Korkeakoulutetut vanhemmat, olisiko häpeän aihe, jos lapsestasi tulisi "vain" lähihoitaja?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi häpeän aihe. Olen kamppaillut omassa elämässäni toivottomuuden, kroonisen masennuksen ja häpeän sekä merkityksettömyyden kanssa, joten mikä tahansa käy, vaikka työttömyys, kunhan lapsistani tulisi onnellisia.
Oletko korkeakoulutettu?
Olen.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.
Miten hoitaja työ on fyysisesti raskasta? Verrattuna johonkin muuttoduunin esim.
Henkisesti joo todella mutta kyllä se pitkälti riippuu löhöileekö sohavalla työpäivien jälkeen vai pitääkö itsestään huolta.
Erittäin tärkeää työtä kuitenkin ja saisi olla paljon parempi palkkaus... Niinkuin monessa muussakin työssä.
Lähihoitajat nostelee ja kääntelee ja siirtelee niitä painavia potilaita jotka ei voi liikkua hyvin itse. Siis ihan vievät pesulle, pesevät, taluttavat, nostavat sängystä. Onhan se raskasta, ihmiset on painavia.
Itse olen 40v tavallaan downshiftannut lähihoitajaksi, kohta on eläkeikä ja uskon kropan kestävän loppuun, palkka alkaa olla minulle riittävä kaikkine lisineen. Toki elän hyvin vaatimatonta elämää ja kun asuinkuluissakin on jakaja yritän elää tulevan eläkkeen summalla suurimman osan vuotta.
Mutta nuoria lähihoitajia kehoitan aina jatkamaan opiskelua, vaikka arvostan työtäni paljon, yksilön ei ole hyvä jymähtää yhteen, aina on opittava uutta ja katsottava eteenpäin.
Minua hävettäisi, jos lapseni suhtautuisi ns. duunariammatteihin yhtä alentuvasti kuin monet kommentoijat. Sivistystä on arvostaa kaikkien työpanosta ja ymmärtää myös lähihoitajien merkitys yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Kuten voit lukea, amk-tutkinnot ovat korkeakoulututkintoja. Sama kerrotaan myös opetusministeriön sivuilla: "Ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja."
Jokainen ihminen on paljon enemmän kuin se tutkinto tai työnimike, mikä hänellä milloinkin on. Jokaisella on omintakeisia harrastuksia, kokemusta ja tietoa sekä persoonallisuuden vahvuuksia, jotka eivät ole mitenkään sidottuja korkeimpaan tutkintoon.
Kukaan ei voi olla "vain" lähihoitaja tai vaikka hammaslääkäri; jokainen on paljon enemmän ja pystyy työelämässäkin antamaan asiakkaille paljon enemmän kuin sen minimin, joka hänet on koulutettu antamaan siinä tietyssä opistossa.
Vain läihoitaja hmm. Mieluummin jokin muu ammattikoulututkinto kuin lähihoitaja. Hoitoalaa en suosittele, koska palkka ja työolot ovat huonot ja työntekijät ovat eriarvoisessa asemassa kuin muut suomalaiset. Heiltä odotetaan jatkuvaa kausiinfluenssoja vastaan rokottautumista ja kohta varmasti myös koronaa eli vähintään kahta eri rokotetta VUODESSA.
Työnantaja ei pyynnöstäkään ole ollut valmis tutkimaan vasta-ainetasoja, vaan samat piikit kaikille riippumatta sairastamishistoriasta! Eikä työnantaja ota tarpeeksi huomioon esim työntekijän omia sairauksia, kuten autoimmuunisairauksia, joita rokotus voi pahentaa ja siksi tulla oireiseksi. On nähty, että raha ratkaisee eikä työntekijällä ole arvoa. Työnantajat luottavat siihen, että kun hoitajat eivät tiedä paremmasta, niin ottavat jokaisen piikin käskystä ilman henkilökohtaista harkintaa. Omaiset ja muut voivat kulkea vapaasti ja kukaan ei ole heille vaatimassa kausirokotteita, elleivät he koe niitä tarpeellisiksi ITSELLEEN, niin voivat olla ilman.
Liika on liikaa yleisen hyvänkin nimissä, mutta suosittelen silti, en pakottaisi, ottamaan koronarokotteen tässä pandemian vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Mikä tässä on niin vaikeata? Kirjoittaja oletti AMK-tutkinnon olevan _alempi_korkeakoulututkinto_, mitä se ei ole, kuten tuossa ansiokkaasti etsimässäsi ja liittämässäsi kohdassa 1 sanotaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei häpeän aihe, mutta murehtisin varmaan sitä, että rankan ja pienipalkkaisen ammatin joutui valitsemaan. Mulla on tuttavapiirissä muutama lähihoitaja, ja kaikilla on kroppa romuna jo kauan ennen eläkeikää.
Miten hoitaja työ on fyysisesti raskasta? Verrattuna johonkin muuttoduunin esim.
Henkisesti joo todella mutta kyllä se pitkälti riippuu löhöileekö sohavalla työpäivien jälkeen vai pitääkö itsestään huolta.
Erittäin tärkeää työtä kuitenkin ja saisi olla paljon parempi palkkaus... Niinkuin monessa muussakin työssä.
Lähihoitajat nostelee ja kääntelee ja siirtelee niitä painavia potilaita jotka ei voi liikkua hyvin itse. Siis ihan vievät pesulle, pesevät, taluttavat, nostavat sängystä. Onhan se raskasta, ihmiset on painavia.
Ei potilaita nostella, sitä varten on nosturit, miten ihmeessä 130kg ihmisen pystyisi nostamaan.
Pahinpia paikkoja ovat kun autettavan kunto menee huonommaksi, eikä vielä tiedä otetaanko apuvälineet käyttöön vai riittääkö hoitajan tuki.
Vierailija kirjoitti:
No, korkeammalla koulutuksella saa paremman elintason. Siksi yritän kannustaa siihen. Toki jos lapsi lähihoitajaksi haluaa... Mutta kannustan kovasti kouluttautumaan pitkälle.
Niinkuin näin työttömänä maisterina vai? - Tähän on aika laiha lohtu se, että erehtyi opiskelemaan ja vielä valmistumaankin yliopistolta "väärään alan" maisteriksi.
Veljemme on perheemme ainoa, joka on käynyt omasta halusta ja tahdostaan ammattikoulun.
Haki ja pääsi sen jälkeen myös teknilliseen korkeakouluun (TKK:lle) mutta pääsi rahanmakuun jo fuksi syksynä, että nyt perheen isänä ja kumppaniaan rakastavana puolsiona ja lapsiaan hemmottelevana isänä, omakotitalon askareita vapaapäivinään puuhatessa ja parin autoaan ylläpitäessä oman mökin ostoa suunnitellessa ja kun palkkansa on isompi kuin meistä yliopistosta valmistuneista sisarusksta kenelläkään niin taitanee olla, että ei hän tule valmistumaan edes kandiksi.
Todennäköisesti ainakaan minä en tule häntä taloudellsiessa elintasossa koskaan kirimään kiinni.
Harmittaako? - Miksi harmittaisi. Työttömyys harmittaa kyllä. Mutta ei veljeni tai kukaan muukaan sisarukseni nälvi minua työttömyydestäni. Sen sijaan hieman on kummeksuttu sitä, että mitä ovat esittäneet lääkkeeksi työttömyyteen: No jos vaikka hakisit opiskelemaan. - Vaikka lähihoitajiksi.
Joo.o. Tämän kuulemiseksiko opiskelin maisterin tutkintoni? No en. Ja voi olla, että vielä joskus joudun harkitsemaan uudelleen kouluttautumista mutta, mutta jokin nyt mättää. Ehkä minulla on vain asenne ongelma ja maisterius on mennyt kusenlailla päähäni.
Rehellisesti sanottuna kokisin kyllä epäonnistuneeni vanhempana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Kuten voit lukea, amk-tutkinnot ovat korkeakoulututkintoja. Sama kerrotaan myös opetusministeriön sivuilla: "Ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja."
Kuten voit lukea, AMK-tutkinnot eivät ole alempia korkeakoulututkintoja.
Se, että YAMK-tutkinnot luetaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi, onkin sitten ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi häpeän aihe, mutta lapsen toimeentulo huolettaisi todella.
Ja se, että jollei lapsi löydä erittäin hyvin toimeentulevaa puolisoa, mahdollisilla lastenlapsillani on edessä taloudellisesti vaatimaton lapsuus. Lapseni ovat itse tottuneet siihen että voivat harrastaa mitä haluavat, perhe matkustelee, aina voidaan ostaa uudet ja mieluisat vaatteet ja varusteet. Olisi varmasti kova paikka, jos ei omille lapsilleen pysty tarjoamaan samaan.
Surullisinta olisi, jos lapset jäisivät kokonaan hankkimatta taloudellisen tilanteen takia, niin vastuullista kuin se onkin.
Lähihoitajat eivät jää työttömiksi, kuten monet korkeammin koulutetut. Jos nuorella lähihoitajalla on ollut vastuulliset vanhemmat, jotka ovat opettaneet säästämistä ja ehkä vähän sijoittamistakin, niin aivan mainiosti on asiat talouden suhteen.
Juuri näin. Olen itse maisteri, mutta työelämän polku on ollut kivikkoinen/olematon. Vaikka jotain pätkätöitä saisi, ei niillä monilla akateemisilla aloilla hunajaa tienaa ja se tienaaminen aloitetaan usein vasta yli 25-vuotiaana. Moni pyrkii yliopistoon monta kertaa ja vuodet valuvat. Ammattikoulusta valmistut 19-vuotiaana. Jos saat vakityön heikohkolla palkalla, elät ihan mukavasti. Ei kaikki akateemiset ole jotain lääkäreitä ja lakimiehiä. Toki ihmisillä on eri vaatimukset, mutta eiköhän jokainen tiedä alkaessaan opiskella lähihoitajaksi, että Karibian lomat ei sitten ole se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Mikä tässä on niin vaikeata? Kirjoittaja oletti AMK-tutkinnon olevan _alempi_korkeakoulututkinto_, mitä se ei ole, kuten tuossa ansiokkaasti etsimässäsi ja liittämässäsi kohdassa 1 sanotaankin.
Tuntuu, että pilkunviilaajat pitäisi saada seksin, kuntosalin ja kansalaisopiston improkurssien pariin, että saisivat itseluottamusta ja hyvää oloa muustakin, kuin siitä 90-luvulla saadusta yliopiston paperista. Identiteetti on siihen kellastuneeseen paperiin kiinnittynyt ja on pakko päästä painamaan alas muita, kun oma kokemusmaailma on jäänyt kapeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Mikä tässä on niin vaikeata? Kirjoittaja oletti AMK-tutkinnon olevan _alempi_korkeakoulututkinto_, mitä se ei ole, kuten tuossa ansiokkaasti etsimässäsi ja liittämässäsi kohdassa 1 sanotaankin.
Laki pitäisi muuttaa vastaamaan oikeaa maailmaa määrittelemällä myös AMK-tutkinto alemmaksi korkeakoulututkinnoksi. Selkeyden vuoksi voitaisiin kandidaatintutkinto määritellä ALIMMAKSI korkeakoulututkinnoksi, se kun ei useimmilla aloilla ole portti työelämään toisin kuin AMK-tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Alunperin näytti, että lapsi ei saa edes ammatillista perustutkintoa käytyä loppuun saakka vaan piti käydä kypsymässä työpajalla. Sitten sai ammatillisen tutkinnon mutta ei työllistynyt sille alalle. Muutaman vuoden kuluttua hakeutui AMK:iin ja nyt on alempi korkeakoulututkinto ja tekee alan töitä ja on ilmeisen tyytyväinen. Se on tärkeintä. Tottakai olen iloinen, että hänellä on nyt työ, josta hän oikeasti pitää (toisin kuin ne työt, mitä teki ennen AMK:ia) ja työn mukana mahdollisuus edetä isompiin haasteisiin, vapautta (esim. työskennellä etänä, liukumat, saldovapaat, lomien pitämiset omien toiveiden mukaan) ja luultavasti huomattavasti parempi palkka. Mutta en ymmärrä, miksi ja kenelle olisi pitänyt hävetä, vaikka hän ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään ammatillista tutkintoa.
Joko olet todella hyväitsetuntoinen ja tasapainoinen tai sitten valehtelet, kun väität ettet ymmärrä, miksi pitäisi hävetä.
Ei tietenkään pidä hävetä, mutta monet häpeävät silti. Tuntevat epäonnistuneensa vanhempina . Oletko koskaan kuullut tällaisesta , vaikka selvästikin itsellesi tämä tunne on täysin vieras?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1998/19980464
Asetus korkeakoulututkinnoista
1 §
Korkeakoulututkinnot
Korkeakoulututkintoja ovat:
1) jäljempänä 2 §:ssä tarkoitetuissa yliopistoissa suoritettavat alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot, jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, tohtorin tutkinnot ja muut 7 §:n mukaiset jatkotutkinnot;
2) Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat tutkinnot ja muut jäljempänä 8 §:ssä tarkoitetut tutkinnot; sekä
3) ammattikorkeakouluissa ja väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot.
Mikä tässä on niin vaikeata? Kirjoittaja oletti AMK-tutkinnon olevan _alempi_korkeakoulututkinto_, mitä se ei ole, kuten tuossa ansiokkaasti etsimässäsi ja liittämässäsi kohdassa 1 sanotaankin.
Tuntuu, että pilkunviilaajat pitäisi saada seksin, kuntosalin ja kansalaisopiston improkurssien pariin, että saisivat itseluottamusta ja hyvää oloa muustakin, kuin siitä 90-luvulla saadusta yliopiston paperista. Identiteetti on siihen kellastuneeseen paperiin kiinnittynyt ja on pakko päästä painamaan alas muita, kun oma kokemusmaailma on jäänyt kapeaksi.
Faktojen puuttuessa alkaa katteeton määkiminen, ad hominem ja olkiukko. Tällaistakin siellä yliopiston penkillä opetetaan välttämään.
Kunhan saa tehdä sitä mistä tykkää eli missä on hyvä. Ja saa siitä vielä elantonsa.
Lähihoitajat eivät jää työttömiksi, kuten monet korkeammin koulutetut. Jos nuorella lähihoitajalla on ollut vastuulliset vanhemmat, jotka ovat opettaneet säästämistä ja ehkä vähän sijoittamistakin, niin aivan mainiosti on asiat talouden suhteen.