Kerro kuinka laiska olet pahimmillasi ollut!
itse olen ollut niin laiska, että olen nälissäni miettinyt teenkö voileipiä vai en, kun tarvikkeiden ottaminen kaapista on niin vaivalloista ja leipien teon jälkeen tarvikkeet jäävät pöydälle, kun niiden laittaminen takaisin on paljon vaivalloisempaa.
Kommentit (330)
Tämä on kyllä ihan paras ketju! Ihana lukea muista laiskimuksista, olen aina jotenkin häpeillen kuvitellut olevani ainoa.
Nykyään kun asun yhdessä miehen kanssa, olen ryhdistäytynyt monella saralla (en jotenkin edes kehtaa olla niin laiska sen silmissä) verrattuna siihen kun asuin yksin. Mies kun on vielä todella reipas ja hoitaa kaikki asiat heti, kun taas itse olen viime hetkeen vetkuttaja. Tässäpä jotain menneisyyden laiskotteluja:
-en ole jaksanut tyhjentää wc:n roskista, joten olen jättänyt roskia lattialle roskiksen ympärille tai lavuaarin reunalle (myös verisiä siteitä ja tamppooneja)
-en ole jaksanut viedä roskia, joten pussit on usein haisseet eteisessä useamman päivän. Joskus niistä jopa valui jotain pahan hajuista nestettä lattialle, jota en tietenkään jaksanut pestä pois
-en ole jaksanut avata posteja niiden tullessa, vaan olen kerännyt niitä pinoksi eteisen lattialle oven viereen ja availlut joskus oikein urakalla
-en jaksa välttämättä maksaa laskuja ajallaan vaikka rahaa olisikin, joten olen joutunut maksamaan muistutusmaksuja
-en ole jaksanut palauttaa kirjoja lähellä olevaan kirjastoon tai edes uusia lainoja, joten olen joutunut maksamaan myöhästymismaksuja
-en ole jaksanut irtisanoa edellliseen asuntoon tullutta nettiliittymää vaan maksan sitä edelleen (muutosta aikaa reilu puoli vuotta)
-inhoan kauppakassien purkamista, joten monesti kassit ovat lojuneet koko illan keittiön lattialla. Kiva jos pakasteet / jäätelö on sulanut tämän vuoksi kesällä
-olen monesti joutunut pyörittämään samaa koneellista useamman kerran, koska en ole jaksanut ripustaa märkiä pyykkejä kuivumaan. Inhoan myös kuivien vaatteiden viikkaamista kaappiin, joten monesti ne ovat jääneet kylppäriin epämääräisiksi kasoiksi
-inhosin käsin tiskaamista, joten yleensä koko keittiö oli täynnä likaisia haisevia astioita. Tiskasin vasta kun puhtaat astiat loppui. Siinäpä sitä oli kiva koittaa hinkata pinttyneitä ruoanjämiä irti lautasista!
-en jaksa viedä käyttämääni tavaraa paikalleen, joten välillä kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Vaatteita, roskia ja astioita lojui kaikkialla
-en jaksa pestä ripsiväriä pois nukkumaan mennessä (muun meikin kyllä pesen). Siinä on aamulla kätevästi ripsivärit valmiina ja aamumeikkauksesta säästää aikaa. Tosin tämänkin asian suhteen olen nykyään ryhdistynyt
-olen keksinyt tekosyitä, jotta kaverit / perhe ei olisi tullut kylään, koska en ole jaksanut siivota. Sekaisen kämpän vierailukuntoon laittamisessa kun oli kauhea homma. Tämän vuoksi myöskään luokseni ei kukaan koskaan voinut tulla yllättäen kylään.
Olen kyllä joskus miettinyt, onko minulla jotain mielenterveysongelmaa, mutta minulta ei muita oireita löydy, joten olen kai vaan niin laiska. Ja varsinkin tämä ryhdistäytyminen nyt avoliitossa osoittaa sen, että pystyn kyllä hoitamaan asiat, jos haluan. Itselläni siis korkeakoulututkinto ja työpaikka.
Viime syksynä etsin työharjoittelupaikkaa enkä käynyt kursseilla/koulussa muutenkaan. Heräsin joskus 10 aikaan aamulla, mutta nousin vasta n. klo11, söin jos jaksoin tai jos jääkaapista löytyi jotain valmista, siirryin sohvalle makoilemaan ja datailin/katsoin telkkaria koko päivän. yleensä tuli valvottua kolmeen-neljään, vain koska pystyi. Sen verran olin skarppina, että laitoin työhakemuksia tänä aikana useita, mutta alalta on vaikea löytää harjoittelua. Kolme kuukautta nautin täydestä vapaudesta ja lusmuilusta. Nyt 8-16 töissä ollessa kaiholla muistelen tuota ajanjaksoa :DD
Ja sitten meitä masentuneita haukutaan laiskoiksi! itse ainakin olen aina ollut tunnollinen, liiankin, se on yksi syy miksi sairastuin masennukseen. Minusta nämä ei ole yhtään hauskoja. Itse haluaisin pystyä tekemään asioita mutta en tällä hetkellä pysty masennuksen vuoksi. Kuulostaa kiittämättömältä jos terve ihminen laiskottelee.
Joo, mutta monet jutut noista kuulostaa alkavalta masennukselta tai aikuisen keskittymishäiriöltä.
Muutamissa tarinoissa vaikuttaa siltä että verensokerit ovat olleet paljonkin liian alhaalla. Itsekin menen ihan koomaan jos en ole syönyt kunnolla enkä saa silloin tehtyä yhtään mitään. En siis välttämättä pääse muutamaan tuntiin ylös edes tekemään sitä leipää vaikka kuinka ajattelen että pitäisi, nyt ylös.
Hah, asuin nuorempana yksin kerrostalon ekassa kerroksessa ja parveke oli maan tasalla. Oli aivan valtava krapula, enkä millään jaksanut liikkua kuin parvekkeelle tupakalle. Koiran täytyi päästä ulos, mutta en millään jaksanut pukea päälle ja kävellä ulkona. Laskin koiran korissa parvekkeelta takapihalle. Se oli flexissä, istuin vain omalla partsilla ja pidin kiinni. Siellä se hetken kipitteli, sitten tuli takaisin koriin (jollain makkaralla houkuttelin) ja hilasin ylös.
Älkää koira-aktivistit huolehtiko, koira voi hyvin ja asutaan nykyisin suuren pihan omaavassa omakotitalossa.
- Tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Ei ole konetta. Pesen sieltä vaan aina sen minkä tarvitsen ja pistän kasaan uudelleen.
- En jaksa siivota kunnolla. Tämän ja edellisen kohdan takia en ota tänne ketään vierailemaan.
- En jaksa käydä kaupassa kävellen, sillä takaisin tullessa pitäisi kantaa ostokset jyrkkää ylämäkeä. Menen autolla.
- En jaksa tehdä ruokaa. Syön 3 päivää pelkkää leipää.
- Monet vapaapäivät tai jopa koko viikonloput olen viettänyt yöpaidassa tietokoneella käymättä missään.
- Olen asunut tässä 2 vuotta, eteisessä on vieläkin pahvilaatikoita purkamatta.
- Viimeksi otin kuolleet kesäkukat pois vasta kun piti jouluvaloja pistää. Nyt kohta pitää ottaa jouluvalot pois kun haluan kesäkukkia.
- En jaksa laittaa imuria kaappiin. Olen sentään imuroinut!
Onneksi olen sinkku ja asun yksin, ettei tämä elämäntapa häiritse muita. Tässä nyt muutama ensimmäisenä mieleen tullut esimerkki.
Jos oon sängyllä niin läheiseltä pöydältä tavaroiden ottaminen
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 12:36"]Hah, asuin nuorempana yksin kerrostalon ekassa kerroksessa ja parveke oli maan tasalla. Oli aivan valtava krapula, enkä millään jaksanut liikkua kuin parvekkeelle tupakalle. Koiran täytyi päästä ulos, mutta en millään jaksanut pukea päälle ja kävellä ulkona. Laskin koiran korissa parvekkeelta takapihalle. Se oli flexissä, istuin vain omalla partsilla ja pidin kiinni. Siellä se hetken kipitteli, sitten tuli takaisin koriin (jollain makkaralla houkuttelin) ja hilasin ylös.
Älkää koira-aktivistit huolehtiko, koira voi hyvin ja asutaan nykyisin suuren pihan omaavassa omakotitalossa.
[/quote]
xD
Jouluvalot kiinni vielä keskikesällä
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 07:30"]Ostan lotus soft emboa vain ja ainoastaan sen takia, etten saa aikaiseksi viedä tavallisia pahvihylsyjä roskiin.
Suihkussa tyhjät shampoo/suihkusaippuapullot saattaa pyöriä monia viikkoja telineessä, kun en saa aikaiseksi viedä niitäkään roskiin.
Toisinaan puhtaat lakanat saattaa roikkua pyykkitelineellä viikonkin ennenkuin saan ne laskostettua kaappiin.
Ei nää nyt niin pahoja oo, mut itte koen olevani näissä laiska :D
[/quote]
Ratkaisu: vessaan roskis!
Olen maksanut monta kuukautta varmuuden vuoksi vähän liian isoa lainanlyhennystä, kun en olen jaksanut kääntää kämppää ympäri löytääkseni sen paperin jossa lukee minkä verran oikeasti pitäisi tänä vuonna maksaa. Tiedän että se on jossain järkevässä paikassa jemmassa, mutta en vain jaksa lähteä etsimään.
Ikkunani ja parvekkenlasit ovat karmean likaiset, en jaksanut pestä niitä viime vuonna. Päätin siirtää pesua niin pitkään kunnes ilmat lämpenevät, toukokuussa pääsin töihin. Töitten jälkeen en jaksanut niitä pestä, viikonloppuisin oli liian paljon "puuhaa". Nyt olen tehnyt päätöksen, että pesen toukokuun loppuun mennessä, koska olen työtön. Työttömänä välillä hiustenpesu on ylivoimaista. Talvella on kätevää laittaa pipo päähän ja mennä kauppaan. Monesti olen pessyt hiukseni vain perjantain saunavuorollani.
Olen laittanut miehelle viestiä töihin kysyäkseni joistain asioista kun en ole ite jaksanut kotona niitä ettiä.
Mulla on jäänyt tavaksi joka aamuinen "kymmenen minuutin työinho" niinku mun mies sitä kutsuu. Eli makaan sohvalla 10minuuttia takin päällä kunnes jaksan nousta ylös ja laittaa takin päälle ja lähteä :"D muuten ei jaksa.
Kun muutin nykyiseen asuntooni, kirjahyllyn tavarat kirjat ym. olivat laatikoissa 1,5 v. En jaksanut laittaa myöskään lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä kaappiin. Ne menivät pikkuhiljaa kaappiin, kun pengoin säkeistä tarvittavat ja pesun jälkeen laitoin kaappiin.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:28"]Upouusi älypuhelin makasi kaapissa pari viikkoa kun en jaksanut ottaa sitä sieltä käyttöön.
[/quote]
mulla oli uus 55tuumanen telkkari pari viikkoa olkkarissa paketissa kun en jaksanut soittaa veljelle et tulis laittaa sen seinään ja toimimaan..
tuohon samaan on muuten uudet vaatteet jota tilaan netistä kun en jaksa käydä kaupoissa pyörimässä. käyttämttömiä vaatteita joissa roikkuu lappuja on tuhansien eurojen edestä. enkä varmaan edes osaa ajo käyttää. . en jaksa/viiti/huvita..
[/quote]Kumman kaa Anne?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 21:28"]Olen ajanut bussilla duunista kaupungin keskustaan ja sieltä toisella kotiin kun en jaksanut nousta kotia lähinnä olevalla pysäkillä pois. Siitä olisi meinaan ollut n. 7 min kävely kotiin. Keskustan kautta kiertämällä aikaa meni tunti enemmän mutta pääsin ovelta ovelle :D
[/quote]
Laiskuuden huippu ja hyvät naurut :D
Itellä on pahin ollu se, että vielä toukokuussa roikku jouluverhot ikkunassa :D Ei vaan jaksanu vaihtaa :P
Mun kämpässä oli remppaa vuosi sitten. Ikkunan yläpuolella mulla on seinässä sellainen taso, johon mahtuu esimerkiksi koriste-esineitä. Remppaa varten jouduin ottamaan kolme koriste-esinettä ja pari taulua pois. En ole vieläkään saanut laitettua niitä takaisin.
Ehkä vielä pahempi: muutin kämppääni kolme vuotta sitten. En voinut laittaa kattolamppuja ennen kuin sähkömies olis tullut käymään. En ole vieläkään jaksanut soittaa asiasta :D. Pieni ja valoisa yksiö, joten olen pärjännyt ilman niitä. Silti mietin, että mahtaa vuokranantajaa huvittaa kun mun muuttaessa esittelee kämppää muille. Et eikö se oo edes kattolamppuja hommannut :P
Oon esim tänään niin laiskalla tuulelle, että töiden sijaan selaan av:ta. Väsyttää niin pirusti..