Kerro kuinka laiska olet pahimmillasi ollut!
itse olen ollut niin laiska, että olen nälissäni miettinyt teenkö voileipiä vai en, kun tarvikkeiden ottaminen kaapista on niin vaivalloista ja leipien teon jälkeen tarvikkeet jäävät pöydälle, kun niiden laittaminen takaisin on paljon vaivalloisempaa.
Kommentit (330)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 18:39"]Muistelin juuri, että on sitä joskus pentuna yläaste- ja lukioaikoina ollut laiska, kun oon vaan jättänyt menemättä aamutunneille tai kokonaan kouluun, kun ei oo vaan jaksanut nousta/ei oo huvittanut. Kerran jätin menemättä, kun valtavan finnin puristamisen seurauksena naama näytti muka ihan turvonneelta.
Ei onnistuis nykyään työelämässä, kun melkein kipeänäkin pitää vaan mennä töihin.
[/quote]
Ja kursseista oon päässyt vielä lukiossakin läpi ihan ok. arvosanoin, vaikka en tehnyt kaikkia kurssiin kuuluvia tehtäviä. Äikässäkin tyydyin kerran kasiin, vaikka olisin saanut kurssista ysin, jos olisin viitsinyt pitää suullisen esitelmän. Näin mun äikänope sanoi mulle ja antoi mahdollisuuden käydä pitämässä sen vaikka hänelle privaatisti, jos en koko luokan edessä olisi kehdannut. En pitänyt esitelmää, vaan otin sen kasin. Onneksi amk-aikoina ryhdistäydyin ja lakkasin olemasta niin lusmu koulujuttujen suhteen.
Mulla ei ole mitään syötävää, koska en jaksanut käydä eilen kaupassa. Kauppa sijaitsee kerrostaloni alakerrassa. Tilaan varmaan pizzaa kohta (jos jaksan).
Jätän välillä käytettyjä vanulappuja ajelehtimaan kylpyhuoneen tasolle koska en jaksa kumartua laittamaan niitä roskikseen.
Laitoin tekstarin toisessa huoneessa olevalle poikaystävälle, että tulisi silittelemään minua. En jaksanut huutaa.
Kylpyhuoneestani paloi lamppu muutama kuukausi sitten enkä ole vaivautunut vielä ottamaan selvää miten se vaihdetaan, joten siellä on nyt jouluvalot.
Mun olisi pitänyt mennä jo kolme tuntia sitten nukkumaan, mutta en jaksa kävellä kymmentä metriä.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 20:38"]En joskus jaksa mennä pissalle millään. Se on niin tylsää ja vaivalloista. Menen vasta sitten kun on ihan pakko. :D
[/quote]
Oon kussu tyhjiin hillopurkkeihin ja paskonut kakkukupuun tästä syystä.
Voitin lotossa n. 500€ mutta en jaksanut lunastaa sitä :( puolustukseks mulla oli jalka kipsissä, asuin yksin ja oli talvi
Ihania olette kaikki, sai nauraa. Mun pitäis tehä opiskelutehtäviä ja näyttöjä, ihan järkky homma, lähipäivien tehtävät vielä menee, mut ne näytöt, venyy ja paukkuu. Uus kultsi imuroinut kämppäni, kun inhoan imurointia. Tiskit pitkin pöytiä, yritän aina vähä tsempata kun kultsi tulossa. Teen mielelläni ruokaa, mut en yksin vain itselleni, lämmin ruoka jää syömättä kun olen itekseni. Jotkut sanoneet, ettei itseään arvosta, jos ei itselleen ruokaa tee. Ehkä totta osittain. Sama kaava vuodesta toiseen, kämppä järkky kunnossa, mut jos ja kun seukkaan, niin asiat hoidetaan, yksin ollessa hommat venyy ja paukkuu, ja jää pitkälti tekemättä. Miettinyt et itelki varmaan jotain mt-ongelmia. Leipätyöni hoidan, mut tilaisuuden tullen luistan epämukavista työtehtävistä, jos reippaampi ja tunnollisempi työkamuni tekee ne. Olen ollut masentunut, sitä ei ole diagnosoitu, mut jos akka ei halua nousta sängystä, ja pitkittää ylösnousemista, niin jotain outoahan siinä on.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:03"]Opiskeluaikana asuin 7-kerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa solussa ja vappuna talon hissi oli rikki. En jaksanut käydä hakemassa ruokaa krapulassa, joten pyysin yhtä tapailemaani miestä tuomaan minulle kebabia. Talon alaovi oli aina lukossa, eikä talossa ollut ovipuhelinta tms, joten alaovi piti käydä avaamassa itse jos tuli vieraita. Mies soitti alhaalta, että voinko tulla avaamaan, hänellä on kebabit, mutta koska tiesin, että hissi on rikki en jaksanut mennä. Pyysin miestä odottamaan, että joku muu kulkee ovesta, että hän pääsee sisälle. Hän joutui odottamaan ainakin 15 min ennen kuin nälkä voitti laiskuuden ja menin avaamaan oven.
Tuo mies on nykyään avopuolisoni, ihme kyllä :D
[/quote]
Ihmettelen. Tuollainen akka lentäis kebujen kanssa kuin väkkärä. Hyi helvetti.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 05:26"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:03"]Opiskeluaikana asuin 7-kerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa solussa ja vappuna talon hissi oli rikki. En jaksanut käydä hakemassa ruokaa krapulassa, joten pyysin yhtä tapailemaani miestä tuomaan minulle kebabia. Talon alaovi oli aina lukossa, eikä talossa ollut ovipuhelinta tms, joten alaovi piti käydä avaamassa itse jos tuli vieraita. Mies soitti alhaalta, että voinko tulla avaamaan, hänellä on kebabit, mutta koska tiesin, että hissi on rikki en jaksanut mennä. Pyysin miestä odottamaan, että joku muu kulkee ovesta, että hän pääsee sisälle. Hän joutui odottamaan ainakin 15 min ennen kuin nälkä voitti laiskuuden ja menin avaamaan oven.
Tuo mies on nykyään avopuolisoni, ihme kyllä :D
[/quote]
Ihmettelen. Tuollainen akka lentäis kebujen kanssa kuin väkkärä. Hyi helvetti.
[/quote]
Sanoppa muuta. Ihmettelen minäkin. Taitaa olla aika lapanen neiti miehenä.
Mun mies tulee joka kerta nostamaan mut lattialta, kun huudan. Nukun lattialla. (En ole liikuntarajoitteinen, laiska vaan) Passuuttaminen tuntuu hyvältä.
Tää ketju kertoo miksi EI deittailla työttömiä. :D Työttömät on niitä laiskimpia.
Annan usein bussipysäkillä monenkin bussin mennä ohi jos näyttää siltä että niissä ei ole istumapaikkoja. En millään jaksa seistä bussissa. Tänäänkin vasta kolmas bussi tärppäsi.
Tässäkin viestiketjussa on monta viestiä jota olisin halunnut yläpeukuttaa mutten vain jaksanut. Saa nähdä jaksanko edes tätä omaa viestiä kirjoittaa loppuun ja lähettää. :D
Kerran kun tulin kotiin ja huomasin että joku toinen asukas oli jättänyt hissin veräjän auki niin että hissi oli jumissa jossain ylempänä menin viereiseen kahvilaan odottelemaan että tilanne korjaantuisi kuin en jaksanut kiivetä kotiini (4. kerros).
Jättänyt syömättä kun leivän teko on liian vaivalloista
Monta tuttua tullut, esim tiskauksen ja roskien viennin välttely, meikit naamassa nukkuminen, pyykkien pyöritys moneen kertaan ja imurin lojuminen esillä. Muita on
-ostan välillä kuskalta kallista kahvia ja voileipiä kun en jaksa tehdä kotona vaikka aineksia olis
-en jaksa aina lämmittää lounaaksi aiottua ruojaa, vaan teen voileipiä (kotona ollessa)
-en lue sähköposteja kuin harvoin, en jaksa
-katson usein telkkariohjelmia tabletilla sängyssä enkä telkkarista olkkarissa
-rakastan appelsiineja mutta syön niitä harvoin kun en jaksa kuoria. En juuri koskaan syö porkkanoita tai omenoita kun en jaksa pureskella niitä.
-kerran maksoin aerobic-tunneista 100 e mutten jaksanut käydä kuin kerran. En kehdannut kertoa poikaystävälle, joten menin aina kahvilaan kun olis ollut aerobicia. Ja söin aina jonkun leivonnaisen.
-en yleensä jaksa reklamoida viallisista tuotteista jos eivät ole tosi kalliita
-en jaksa pumpata ilmaa pyörään joten kävelen 3 km töihin
-käytän paljon kuivashampoota kun en jaksa käydä suihkussa
-opiskelijana mulla oli kerran 1 kk kun ei ollut luentoja tai tenttejä eikä töitä. Nukuin pitkään, söin aamiaisen, nukuin lisää, luin, söin, katoin telkkaa, nukuin. En jaksanut laittaa ruokaa, söin lähinnä sipsejä. Kaipaan tuota kuukautta vieläkin.
Mua palelee, mutten jaksa laittaa peittoa paremmin. Palstailen siis kännyllä ja oon sängyssä mutta peitto on huonosti.
Mä olen aivan päinvastainen kuin moni teistä ketjun pyykkilaiskoista. Usein jo aamulla tarkastan, olisiko pyykkikoppa niin täynnä, että kannattaa laittaa kone päälle. Harmittaa, jos ei ole. Eniten saan tyydytystä, jos kone tulee juuri aivan täyteen. Pyykkäisin vaikka joka päivä! Mutta tiskaaminen, hyh. Aikoinaan yksiössä yksin asuessani, kun ei ollut tiskikonetta, niin tiskivuori kasvoi aina niin kauan kunnes astiat oli loppu. Sitten ei enää huvittanut tiskata niitä ahtaassa keittokomeron altaassa vaan raahasin koko läjän kylpyammeeseen pestäväksi. En toki istunut itse siellä kylpemässä samalla, tosilaiska olisi varmaan pessyt itsensäkin samassa sopassa.
Muistelin juuri, että on sitä joskus pentuna yläaste- ja lukioaikoina ollut laiska, kun oon vaan jättänyt menemättä aamutunneille tai kokonaan kouluun, kun ei oo vaan jaksanut nousta/ei oo huvittanut. Kerran jätin menemättä, kun valtavan finnin puristamisen seurauksena naama näytti muka ihan turvonneelta.
Ei onnistuis nykyään työelämässä, kun melkein kipeänäkin pitää vaan mennä töihin.