Korkeakoulutetut vanhemmat, olisiko häpeän aihe, jos lapsestasi tulisi "vain" lähihoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.

Miten hoitaja työ on fyysisesti raskasta? Verrattuna johonkin muuttoduunin esim.

Henkisesti joo todella mutta kyllä se pitkälti riippuu löhöileekö sohavalla työpäivien jälkeen vai pitääkö itsestään huolta.

Erittäin tärkeää työtä kuitenkin ja saisi olla paljon parempi palkkaus... Niinkuin monessa muussakin työssä.

Eli sulla ei ole kokemusta hoitotyöstä. Itse teen kolmivuorotyötä vanhuspuolella ja kyllä se on fyyisesti raskasta. 

Ei missään nimessä häpeän aihe, mutta huolestunut olisin. Ajattelisin kuitenkin, että kyllä se kokeilemalla selviää jos ala on liian rankka ja aliarvostettu. Palkassahan se yhteiskunnan antama arvo näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.

Miten hoitaja työ on fyysisesti raskasta? Verrattuna johonkin muuttoduunin esim.

Henkisesti joo todella mutta kyllä se pitkälti riippuu löhöileekö sohavalla työpäivien jälkeen vai pitääkö itsestään huolta.

Erittäin tärkeää työtä kuitenkin ja saisi olla paljon parempi palkkaus... Niinkuin monessa muussakin työssä.

Lähihoitajat nostelee ja kääntelee ja siirtelee niitä painavia potilaita jotka ei voi liikkua hyvin itse. Siis ihan vievät pesulle, pesevät, taluttavat, nostavat sängystä. Onhan se raskasta, ihmiset on painavia.

Ei potilaita nostella, sitä varten on nosturit, miten ihmeessä 130kg ihmisen pystyisi nostamaan.

Pahinpia paikkoja ovat kun autettavan kunto menee huonommaksi, eikä vielä tiedä otetaanko apuvälineet käyttöön vai riittääkö hoitajan tuki.

Niin nosturilla nostetaan pyörätuoliin/g-tuoliin ja takaisin sänkyyn se 130kg ihminen, mutta pitää sitä ihmistä käännellä siellä vuoteessa kun tehdään pesuja. Osa saa itsekin käännyttyä jonkun verran, osa ei ollenkaan. Siihen päälle vielä se, että asukas muistisairaana laittaa vastaan, huutaa, huitoo, raapii yms. Pesut on pakko tehdä, että ei ole pian isompia ongelmia ihon kanssa. Vanhusten haavat on vaikeita hoidettavia.

Toisella lapsellani ei ole mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen. Aloittanut vaikka mitä. On 25. Kyllä se vähän hävettää.

Työkavereiden yms. samaa ikäluokkaa olevat lapset alkavat jo olla opinnoissaan loppusuoralla, monet ovat jo valmistuneetkin (amk ja yliopisto). Töitä ovat tehneet myös opintojen ohella.

Kovin mielelläni en lapseni "saavutuksia" jaa kahvihuoneessa.

- Lukion ope

Jos itse on tyytyväinen valintaansa, kuka minä olen siihen puuttumaan. En koe, että mikään koulutus olisi häpeän aihe.

Eräs lääkäripariskunta varmaan ottaisi mielummin lähihoitajaksi kouluttauneen lapsen kuin huumeisiin kuolleen lapsen. 

Ohis.

Kyllä hävettäisi, jos lapsestani tulisi amis. Kouluttautuisi edes sairaanhoitajaksi, jos hoitoalalla haluaa jostain ihmeen syystä olla. Toki miettisin myös enkö osannut tarjota riittävästi akateemisia virikkeitä, jos unelmana on käännellä ison auton rattia.

En häpeäisi. Mutta olen onnellinen, että lapsillamme oli muita suunnitelmia, mitkä myös vetivät läpi. Elämä on helpompaa heille, kun eivät ole ruumiillisesti ja henkisesti raskaalla, huonosti palkatulla alalla.

Ei olisi. Se sen sijaan olisi, jos lapseni eivät hankkisi koulutusta ollenkaan.

Kyllä. Siksi en hanki lapsia - tiedän, että itseäni tyhmempi lapsi olisi minulle pettymys.

Se olisi aivan ok, jos haluaa hoitoalalle, mutta jos ei kykene edes sairaanhoitajan tutkintoon niin kyllä olisin pettynyt. Ei mitään järkeä hoitaa ihmisiä huonolla palkalla, jos sen voi tehdä hyvällä palkalla. Lääkäriksi tai tutkijaksi ryhtyminen olisi sitten jo toivottavaa. :)

Eihän lähihoitajakoulutukseen hakeutuminen tarkoita automaattisesti sitä, että aikoo työskennellä lähihoitajana koko työuransa. Voihan se olla joillekin esim. välivaihe sote-alan AMK-opintoihin, jos ei ole halunnut mennä lukioon/ei koe hyötyvänsä lukiosta.

Tyttö sanoi peruskoulun jälkeen uhmakkaasti teiniangstissa, ettei hän lukioon lähde. Koulussa ns. kympin tyttö. Kyllä kieltä piti purra, jotta en olisi ottanut ohjaksia. Sanoin, että amiksenkin kautta voi edetä, jos haluja on. Nyt on lääkäri eli meni lukioon. Olisin ollut pettynyt, jos olisi päätynyt lähihoitajaksi, koska ei olisi ollut tyytyväinen ammattiinsa. Tässä ei ole kyse siitä, että en arvosta lähihoitajia vaan siitä, että meidän likalle se ei ollut sopiva ammatti. Itse olemme ns. akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Toisella lapsellani ei ole mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen. Aloittanut vaikka mitä. On 25. Kyllä se vähän hävettää.

Työkavereiden yms. samaa ikäluokkaa olevat lapset alkavat jo olla opinnoissaan loppusuoralla, monet ovat jo valmistuneetkin (amk ja yliopisto). Töitä ovat tehneet myös opintojen ohella.

Kovin mielelläni en lapseni "saavutuksia" jaa kahvihuoneessa.

- Lukion ope

Mutta olisit ylpeä jos he olisivat rokotevastaisia

Vierailija kirjoitti:

Eihän lähihoitajakoulutukseen hakeutuminen tarkoita automaattisesti sitä, että aikoo työskennellä lähihoitajana koko työuransa. Voihan se olla joillekin esim. välivaihe sote-alan AMK-opintoihin, jos ei ole halunnut mennä lukioon/ei koe hyötyvänsä lukiosta.

Lukioon menemättömyys olisi vielä pahempi kuin lähäri -> AMK.

Vierailija kirjoitti:

Eihän lähihoitajakoulutukseen hakeutuminen tarkoita automaattisesti sitä, että aikoo työskennellä lähihoitajana koko työuransa. Voihan se olla joillekin esim. välivaihe sote-alan AMK-opintoihin, jos ei ole halunnut mennä lukioon/ei koe hyötyvänsä lukiosta.

No se AMK on yhtä noloa.

Ei, mutta ei hän välttämättä mitenkään kauhean kiinnostava ihminen olisi. Mutuna ajateltuna ehkä alkaisi tekemään lapsia nuorena. Olisihan siinäkin. Ehkä vanhempana sitten muuttaisi alaansa.

Mun vanhemmille oli häpeän aihe, sanoivat että meidän perheestä ei ikinä mennä ammattikouluun. Olen itse nyt äiti, sairauslomalla vakavan masennuksen takia. Vanhemmat sitä mieltä että he eivät ole ikinä tehneet mitään väärää :(

Ei käy nyt selväksi, että pitääkö vastata ikään kuin avaus olisi kirjoitettu ilman lainausmerkkejä vain niiden kanssa?

No vastaan varmuuden vuoksi molempiin vaihtoehtoihin.

1. Ei "tietenkään"

2. "Ei" tietenkään

Minulle olisi häpeän aihe vain, jos lapseni ajautuisi ammatikseen vahingoittamaan muita. Lähihoitaja on suunnilleen toisessa ääripäässä listassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen matalasti koulutettu, mutta tulot näkyvät verokalenterissa, vaimo on maisteri jonka ansiot on noin 4000€ kuukaudessa. Jos tyttäremme, nyt 14v, haluaisi ryhtyä lähihoitajaksi, niin tietysti hyväksymme hänen toiveensa, mutta olemme kannustaneet kouluttautumaan niin pitkälle kuin ikinä haluaa. Rahallisesti pystymme tukemaan häntä, joten sen suhteen ei ole mikään pakko päästä työelämään mahdollisimman nopealla aikataululla. Mutta olemme myös yrittäneet opettaa että ei se koulutus takaa yhtään mitään eikä kukaan ole toista ylempänä vaikka olisi minkä tittelin itselleen hommannut.

Korkeakoulutus takaa sivistyksen. Se on just se mikä sinulta esimerkiksi huutaa poissaolollaan.

Huomaan ettet paikallista huudon suuntaa oikein - se huuto kuuluu sinun suunnastasi.