Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

Vierailija kirjoitti:

Omat tulevat hääni. Mietin perumista. Mies on osoittautunut ilkeäksi. Ei selvästi hyvää ainesta esim. isäksi. Tämä stressi aiheuttanut sen että haukkuu mm. henkilökohtaisuuksilla ulkonäöstä. Ei kiinnosta s*ksi k*sipään kanssa.

Kuten tällä foorumilla on useasti sanottu, jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 14:08"]

En ole kuullutkaan epäonnistuneista häistä, saati sitten ollut sellaisissa. Kaikki hääparit ovat aina päätyneet naimisiin.

Minä en ole pitänyt lestadiolaisten häistä. Tuntikausia tylsiä puheita, joissa kerrataan mitä velvollisuuksia avioliitto pitää sisällään ja miten ankeaa elämän on oltava, jotta olisi kunnon kristitty. Naisen tehtävä on alistua miehen orjaksi ja painaa loppuikänsä lapsia kuin kani. Miehen tehtävä on alistua seurakunnan johtajien orjaksi. Äärimmäisen hidastempoista virrenveisuuta. Ei tietoakaan rakkauden riemusta. Mutta nekin häät lienevät erittäin onnistuneita niiden mielestä, joille ne on varsinaisesti tarkoitettu.

Vähän (turhaa) saivartelua. Kaikki -sinäkin- varmaan ymmärtävät että kysytään epäonnistuneita juhlia tai "juhlia".

Häät ovat se juhla sen jälkeen, kun hääpari on vihitty avioliittoon.

Kivoissa häissä olen ollut.

Yhdet onnettomat muistuu mieleen. Matkaa oli liki 100km. Kahvihäät. Keliaakikoille kahvin kanssa pelkkiä pikkuleipiä. Ei muuta tarjottavaa.

Lahjankeruujuhlat on sitten noloja. Etäisiäkin olivat nuo sukulaiset. Ehkä erehtyivät luulemaan meitä rikkaiksi kun ostin heiltä lemmikkieläimen ihan hyvällä hintaa kun kävi sääliksi sitä rakastettava olentoa.

Ohis, mutta opin tänään täältä uuden sanan ammattifotari:)

Lestadiolaispariskunnan häät. Vieraita oli kymmeniä (isot suvut molemmilla). Ei mitään ohjelmaa ellei neljän tunnin mittaista papin hengellistä paatosta oteta huomioon. Ruoka jotain keittoa ja kaiken huipuksi jouduin vieraana keittiöön astioita tiskaamaan. Never again.

Vierailija kirjoitti:

Esim. itse asun vanhemmistani +300km päässä

No todennäköisesti asut +300 km päässä, koska miten ihmeessä voisit asua -300 km päässä, maan sisässäkö?

Vai tarkoititko 300+ km päässä, eli kolmesataa ja siitä yli?

Sinä vain pitäisi kieltää.

Minulle entuudestaan tuntemattoman sukulaismiehen häät. Miksi olivat sitten minut kutsuneet? No mies oli mennyt niin monesti jo naimisiin että osa oli viime häihin jättänyt siksi tulematta joten joutuivat kutsua tuntemattomiakin sukulaisia, isältäni oli kysynyt että ottaa vanhimman lapsen ja tämän kumppanin mukaansa eli minut ja silloisen tapailukumppanini. Isäni oli nähnyt tämän miehen pari kertaa lapsuudessa, taisi olla pikkuserkku. Häät oli tosi pienellä budjetilla tehnyt ja alkoivat sunnuntaina kello 12 ja loppuivat 15. Tarjolla oli lihapullia ja muussia. Ruuan kanssa sai yhden kivennäisvesi pullon ja lasin valkoviiniä. Jälkiruuaksi vieraat saivat mokkapaloja ja morsiuspari söi itse pientä kaupan pakastekakkua. Minkään näköistä rakkautta en parilta toisilleen nähnyt,vihkimisen yhteydessäkin morsian vastasi kylmästi pusuun.

Kesäkuun alussa olin häävieraana Lonnan saarella. Periaatteessa ihan kiva paikka, mutta sisätila oli aivan helvetin kylmä ja vetoinen. Siellä ei siis ilmeisesti ole mitään lämmitystä. Ahdaskin paikka oli tuolle porukalle, eli väärä paikka tullut valittua tähän tarkoitukseen.

Ruoka oli varsin outoa ja enimmäkseen salaatti/etikkkasäilykepainotteista + kylmää savukalaa. Ei mitään lämmintä ruokaa tarjolla, edes keitettyjä perunoita. Ei mitään lapsille suunnattua, vaikka lapsia oli häihin kutsuttu.  Lapset eivät siis syöneet kuin leipää. Ruoka, puutteistaan huolimatta, myös loppui kesken.

Juomia varten jaettiin 3 drinkkilippua, joilla siis piti maksaa myös limut tms. Epäselväksi jäi oliko syynä pihistely, vai humaltumisen estäminen.

Plaseeraus ja paikan ahtaus johti siihen, että tutut juttelivat keskenään, eikä tullut tutustuttua toisen suvun ihmisiin lainkaan.

Onneksi sieltä sentään pääsi pois reittiveneellä, ettei ollut yhteiskuljetusta myös pois.

Ilmeisesti häihin oli satsattu rahaa, mutta perin vääriin kohtiin. Toivottavasti hääpari nautti.

Kaikki häät, joissa olen ollut. Vihaan häitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä vain pitäisi kieltää.

Ja se Johanna Kurkelan Rakkauslaulu, jota vonkuu aina joku suvun wannabe-laulaja, että silmissä verisuonet paukkuu.

Oltiin häissä, joissa pääosassa oli kaaso, bestman ja muuta polttariporukkaa. Kauheaa showta ja sisäpiirivitsejä, näytettiin kankaalle kuvia polttareista, joissa ei ollut osallisina kuin tuo mikrofonien kanssa hääräävä porukka oli.

Lähellekään morsiusparia ei päästy tuon showporukan läpi, vasta lähtiessämme meidät vaivalloisesti päästettiin juttelemaan ja hyvästelemään hääpari.

Melko tökeröä.

852 jatkaa

Lonnassa oli äänentoistolaitteisto, mutta sen voimakkuus ei riittänyt alkuunkaan. Kaikki puheet menivät harakoille, toisaalta tuskin oli iso menetys.

Häät ovat minusta useimmiten kamalia tai vähintään väsyttäviä. Olen useampaan kertaan odotellut paahteisella tai hyytävällä juhlapaikalla nestehukassa hääparia saapuvaksi. Siitä olen nuorena ja terveenä selvinnyt.

Kaikista kurjinta on istua nuorena aikuisena lasten pöydässä, ilmaisena lastenvahtina ilman ennakkovaroitusta. Nykyisin nelikymppisenä lähtisin vastaavassa tilanteessa suorinta tietä kotiin tai vaikka metsäkävelylle.

***

Uskovan opiskelukaverin häät olivat herttaiset, mutta oli ihan hirveän kiusaannuttavaa kuunnella herätysliikkeen nuoriso-ohjaajan puhetta, jossa hän ylisti hääparin sitoutumista tosirakkaus odottaa -periaatteeseen ja maalaili tunteillen tulevaa yötä.

Olimme läheisiä ystäviä sulhasen kanssa ja tiesimme toki parin katsomuksesta. Silti olisin antanut paljon, että olisin säästynyt puheen kuulemiselta. Kotona illalla otin kaipaamani ryypyn.

Tuo pari on edelleen yhdessä, edelleen uskossa ja tapaa meitä boheemeja pakanakavereitaan säännöllisesti. Olen iloinen ystävyydestä :)

Jatkan vielä, että minulla on ihan hyvää sanottavaa häiden iltaohjelman vieraana. Alusta lähtien oli selvää, että kutsu oli häiden kevyeen iltaosuuteen. Olin työkaverin avec.

Saavuimme paikalle, kun sukulaiset vielä söivät kakkua. Sitä oli varattu runsaasti, ja iltavieraita kehotettiin kakkupöytään. Vältimme puuduttavat puheet, näimme häävalssin, nautimme muutaman drinkin ja iltapalaa. Lähtiessämme piipahdimme iltauinnille. Tunnelma oli välitön ja romanttinen. Hääpari, jota en tuntenut ennestään, kiitti sydämellisesti onnitteluistamme.

/857

Vierailija kirjoitti:

Kesäkuun alussa olin häävieraana Lonnan saarella. Periaatteessa ihan kiva paikka, mutta sisätila oli aivan helvetin kylmä ja vetoinen. Siellä ei siis ilmeisesti ole mitään lämmitystä. Ahdaskin paikka oli tuolle porukalle, eli väärä paikka tullut valittua tähän tarkoitukseen.

Ruoka oli varsin outoa ja enimmäkseen salaatti/etikkkasäilykepainotteista + kylmää savukalaa. Ei mitään lämmintä ruokaa tarjolla, edes keitettyjä perunoita. Ei mitään lapsille suunnattua, vaikka lapsia oli häihin kutsuttu.  Lapset eivät siis syöneet kuin leipää. Ruoka, puutteistaan huolimatta, myös loppui kesken.

Juomia varten jaettiin 3 drinkkilippua, joilla siis piti maksaa myös limut tms. Epäselväksi jäi oliko syynä pihistely, vai humaltumisen estäminen.

Plaseeraus ja paikan ahtaus johti siihen, että tutut juttelivat keskenään, eikä tullut tutustuttua toisen suvun ihmisiin lainkaan.

Onneksi sieltä sentään pääsi pois reittiveneellä, ettei ollut yhteiskuljetusta myös pois.

Ilmeisesti häihin oli satsattu rahaa, mutta perin vääriin kohtiin. Toivottavasti hääpari nautti.

Noiden häiden ruokatarjoilua taisi kuvata se entisen isännän lausahdus pöydästä noustessa:

"Jahah, ruokaa oli vähän, mutta se oli sitä huonompaa."

Vierailija kirjoitti:

Häissä on harvoin rattoisaa, mutta yhdet jäivät mieleen erityisen pitkäpiimäisinä.

Morsiuspari oli minulle hädin tuskin tuttu, sulhanen ja mieheni kuuluvat samaan harrastusporukkaan. Sekään ei ole mikään tiiviisti kokoontuva yhteisö, vaan lähinnä samasta yksilöharrastuksesta kiinnostuneita miehiä.

Häät olivat ajomatkan päässä maalla nuorisoseurantalossa, vihkiminen kirkossa klo 13. Siirryimme juhlapaikalle ennen kahta, jossa alkumaljojen jälkeen ei tapahtunut mitään. Hääpari oli kyllä paikalla. Pöydissä oli painetut ohjelmat, joista kävi ilmi aikataulu: ruoka klo 15, kahvi klo 17 jne. Ruokailu oli ripeästi suoritettu, alle kolmessa vartissa, vaikka vieraita oli ehkä 60. Sen jälkeen odotettiin taas. Istuimme pöydissä ja yritimme keksiä juteltavaa. Klo 17 tuotiin hääkakku ja kahvit. Juttelua kahvin lomassa. Klo 18 alkoi hääleikki: Tuttu juttu. Vartissa suoritettu. Häävalssi bändin säestämänä oli klo 19. Sen jälkeen vapaata seurustelua. Tuli siinä moneen kertaan todettua kuinka tuntuu tosiaan olevan ukkosta ilmassa. Ohjelman mukaan bändi alkoi soittaa klo 22, jolloin varsinaisten bileiden oli määrä alkaa.

Emme kestäneet sinne asti vaan lähdimme kotiin, vaikka hiukan nolottikin karata kesken. Kukaan ei liikuskellut juhlissa minnekään, kaikki istuivat pitkissä pöydissä ja juttelivat vaimeasti vierustoverien kanssa. Alkoholia kyllä oli, mutta jotenkin tunnelma oli niiiin lattea ja pitkäveteinen, ettei kukaan innostunut edes ryyppäämään, ellei sitten myöhemmin illalla.

Vika oli siinä, että joka käänteeseen oli varattu kolminkertaisesti liikaa aikaa. Lisäksi sekä morsian että sulhanen ovat itse hiljaista ja syrjään vetäytyvää sorttia, ja he istuivat vaivaantuneina hiljaa kahdestaan pöydässään. Jotenkin ei tällä kertaa olleet ”omannäköiset” häät, vaan vieraiden odotettiin repäisevän pystyyn railakasta meininkiä.

Kyllä vieraat juhlan tekee. Se varmaankin tässä ketjussa tullut selväksi.

Osataanko myö suomalaiset olla juhlissa juhlimassa kahvin ja ruuan voimin?

Iloista ilmettä ja reipasta muihin vieraisiin tutustumista, rohkeasti. Vaan aika monesti me vaan pönötetään ja odotetaan merkkiä milloin pitää nauraa.

Juhlat ovat ilolle ja naurulle.

Minä tykkään häissä puheista ja tietyistä hääleikeistäkin. Mutta molempia riittää pari lyhyttä. Muuksi ohjelmaksi riittää syöminen ja tanssiminen bändin säestyksellä. Onneksi omien ystävien häät ovat tällaisia aina olleetkin! Myös joku ravintolaillallinen lähimpien kesken olisi mukava.

Sen sijaan exän seuralaisena jouduin kiusallisiin tuppisuuhäihin. Puolisoni oli bestman ja siksi minutkin kutsuttiin, vaikka olin tavannut hääparin vain kerran nopeasti aiemmin. Häissä oli yhteensä vain n. 10 vierasta meidän lisäksemme. Vihkiminen kirkossa, kaikki jököttivät hiljaa vakavina eivätkä osallistuneet yhteisvirsiin tai -rukouksiin. Kirkkotoimitus oli onneksi lyhyt, pihalla taputettiin parille ja sitten autoilla hääparin kotiin. Kotona oli tarjolla kakkukahvit. Lahjat vietiin pöydälle ja sitten kahvijonoon. Kukaan ei puhunut mitään, istuttiin hiljaa sohvilla ja tuoleilla ja syötiin. Kehuin kakkua ääneen, kukaan ei reagoinut mutenkään. En tuntenut ketään, joten en uskaltanut jatkaa small talkin yrittämistä. Vain morsiamen mummu jutteli morsiamelle ja mieheni sulhaselle, muut sitten kuuntelivat tätä ja olivat hiljaa. Pari kertaa kuulin kun joku pariskunta supatteli lahjapöydän luona. Lähdimme onneksi kahvin jälkeen pois, en olisi kestänytkään sitä kiusallista hiljaisuutta pitempään.

Häät ovat nukuttavia tilaisuuksia. Sama kaava toistuu useimmissa häissä hääleikkeineen päivineen. Hääpari saattaa pitää niitä unelmahäinä, mutta vieraat eivät ole aina samaa mieltä. Se on sääli, että hääpari kuitenkin kustantaa koko keinotekoisen lystin. Olen ollut useissa häissä elämäni aikana ja kaikki häät ovat olleet kuivia ja teennäisiä hääparin ponnisteluista huolimatta.

Ripuli morsiamella ja käytös sen mukainen.