Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisit? Uuden kumppanin ikävät kommentit lapsesta.
17.01.2015 |
Lapselleni on puhjennut ulkopuolisista syistä paniikkihäiriö (kyseessä teini-ikäinen) ja kohtauksia tulee n. 1-1,5 kertaa/kk. Yleensä kohtaukset tulee yöaikaan, koska tuolloin muun perheen hiljentyessä varmaankin hiljaisuus/pysähtyminen laukaisee ajatuksia ja kohtauksen.
Apua on haettu ja asia on ammattilaisten tiedossa ja toimessa, mutta sillä tavalla alkutekijöissä, että lääkityksiä ei ole kokeiltu, mutta tullaan kokeilemaan nyt alkaneen terapian rinnalle.
Lapsi herättää minut yöllä ja on näinä muutamana kertana ollut hyvin poissa tolaltaan ja vaatinut minua tilaamaan ambulanssin. Olemme päässeet asiasta puhumalla läpi, lukuunottamatta yhtä kertaa kun lapseni tilasi ambulanssin itselleen (fyysisiin tuntemuksiin mitä paniikkikohtaus tekee, kuten hengenahdistus) ennen kuin herätti minut.
Tämä on yksi syy miksi aloitetaan ennaltaehkäisevän lääkityksen kokeilu, koska tietenkään tilanne ei voi jatkua näin ja vie minultakin aivan liikaa voimia. Tarvitsen korkeintaan tukea, en arvostelua sillä nuo kohtaukset ei liity mitenkään kotioloihin tai minuun ja kaikkien tahojen mielestä olen toiminut täysin oikein tähän asti. Myöskään lapsi ei tarvitse arvostelua osakseen vaan apua ja tukea eikä paniikkihäiriö ole minkäänlaista mielenvikaisuutta ja itse kunnioitan ihmismieltä sen verran paljon, että missään tapauksessa en lähtisi moittivaan sävyyn puhumaan kenestäkään, jolla on mielenterveyden kanssa ongelmia. Mieli on haavoittuva ja koskaan ei tiedä jos omalle kohdalle tapahtuisi jotakin sellaista mikä sen rikkoisi ja tarvitsisi apua. Ihan takuulla ihminen ei tuolloinkaan kaipaa halveksuntaa tai arvostelua vaan turvallisuutta, tukea ja apua. Jokaisella tulisi siihen olla oikeus ja erityisesti lapsen kohdalla on aikuisten vastuu, että tuo kaikki toteutuu. Myös lähimmäiset tarvitsevat tukea toimiakseen oikein ja pysyäkseen itse kunnossa.
Mutta kuten jo mainitsin niin paniikkihäiriö on melko tavallinen vaiva eikä tee ihmisestä millään tapaa mielisairasta vaan lapsen järki toimii ja hän on älykäskin. Kaiken lisäksi hän on toisia kohtaan hyvin ajattelevainen ja mukava. Myös tälle minun uudelle kumppanille.
Uusi mies jännitti alkuun, että miten lapset hänet hyväksyy ja saikin hyväksynnän tunteen yllättävän pian.
Olen ollut huomaavinani, että valitettavasti hän ei ole tuota hyväksyntää osoittanut lapsilleni.
Enkä voinut olla loukkaantumatta hänen viimeisimmästä sanomisestaan.
Viimekertaisen paniikkikohtauksen jälkeen sain häneltä viestin missä luki tällaista:
Nuo tilanteet on *piip* ahdistavia eikä ole mistään kotoisin, että niihin herää koko talo joka yö. On kylmä fakta, että *lapseni nimi* on mielisairaalakamaa eikä näin voi jatkua. Pitääkö se huumata iltaisin? Sellaisia nappeja, että hohhoijaa.. tosin ei nekään ongelmaa poista vaan sen pitää tajuta ihan itse.
En voi mitään, mutta itse en pysty tuollaisen kommentin jälkeen jatkamaan seurustelua. En saa mitään tukea, en apua häneltä (en henkisissä enkä fyysisissä asioissa). Eikä liioin lapseni. Kerroin hänen loukanneen pahasti, mutta hän ei näe tarvetta pyytää anteeksi eikä minun tulisi ottaa niin sanatarkasti asioita.
Hyväksyisitkö itse tuollaista kielenkäyttöä kumppaniltasi liittyen lapseesi ja ylipäänsä keneltäkään?
Toki tähän vaikuttaa sekin seikka miten kylmä, epäempaattinen ja ajattelematon hän on ollut muutoinkin viimeajat. Hän ei ole joutunut valvomaan ja heräämäänkin tuollaiseen vain kerran. Lopuksi kehui itseään kuinka hän on ollut niin älykäs nuorena.
Tiedän, että en hyväksy tuota. Tiedän mitä tunnen, mutta hän yrittää tehdä loukkaantumisestani turhan ja siksi todella kaipaan vahvistusta sille, että loukkaantumiseeni on täysi oikeus ja syy. Eli jos olet itse sitä mieltä tekstin perusteella myös niin olisi hyvä kuulla se ja on parempi kysyä asiaa tuntemattomilta kun sukulaisillakin ja ystävillä on tunneside meihin ja vastaus ei siksi ole ehkä niin puolueeton.
Kommentit (89)
Tollasen jälkeen ukko lentäisi ulos kuin leppäkeihas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se mies.
Jos jatkatte niin mikä estää miestä sanomasta lapselle pahasti? Jatkamalla otat riskin että lapsesi kärsii vielä enempi.
Toki jos mies on aikuinen ja osaa ajatella sekä pyytää anteeksi niin sitten ehkä voisi harkita tapailua...
Te kaikki perheessä tarvitsette tukea, ja sellaisen hyväksyvän ilmapiirin, että on rakastettu ja riittävän hyvä, vaikka ei olisi täydellinen. Vaikka olisi sairastunut, ja vaikka ei olisi täydellinen äiti tai täydellinen lapsi. Miesystäväsi ei selvästikään ole tajunnut, että tällaisissa tilanteissa mennään eteenpin yhdessä, toisia tukien, ei syyllistäen ja leimaten, koska tilanne vie muutenkin voimia. En tiedä pystyisinkö minäkään jatkamaan seurustelua.
Ap, sinä olet hyvä äiti ja löydät itsellesi hyvän kumppanin. Tuo mies ei ansaitse sinua eikä perhettäsi, ja ko. viesti on niin törkeä, että kenkää äijälle välittömästi.
Et reagoinut turhasta, todellakaan! Suhtaudut viisaasti ja hienosti lapsesi ongelmaan. Miehen suhtautuminen sen sijaan on järkyttävä.
Eikö lapsellasi ole lääkitystä paniikkikohtauksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi esimerkki taas miksi miesten kannattaa pysyä yh-äideista kaukana.
Yksistään miehen kielenkäyttö on niin järkyttävää, etten katselisi tuollaista. Ap, mieheltä puuttuu täysin empatiakyky. Jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:52"]
Keskustelun paikka, jos edelleen sama virsi, heivaa mies.
[/quote]
En edes keskustelisi. Kukaan normaalijärkinen, fiksu ja empatiaa osaava ei kommentoisi noin.
Mies voi tietenkin purkaa turhautumistaan sinuun, mitta jos hän ei osaa lapselle osoittaa hyväksyntää tai puhuu lapselle suoraan noin vähättelevästi niin en jatkaisi seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nakkaisin jätkän ulos, sitä ennen tietty vetäisisin naamaan ja perään usuttaisin vielä rothawayler timin
Ulos sinun ja lastesi elämästä tuollainen. On ilmiselvästi kiinnostunut vain omasta mukavuudestaan, ei sinun tai lastesi hyvinvoinnista.
Olen itse joutunut samankaltaiseen tilanteeseen. Mies lähti. Aikansa se itki perään ja vannoi muuttuvansa, mutta kun se ei tehonnut, niin kertoi minunkin tarvitsevan mt-apua "kun olen niin vitun sairas". Joutikin mennä, ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida, että itse sain nuorena samankaltaisissa tilanteissa paniikkikohtauksia. Silloin en tosin tiennyt mitä ne ovat. En saanut niihin apua, mutta en usko että lääkityksesta ja terapiasta olisi ollut siihen apua. Loppuivat ajan kanssa.
Minä olen myös aikuinen nainen, enkä ymmärrä paniikkihäiriötä. Exälläni oli sellainen. Kyllä sen kanssa elettiin mutta se ei tarkoita sitä, että todella voisin ymmärtää asiaa.
Ymmärrän miesystävää. Hän on turhautunut asiaan. Hän myös varmasti kokee, että nyt mennään tytön pillin mukaan. Ymmärrän, että tuo viesti loukkasi mutta asiasta on pakko keskustella. Mutta olen niin samaa mieltä miehen kanssa, miten voitte elää noin? (edellinen lause tietää alapeukkuja.) Älä ota miehen turhautumista itseesi. Puhukaa ratkaisukeskeisesti asiasta, esimerkiksi että asiaa ei voi eikä tarvi ymmärtää, mutta sen kanssa nyt eletään. Salli itsellesi sekä miehelle kielteiset tunteet asiasta.
Minusta siis miehen reaktio on hyvin tavallinen mutta odottaisin itse, että hän tulee asiassa vastaan käytännön tasolla, jos aiotte jatkaa yhteiseloa. Mutta sinä et voi muuttaa hänen tunteitaan asiasta, jos häntä asia pelkästään kiukuttaa niin sille ei voi mitään. Huomaa myös, että on eri asia, että hän on tästä tilanteesta vihainen, kuin että inhoaisi tyttöäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minulla itselläni on paniikkihäiriö ja ex-mieheni oli täysin ääliö asian suhteen. Ymmärrystä, jota kaipasin eniten en saanut lainkaan. Pilasin kohtauksillani vain hänen elämää.. Se sattui henkisesti ja lujaa.
Nykyinen mieheni on täysin vastakohta eli arvosta itseäsi ja lastasi niin paljon ettet anna kenenkään enempää kohdella tuolla tavalla. Omanapaisuus ei hetkessä häviä..
Ihan kamalaa suhtautumista mieheltä
Kyllä paniikkihäiriö on mielenvikaisuutta. Hyväksy se ja etsi apua. Ei tässä tilanteessa auta se, että vakuuttelet itsellesi, että on on, on se ihan normaali ja älykäskin. Miehesi ilmaisi asian vähän huonoin sanavalinnoin, mutta puhuu oikeastaan ihan asiaa.
Minun lapsestani kukaan "ulkopuolinen" ei sanoisi noin, ja saisi sen jälkeen vielä hengailla saman katon alla. Loukkaannuit aiheesta. Jätä se sika.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:06"]
Hei ap, minulla itselläni on paniikkihäiriö ja ex-mieheni oli täysin ääliö asian suhteen. Ymmärrystä, jota kaipasin eniten en saanut lainkaan. Pilasin kohtauksillani vain hänen elämää.. Se sattui henkisesti ja lujaa. Nykyinen mieheni on täysin vastakohta eli arvosta itseäsi ja lastasi niin paljon ettet anna kenenkään enempää kohdella tuolla tavalla. Omanapaisuus ei hetkessä häviä..
[/quote]
Meidän arki oli sellaista, että oltiin vaikka sovittu, että tehdään jotain tai mennään kylään. Sitten mies ei voinut lähteä, koska hänen olonsa oli hirveä. Siinä peruuntui kivojakin juttuja. En koskaan syyllistänyt miestä noista mutta totta kai harmitti. Ja minusta on kohtuutonta ajatella, etteikö kaikesta ikävästä, mitä paniikkihäiriöstä seuraa, olisi negatiivisia tunteita. Ainakin itselläni oli. Mutta siis en tosiaan koskaan valittanut miehelle noista, koska hän ei kuitenkaan voinut niille mitään.
Varmasti ap:kin odottaa, että kumppani voisi vain käyttäytyä paremmin. Mutta hänelle varmasti täysin uusi tilanne.
18
Miehiä tulee ja menee, tuollaiseen ei kannata aikaansa tuhlata. Ukko pihalle ja keskityt lapsen auttamiseen
Keskustelun paikka, jos edelleen sama virsi, heivaa mies.