Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten suhtautuisit? Uuden kumppanin ikävät kommentit lapsesta.

Vierailija
17.01.2015 |

Lapselleni on puhjennut ulkopuolisista syistä paniikkihäiriö (kyseessä teini-ikäinen) ja kohtauksia tulee n. 1-1,5 kertaa/kk. Yleensä kohtaukset tulee yöaikaan, koska tuolloin muun perheen hiljentyessä varmaankin hiljaisuus/pysähtyminen laukaisee ajatuksia ja kohtauksen.

Apua on haettu ja asia on ammattilaisten tiedossa ja toimessa, mutta sillä tavalla alkutekijöissä, että lääkityksiä ei ole kokeiltu, mutta tullaan kokeilemaan nyt alkaneen terapian rinnalle.

Lapsi herättää minut yöllä ja on näinä muutamana kertana ollut hyvin poissa tolaltaan ja vaatinut minua tilaamaan ambulanssin. Olemme päässeet asiasta puhumalla läpi, lukuunottamatta yhtä kertaa kun lapseni tilasi ambulanssin itselleen (fyysisiin tuntemuksiin mitä paniikkikohtaus tekee, kuten hengenahdistus) ennen kuin herätti minut. 

Tämä on yksi syy miksi aloitetaan ennaltaehkäisevän lääkityksen kokeilu, koska tietenkään tilanne ei voi jatkua näin ja vie minultakin aivan liikaa voimia. Tarvitsen korkeintaan tukea, en arvostelua sillä nuo kohtaukset ei liity mitenkään kotioloihin tai minuun ja kaikkien tahojen mielestä olen toiminut täysin oikein tähän asti. Myöskään lapsi ei tarvitse arvostelua osakseen vaan apua ja tukea eikä paniikkihäiriö ole minkäänlaista mielenvikaisuutta ja itse kunnioitan ihmismieltä sen verran paljon, että missään tapauksessa en lähtisi moittivaan sävyyn puhumaan kenestäkään, jolla on mielenterveyden kanssa ongelmia. Mieli on haavoittuva ja koskaan ei tiedä jos omalle kohdalle tapahtuisi jotakin sellaista mikä sen rikkoisi ja tarvitsisi apua. Ihan takuulla ihminen ei tuolloinkaan kaipaa halveksuntaa tai arvostelua vaan turvallisuutta, tukea ja apua. Jokaisella tulisi siihen olla oikeus ja erityisesti lapsen kohdalla on aikuisten vastuu, että tuo kaikki toteutuu. Myös lähimmäiset tarvitsevat tukea toimiakseen oikein ja pysyäkseen itse kunnossa.

Mutta kuten jo mainitsin niin paniikkihäiriö on melko tavallinen vaiva eikä tee ihmisestä millään tapaa mielisairasta vaan lapsen järki toimii ja hän on älykäskin. Kaiken lisäksi hän on toisia kohtaan hyvin ajattelevainen ja mukava. Myös tälle minun uudelle kumppanille. 

 

Uusi mies jännitti alkuun, että miten lapset hänet hyväksyy ja saikin hyväksynnän tunteen yllättävän pian.

Olen ollut huomaavinani, että valitettavasti hän ei ole tuota hyväksyntää osoittanut lapsilleni.

Enkä voinut olla loukkaantumatta hänen viimeisimmästä sanomisestaan.

Viimekertaisen paniikkikohtauksen jälkeen sain häneltä viestin missä luki tällaista:

 

Nuo tilanteet on *piip* ahdistavia eikä ole mistään kotoisin, että niihin herää koko talo joka yö. On kylmä fakta, että *lapseni nimi* on mielisairaalakamaa eikä näin voi jatkua. Pitääkö se huumata iltaisin? Sellaisia nappeja, että hohhoijaa.. tosin ei nekään ongelmaa poista vaan sen pitää tajuta ihan itse.

 

 

En voi mitään, mutta itse en pysty tuollaisen kommentin jälkeen jatkamaan seurustelua. En saa mitään tukea, en apua häneltä (en henkisissä enkä fyysisissä asioissa). Eikä liioin lapseni. Kerroin hänen loukanneen pahasti, mutta hän ei näe tarvetta pyytää anteeksi eikä minun tulisi ottaa niin sanatarkasti asioita.

Hyväksyisitkö itse tuollaista kielenkäyttöä kumppaniltasi liittyen lapseesi ja ylipäänsä keneltäkään?

Toki tähän vaikuttaa sekin seikka miten kylmä, epäempaattinen ja ajattelematon hän on ollut muutoinkin viimeajat. Hän ei ole joutunut valvomaan ja heräämäänkin tuollaiseen vain kerran. Lopuksi kehui itseään kuinka hän on ollut niin älykäs nuorena.

Tiedän, että en hyväksy tuota. Tiedän mitä tunnen, mutta hän yrittää tehdä loukkaantumisestani turhan ja siksi todella kaipaan vahvistusta sille, että loukkaantumiseeni on täysi oikeus ja syy. Eli jos olet itse sitä mieltä tekstin perusteella myös niin olisi hyvä kuulla se ja on parempi kysyä asiaa tuntemattomilta kun sukulaisillakin ja ystävillä on tunneside meihin ja vastaus ei siksi ole ehkä niin puolueeton.

 

 

Kommentit (89)

Vierailija
41/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:01"]

Ap tunnistettu, perästä kuuluu. Lukekaa varauksella noita ap:n tarinoita, kyseessä vain ap:n oma näkemys asiasta eikä mikään puolueeton todellakaan.

[/quote]

 

Aivan sama. 

Vierailija
42/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta jos kakara nyt kertakaikkiaan on mielisairaalakamaa niin ehkä silmäsi voivat miehen kommentista aueta. Ehkä sinulla on vain ollut ylisuojelevan äidin torjuntareaktio. Miksi et suhtaudu mieheesi avoimella mielellä ja kuuntele hänen ohjeitaan? Hänhän kertoi sinulle olleensa jo lapsena hyvin älykäs. Ehkä heität hukkaan ainoan selviytymismahdollisuutesi.

Vierailija
44/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on vapautunut olo kun sain ilmoitettua hänelle, että en halua seurustella enään. Olin jo saanut toki läheisiltä vastaavia kommentteja kun täällä, mutta oli hyvä huomata, että vastaavasti ajattelisi moni muukin.

Kiitokset vielä.

 

ap

Vierailija
45/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:20"]

Mutta jos kakara nyt kertakaikkiaan on mielisairaalakamaa niin ehkä silmäsi voivat miehen kommentista aueta. Ehkä sinulla on vain ollut ylisuojelevan äidin torjuntareaktio. Miksi et suhtaudu mieheesi avoimella mielellä ja kuuntele hänen ohjeitaan? Hänhän kertoi sinulle olleensa jo lapsena hyvin älykäs. Ehkä heität hukkaan ainoan selviytymismahdollisuutesi.

[/quote]

 

Huhhuh. Taidat olla tuo mies itse! 

Vierailija
46/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:20"]

Mutta jos kakara nyt kertakaikkiaan on mielisairaalakamaa niin ehkä silmäsi voivat miehen kommentista aueta. Ehkä sinulla on vain ollut ylisuojelevan äidin torjuntareaktio. Miksi et suhtaudu mieheesi avoimella mielellä ja kuuntele hänen ohjeitaan? Hänhän kertoi sinulle olleensa jo lapsena hyvin älykäs. Ehkä heität hukkaan ainoan selviytymismahdollisuutesi.

[/quote]

Ai mielisairaalaan, koska saa joskus paniikkikohtauksen? Jos kuukaudessa yksi yö menee vähän heikommin, niin ei siitä nyt mielisairaalaan laiteta, tuskin edes ottavat vastaan. On paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat mielisairaalapaikkaa _oikeasti_.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä, että mies on nyt poissa kuvioista, se voi jo osaltaan auttaa asiassa.

Sitten muutamia perusjuttuja, joita ei välttämättä terveydenhuollossa jakseta ja muisteta painottaa:

- kofeiini ja nikotiini + muut piristeet pois, ne aiheuttavat tai vahvistavat noita kohtauksia, huom. kofeiinia on myös suklaassa

- paniikkikohtauksia voi aiheuttaa myös kilpirauhasen liikatoiminta 

- panikki liittyy nuorella usein vanhempien menettämiseen, mikä on pojan isäsuhde ja onko se pysynyt vakiona viimeiset vuodet? Onko sinun sairautesi uusi juttu? Myös oman täysi-ikäisyyden lähestyminen voi ahdistaa, jos on sellainen olo, ettei omien vanhempien voimavaroihin voi luottaa. Tällöin paniikki voi korjaantua ihan vaan ajan kanssa, kun tilanne on eletty yli.

- onko teillä verenpainemittaria ja paperipussia. Kun kohtaus tulee, ottakaa mittarilla syke ja verenpaine. Poika näkee, että joo, sydän hakkaa, mutta saa ikään kuin faktaa, että elimistö ei ole romahtamassa ja vähän muuta ajateltavaa. Hyperventilaatiossa hengittelee sitten pussi naamalla. Jos ei hyperventiloi, pidättää uloshengityksiä (pakottaa elimistöä rauhoittumaan). 

Tsemppiä!

 

Vierailija
48/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän kyllä, että miehesi kokee kohtaukset ahdistavina ehkä vähän jopa pelottavina, mutta tuollaisen sanominen osoittaa vaan keskenkasvuisuutta ja puhdasta kusipäisyyttä. Kunnon keskustelu pystyyn ja jos ei auta niin ukko vaihtoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:23"]

Nyt on vapautunut olo kun sain ilmoitettua hänelle, että en halua seurustella enään. Olin jo saanut toki läheisiltä vastaavia kommentteja kun täällä, mutta oli hyvä huomata, että vastaavasti ajattelisi moni muukin.

Kiitokset vielä.

 

ap

[/quote]

Hienoa. Nyt vaan annat älykkään lapsesi kärsiä rauhassa melko tavallisesta vaivastaan, jolla ei siis ole mitään tekemistä mielen ongelmien kanssa. Sinulle on vissiin turha puhua järkeä, ja vaikeista asioista puhuttaessa laitat neliraajajarrutuksen päälle ja ammut viestintuojan. Olisikohan asenteellasinja pojan vaivoilla jotain yhteistä...?

Vierailija
50/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:55"]

Te kaikki perheessä tarvitsette tukea, ja sellaisen hyväksyvän ilmapiirin, että on rakastettu ja riittävän hyvä, vaikka ei olisi täydellinen. Vaikka olisi sairastunut, ja vaikka ei olisi täydellinen äiti tai täydellinen lapsi. Miesystäväsi ei selvästikään ole tajunnut, että tällaisissa tilanteissa mennään eteenpin yhdessä, toisia tukien, ei syyllistäen ja leimaten, koska tilanne vie muutenkin voimia. En tiedä pystyisinkö minäkään jatkamaan seurustelua.

[/quote]

Mieshän vaan on tajunnut ettei mielisairaanhoito kuulu hänen toimenkuvaansa. Tuskinpa miestä tarvitsee juurikaan hätistellä, jokainen normijärjellä varustettu mies nostaisi kytkintä ja vikkelään tuossa tilanteessa.
[/quote] Paniikkihäiriö ei ole mielisairaus. Se on ongelma. Veljelläni on paniikkihäiriö (kulkee suvussa) mutta hän on voinut elää ihan nornaalia elämää. Yleistämisesi loukkaa kaikkia paniikkihäiriöstä kärsiviä. Eivät he itse päätä, milloin kohtaus tulee. Jos ap:n poika näkisi viestisi hän taatusti loukkaantuisi. Terveisiä ap:lle, että olen hänen ja hänen poikansa puolella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:20"]Mutta jos kakara nyt kertakaikkiaan on mielisairaalakamaa niin ehkä silmäsi voivat miehen kommentista aueta. Ehkä sinulla on vain ollut ylisuojelevan äidin torjuntareaktio. Miksi et suhtaudu mieheesi avoimella mielellä ja kuuntele hänen ohjeitaan? Hänhän kertoi sinulle olleensa jo lapsena hyvin älykäs. Ehkä heität hukkaan ainoan selviytymismahdollisuutesi.
[/quote] Mies on kyllä näköjään narsisti. Heivaa se ukko ap!

Vierailija
52/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mies oli uusi ja paniikki on uusi, voi näilläkin olla tekemistä keskenään. Tuollainen tyyppi on voinut heitellä pojalle suoraankin ties mitä letkautuksia. Eihän poika niistä äidilleen kertoisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:23"]

Nyt on vapautunut olo kun sain ilmoitettua hänelle, että en halua seurustella enään. Olin jo saanut toki läheisiltä vastaavia kommentteja kun täällä, mutta oli hyvä huomata, että vastaavasti ajattelisi moni muukin.

Kiitokset vielä.

 

ap

[/quote]

Hienoa. Nyt vaan annat älykkään lapsesi kärsiä rauhassa melko tavallisesta vaivastaan, jolla ei siis ole mitään tekemistä mielen ongelmien kanssa. Sinulle on vissiin turha puhua järkeä, ja vaikeista asioista puhuttaessa laitat neliraajajarrutuksen päälle ja ammut viestintuojan. Olisikohan asenteellasinja pojan vaivoilla jotain yhteistä...?
[/quote] Taidat olla kyseisen ukon kaveri

Vierailija
54/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:30"]

Hyvä, että mies on nyt poissa kuvioista, se voi jo osaltaan auttaa asiassa.

Sitten muutamia perusjuttuja, joita ei välttämättä terveydenhuollossa jakseta ja muisteta painottaa:

- kofeiini ja nikotiini + muut piristeet pois, ne aiheuttavat tai vahvistavat noita kohtauksia, huom. kofeiinia on myös suklaassa

- paniikkikohtauksia voi aiheuttaa myös kilpirauhasen liikatoiminta 

- panikki liittyy nuorella usein vanhempien menettämiseen, mikä on pojan isäsuhde ja onko se pysynyt vakiona viimeiset vuodet? Onko sinun sairautesi uusi juttu? Myös oman täysi-ikäisyyden lähestyminen voi ahdistaa, jos on sellainen olo, ettei omien vanhempien voimavaroihin voi luottaa. Tällöin paniikki voi korjaantua ihan vaan ajan kanssa, kun tilanne on eletty yli.

- onko teillä verenpainemittaria ja paperipussia. Kun kohtaus tulee, ottakaa mittarilla syke ja verenpaine. Poika näkee, että joo, sydän hakkaa, mutta saa ikään kuin faktaa, että elimistö ei ole romahtamassa ja vähän muuta ajateltavaa. Hyperventilaatiossa hengittelee sitten pussi naamalla. Jos ei hyperventiloi, pidättää uloshengityksiä (pakottaa elimistöä rauhoittumaan). 

Tsemppiä!

 

[/quote]

 

Kiitokset vinkeistä! Tuo verenpainemittarin hankkiminen kuulostaa, että se voisikin lapsen kohdalla auttaa. Paperipusseja ei olla käytetty ja voisi kokeilla.

Kofeiinista poika on luopunut itse juuri tuon vuoksi ja tupakkaa hän ei polta. Onneksi. 

Nimenomaan nuo sairastumiset ovat tämän laukaisseet. Liian paljon ja liian nopeasti. Lisäksi tuo, että jos kokee fyysisiä oireita, nousee paniikki ajatuksesta, että kyseessä voisi olla jokin uusi sairaus mitä ei olla huomattu, kuten aiemmin kävi. Pakenee asioita someen, mutta toisaalta pitää sitä kautta yhteyttä ihan oikean elämän kavereihinsa.

Nyt onkin järjestetty asiat siten, että lapsi tulee saamaan muuta ajateltavaa eli ns. lomaa normaalikuvioista (ei silti lomaa koulusta) jolloin voi alkaa nähdä asioita eri tavalla itsekin ja etäisyyttä saamalla nähdä oma ongelmansa kauempaa/toisin. Toki tämä tapahtuu läheisen ihmisen kanssa ja hoitosuhde samalla jatkuu. Näin saan hetken aikaa itsekin hengähtää. Nyt käytämme sitä edeltävän ajan yhdessä ja keskustelemalla niin paljon kun lapsi haluaa ja kokee tarpeen/mukavaksi. Nyt minustakin tuntuu siltä, että voin aivan rauhassa keskittyä meidän hyvinvointiin kun ei tarvitse stressata toisen ihmisen suhtautumista. He, jotka meidät tuntevat hyvin ja he, jotka hoitoprosessiin osallistuvat, heidän suhtautumisensa onkin erilaista ja ehkä juuri siksi. He tietävät enemmän ja läheiset pidemmältäkin ajalta. Heidän tiedän olevan tukena. :)

Eli hoitosuunnitelma on nyt hyvä ja uskon, että sillä pääsemme hyvään alkuun. :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:55"] Te kaikki perheessä tarvitsette tukea, ja sellaisen hyväksyvän ilmapiirin, että on rakastettu ja riittävän hyvä, vaikka ei olisi täydellinen. Vaikka olisi sairastunut, ja vaikka ei olisi täydellinen äiti tai täydellinen lapsi. Miesystäväsi ei selvästikään ole tajunnut, että tällaisissa tilanteissa mennään eteenpin yhdessä, toisia tukien, ei syyllistäen ja leimaten, koska tilanne vie muutenkin voimia. En tiedä pystyisinkö minäkään jatkamaan seurustelua. [/quote] Mieshän vaan on tajunnut ettei mielisairaanhoito kuulu hänen toimenkuvaansa. Tuskinpa miestä tarvitsee juurikaan hätistellä, jokainen normijärjellä varustettu mies nostaisi kytkintä ja vikkelään tuossa tilanteessa. [/quote] Paniikkihäiriö ei ole mielisairaus. Se on ongelma. Veljelläni on paniikkihäiriö (kulkee suvussa) mutta hän on voinut elää ihan nornaalia elämää. Yleistämisesi loukkaa kaikkia paniikkihäiriöstä kärsiviä. Eivät he itse päätä, milloin kohtaus tulee. Jos ap:n poika näkisi viestisi hän taatusti loukkaantuisi. Terveisiä ap:lle, että olen hänen ja hänen poikansa puolella.

[/quote]

Eivät päätä, koska heillä on mieli siltä osin sairas. Mitä ihmeen loukkaavaa siinä on? Itse olen pahassa flunssassa paraikaa, enkä loukkaannu, vaikka sain ongelmaloman sijasta sairauslomaa.

Vierailija
56/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin miehelle, että olen pahoillani, mutta en voi jatkaa seurustelua, koska lapsi on minulle tärkeämpi.

Typeriä ja ajattelemattomia viestejä mieheltä, keskenkasvuisen ihmisen puhetta.

Paniikkihäiriöstä puheen ollen, anteeksi että mainitsen tämän, mutta kun kyse on yöllisistä kohtauksista, joihin olen joskus itsekin herännyt, siis niin, että olen ollut paniikissa, en voi olla kysymättä, onko varmistettu, ettei tytöllä ole närästystä?

Kysymys näyttää varmaan tyhmältä, mutta omat öiset paniikkikohtaukseni helpottivat, kun todettiin refluksitauti ja sain ohjeet, mitä kannattaa syödä ennen nukkumaan menoa. Myös hiilitabletti ennen nukkumaan menoa helpotti ainakin minun oloani.

 

Vierailija
57/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:49"]

Onpa sellainen hälytysmerkki, että kannattaa heivata tuommoinen keskenkasvuinen ääliö. Vaikeuksia tulee elämässä jokaiselle. Jos jätkän asenne on tuo, niin tukea ei ole odotettavissa tulevissakaan vastoinkäymisissä.

[/quote]

Sit vielä ihmetellään, kun ihmiset eroavat niin kevein perustein.

[/quote]

Ei ole "kevyt" peruste, jos haukkuu lasta mielisairaaksi.

Vierailija
58/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpa sellainen hälytysmerkki, että kannattaa heivata tuommoinen keskenkasvuinen ääliö. Vaikeuksia tulee elämässä jokaiselle. Jos jätkän asenne on tuo, niin tukea ei ole odotettavissa tulevissakaan vastoinkäymisissä.

Vierailija
59/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En katsoisi hetkeäkään. Mun lapsesta ei puhu kukaan noin. Vaihtoon.

Vierailija
60/89 |
17.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen hyvinvointi tulee aina etusijalla. Jos miesystävä ei osaa olla apuna ja tukena, mies vaihtoon!
Itse kasvoin kauhean isäpuolen kanssa joka vuosikaudet pilkkasi ja väheksyi meitä lapsia. Siitä jos mistä ne paniikkikohtaukset saakin tulta alleen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi neljä