Miksi suomalaisten on niin vaikea hyväksyä, että kansainvälisissä perheissä suomi ei ole keskustelukieli eikä lasten tunnekieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.

Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.

Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.

Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.

Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.

Mitä Ap tällä aloituksella haki?

Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.

Vaikka lapsi nyt asuu Suomessa, ei se tarkoita, että lapsi asuisi koko ikänsä Suomessa. Oma lapsi on Suomi-USA sekoitus. Asumme Suomessa nyt, mutta mistä sen tietää vaikka kasvettuaan tuo lähtisi yliopistoon rapakon taakse. Silloin se ykköskielenä oleva englanti on luonnollisesti tärkeää.

Jos lapsi on asunut ikänsä Suomessa, on kyllä erikoista jos suomi ei ole englannin tasolla. Huono suomen kielen taito rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia tässä maassa ja on muutenkin erikoista, kun kaksikielisyys olisi ollut niin helppoa saavuttaa

Päiväkoti oli englanninkielinen ja kaverit.

Sen kun puhutte vaikka klingonia, se ei muille kuulu

Ymmärrätte varmaan että Norja kuuluu norjan norjalaisille ....ruotsi ruotsin ruotsalaisille ja Suomi Suomen suomalaisille muut on täällä vieraina .

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieleni on ranska ja asumme Afrikassa. Enpä opeta lapselle suomea, lälläslää! Ap on 3 -vuotiaan tasolla.

äidinkieleni  on ranska, asumme afrikassa ja fattan rahat /vähintän lapsilisät  juoksee suomesta, näinhän se usein menee. ranskan tilalle voit vaihtaa myös somalin, arabian, viron tai romanian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä noista kielistä siis on lasten tunnekieli ja kumpi vanhemmista sitä puhuu äidinkielenään?

Lapset saavat valita oman tunnekielensä. Nyt vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään. Emme ollenkaan allekirjoita tätä tunnekieli-ideologiaa, vaan monikielisinä vanhempina olemme tottuneet vaihtamaan kieltä tilanteiden mukaan ja erilaiset tunteet käsitellään eri kielillä. Itse kiroilen ruotsiksi, koska englanniksi se ei vaan toimi.

Omat äidinkieleni ovat englanti ja ruotsi, mieheni on italialais-kroatialaista sukua ja hänen exänsä on kroaatti. Heidän kaksi lastaan puhuvat äitinsä kanssa serbokroatiaa ja isänsä kanssa italiaa. Minä puhun meidän yhteisille lapsillemme ruotsia ja perheen yhteiset kielet ovat ruotsi ja englanti.

Aika hyvin näytyt suomeakin osaavan 😂

Menkääpä omiin maihinne saadaan vapautta ja järjestystä .

Täällä liikkuu paljonkin ihmisiä jotka ei kuulu tänne sekä joilla on varastetut passit henkilöllisyydet myös pimeissä töissä . Sanotaan että ollaan jostain maasta vaikka ollaan muualta ....

Kiitos käynnistä näkemiin kirjoitti:

Menkääpä omiin maihinne saadaan vapautta ja järjestystä .

Tama perhe ei ole koskaan Suomessa asunutkaan eika tule asumaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.

Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.

Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.

Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.

Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.

Mitä Ap tällä aloituksella haki?

Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.

Vaikka lapsi nyt asuu Suomessa, ei se tarkoita, että lapsi asuisi koko ikänsä Suomessa. Oma lapsi on Suomi-USA sekoitus. Asumme Suomessa nyt, mutta mistä sen tietää vaikka kasvettuaan tuo lähtisi yliopistoon rapakon taakse. Silloin se ykköskielenä oleva englanti on luonnollisesti tärkeää.

Jos lapsi on asunut ikänsä Suomessa, on kyllä erikoista jos suomi ei ole englannin tasolla. Huono suomen kielen taito rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia tässä maassa ja on muutenkin erikoista, kun kaksikielisyys olisi ollut niin helppoa saavuttaa

Päiväkoti oli englanninkielinen ja kaverit.

Minkälaisia kuuromykkiä vanhemmat ovat, jos lapsi oppii kielen päiväkodista ja kavereilta paremmin kuin omalta perheeltään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla ja opiskellut englanniksi natiivien kanssa, saaden hyviä arvosanoja, mutta ei minusta silti olisi puhumaan englantia niin, että voisin opettaa sitä lapsilleni omalla vaatimustasollani.

Juuri tästä syystä puhun lapsilleni kieliä, joita osaan: englantia ja ruotsia.

Kaikki tällä palstalla puhuvat natiivitasoista englantia. Mutta tuo ruotsi on ihan virkistävää.