En oikeasti pidä ihmisistä enää
Olin sosiaalinen ehkä 40v asti ja sitten tajusin että viihdyn paremmin yksin. Olen yrittänyt tehdä korjausliikkeitä mutta aika äkkiä tulen siihen tulokseen että kiitos ei seuraa.
Ihan turha väittää että kaikki ihmiset kärsii yksinäisyydestä.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Siis et pidä itsestäsikään jos olet ihminen.
En mieti sellaisia itsestäni. En ole mikään teini.
Minä en pidä enää asiakkaista enkä päälliköistä. Kaikista muista pidän vaikka pari hankalaa sukulaistakin mahtuu joukkoon. Myös tuntemattomista suurin osa on aivan ihania. P.S. Älkää ikinä menkö Stockalle töihin.
Yksin oleminen on enemmän kuin ok jos pystyy erakoitumaan jonnekin kauas tai on tarvittavat itsehoitokemikaalit. Kallis harrastus siis.
Sinulla vei vähän pidempään aikuistua. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Mä kyllä tykkään ihnisistä. Jopa asiakkaista.
Pomot lähinnä haittaa ja kyttää kun olemme aika itseohkautuva tiimi. Rakastan perhettä ja sukuakin. Naapurit on kivoja vaikka 1 valittaja tähänkin taloyhtiöön on saat:)
Sama. Luulin ensin, että se on jokin välivaihe, kun oli avioeroa ja koronaa ja mitä kaikkea nyt vielä, mutta ei vaan ole alkanut sosiaalisuus kiinnostaa uudelleen, ei nappaa, ei viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla vei vähän pidempään aikuistua. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
En ole ihan varma olenko vieläkään itsenäistynyt. Iloitsen keväisin sulamisveden tekemistä puroista ja tekisin niihin patoja jos naapurit ei ihmettelisi miksi tuo vanha täti käyttäytyy kuin pikkupoika. Koska pikkupojat on oikeassa. Ilo löytyy lätäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla vei vähän pidempään aikuistua. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
En ole ihan varma olenko vieläkään itsenäistynyt. Iloitsen keväisin sulamisveden tekemistä puroista ja tekisin niihin patoja jos naapurit ei ihmettelisi miksi tuo vanha täti käyttäytyy kuin pikkupoika. Koska pikkupojat on oikeassa. Ilo löytyy lätäköistä.
Ei itsenäistynyt vaan aikuistunut. Korjaus. Itsenäinen olen ollut aina.
Oikeasti on olemassa aika vähän aidosti kivoja ihmisiä, joiden seura on ok. Mitä vanhempi ihminen, niin yleensä sen hankalampi.
Olin överisosiaalinen lapsena ja teininä. Silloin tykkäsin olla ihmisten kanssa. Aikuiset puolestaan ovat jostain syystä hirveitä kakkapäitä, joten en ole enää sosiaalinen. Moni kaveri muuttui aikuistuessaan epämiellyttäväksi persoonaksi: Täydellisen esittäminen, kilpailuhenkisyys, innostuksen peittäminen, pakkoneuroosi olla oikeassa, tietää olevinaan paremmin joka asia jne. Minne katosivat ne ihanat kaverit, joiden kanssa oltiin vaan ihan tavallisia?
En minäkään pidä. Kaikki valehtelee ja yrittää huijata rahaa tai jotain.
Mua pelottaa taas se että mistä löytyy suht positiivisia ihmisiä. En halua toisten myrkkyliemiä tai rajuja tilanteita. Vaikka eri asioita käsittelee toisinaan.
Siis et pidä itsestäsikään jos olet ihminen.