Miksi suomalaisten on niin vaikea hyväksyä, että kansainvälisissä perheissä suomi ei ole keskustelukieli eikä lasten tunnekieli?

Esimerkkisi kostautuu siinä vaiheessa, kun huomataan että tämän kokoinen maa on täynnä pieniä kulttuurikeskittymiä. Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta rapistuu.

Ja niinhän nyt on jo käymässä, mm. opettajien varoitteluista huolimatta. Yksikään poliitikko ei halua leimaantua rxxistiksi ja joutua cxxceloitavaksi.

Synkältä näyttää tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin puhut mitään noista äidinkielen veroisesti, ellet ole itse kaksikielinen. Lapselle on yhtä tyhjän kanssa opettaa kieliä joissa ei ole natiivitasoinen, koska silloin lapsi oppii huonon ääntämyksen ja kieliopin ja niistä on vaikea kasvaa pois.

Tama.

Kun oma kielitaito on huono niin luullaan etta kukaan muukaan ei voi osata paremmin.

Meilla yhteinen kieli on englanti. Lapsella kaksi englanniksi suoritettua maisterintutkintoa. Ei tullut puolikielista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko sinä oikeasti, että minua kiinostaa mitä kieltä lapsesi puhuu?

:D

Näemmä kiinnostaa :DDDDDD

Ei, ei kiinnosta :)

Vierailija kirjoitti:

Suomen ei kieleen ei kannata panostaa.

"Niinq, mitävälii?! Youtuub,netflix, tiätsä?"

-vauvamirkku. 20vee 5 vuotta ennen sisällissotaa

Tunnekielenä suomenkieli on hyvin värikästä,, kieleltämme olemme hyvin rikkaita kuvaamaan tunnetiloja,  mielialoja, ajatuksiamme jne..

Ärsyttävänä se, jos  pihalla, portaikossa ym, äänekkäästi huudellaan kielten sekamelskaa, niin ei tiedä mitä ne puhuvat.

Mutta myönteisenä kokee sen, jos he sanovat meille suomen kielellä jotain. Lapset osaavat parhaiten Suomen kieltä ja se on positiivista.

Huono englanti on maailman yleisin kieli.

Lapsia saattaa myöhemmin harmittaa että heillä olis ollut mahdollisuus oppia harvinaista kieltä, mutta eivät oppineet, koska äiti ajatteli että yleisten kielten osaaminen on hienompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin puhut mitään noista äidinkielen veroisesti, ellet ole itse kaksikielinen. Lapselle on yhtä tyhjän kanssa opettaa kieliä joissa ei ole natiivitasoinen, koska silloin lapsi oppii huonon ääntämyksen ja kieliopin ja niistä on vaikea kasvaa pois.

Kaksi noista on äidinkieliäni. Miksi epäilet minua suomalaiseksi?

Jos lapsi asuu Suomessa, niin lapsen on hyvä oppia puhumaan suomea. Mikäli lapsi ei asu Suomessa, eikä suomi ole kummankaan vanhemman äidinkieli, niin miksi edes marmatat asiasta? Älä ole kulttuurinvarastaja opettamalla suomea, vaan opeta ko.kohdemaan kieltä tai jompaa kumpaa äidinkieltä. Ihme vänkääjä.

Äidinkieleni on ranska ja asumme Afrikassa. Enpä opeta lapselle suomea, lälläslää! Ap on 3 -vuotiaan tasolla.

Ei ole vaikea hyväksyä. Hölpöttäkää tunteistanne kotioloissa ihan millä kielellä haluatte, mutta Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Ja silloin, kun olette tekemisissä suomalaisen yhteiskunnan kanssa (päiväkoti, koulu, terveydenhuolto, poliisi, Kela, ja suurin osa yrityksistä), jätätte sen tunnehölinän kotiin ja puhutte suomen tai ruotsin kieltä, vaikka osaisitte miten alkeellisesti sen. Ja jos ei kelpaa, niin melko vapaasti (vapausrangaistus ja korona saattavat vaikeuttaa) saa lähteä maahan, jossa kaikki hoituu teidän tunnekielellä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä noista kielistä siis on lasten tunnekieli ja kumpi vanhemmista sitä puhuu äidinkielenään?

Lapset saavat valita oman tunnekielensä. Nyt vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään. Emme ollenkaan allekirjoita tätä tunnekieli-ideologiaa, vaan monikielisinä vanhempina olemme tottuneet vaihtamaan kieltä tilanteiden mukaan ja erilaiset tunteet käsitellään eri kielillä. Itse kiroilen ruotsiksi, koska englanniksi se ei vaan toimi.

Omat äidinkieleni ovat englanti ja ruotsi, mieheni on italialais-kroatialaista sukua ja hänen exänsä on kroaatti. Heidän kaksi lastaan puhuvat äitinsä kanssa serbokroatiaa ja isänsä kanssa italiaa. Minä puhun meidän yhteisille lapsillemme ruotsia ja perheen yhteiset kielet ovat ruotsi ja englanti.

Aivan sama mitä kodin sisällä, perheen kesken puhutaan.

Kunhan noudattavat Suomen lakeja, tapoja ja eivät vaadi tulkkeja kun asioivat.

Puhukoon kotona mitä haluavat.

No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.

Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.

Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.

Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.

Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.

Mitä Ap tällä aloituksella haki?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkisi kostautuu siinä vaiheessa, kun huomataan että tämän kokoinen maa on täynnä pieniä kulttuurikeskittymiä. Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta rapistuu.

Ja niinhän nyt on jo käymässä, mm. opettajien varoitteluista huolimatta. Yksikään poliitikko ei halua leimaantua rxxistiksi ja joutua cxxceloitavaksi.

Synkältä näyttää tulevaisuus.

Kylla ihan kantasuomalaiset ovat ensimmaisina raiskaamassa suomen kielta sekoittamalla siihen englantia joka kaanteessa ja vaantelemalla sanoja niin etta niita ei tunnista.

t. hampilekuri

Mikäs unikki lumihiutale se siellä höpäjää.

On se nyt ihan vetun säälittävää jos lapsi syntyy Suomeen eikä opi kieltä. On se nyt ihan hiton hankalaa elää maassa jos ei osaa kansallista kieltä. Ei englanniksi voi käydä keskimäärin, niin syvällisiä keskusteluja, koska suurin osa puhuu englantia sen verran, että kykenee sillä kommunikoimaan, mutta se on kaukana siitä että sitä puhuisi äidinkiekenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin puhut mitään noista äidinkielen veroisesti, ellet ole itse kaksikielinen. Lapselle on yhtä tyhjän kanssa opettaa kieliä joissa ei ole natiivitasoinen, koska silloin lapsi oppii huonon ääntämyksen ja kieliopin ja niistä on vaikea kasvaa pois.

Kaksi noista on äidinkieliäni. Miksi epäilet minua suomalaiseksi?

Mikä sun ongelma oikein on?

Keksit ongelman, luulet sen olevan totta ja alat syyttelemään perheesi ulkopuolisia ihmisiä. Miksi ihmeessä?

Toki se sopii nykyaikaan, mutta ei se ihan tervettä ole.

Kannattaisi ehkä hakeutua terapiaan.

Eihän tunnekieltä voi valita. Se on se kieli joka vanhempien puhumista kielistä muodostuu lapsen äidinkieleksi, tietämilläni monikielisten perheiden lapsilla on kaikilla yksi kieli vahvempi kuin muut. Joillakin voi olla monta vahvaa mutta lapsikin osaa suosia tiettyä kieltä - syitä tähän on varmasti monia erilaisia. Vaikka puhuttuja kieliä olisi miten monta, sitä puhumista ja kuuntelemista on kuitenkin elämässä vain rajallinen määrä.

Käytännössä voi toki koettaa esim. muutamien tunnettujen saamelaisten tapaan päättää sen lapsen äidinkielen - virallisestihan äidinkieli on ilmoitusasia. Tämä on käytännössä hiukan sama asia kuin uskontokuntaan liittäminen - ensin päätetään että lapsi kuuluu siihen ja sitten nykypäivänä ihmetellään kun lapselle on laitettu koulussa opiskeltavaksi se oma uskonto eikä monipuolista elämänkatsomustiedon opetusta. Vastaavasti jos lapsi halutaan saada saamenkieliseen opetukseen tai hoitoon, siihen on oikeus, mutta sitten lapsen kehityksestä ja kasvusta olisi hyvä osata itse sujuvasti kertoa ja keskustella sillä valitulla kielellä.

Yleisellä tasolla pidän tosi kiinnostavana näitä erilaisia mahdollisuuksia ja valintoja, mutta itseä ei kyllä yksittäisten ihmisten valinnat kiinnosta muuta kuin juuri esimerkin muodossa siitä mitä niistä ehkä seuraa.

Saa sitä puhua lapselleen ihan mitä tahansa, vaikka vain viittomakieltä jos niin huvikseen päättää. Se mitä siitä seuraa joskus tulevaisuudessa on eri juttu. Näitä ei ole aina harkittu, se näkyy tässä tapauskovaisuudessamme hyvin. Halutaan jotain ja sitten kuitenkin halutaan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.

Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.

Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.

Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.

Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.

Mitä Ap tällä aloituksella haki?

Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä noista kielistä siis on lasten tunnekieli ja kumpi vanhemmista sitä puhuu äidinkielenään?

Lapset saavat valita oman tunnekielensä. Nyt vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään. Emme ollenkaan allekirjoita tätä tunnekieli-ideologiaa, vaan monikielisinä vanhempina olemme tottuneet vaihtamaan kieltä tilanteiden mukaan ja erilaiset tunteet käsitellään eri kielillä. Itse kiroilen ruotsiksi, koska englanniksi se ei vaan toimi.

Omat äidinkieleni ovat englanti ja ruotsi, mieheni on italialais-kroatialaista sukua ja hänen exänsä on kroaatti. Heidän kaksi lastaan puhuvat äitinsä kanssa serbokroatiaa ja isänsä kanssa italiaa. Minä puhun meidän yhteisille lapsillemme ruotsia ja perheen yhteiset kielet ovat ruotsi ja englanti.

Minua naurattaa englantilaiset kirosanat. Semmoisia pehmeitä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkisi kostautuu siinä vaiheessa, kun huomataan että tämän kokoinen maa on täynnä pieniä kulttuurikeskittymiä. Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta rapistuu.

Ja niinhän nyt on jo käymässä, mm. opettajien varoitteluista huolimatta. Yksikään poliitikko ei halua leimaantua rxxistiksi ja joutua cxxceloitavaksi.

Synkältä näyttää tulevaisuus.

Kylla ihan kantasuomalaiset ovat ensimmaisina raiskaamassa suomen kielta sekoittamalla siihen englantia joka kaanteessa ja vaantelemalla sanoja niin etta niita ei tunnista.

t. hampilekuri

Vain kuolleet kielet pysyvät muuttumattomina eivätkä saa vaikutteita muista kielistä.