Korkeakoulutetut vanhemmat, olisiko häpeän aihe, jos lapsestasi tulisi "vain" lähihoitaja?

Tietenkin. Idioottikysymys.

Onhan se nyt miljoona kertaa parempi kuin vaikka työtön käsienheiluttelija-maisteri.

Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt miljoona kertaa parempi kuin vaikka työtön käsienheiluttelija-maisteri.

Hei, tähän pyydettiin korkeakoulutettujen vastauksia!

Todellakin arvostan hoitajia. Lähihoitajan koulutus on monipuolinen ja avaa ovia moneen. Olisin todella iloinen, jos lapsi lähtisi hoitoalalle.

Miksi hävettäisi? Lähihoitajat tekevät tärkeää ja arvokasta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.

Tosin nykyään monen korkeakoulutetun työ on paljon tietokoneella olemista ja sen istumisen on myös todettu olevan tappavaa. 

No, korkeammalla koulutuksella saa paremman elintason. Siksi yritän kannustaa siihen. Toki jos lapsi lähihoitajaksi haluaa... Mutta kannustan kovasti kouluttautumaan pitkälle.

Ei.

Ei olisi häpeän aihe. Olen kamppaillut omassa elämässäni toivottomuuden, kroonisen masennuksen ja häpeän sekä merkityksettömyyden kanssa, joten mikä tahansa käy, vaikka työttömyys, kunhan lapsistani tulisi onnellisia. 

Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.

Lienenkö riittävän koulutettu vastaamaan, mutta vastaan silti. Olisin ylpeä lapsestani, koska on tässä nuorille hyvin vaikeassa ajassa kouluttautunut oikeaan ammattiin ja suuntautunut työntekoon, eikä esim somevaikuttamiseen tai livekameran ääressä itsensä paljasteluun.

Vierailija kirjoitti:

No, korkeammalla koulutuksella saa paremman elintason. Siksi yritän kannustaa siihen. Toki jos lapsi lähihoitajaksi haluaa... Mutta kannustan kovasti kouluttautumaan pitkälle.

Ei automaattisesti. Eivät kaikki korkeasti koulutetutkaan ole esim. lääkäreitä tai juristeja. Monissa miesvaltaisissa duunariammateissa tienaa paremmin kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.

Aivan samaa mieltä. On helpompiakin tapoja tienata elantoa. Kutsumus ei elätä, joten toivon lasteni itsensä takia, että valitsevat jonkun helpomman ja parempipalkkaisen uran. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi häpeän aihe. Olen kamppaillut omassa elämässäni toivottomuuden, kroonisen masennuksen ja häpeän sekä merkityksettömyyden kanssa, joten mikä tahansa käy, vaikka työttömyys, kunhan lapsistani tulisi onnellisia. 

Oletko korkeakoulutettu?

Ei tietysti, mutta varmaan suosittelisin kuitenkin hakeutumaan sairaanhoitajaksi, jos haluaa sen tyylisiin tehtäviin tai vaikka lastentarhanopettajaksi, jos haluaa niihin tehtäviin. 

En tietenkään häpeäisi! En vaan todellakaan toivo että päätyy niin raskaaseen työhön naurettavalla palkalla. On eri asia hävetä kuin toivoa parempia tavoitteita, parempia ihan oman elämänlaadun kannalta.

Molempien lasten todistukset hipoo kymppiä, toinen jo lukiossa, ettei tämä lähihoitajavisio ole kovin todennäköinen.

Kannustan heitä kaikissa unelmissa. Ne ovat tällä hetkellä onneksi muualla kuin hoitoalalla.

Vaikea kuvitella että koskaan häpeän lastani, ehkä huumeriippuvuus tai rikollisuus aiheuttaisi häpeää, tai ehkei edes se, vaan enemmän surua.

Ei, mutta mieluummin kuitenkin kannustaisin hakeutumaan esim. sairaan-/terveydenhoitajaksi tai sosionomiksi, mikäli sote-ala kiinnostaa.

Ei se häpeä olis, mutta tuntuisi että lapsen potentiali jäisi hyödyntämättä.

Ei. Sitä paitsi, eihän se tarkoita että hän jäisi automaattisesti loppuiäkseen lähihoitajaksi. Voihan siitä hyvin jatkaa vaikka sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi.