Lue keskustelun säännöt.
Korkeakoulutetut vanhemmat, olisiko häpeän aihe, jos lapsestasi tulisi "vain" lähihoitaja?
Kommentit (123)
Mun tuttu on lääkäri ja tyttärensä hakee nyt ysiluokalta lähihoitajakouluun. Olen miettinyt, että ottaakohan koville. Toisaalta ei tytöllä olisi mitään mahdollisuuksia päästä edes lukion ekoista kursseista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se häpeä olis, mutta tuntuisi että lapsen potentiali jäisi hyödyntämättä.
Usein vanhemmat katsovat lapsiaan vähän vaaleanpunaisten lasien läpi. Kyllä munkin äiti on aina luullut, että minusta voisi tulla vaikka Nobel-palkinnon voittava tutkija, vaikka arvosanani kouluissa on ollut aina korkeintaan keskitasoa ja lukiostakin suoriuduin rimaa hipoen läpi.
Ei hävettäisi, mutta ihmettelisin suuresti. On ilmeistä, että lasteni kyvyt riittävät ihan mihin tahansa, mitä haluavat tehdä. Ihmettelisin, miksi tyytyisivät niin lyhyeen koulutukseen ja raskaaseen sekä huonosti palkattuun työhön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen matalasti koulutettu, mutta tulot näkyvät verokalenterissa, vaimo on maisteri jonka ansiot on noin 4000€ kuukaudessa. Jos tyttäremme, nyt 14v, haluaisi ryhtyä lähihoitajaksi, niin tietysti hyväksymme hänen toiveensa, mutta olemme kannustaneet kouluttautumaan niin pitkälle kuin ikinä haluaa. Rahallisesti pystymme tukemaan häntä, joten sen suhteen ei ole mikään pakko päästä työelämään mahdollisimman nopealla aikataululla. Mutta olemme myös yrittäneet opettaa että ei se koulutus takaa yhtään mitään eikä kukaan ole toista ylempänä vaikka olisi minkä tittelin itselleen hommannut.
Korkeakoulutus takaa sivistyksen. Se on just se mikä sinulta esimerkiksi huutaa poissaolollaan.
Meillä on tuo tilanne.
Ei ole häpeä, mutta tietenkin ohjaan nuoren määrätietoisesti AMK-opintoihin, sillä se parantaa työllistymisen mahdollisuuksia ja palkkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Huom! AMK-tutkinto ei ole alempi korkeakoulututkinto, vaan nimensä mukaisesti ammattikorkeakoulututkinto. Alempi korkeakoulututkinto on alin _yliopistossa_ suoritettava tutkinto, esimerkiksi tämän viestiketjun alueelta terveystieteen kandidaatti (TtK) tai yhteiskuntatieteen kandidaatti (YTK).
Mua hävettäisi, jos lapseni päätyisi somevaikuttajaksi tai "turhaksi julkkikseksi" tai seksityöhön tai haluaisi elää vain tuilla.
Lähihoitaja tai mikä tahansa duunariammatti ei hävettäisi. Lapsen mahdollisesti matala tulotaso kyllä harmittaisi, joten kannustaisin yrittäjyyteen tai alalle, jossa tienaisi edes kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Huom! AMK-tutkinto ei ole alempi korkeakoulututkinto, vaan nimensä mukaisesti ammattikorkeakoulututkinto. Alempi korkeakoulututkinto on alin _yliopistossa_ suoritettava tutkinto, esimerkiksi tämän viestiketjun alueelta terveystieteen kandidaatti (TtK) tai yhteiskuntatieteen kandidaatti (YTK).
Korkeakoulututkintoja ovat amattikorkeakoulututkinnot ja yliopistotutkinnot, sanoo Suomen laki.
Toki tämä ei vakuuta av-palstan huuhastelijoita, jotka vänkää perättömiä väitteitä
Rehellisesti sanottuna olisi pettymys, jonka yrittäisin piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen lapsen häpeä. Lähihoitaja tekee harvinaisen arvokasta työtä, ja jos poikani tekisi sen hyvin, potilaita kunnioittaen, hellästi ja ahkerasti, niin kyllä olisin hänestä erittäin ylpeä.
Sitten toisaalta ehkä häpeäisin vähän itseäni tai kokisin tulleeni hitusen verran torjutuksi, kun panostukseni lapsen akateemisiin kykyihin ei ilmeisesti loppupeleissä (tai ainakaan toistaiseksi) enää lasta koulutuksen pariin kannustanutkaan. Tuota yrittäisin olla näyttämättä lapselle ja menisin vaikka käsittelemään ongelmani psykologilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Hänellä ei ole korkeakoulututkintoa, ei alempaa eikä ylempää.
On vain AMK-tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu on lääkäri ja tyttärensä hakee nyt ysiluokalta lähihoitajakouluun. Olen miettinyt, että ottaakohan koville. Toisaalta ei tytöllä olisi mitään mahdollisuuksia päästä edes lukion ekoista kursseista läpi.
No, mieheni on lääkäri ja minäkin maisteri, poikamme opiskelee rekkakuskiksi. Eli juu ei lähihoitajaksi, mutta "vain" duunariammatti ja aika raskas sellainen ihan työaikojenkin takia. Olemme kumpikin hänestä tosi ylpeitä, sillä ammatti on selvästi hänen juttunsa, tykkää opinnoista paljon ja työharjoittelun myötä kamalat työajatkin on nähty, mutta ei ole motivaatiota laimentanut. Olisi päässyt lukioon ja varmaan pärjännytkin, mutta miksi hän olisi sinne mennyt, muita miellyttääkseen? Toinen lapsemme sitten taas haluaa lukioon ja tuntuu, että hänelle se on just sopiva paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Hänellä ei ole korkeakoulututkintoa, ei alempaa eikä ylempää.
On vain AMK-tutkinto.
AMK-tutkinto on korkeakoulututkinto. Jokainen korkeakoulutettu tietää tämän tai sitten koulutuksesta on jäänyt tiedonhakutaidot oppimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi häpeän aihe, mutta lapsen toimeentulo huolettaisi todella.
Ja se, että jollei lapsi löydä erittäin hyvin toimeentulevaa puolisoa, mahdollisilla lastenlapsillani on edessä taloudellisesti vaatimaton lapsuus. Lapseni ovat itse tottuneet siihen että voivat harrastaa mitä haluavat, perhe matkustelee, aina voidaan ostaa uudet ja mieluisat vaatteet ja varusteet. Olisi varmasti kova paikka, jos ei omille lapsilleen pysty tarjoamaan samaan.
Surullisinta olisi, jos lapset jäisivät kokonaan hankkimatta taloudellisen tilanteen takia, niin vastuullista kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.
Miten hoitaja työ on fyysisesti raskasta? Verrattuna johonkin muuttoduunin esim.
Henkisesti joo todella mutta kyllä se pitkälti riippuu löhöileekö sohavalla työpäivien jälkeen vai pitääkö itsestään huolta.
Erittäin tärkeää työtä kuitenkin ja saisi olla paljon parempi palkkaus... Niinkuin monessa muussakin työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Huom! AMK-tutkinto ei ole alempi korkeakoulututkinto, vaan nimensä mukaisesti ammattikorkeakoulututkinto. Alempi korkeakoulututkinto on alin _yliopistossa_ suoritettava tutkinto, esimerkiksi tämän viestiketjun alueelta terveystieteen kandidaatti (TtK) tai yhteiskuntatieteen kandidaatti (YTK).
Korkeakoulututkintoja ovat amattikorkeakoulututkinnot ja yliopistotutkinnot, sanoo Suomen laki.
Toki tämä ei vakuuta av-palstan huuhastelijoita, jotka vänkää perättömiä väitteitä
Huuhastelun sijaan tarkastapa itse Suomen laista: "Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä 5 § (16.6.2005/426) Alemmat korkeakoulututkinnot". Ihan löytyy tällä nimellä googlaten. Eipä ole mainittu alempien korkeakoulututkintojen joukossa AMK-tutkintoa, vaan kuten edellä totesin, yliopistoissa saatavat alimmat tutkinnot. AMK-tutkinnosta säädetään erikseen saman asetuksen 9§:ssa.
No jos kerran sote-ala niin kovasti kiinnostaisi, niin mieluummin suosittelisin hakeutumaan alan AMK-opintoihin. Silloin voisi tienata sentään edes kohtuullisesti, ja työtehtävätkin saattaisivat olla mielenkiintoisempia. Tosin voihan lähihoitajakoulutus olla AMK:hon jopa parempi pohja kuin lukio, ehkä hieman yksilöstä riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Hänellä ei ole korkeakoulututkintoa, ei alempaa eikä ylempää.
On vain AMK-tutkinto.
AMK-tutkinto on korkeakoulututkinto. Jokainen korkeakoulutettu tietää tämän tai sitten koulutuksesta on jäänyt tiedonhakutaidot oppimatta.
Se ei ole korkeakoulututkinto. Se on AMK-tutkinto. Kaikki tietävät, että AMK ei ole korkeakoulu, eikä yliopisto - paitsi näköjään typerykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Hänellä ei ole korkeakoulututkintoa, ei alempaa eikä ylempää.
On vain AMK-tutkinto.
AMK-tutkinto on korkeakoulututkinto. Jokainen korkeakoulutettu tietää tämän tai sitten koulutuksesta on jäänyt tiedonhakutaidot oppimatta.
Kirjoittaja olettikin AMK-tutkinnon olevan laissa määritelty alempi korkeakoulututkinto, mitä se ei ole. Tiedonhakutaitoihin liittyen, hae tietoa itse: Asetus korkeakoulututkintojen järjestelmästä 5§.
Meillä minä olen matalasti koulutettu, mutta tulot näkyvät verokalenterissa, vaimo on maisteri jonka ansiot on noin 4000€ kuukaudessa. Jos tyttäremme, nyt 14v, haluaisi ryhtyä lähihoitajaksi, niin tietysti hyväksymme hänen toiveensa, mutta olemme kannustaneet kouluttautumaan niin pitkälle kuin ikinä haluaa. Rahallisesti pystymme tukemaan häntä, joten sen suhteen ei ole mikään pakko päästä työelämään mahdollisimman nopealla aikataululla. Mutta olemme myös yrittäneet opettaa että ei se koulutus takaa yhtään mitään eikä kukaan ole toista ylempänä vaikka olisi minkä tittelin itselleen hommannut.