Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa maksaa vain omat ruuat...?
22.01.2015 |
Olemme uusperhe, minulla koululainen edellisestä liitosta. Miehellä ei ole lapsia. Yhteistä on halunnut mutta lasta ei vaan kuulu. Kaksi vuotta olemme maksaneet kaiken puoliksi, siis vuokran ja laskut. (muutin miehen luokse, 2mh) Nyt mies haluaa maksaa ruokakuluista vain omansa ja jakaa jääkaapin "kahtia". Kokkaamme siis tulevaisuudessa myös omat ruuat. Shampoot ja suihkugeelit ym ostamme myös erikseen. Vuokran ja asumiskulut maksamme edelleen puoliksi. Minä olen hoitanut lapsen vaatteet, puhelimen, matkat, harrastusten maksun ym tähänkin asti yksin joten se ei muutu. Mitä ajatuksia herättää, voiko toimia?
Kommentit (366)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 04:04"]
En lukenut kaikkia viestejä, joiten anteeksi jos tulee toistoa.
Mun mielestä toi vaikuttaa ankealta ja surulliselta. Perhe on perhe, ei kämppissuhde. Vaikka lapsella on biologinen isä, joka toivottavasti osallistuu lapsen elämään ja kuluihin, isäpuoli on se, joka lapsen kanssa jakaa arjen, kasvattaa ja siirtää hänelle omia arvojaan ja asenteitaan. Toinen vaihtoehto on sitten se, että aikuiset asuvat erillään ja seurustelevat. Molempia ei voi saada. Mä en ihan oikeasti ymmärrä miksi pitää muuttaa yhteen (ja monet aika nopeasti ed. eron jälkeen), kun on jo epäonnistunut perhe-elämässä.
Rahasta nipottaminen tappaa tunteet tehokkaasti. Rakastamaansa ihmistä kohtaan voi osoittaa vähän anteliaisuutta, suurpiirteisyyttä, myös raha-asioissa. Sitoutuminen näkyy siinä miten arki jaetaan. Ei se mitään puhetta ole vaan tekemistä.
Jos syötte eri ruokia, niin syöttekö myös erikseen? Sekin on aika tehokas tunnelmantappaja. Sitten olettekin kohta kämppiksiä, ehkä jotain panokavereita, mutta onko se kivaa elämää aikuisille ja lapselle? Eikö olisi selkeämpää muuttaa erilleen ja seurustella?
En ainakaan tekisi lapsia tuollaiseen "perheeseen" ennenkuin systeemiä on kokeiltu.
[/quote]Niin, mikä tuota miestä vaivaa? Ap:n muutto miehen luokse tiesi sille suuria säästöjä kun ap otti vastuulleen puolet MIEHEN kaikista laskuista, asumiskustannukset mukaanluettuina, ja nyt se on aloittanut nipottamisen jopa ruoasta joka kuitenkin on suhteellisen pieni menoerä perheiden taloudessa? Onko se katkera jostakin? Ei kyllä kannattaisi motkottaa, jos ap lähtee niin mies joutuu taas maksamaan asumisensa ym muut kulut ihan itse. Lapsen kuluistahan mies ei ole koskaan maksanutkaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti mies syö yksin enemmän kuin ap ja lapsensa yhteensä.
Tuo jääkaapin jakaminen loppuu kun mies huomaa sen tulevan kalliimmaksi kuin jaetun jääkaapin ;D
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
Missäs ihmeessä se ap muka noin sanoi?
Aina näitä juttuja lukiessa ihmetyttää kuinka uskomattomia supermiehiä nämä uusperheiden isät ovat kuin naiset edes harkitsevat heidän kanssaan olemista vaikka uusperhe-elämä ei olisi lapsille hyväksi. Uusperheet pitäisi kieltää ihmisiltä jotka eivät tee selkeää sitoumusta huolehtia ja välittää puolisonsa lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ymmärrän, ettei osallistu lapsesi kuluihin, mutta tuo, että siirrytään tekemään oomat ruuat 2 vuoden jälkeen kuulostaa suhteen loppusoitolta.
Olin naimisissa kymmenen vuotta ja meillä oli juuri tämmöinen järjestely. On se kyllä vähän raskasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
On hämmentävää miten monet tässä ketjussa pitävät perhe-elämää raha-asiana ja menojen jakamista sentilleen avaimena onneen ja tasa-arvoon. Pitäisikö ruoka myös punnita ja mitata, jotta saataisiin selville kuinka paljon kukin oikeasti syö?
Toivottavasti ap:n tapauksessa kaikki osapuolet saivat perheen perustaessaan myös paljon aineetonta hyvää: yhteisen arjen rakastetun ihmisen kanssa, yhteisen kodin (joka on muutakin kuin menoerä), mies pääsi elämään lapsen kanssa, mikä on todella kivaa, eron kokeneen lapsen elämä rauhoittui, vaikkakin vain 2 vuodeksi. Kaikilla näillä, ja monilla muilla perhe-elämään liittyvillä asioilla on arvo, sitä vain ei voi mitata rahassa.
Ruoka on erittäin voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä ja jos siinä asiassa lähtee eriseuraiseksi on seuraukset haitallisemmat kuin jos alettaisiin laskea ja jakaa vaikka sähkölaskua kunkin kulutuksen mukaan.
134
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
On hämmentävää miten monet tässä ketjussa pitävät perhe-elämää raha-asiana ja menojen jakamista sentilleen avaimena onneen ja tasa-arvoon. Pitäisikö ruoka myös punnita ja mitata, jotta saataisiin selville kuinka paljon kukin oikeasti syö?
Toivottavasti ap:n tapauksessa kaikki osapuolet saivat perheen perustaessaan myös paljon aineetonta hyvää: yhteisen arjen rakastetun ihmisen kanssa, yhteisen kodin (joka on muutakin kuin menoerä), mies pääsi elämään lapsen kanssa, mikä on todella kivaa, eron kokeneen lapsen elämä rauhoittui, vaikkakin vain 2 vuodeksi. Kaikilla näillä, ja monilla muilla perhe-elämään liittyvillä asioilla on arvo, sitä vain ei voi mitata rahassa.
Ruoka on erittäin voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä ja jos siinä asiassa lähtee eriseuraiseksi on seuraukset haitallisemmat kuin jos alettaisiin laskea ja jakaa vaikka sähkölaskua kunkin kulutuksen mukaan.
134
[/quote]
Meillä on liitto vedellyt viimeisiään 20 vuotta, koska meillä kumpikin ostaa omat ruokansa.
Naisilla on tapana vetää nämä "yhteiset arvot" peliin siinä vaiheessa, kun mies huomauttaa, että hän maksaa kuluista enemmän kuin mitä saa suhteesta aineetonta hyötyä.
Miksi perheessä mies on se, joka maksaa ja nainen lapsineen niitä, jotka nauttivat toisen mahdollistamasta korkeasta elintasosta? Eikö olisi reilumpaa, että jokainen maksaisi omat kulunsa ja siten osoittaisi, että ei ole toisen kanssa rahan takia vaan siksi, että arvostaa tätä ihmisenä. Nyt ap:n mies on mesenaatti, ei perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 23:07"]
Menin aikoinaan naimisiin itseäni reippaasti nuoremman miehen kanssa. Siinä vaiheessa tuloni olivat tasoissa, MUTTA minulla oli 7 alaikäistä lasta. Silti kaikki oli yhteistä.
Nyt, 15 vuotta myöhemmin (10 lapsen äitinä eli 3 nuorinta on siis yhteisiä) mies tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä sairaseläkkeellä. Yhä kaikki tulot ovat yhteistä. Ihan siihen mittaan asti, että mies huolehtii, jotta edellisen liiton kuopus saa ajokorttinsa.
Tätä kutsutaan hyväksi liitoksi.
[/quote]
Minä kutsun tuota hyötysuhteeksi. Ja niin kutsuu miehen kaveritkin.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
On hämmentävää miten monet tässä ketjussa pitävät perhe-elämää raha-asiana ja menojen jakamista sentilleen avaimena onneen ja tasa-arvoon. Pitäisikö ruoka myös punnita ja mitata, jotta saataisiin selville kuinka paljon kukin oikeasti syö?
Toivottavasti ap:n tapauksessa kaikki osapuolet saivat perheen perustaessaan myös paljon aineetonta hyvää: yhteisen arjen rakastetun ihmisen kanssa, yhteisen kodin (joka on muutakin kuin menoerä), mies pääsi elämään lapsen kanssa, mikä on todella kivaa, eron kokeneen lapsen elämä rauhoittui, vaikkakin vain 2 vuodeksi. Kaikilla näillä, ja monilla muilla perhe-elämään liittyvillä asioilla on arvo, sitä vain ei voi mitata rahassa.
Ruoka on erittäin voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä ja jos siinä asiassa lähtee eriseuraiseksi on seuraukset haitallisemmat kuin jos alettaisiin laskea ja jakaa vaikka sähkölaskua kunkin kulutuksen mukaan.
134
[/quote]
Meillä on liitto vedellyt viimeisiään 20 vuotta, koska meillä kumpikin ostaa omat ruokansa.
Naisilla on tapana vetää nämä "yhteiset arvot" peliin siinä vaiheessa, kun mies huomauttaa, että hän maksaa kuluista enemmän kuin mitä saa suhteesta aineetonta hyötyä.
Miksi perheessä mies on se, joka maksaa ja nainen lapsineen niitä, jotka nauttivat toisen mahdollistamasta korkeasta elintasosta? Eikö olisi reilumpaa, että jokainen maksaisi omat kulunsa ja siten osoittaisi, että ei ole toisen kanssa rahan takia vaan siksi, että arvostaa tätä ihmisenä. Nyt ap:n mies on mesenaatti, ei perheenjäsen.
[/quote]
Eikö kuitenkin olisi kaikkein reiluinta että mies asuisi yksin ja nainen lapsensa kanssa jotta mies ei joutuisi sietämään vihaamaansa lasta eikä lapsi vihaamaansa miestä? Jos mies taas pitää lapsesta ja lapsi miehestä niin mies ymmärtää että kuluja maksetaan yhdessä, painotan tuota yhdessä sanaa että ymmärrät ettei mies maksa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 22:37"]Olen ollut 25 vuotta mieheni kanssa ja koko sen ajan meillä on ollut omat ruuat. Ei mitään ongelmia, ei mitään "kuka söi juustoni" -juttuja, koska me kunnioitamme toisiamme ja toistemme hankintoja. Miksi teille jääkaapin jakaminen on ongelma, koska jo nyt monissa perheisssä on omat juustot isälle ja toiset lapsille eikä kukaan kummeksu sitä, että näin on. Parisuhde on aito suhde vasta sitten, kun toinen ei joudu maksajaksi. Perheen yhteiset rahat on pääsääntöisesti miehen hankkimia rahoja, joita nainen käyttää siksi, että ei aikanaan viitsinyt käydä kouluja ja hankkia ammattia. [/quote] tama on yksi asia, mita kovasti ihmettelen. Siis, etta ollaan tiukasti kahdessa rinnakkaisessa taloudessa parisuhteessa. Ja kuitenkin, kun samassa osoitteessa asuu kaksi aikuista, talouden tulot lasketaan yhteisiksi, vaikkei nain todellisuudessa olekaan. Tama jotenkin oikein karjistyy, kun mukana on lapsia. Esim. kovatuloinen mies ja matalapalkka-alalla oleva nainen, jolla on lapsi edellisesta suhteesta. Lapsi tarvitsee paivahoitopaikan, paivahoitomaksuun vaikuttaa aidin puolison tulot, jotka eivat todellisuudessa ole millaan lailla kaytettavissa.. Ennen oli itsestaan selvaa, etta samassa taloudessa asuvilla oli yhteinen talous, nyt samalla jaakaapilka kay kaksi ihmista, jotka "eivat sotke rahaa rakkauteen" ja kumpikin ottaa omalta hyllyltaan omia evaita.. tosi romanttista.. kova kokata yhdessa, siina pihvin paistamisen ja perunoiden keittamisen jalkeen mietitaan, etta mitkas naista olikaan mun maksamia, mitka sun, ettei vahingossakaan hyodyta toisesta taloudellisesti
[/quote]
Oletko koskaan miettinyt, että aika usein pariskunta muodostuu kovapalkkaisesta miehestä ja kovapalkkaisesta naisesta. Silloin puolison tuloilla ei ole mitään merkitystä päivähoitomaksuihin - ne on valmiiksi maksimissa. Eikä synny mitään elintasokuilua, vaikka kumpikin huolehtii omista menoistaa, koska molemmilla on tarpeeksi rahaa tekemään itsensä tyytyväiseksi. Ei tarvitse vedota perheeseen ja sen tyytyväisyyteen, jotta voi ostaa uuden auton.
Jos ollaan oikein tarkkoja, niin ennen ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että pariskunnalla on yhteinen talous. Tämä harha on onnistuttu kehittämään vasta siinä vaiheessa, kun naiset lähtivät töihin ja ryhtyivät ansaitsemaan omaa rahaa. Siihen asti tulot olivat miehen ja mies myös ihan yksin sai päättää, mihin ne rahat käytettiin. Jos hän osti koko palkalla viinaa, ei naisella ollut siihen mitään sanomista. Jos nainen halusi uuden hatun, sitä piti erikseen pyytää mieheltä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 23:15"]
Pakko kysyä teiltä, jotka pitävät tiukasti kiinni omista rahoista, omista ruoista, omista tiskiaineista ja omista vessapapereista, että mitähän ruokaa ne vieraat syövät ja mihin peppunsa pyyhkivät? Ostaako mies omille vanhemmilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen omat ruoat ja nainen omilleen omat ja yhteiset ystävät puolitetaan/tapellaan, kumpi on tavannut ensin?
Kuvitellaanpa perhe jossa on miehen lapsi, mies, nainen ja yhteinen lapsi. Molemmat lapset tuovat kaverinsa kylään ja näille tarjotaan ruoka. Kaikki kokoontuvat ruokapöytään mutta miehen lapsi, tämän kaveri ja mies syövät makaronilaatikkoa, nainen ja yhteisen lapsen kaveri lihapataa ja se yhteinen lapsi voi sitten syödä mistä vaan. Jälkiruoaksi yhteinen lapsi kavereineen sekä nainen vetävät mansikkajäätelöä, kun mies, miehen lapsi ja tämän kaveri syövät mandariinia. Appivanhemmat tulevat yllärivisiitille mutta miehen kahvi on loppu. Nainen keittää itselleen kupin kahvia ja antaa appivanhempien seurata vierestä.
Aivan älytöntä. Vielä älyttömämmäksi menee, jos lapset ovat kavereineen keskenään kotona ja jääkaapista etsitään eri hedelmät, mehut ja välipalat. Noloa kaikin puolin.
Perhe on yksikkö, jossa ei lasketa kaikkea tasan vaan huolehditaan jokaisen ihmisen hyvinvoinnista. On aivan sama, kenen lapsia, kenen mandariineja ja kuka maksaa, kunhan kaikki kokevat kuuluvansa samaan, tasaveroiseen yksikköön. Jos yksi jäsen kokee koko ajan maksavansa enemmän ja olevansa se antajapuoli, pitäisi perheen aikuisten ratkaista asia rakentavalla tavalla esim. miettimällä, mitä kaikkea se parisuhde oikeasti merkitsee, mikä tekee heidät onnellisiksi juuri tässä parisuhteessa. Miten perhe voisi olla sellainen, jossa toinen kitkuttaa alhaisella elintasolla ja toinen elää luxus-elämää vierestä seuraten? Jos oikeasti kokee tulevansa riistetyksi perheessä niin ei takuulla ole siihen perheeseen sitoutunut.
Minä ja mies ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja alusta asti yhteisillä rahoilla (vaikka omat tilit ovatkin käytössä). Välillä olen minä elättänyt, välillä mies, välillä on mies ollut työtön, välillä ansainnut reilusti enemmän. Kaikki on mennyt yhteiseen hyvään, koska olemme halunneet jakaa asioita, emme erotella niitä kummallekin omansa. Yhdesäs on ostettu asunto, sisustettu, tehty matkoja, kokattu illallisia. Yhdessä on hankittu lapset ja ponnisteltu näiden hyvinvoinnin eteen. Miehen siskonlapset ovat ajoittain asuneet meillä, ja ihan yhtä rakkaita ovat minullekin kuin miehelle.
Kun on halu ilahduttaa toista ja huolehtia toisesta, ei tunne tarvetta eritellä, mitä kaikkea se minulle maksaa. Jo seurustelun ensimmäisinä viikkoina tyhjensin tilini ja ostin miehelle hyvin kalliin lahjan (tuohon aikaan maksoi 1000 markkaa ja oli iso summa rahaa opiskelijoille). Kaikki tämä siksi, että halusin häntä ilahduttaa. En ajatellut, että miehen kuuluu maksaa yhtä suuri lahja minulle, koska se ei vain kuulu rakkauteen. Ei näiden kuulunutkaan mennä tasan. Ei kuulu edelleenkään. Jos minä ilahdun hieronnasta ja mukavasta koti-illasta, saattaa mies ilahtua matkasta tai kavereiden kanssa vietetystä saunaillasta. Pitäisikö molempien ilahtua samoista asioista vai kenties tehdä asioita yksin ja omien kavereiden kanssa, kun parisuhteessa on koko ajan laskettava kuka maksaa ja kuinka paljon?
[/quote]
Eli sinusta jos kokee olevansa maksajana perheessä, jossa palkkarahat käyttää joku muu kuin ne tienannut, niin ei ole sitoutunut perheeseen? Ja että se tienaajan (yleensä mies) tulee ymmärtää, että hän saa rahalleen vastinetta siitä, että perhe voi hyvin, vaikka hän itse joutuisi luopumaan ihan kaikesta omasta, jotta muut olisivat tyytyväisiä?
Sinä tyhjensit seurustelun alkuaikoina tilisi ja ostit miehelle lahjan miettimättä lainkaan, millä maksaa vuokra, sähkö ja bussikortti. Täytyy myöntää, että joillakin on ihailtavalla tavalla täysin hukassa elämän perusrealiteetit ja vielä iloisesti asialla kehuskelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin pikkumaisia ihmisiä kuin ap:n mies ei ole tarkoittettu parisuhteeseen tai perhe-elämään. Perheessä puhalletaan yhteen hiileen. Ihan eri juttu kuin jokin kämppisasuminen. Mutta tuolla kaverilla pääasia on olla pedantti ja keksiä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia. En katsoisi päiväkään tuollaista touhua.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
Missäs ihmeessä se ap muka noin sanoi?
Aina näitä juttuja lukiessa ihmetyttää kuinka uskomattomia supermiehiä nämä uusperheiden isät ovat kuin naiset edes harkitsevat heidän kanssaan olemista vaikka uusperhe-elämä ei olisi lapsille hyväksi. Uusperheet pitäisi kieltää ihmisiltä jotka eivät tee selkeää sitoumusta huolehtia ja välittää puolisonsa lapsista.
[/quote]
Puolison lapset eivät ole kuin sen vastuulla kenen lapsia ne on.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
On hämmentävää miten monet tässä ketjussa pitävät perhe-elämää raha-asiana ja menojen jakamista sentilleen avaimena onneen ja tasa-arvoon. Pitäisikö ruoka myös punnita ja mitata, jotta saataisiin selville kuinka paljon kukin oikeasti syö?
Toivottavasti ap:n tapauksessa kaikki osapuolet saivat perheen perustaessaan myös paljon aineetonta hyvää: yhteisen arjen rakastetun ihmisen kanssa, yhteisen kodin (joka on muutakin kuin menoerä), mies pääsi elämään lapsen kanssa, mikä on todella kivaa, eron kokeneen lapsen elämä rauhoittui, vaikkakin vain 2 vuodeksi. Kaikilla näillä, ja monilla muilla perhe-elämään liittyvillä asioilla on arvo, sitä vain ei voi mitata rahassa.
Ruoka on erittäin voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä ja jos siinä asiassa lähtee eriseuraiseksi on seuraukset haitallisemmat kuin jos alettaisiin laskea ja jakaa vaikka sähkölaskua kunkin kulutuksen mukaan.
134
[/quote]
Meillä on liitto vedellyt viimeisiään 20 vuotta, koska meillä kumpikin ostaa omat ruokansa.
Naisilla on tapana vetää nämä "yhteiset arvot" peliin siinä vaiheessa, kun mies huomauttaa, että hän maksaa kuluista enemmän kuin mitä saa suhteesta aineetonta hyötyä.
Miksi perheessä mies on se, joka maksaa ja nainen lapsineen niitä, jotka nauttivat toisen mahdollistamasta korkeasta elintasosta? Eikö olisi reilumpaa, että jokainen maksaisi omat kulunsa ja siten osoittaisi, että ei ole toisen kanssa rahan takia vaan siksi, että arvostaa tätä ihmisenä. Nyt ap:n mies on mesenaatti, ei perheenjäsen.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ihminen joka vaatii että toisen pitäisi kustantaa hänen elämäänsä ei arvosta sitä toista pätkääkään vaan on sen kanssa rahasta
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:06"]
Eikös ap sanonut että lapsi syö enemmän kuin mies? Joten kyllä silloin mies on miinuspuolella. Jos kyse ei ole huomattavista summista, ihmettelen miehen reaktiota mutta jos oikeasti mies häviää satasia kuukaudessa, voi se harmittaa. Tekisin kuitenkin niin, että arvioisin ne summat ja ap maksaisi enemmän. Kaikki ruuat olisivat edelleen yhteisiä.
[/quote]
On hämmentävää miten monet tässä ketjussa pitävät perhe-elämää raha-asiana ja menojen jakamista sentilleen avaimena onneen ja tasa-arvoon. Pitäisikö ruoka myös punnita ja mitata, jotta saataisiin selville kuinka paljon kukin oikeasti syö?
Toivottavasti ap:n tapauksessa kaikki osapuolet saivat perheen perustaessaan myös paljon aineetonta hyvää: yhteisen arjen rakastetun ihmisen kanssa, yhteisen kodin (joka on muutakin kuin menoerä), mies pääsi elämään lapsen kanssa, mikä on todella kivaa, eron kokeneen lapsen elämä rauhoittui, vaikkakin vain 2 vuodeksi. Kaikilla näillä, ja monilla muilla perhe-elämään liittyvillä asioilla on arvo, sitä vain ei voi mitata rahassa.
Ruoka on erittäin voimakkaasti ihmisiä yhdistävä tekijä ja jos siinä asiassa lähtee eriseuraiseksi on seuraukset haitallisemmat kuin jos alettaisiin laskea ja jakaa vaikka sähkölaskua kunkin kulutuksen mukaan.
134
[/quote]
Meillä on liitto vedellyt viimeisiään 20 vuotta, koska meillä kumpikin ostaa omat ruokansa.
Naisilla on tapana vetää nämä "yhteiset arvot" peliin siinä vaiheessa, kun mies huomauttaa, että hän maksaa kuluista enemmän kuin mitä saa suhteesta aineetonta hyötyä.
Miksi perheessä mies on se, joka maksaa ja nainen lapsineen niitä, jotka nauttivat toisen mahdollistamasta korkeasta elintasosta? Eikö olisi reilumpaa, että jokainen maksaisi omat kulunsa ja siten osoittaisi, että ei ole toisen kanssa rahan takia vaan siksi, että arvostaa tätä ihmisenä. Nyt ap:n mies on mesenaatti, ei perheenjäsen.
[/quote]
Eikö kuitenkin olisi kaikkein reiluinta että mies asuisi yksin ja nainen lapsensa kanssa jotta mies ei joutuisi sietämään vihaamaansa lasta eikä lapsi vihaamaansa miestä? Jos mies taas pitää lapsesta ja lapsi miehestä niin mies ymmärtää että kuluja maksetaan yhdessä, painotan tuota yhdessä sanaa että ymmärrät ettei mies maksa kaikkea.
[/quote]
Se että ptiää toisesta ei tarkoita että pitää maksaa sen elämää. Lapsella on oma isä ja äiti. Kantakoot ne vastuunsa lapsesta.
Ihminen joka maksaa toisen lapsen kulut on idiootti. Maksat toisen lapsen kulut mutta oikeutesi on nolla.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 09:00"]
Noin pikkumaisia ihmisiä kuin ap:n mies ei ole tarkoittettu parisuhteeseen tai perhe-elämään. Perheessä puhalletaan yhteen hiileen. Ihan eri juttu kuin jokin kämppisasuminen. Mutta tuolla kaverilla pääasia on olla pedantti ja keksiä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia. En katsoisi päiväkään tuollaista touhua.
[/quote]
AP on se joka ei puhalla yhteen hiileen. Hän yrittää vain hyötyä miehestä. Kohta miehen pitäisi varmaan myös hoitaa lasta, siivota kämppä ja viihdyttää AP:tä? Seko on sinusta oikein? Säälin jokaista joka sinunkaltaisen kanssa joutuu tekemisiin
Ihan kummallisia kirjoituksia. Ei kannata alkaa elmään sellaisen ihmisen kanssa, joka on itsekäs ja pikkumainen. Ei omassa kodissa voi olla eri hyllyjä ruuille. Sellaiseen ei kannata lähteä ollenkaan. Voi asua eri talouksissa ja tapailla, jos siltä tuntuu. En lähtisi myöskään pennilleen laskemaan muitakaan menoja. Silloinkaan ei olla sitouduttu elämään yhdessä
En lukenut kaikkia viestejä, joiten anteeksi jos tulee toistoa.
Mun mielestä toi vaikuttaa ankealta ja surulliselta. Perhe on perhe, ei kämppissuhde. Vaikka lapsella on biologinen isä, joka toivottavasti osallistuu lapsen elämään ja kuluihin, isäpuoli on se, joka lapsen kanssa jakaa arjen, kasvattaa ja siirtää hänelle omia arvojaan ja asenteitaan. Toinen vaihtoehto on sitten se, että aikuiset asuvat erillään ja seurustelevat. Molempia ei voi saada. Mä en ihan oikeasti ymmärrä miksi pitää muuttaa yhteen (ja monet aika nopeasti ed. eron jälkeen), kun on jo epäonnistunut perhe-elämässä.
Rahasta nipottaminen tappaa tunteet tehokkaasti. Rakastamaansa ihmistä kohtaan voi osoittaa vähän anteliaisuutta, suurpiirteisyyttä, myös raha-asioissa. Sitoutuminen näkyy siinä miten arki jaetaan. Ei se mitään puhetta ole vaan tekemistä.
Jos syötte eri ruokia, niin syöttekö myös erikseen? Sekin on aika tehokas tunnelmantappaja. Sitten olettekin kohta kämppiksiä, ehkä jotain panokavereita, mutta onko se kivaa elämää aikuisille ja lapselle? Eikö olisi selkeämpää muuttaa erilleen ja seurustella?
En ainakaan tekisi lapsia tuollaiseen "perheeseen" ennenkuin systeemiä on kokeiltu.