilta 20 jälkeen. Melko kuollut pikkukaupunki se on ja sen takia sieltä saakin sinällään hienolta paikalta kivoja asuntoja huokeaan hintaan.
Jopa siellä Itäkeskuksessa on sentään elämää, nuorisoa ja eteenpäin menemisen meininkiä, ei aavemaisen kuollut tunnelma.
Itäkeskuksessa todellakin on elämää, näinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 60-luvulla rakennetussa ok-talossa.
Makkarit on kyllä ihanan isot, ja niiden yhteydessä vielä vaatehuoneet.
Erillisestä keittiöstä (pienehkö) en alkuun tykännyt mutta mieli on vuosien myötä muuttunut. Jos ei viitsi heti tiskata niin keittiö ei laske olohuoneen viihtyisyyttä. Ja kuten joku aiemmin mainitsi, ei ruuan käryt leviä olohuoneessa.
2000-luvulla taisivat alkaa yleistymään nämä pienet makuuhuoneet… saatiin kompaktiin tilaan ”lapsiperheen koti” vaikka juuri sitä tärkeää säilytys- ja leikkitilaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansanuutiset 9.7.2009
“Satavuotias taloryhmä Helsingin Kulttuuritalon vieressä antaa nykypäivän ihmiselle mahdollisuuden tutustua elämään aikana, jolloin tyypillisin työläisperheen asunto oli hellahuone yksi- tai kaksikerroksisessa puutalossa.
– Paitsi arjen, tämä on myös köyhyyden ja nostalgian museo, katsoo tutkija Jere Jäppinen kaupunginmuseosta."
Ehkä joku arkkitehti luki tämän ja inspiroitui...
Hellahuonemeinikiä todellakin!
Oli jo isommassakin asunnossa ongelma, että jos joku kokkasi keittiössä, äänet kantautuivat televisiohuoneeseen niin pahasti, että ei kuullut suomenkielisistä ohjelmista että mitä siellä sanotaan. Näissä hellahuoneissa kaikki saavat todellakin sitten toimia täysin samassa aikataulussa, palataan siihen että klo 17-18 tehdään ruokaa, klo 18 katsotaan uutiset ja sillä välin ei "keittiössä" kolistella että kuulee mitä sanotaan.
Lapsuudessani meillä oli iso tupa, reilusti yli 40 neliötä, ja siinä oli niin ruuanlaitto, läksyjenteko kuin tv:n katselu samassa tilassa ilman ongelmia. Lisäksi oli monta isoa 20-30 neliön huonetta, joissa sai olla rauhassa.
Nykyisin on 20 neliön hellahuone ja vieressä 9 neliön makuuhuone ja lisäksi asunnossa on 10 neliön pesutilat, koska esteettömyys.
Älä puhu paskaa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt keksi kummalle vastaan tuosta kaksi rakoa makkariin "huoneesta". Siskoni asui sellaisessa ja näissä oviaukoissa ei ollut edes ovia. Oli siis tämä keittiöhuone jonka yhdellä seinällä se 160cm leveä seinäkaistale jonka taakse sai sängyn. Kaksio se ei mielestäni ole millään tavalla kun huoneita vain yksi. Tai ei ehkä edes sitä kun keittiö ei ole huone?
Se on tupa & kammari. Ollaan palattu 1800-luvulle.
Kävin juuri katsomassa uudisasuntoa. Tilava yksiö erillisellä keittiöllä ja tavallaan makuuhuonekin erikseen kun oli seinä välissä olohuoneeseen. Kiva asunto saunoineen mutta kulmikas pohja ja jos olisi halunnut laittaa parisängyn makuutilaan niin kaapistojen ovia ei olisi saanut enää auki. Vielä ihmeellisempää oli valtava kylpyhuone 2 suihkulla. Äly hoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin jo, että mulla on kaupungin murju 2 h + k, mutta tässä on oikeasti makuuhuone, keittiö, olohuone ja vaatehuone. Keittiössä on jopa iso pöytä ja vuodesohva. 54 neliötä. Oikeasti tämä tuntuu kolmiolta.
Yleisesti ottaen ainakin perinteisissä 60-80-lukujen kerrostaloissa on yllättävän toimivat ja avarat pohjaratkaisut.
Yksiöt 30-40 neliötä
Kaksiot 45-60 neliötä
Kolmiot 65-80 neliötä
Neliöt 90-110 neliötäUskallan veikata, että edellä mainittujen arvostus vielä kasvaa kohisten, kun uudistuotannon todellinen laaduttomuus hiljalleen valkenee ja ihmiset kyllästyvät minikoppeihinsa.
Paitsi että vanhoissa taloissa huolto- ja korjauskulut tulevat kalliiksi. Ja silti talo kulkee vääjäämättä elinkaarensa loppua kohti. Vain wanhat kivitalot ja hyvät, paikallaan muuratut rakennukset kannattaa kunnostaa ja päivittää. Elementtitalot tulevat aikansa päähän, vaikka miten on putket, julkisivut, katto ja ikkunat uusittu.
Omaan 65-vuotiaaseen taloyhtiöön rakennetaan vihdoin hissi! 😁No vanheneehan ne "nyt uudetkin" joskus? Jokaiseen taloon tulee remppoja, ne vaan usein tulee niin että lähes kaikki uusitaan samalla vuosikymmenellä ja sitten ei taas pitkään aikaan mitään.
Ja elementtitalot ovat ihan kestävästi rakennettuja, tai niitä oltaisiin juuri nyt purkamassa eikä remppaamassa.
Kopioin yhdestä arkkitehdin diplomityöstä:
Olennaisinta on, että elementtirakenteiset talot on suunniteltu 60-luvulta lähtien kestämään noin 50 vuotta. Nykyrakennuksilla on elinkaari, ja se on lyhyempi kuin monet kaikki säästönsä asuntoonsa sijoittaneet ihmiset tiedostavat. Mutta nyt alkaa olla aika, jolloin ensimmäiset niin kutsutuista sandwich- eli monikerroselementeistä rakennetut talot tulevat elinkaarensa päähän. Diplomityössään Mattila siteeraa tutkimusta, jossa käy ilmi, että home-ongelmat lisääntyvät näiden rakennuksen elinkaaren loppupäässä. Vanhan elementtitalon tekohengittäminen on kallista. Kasvukeskusten ulkopuolella, asuntomarkkinoiden halvemmilla alueilla, kiinteistöistä tulee arvottomia.https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/10/onko-tama-tulevaisuuden-kerros…
Olisiko saattanut olla rakennusliikkeen yms sponsoroima diplomityö? Tai päättötyön tekijälle luvattu mukava työpaikka tutkimustuloksista hyötyvän instanssin palveluksessa kiitokseksi sopivasta lopputulemasta?
Kumma juttu joka tapauksessa, että noita samaisia 60-ja 70-luvuilla rakennettuja "neukkukuutioita" löytyy pilvin pimein vaikkapa Siperiasta ja pystyssä ja asuttuina nekin näyttävät vielä pääosin olevan.
Siellä kuitenkin ilmasto olot rasittavat talojen perusrakenteita huomattavasti enemmän kuin meillä + talojen ylläpito/korjaaminen/huolto on ns venäläisellä tasolla eli olematonta + asukkaat eivät pääsääntöisesti huolehdi omasta talostaan kuten meillä Suomessa, vaan yhteiset tilat/rappukäytävät/kellaritilat ovat ns ei kenenkään aluetta ja oman onnensa nojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnittäkää myös huomiota siihen yhtiölainan määrään! Ja ymmärtäkää se, että jos joku / jotkut osakkaista eivät maksa omaa osuuttaan, te loput maksatte ne rahat niidenkin puolesta. Jos myyntihinnasta on suuri osa yhtiölainaa, niin kuin tilanne nykyään yleensä on, te otatte sen riskin että osakkaista maksattaa osuutensa teillä.
Ei se noin mene. Jos joku osakas ei maksa omaa osuuttaan, niin taloyhtiö ottaa osakkeen haltuun.
https://insights.nordea.com/fi/talous/taloyhtiolainoissa-piilee-myos-ri…
"Pahimmassa tapauksessa maksamaton osuus taloyhtiölainasta voi kuitenkin koitua taloyhtiön muiden osakkaiden maksettavaksi."
Googletelkaa ja selvittäkää, älkää sokeasti luottako.
Niin, pahimmassa tapauksessa. On se riski olemassa niissäkin kohteissa missä ei ole yhtiölainaa. Joku voi vaan eräänä päivänä päättää jättää vastikkeet maksamatta.
Riskejähän on aina, mutta olennaista onkin se, että suuren yhtiölainan uudiskohteissa ne riskit ovat mittaluokaltaan huomattavasti suurempia.
Alue: Aihe vapaa
Mä en koskaan ole edes päässyt asumaan 2000-luvun kerros- tai rivitaloon mutta olen ollut vuokralla parissakymmenessä sitä vanhemmassa ja ihan surkeita on olleet kaikki 60-luvun jälkeen tehdyt, oli sitten vuokratalosäätiöiden tai isomman rahan taloja. Tosin aika monessa olen saanut nauttia oikeasta keittiöstä, ellei kämppää ole pilattu jollain open concept- remontilla.
Nyt asun rintamamiestalossa ja pienin huone on kaksi kertaa tyypillisen nykymakuuhuoneen kokoinen. Olen ajatellut lähteä tästä talosta saappaat jalassa, koska mihinkään ihmisvarastoon en enää suostu muuttamaan.