Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi suomalaisten on niin vaikea hyväksyä, että kansainvälisissä perheissä suomi ei ole keskustelukieli eikä lasten tunnekieli?
07.11.2021 |
Meillä puhutaan englantia, ruotsia, italiaa ja serbokroatiaa. Suomea hyvin harvoin.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tunnekieltä voi valita. Se on se kieli joka vanhempien puhumista kielistä muodostuu lapsen äidinkieleksi, tietämilläni monikielisten perheiden lapsilla on kaikilla yksi kieli vahvempi kuin muut. Joillakin voi olla monta vahvaa mutta lapsikin osaa suosia tiettyä kieltä - syitä tähän on varmasti monia erilaisia. Vaikka puhuttuja kieliä olisi miten monta, sitä puhumista ja kuuntelemista on kuitenkin elämässä vain rajallinen määrä.
Käytännössä voi toki koettaa esim. muutamien tunnettujen saamelaisten tapaan päättää sen lapsen äidinkielen - virallisestihan äidinkieli on ilmoitusasia. Tämä on käytännössä hiukan sama asia kuin uskontokuntaan liittäminen - ensin päätetään että lapsi kuuluu siihen ja sitten nykypäivänä ihmetellään kun lapselle on laitettu koulussa opiskeltavaksi se oma uskonto eikä monipuolista elämänkatsomustiedon opetusta. Vastaavasti jos lapsi halutaan saada saamenkieliseen opetukseen tai hoitoon, siihen on oikeus, mutta sitten lapsen kehityksestä ja kasvusta olisi hyvä osata itse sujuvasti kertoa ja keskustella sillä valitulla kielellä.
Yleisellä tasolla pidän tosi kiinnostavana näitä erilaisia mahdollisuuksia ja valintoja, mutta itseä ei kyllä yksittäisten ihmisten valinnat kiinnosta muuta kuin juuri esimerkin muodossa siitä mitä niistä ehkä seuraa.
Saa sitä puhua lapselleen ihan mitä tahansa, vaikka vain viittomakieltä jos niin huvikseen päättää. Se mitä siitä seuraa joskus tulevaisuudessa on eri juttu. Näitä ei ole aina harkittu, se näkyy tässä tapauskovaisuudessamme hyvin. Halutaan jotain ja sitten kuitenkin halutaan jotain muuta.
Viittomakieli siis toki on yksi mahdollinen äidinkieli ja kieli muiden joukossa, itse ajattelen että sellaisen kielen valitseminen ei ole lapsen etu jota vanhempi itse ei puhu äidinkielenään. Nämä ovat toki eri asioita kuin se että jossain perheissä oikeasti puhutaan eri kieliä - miksi se kiinnostaisi ketään tai herättäisi vastustusta? Todella tavallista että kummallakin vanhemmalla on oma äidinkieli, keskinäinen kieli on jokin molempien vähintään välttävästi osaama ja sitten lapsille puhutaan omaa äidinkieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikoo asua Suomessa on syytä osata suomenkieli. Hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Pointtisi on se, että olet tuottanut Suomeen käytännössä maahumuukkujan, joka ei sopeudu Suomeen, koska vanhemmat eivät halua. Onhan sitä toki elämää rannikon ruotsinkielisillä alueilla ja muukkujalähiöissäkin. Kiitos Alienista, toivottavasi ei eksy Sisä-Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä noista kielistä siis on lasten tunnekieli ja kumpi vanhemmista sitä puhuu äidinkielenään?
Lapset saavat valita oman tunnekielensä. Nyt vanhemmat puhuvat lapsille omaa äidinkieltään. Emme ollenkaan allekirjoita tätä tunnekieli-ideologiaa, vaan monikielisinä vanhempina olemme tottuneet vaihtamaan kieltä tilanteiden mukaan ja erilaiset tunteet käsitellään eri kielillä. Itse kiroilen ruotsiksi, koska englanniksi se ei vaan toimi.
Omat äidinkieleni ovat englanti ja ruotsi, mieheni on italialais-kroatialaista sukua ja hänen exänsä on kroaatti. Heidän kaksi lastaan puhuvat äitinsä kanssa serbokroatiaa ja isänsä kanssa italiaa. Minä puhun meidän yhteisille lapsillemme ruotsia ja perheen yhteiset kielet ovat ruotsi ja englanti.
Jävla mej! Unohdin tietenkin kertoa, että äidinkieleni on suomi, ja siksi minä kirjoittelen tänne AV-palstalle näitä monikielisyyshaaveitani, kun olen vielä sinkkukin ja lukiolainen. En nimittäin oikeasti osaa noita muita kieliä niin hyvin, etten jäisi kiinni kielioppivirheistä muunmaalaisilla keskustelupalstoilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Luuletko sinä, että tuo on jotenkin uusi asia suomenkielisille suomalaisille?
Kyse on vain omista ennakkoluuloistasi, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Suomessa on aina puhuttu eri kieliä ja arvostettu jokaisen oikeutta käyttää omaa äidinkieltään.
Viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Niiden lisäksi koulua voi käydä ainakin englanninkielisessä, saksankielisessä, ranskankielisessä koulussa. Kuulostaako se sinusta siltä että jokaisen lapsen oletetaan puhuvan suomea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, miten todistatte pointtini! Suomalaiset on kamalaa sisaanlämpiävää kansaa :DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkisi kostautuu siinä vaiheessa, kun huomataan että tämän kokoinen maa on täynnä pieniä kulttuurikeskittymiä. Ennemmin tai myöhemmin yhteiskunta rapistuu.
Ja niinhän nyt on jo käymässä, mm. opettajien varoitteluista huolimatta. Yksikään poliitikko ei halua leimaantua rxxistiksi ja joutua cxxceloitavaksi.
Synkältä näyttää tulevaisuus.
Kylla ihan kantasuomalaiset ovat ensimmaisina raiskaamassa suomen kielta sekoittamalla siihen englantia joka kaanteessa ja vaantelemalla sanoja niin etta niita ei tunnista.
t. hampilekuri
Vain kuolleet kielet pysyvät muuttumattomina eivätkä saa vaikutteita muista kielistä.
Kyllä se suomen kieli on kuollut silloin kun sen rakenteet on englannistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Ilmeisesti joku sitten ystävällisesti kääntää nämä kommenttisi suomeksi puolestasi...?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten todistatte pointtini! Suomalaiset on kamalaa sisaanlämpiävää kansaa :DDDDD
Ilmeisesti, koska kaikille oli ok, että höpäjät pentusi kanssa mitä haluat O.o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono englanti on maailman yleisin kieli.
Lapsia saattaa myöhemmin harmittaa että heillä olis ollut mahdollisuus oppia harvinaista kieltä, mutta eivät oppineet, koska äiti ajatteli että yleisten kielten osaaminen on hienompaa.
Maailmalla ei suomen kielella tee yhtaan mitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Vaikka lapsi nyt asuu Suomessa, ei se tarkoita, että lapsi asuisi koko ikänsä Suomessa. Oma lapsi on Suomi-USA sekoitus. Asumme Suomessa nyt, mutta mistä sen tietää vaikka kasvettuaan tuo lähtisi yliopistoon rapakon taakse. Silloin se ykköskielenä oleva englanti on luonnollisesti tärkeää.
Jokainen saa toki käyttää arjessaan niin monta kieltä kuin haluaa. Hatunnosto heille, jotka sen hanskaavat.
Itse puhun äidinkielenäni ja tunnekielenäni vain yhtä kieltä, ja se on koko perheemme äidinkieli. Siitä huolimatta koen valtavan suureksi urakaksi opettaa sitä lapsillemme sellaisella tasolla, jonka minä katson natiiville kuuluvan.
Olen lukenut lapsillemme pienestä saakka päivittäin. Edelleen joka ainoa päivä keskustelemme sanoista ja niiden sävyistä, lapset kysyvät joka päivä uusien sivistyssanojen merkityksiä tai minä virittelen keskustelua siitä, mitä eroa on vaikkapa sanoilla ”lauha” ja ”lämmin”. Lainaan lapsilleni kirjastosta tieto- ja kaunokirjallisuutta viikoittain, ostan heille kirjoja lahjaksi, riimittelen ja laulamme omia lauluja.
Olen asunut ulkomailla ja opiskellut englanniksi natiivien kanssa, saaden hyviä arvosanoja, mutta ei minusta silti olisi puhumaan englantia niin, että voisin opettaa sitä lapsilleni omalla vaatimustasollani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ei ole suomi lasten tunnekieli.
Mutta en ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi se jotenkin hyväksyä.
Vaikuttaa lähinnä meidän perheen sisäiseen kommunikaatioon.
Kodin ulkopuolella Suomessa puhuvat suomea, toisessa kotimaassaan ja sukulaisten, kavereiden ym kanssa sitä toista kieltä.
Suomalaiset ei päälle päin edes tiedä tai voi päätellä mistään, että heillä on toinenkin äidinkieli.
Mitä Ap tällä aloituksella haki?Pointtini on se, että kaikki suomalaiset lapset eivät puhu suomea ensimmäisenä kielenään. Eivätkä edes kovin hyvin. Meille riittää se, että lapset osaavat juuri sen verran, kuin itse haluavat. Kodin, koulun ja elämämme kielistä suomi ei ole yksi.
Vaikka lapsi nyt asuu Suomessa, ei se tarkoita, että lapsi asuisi koko ikänsä Suomessa. Oma lapsi on Suomi-USA sekoitus. Asumme Suomessa nyt, mutta mistä sen tietää vaikka kasvettuaan tuo lähtisi yliopistoon rapakon taakse. Silloin se ykköskielenä oleva englanti on luonnollisesti tärkeää.
Jos lapsi on asunut ikänsä Suomessa, on kyllä erikoista jos suomi ei ole englannin tasolla. Huono suomen kielen taito rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia tässä maassa ja on muutenkin erikoista, kun kaksikielisyys olisi ollut niin helppoa saavuttaa
Minä olen ihan suomalaisesta kodista, mutta kävin kaikki koulut kindergartenista lähtien englanniksi. Opiskelin jenkeissä M.Sc. ja MBA:n. Ei mua harmita yhtään, että osaan englantia paremmin kuin suomea. Nuoret suomessa on kansainvälisempiä ja erityisesti Helsingissä, missä ihan kaikki puhuu englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten todistatte pointtini! Suomalaiset on kamalaa sisaanlämpiävää kansaa :DDDDD
Ilmeisesti, koska kaikille oli ok, että höpäjät pentusi kanssa mitä haluat O.o
Dirty mouth, clean it up!
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ulkomailla ja opiskellut englanniksi natiivien kanssa, saaden hyviä arvosanoja, mutta ei minusta silti olisi puhumaan englantia niin, että voisin opettaa sitä lapsilleni omalla vaatimustasollani.
Juuri tästä syystä puhun lapsilleni kieliä, joita osaan: englantia ja ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin puhut mitään noista äidinkielen veroisesti, ellet ole itse kaksikielinen. Lapselle on yhtä tyhjän kanssa opettaa kieliä joissa ei ole natiivitasoinen, koska silloin lapsi oppii huonon ääntämyksen ja kieliopin ja niistä on vaikea kasvaa pois.
Niinpä. Ja se tunnekieli on äidinkieli. Jos vanhemmilla on eri äidinkieli niin molempien pitää puhua lapselle alusta asti omaa äidinkieltään muuten lapsi ei opi mitään kieltä täydellisesti, se kuitenkin on elämässä keskeistä.
Jos aloittaja ei puhu lapsilleen suomea= iso virhe.
Vanhemmat voivat puhua keskenään vaikka siansaksaa mutta lapsille vain omaa äidinkieltä.
Varmaan sen takia kun suomalaiset on suomalaisia ja puhuu suomea . Myös Suomi on maana Suomen kielinen myös ruotsin koska on meidän maata ollut aina . Viton virolaisilla on omat maansa jos ette ymmärrä . Teillä on kaikilla ne omat maanne menkää niihin . Jos ette tajua .
Alue: Aihe vapaa
Ihme vänkääjä tosiaan. Päätellen siitä, että noista kaksi on hänen omia kotikieliään ("äidinkieliä") ja hän kirjoittelee suomeksi suomalaiselle keskustelupalstalle, hän on suomenruotsalainen, ja hänellä on vain yksi äidinkieli - ruotsi. Todennäköisesti hänen puolisonsa on kroatialainen, joka on oppinut italian kotiseuduillaan. Pariskunnan yhteinen kieli on siis englanti, jota perheessä kukaan ei puhu äidinkielenään.
Muutkin yhtälöt ovat tietenkin mahdollisia, mutta todennäköistä on se, että perheessä on pari kolme kieltä, yksi lingua franca, pari puolikielistä tenavaa ja yksi aikuinen, joka ei mielestään saa riittävästi arvostusta tai juttukavereita.