Miten suhtautuisit? Uuden kumppanin ikävät kommentit lapsesta.

Vierailija

17.01.2015 | 00:15

Lapselleni on puhjennut ulkopuolisista syistä paniikkihäiriö (kyseessä teini-ikäinen) ja kohtauksia tulee n. 1-1,5 kertaa/kk. Yleensä kohtaukset tulee yöaikaan, koska tuolloin muun perheen hiljentyessä varmaankin hiljaisuus/pysähtyminen laukaisee ajatuksia ja kohtauksen.

Apua on haettu ja asia on ammattilaisten tiedossa ja toimessa, mutta sillä tavalla alkutekijöissä, että lääkityksiä ei ole kokeiltu, mutta tullaan kokeilemaan nyt alkaneen terapian rinnalle.

Lapsi herättää minut yöllä ja on näinä muutamana kertana ollut hyvin poissa tolaltaan ja vaatinut minua tilaamaan ambulanssin. Olemme päässeet asiasta puhumalla läpi, lukuunottamatta yhtä kertaa kun lapseni tilasi ambulanssin itselleen (fyysisiin tuntemuksiin mitä paniikkikohtaus tekee, kuten hengenahdistus) ennen kuin herätti minut.

Tämä on yksi syy miksi aloitetaan ennaltaehkäisevän lääkityksen kokeilu, koska tietenkään tilanne ei voi jatkua näin ja vie minultakin aivan liikaa voimia. Tarvitsen korkeintaan tukea, en arvostelua sillä nuo kohtaukset ei liity mitenkään kotioloihin tai minuun ja kaikkien tahojen mielestä olen toiminut täysin oikein tähän asti. Myöskään lapsi ei tarvitse arvostelua osakseen vaan apua ja tukea eikä paniikkihäiriö ole minkäänlaista mielenvikaisuutta ja itse kunnioitan ihmismieltä sen verran paljon, että missään tapauksessa en lähtisi moittivaan sävyyn puhumaan kenestäkään, jolla on mielenterveyden kanssa ongelmia. Mieli on haavoittuva ja koskaan ei tiedä jos omalle kohdalle tapahtuisi jotakin sellaista mikä sen rikkoisi ja tarvitsisi apua. Ihan takuulla ihminen ei tuolloinkaan kaipaa halveksuntaa tai arvostelua vaan turvallisuutta, tukea ja apua. Jokaisella tulisi siihen olla oikeus ja erityisesti lapsen kohdalla on aikuisten vastuu, että tuo kaikki toteutuu. Myös lähimmäiset tarvitsevat tukea toimiakseen oikein ja pysyäkseen itse kunnossa.

Mutta kuten jo mainitsin niin paniikkihäiriö on melko tavallinen vaiva eikä tee ihmisestä millään tapaa mielisairasta vaan lapsen järki toimii ja hän on älykäskin. Kaiken lisäksi hän on toisia kohtaan hyvin ajattelevainen ja mukava. Myös tälle minun uudelle kumppanille.

Uusi mies jännitti alkuun, että miten lapset hänet hyväksyy ja saikin hyväksynnän tunteen yllättävän pian.

Olen ollut huomaavinani, että valitettavasti hän ei ole tuota hyväksyntää osoittanut lapsilleni.

Enkä voinut olla loukkaantumatta hänen viimeisimmästä sanomisestaan.

Viimekertaisen paniikkikohtauksen jälkeen sain häneltä viestin missä luki tällaista:

Nuo tilanteet on *piip* ahdistavia eikä ole mistään kotoisin, että niihin herää koko talo joka yö. On kylmä fakta, että *lapseni nimi* on mielisairaalakamaa eikä näin voi jatkua. Pitääkö se huumata iltaisin? Sellaisia nappeja, että hohhoijaa.. tosin ei nekään ongelmaa poista vaan sen pitää tajuta ihan itse.

En voi mitään, mutta itse en pysty tuollaisen kommentin jälkeen jatkamaan seurustelua. En saa mitään tukea, en apua häneltä (en henkisissä enkä fyysisissä asioissa). Eikä liioin lapseni. Kerroin hänen loukanneen pahasti, mutta hän ei näe tarvetta pyytää anteeksi eikä minun tulisi ottaa niin sanatarkasti asioita.

Hyväksyisitkö itse tuollaista kielenkäyttöä kumppaniltasi liittyen lapseesi ja ylipäänsä keneltäkään?

Toki tähän vaikuttaa sekin seikka miten kylmä, epäempaattinen ja ajattelematon hän on ollut muutoinkin viimeajat. Hän ei ole joutunut valvomaan ja heräämäänkin tuollaiseen vain kerran. Lopuksi kehui itseään kuinka hän on ollut niin älykäs nuorena.

Tiedän, että en hyväksy tuota. Tiedän mitä tunnen, mutta hän yrittää tehdä loukkaantumisestani turhan ja siksi todella kaipaan vahvistusta sille, että loukkaantumiseeni on täysi oikeus ja syy. Eli jos olet itse sitä mieltä tekstin perusteella myös niin olisi hyvä kuulla se ja on parempi kysyä asiaa tuntemattomilta kun sukulaisillakin ja ystävillä on tunneside meihin ja vastaus ei siksi ole ehkä niin puolueeton.

Vastaa

Tapahtumat

Miten suhtautuisit? Uuden kumppanin ikävät kommentit lapsesta.

Kommentit (89)