Lue keskustelun säännöt.
Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?
14.01.2015 |
Mitä tapahtui?
Eikä nyt tänne sit mitään "käy sääliksi kun toisten häitä haukutte" -settiä, täällähän niistä on hyvä avautua!
Itellä ei oo ollut mitään erityisen huonoja, tylsiä häitä on ollut joissa ei selkeää ohjelmaa, yksissä ei ollut esim. mitään puheita ja leikkeinä vaan sulhasen ryöstö joka oli tosi kiusallinen morsiammelle ja sit tää leikki missä vieraat nostelee korista lappuja joissa on jotain tehtäviä.... tuskin kukaan näitä tehtäviä tulee ikinä toteuttamaan.
Kommentit (1007)
qwerty kirjoitti:
Lestadiolaispariskunnan häät. Vieraita oli kymmeniä (isot suvut molemmilla). Ei mitään ohjelmaa ellei neljän tunnin mittaista papin hengellistä paatosta oteta huomioon. Ruoka jotain keittoa ja kaiken huipuksi jouduin vieraana keittiöön astioita tiskaamaan. Never again.
Oletko itse lestadiolainen? Yleensä pyörivät niin paljon omissa poruikoissaan, että muille ei kutsuja jaella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ketjun perusteella usein aikataulutus tai siitä tietämättömyys on usein ongelmana. Myös tuo ruokajuttu on ihmeellinen. Minkä ihmeen takia siitä pihistellään? Juomiin löytyy rahaa kyllä? Onko tosiaan niin, että hääpukuihin ja naurettaviin autoihin palaa suurin osa budjetista? Häätilatkin taitavat olla vähän liian ahtaita, joten siinäkin säästelty..ihme touhua! Järjestäkää häät vasta sitten, kun joka osa-alue on kunnossa ja teillä varaa ne oikeasti järjestää.
Suuri miinus tulee kyllä siitä, että vieraat jää nälkäiseksi.
Meillä oli häissä ruoka, kahvi+kakku ja iltapala (salaattia, piirakkaa, leipää yms pientä).
Aikanaan Vesilahdella häissä tarjottiin onnetonta makaronilaatikkoa ja sekin loppui kesken.Jäi kaikinpuolin tyylittömänä tapahtumana mieleen.
Kahden papin häät. Virsiä, puheita ja lisää virsiä. Alkoholia ei tarjottu. Ei tanssimista eikä muutakaan ohjelmaa kuin ne virret ja puheet. Onneksi ruoka oli sentään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Uskovan opiskelukaverin häät olivat herttaiset, mutta oli ihan hirveän kiusaannuttavaa kuunnella herätysliikkeen nuoriso-ohjaajan puhetta, jossa hän ylisti hääparin sitoutumista tosirakkaus odottaa -periaatteeseen ja maalaili tunteillen tulevaa yötä.
Olimme läheisiä ystäviä sulhasen kanssa ja tiesimme toki parin katsomuksesta. Silti olisin antanut paljon, että olisin säästynyt puheen kuulemiselta. Kotona illalla otin kaipaamani ryypyn.
Tuo pari on edelleen yhdessä, edelleen uskossa ja tapaa meitä boheemeja pakanakavereitaan säännöllisesti. Olen iloinen ystävyydestä :)
Olin järkyttynyt sukulaisen häissä, kun pappi alkoi selittää miten "rohkeita" ovat nämä nuoret kun uskalsivat odottaa avioliittoon. MItä pelättävää seksissä on? Ilmeisesti se on ollut mukavaa kun lapsia on siunaantunut useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli näistä Lonnan häistä mieleen eräät häät, jotka järjestettiin myös Helsingin saaristossa. Hääpari teki jo etukäteen hirveän numeron siitä, että järjestävät häät paikassa, johon ei tule vettä eikä sähköä. Tätä olisi ilmeisesti pitänyt ihailla, vaikka siitä seurasikin vain käytännön hankaluuksia. Paikalle oli roudattu pari bajamajaa, jotka eivät varsinaisesti nostaneet tunnelmaa. Muutaman iäkkään sukulaisen vaikutti olevan hankalaa liikkua epätasaisessa maastossa ja ihmettelen, miten pyörätuolissa oleva vieras selviytyi bajamajassa asioinnista... Lopulta oli pimeää ja kylmää eikä paikalta tietenkään päässyt pois ennen kuin juhlia varten tilattu laivakuljetus oli saapunut.
Surullista kirjoitti:
Olin ennen töissä valokuvaamossa. En kyllä tiedä, miten itse häät meni, mutta hääkuvaus oli aamulla klo 11, ja sulhanen oli jo umpikännissä. Nenä punoitti todella pahasti, ja seisoen ei voitu ottaa ainuttakaan kuvaa, kun jantteri ei pysynyt pystyssä. Hikkakin iski. Lisää viinaa pystyi kuitenkin taskumatista lipomaan melkein yhtä humalaisen bestmanin avustuksella. Mitenkähän lie pysynyt kirkossa pystyssä vihkimisen ajan? Ja vihkiminen oli siis tuossa vaiheessa vielä edessä... Morsian oli lähinnä itkuinen, äkäinen ja hiljaa..
Tää on se hetki missä toteaisin "en tahdo".
Joku raja sikailussakin.
Vasta kuulin häistä, joissa morsian oli kaatokunnossa alttarilla. Ei hyvä luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häät, joissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, menivät pilalle koska morsian mökötti koko juhlien ajan. Morsiamella oli kovat paineet ja stressi siitä miten kaiken pitää olla täydellistä. Tietysti sitten kaaso parka meni puheessaan mainitsemaan, kuinka nuoripari oli tavannut "eräissä humalaisissa opiskelijabileissä ja siitä se rakkaus sitten roihahti". Tämä humalatilan ja bileiden mainitseminen kuulemma häpäisi morsiamen niin pahasti, että koko illan oli itku kurkussa ja murjotti.
Häissä oli viini- ja boolitarjoilu ja paikalla enimmäkseen alle kolmekymppisiä pariskunnan ystäviä, eikä kummankaan sukulaiset ole uskovaisia tai muutakaan sellaista vaan ihan tavallisia keskiluokkaisia suomalaisia. Meni vähän ohi, että miksi piti vetää hirveä kriisi tuon bilemaininnan takia. Mitään likaisia yksityiskohtiakaan ei kaaso todellakaan kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vihannut kaikkia häitä. Turhaa p*skaa.
Minusta tuntuu että tultais hyvin juttuun. Minäkin olen aina vihannut häitä :D
No eihän niihin pakko ole mennä, vaikka kutsu tulisikin. Meillä häät pian tulossa ja toivon, ettei vieraiden joukossa ole ketään, joka on siellä väkinäisesti hampaita kiristellen.
Itse en ainakaan menisi, jos hirveästi vihaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eräissä häissä, joissa ei ollut mitään ohjelmaa. Ruoka oli itse tehtyä, mautonta ja vain muutama vaihtoehto tarjolla. Yksi ruoka oli poltettu pohjaan ja kakku loppui kesken..
Vierailija kirjoitti:
^ Joo, 90-luvulla se juuri tapahtui tuo häiden "amerikasoituminen". Hämmästelin silloin samaa, että häistä tuli melkein yhdessä yössä joku elämää suurempi spektaakkeli, jota tosiaan valmisteltiin vuosikaupalla (ja joskus häät ehti jo peruuntuakin).
Koko se polttari- ja hääkarkki- ja lahjalista- ja bestman- ja morsiamenryöstö- ja sukkanauhanmetsästys-meininki oli kyllä suomalaiseen kulttuuriin tottuneelle vähän liikaa. Palataankohan enää ikinä takaisin ihan normaaleihin rentoihin häihin...
Katseltiin taannoin äidin kanssa vanhoja hääkuvia. Äiti sanoi, että on iloinen että piti häänsä silloin kun ei ollut vielä hienoja hääteemoja tms. Kaikissa kuvissa ihmiset näyttävät iloisilta, isän ja äidin vanhemmat juttelivat keskenään, lapset esittivät laululeikin. Tarjoilu oli yksinkertaista, mutta ruokaa riitti kaikille. Häät olivat vuonna -78.
En nyt sano että morsiamenryöstöt ja muut ovat välttämättä huono juttu, mutta yksinkertainenkin voi joskus toimia. Toki alkoholi puuttui noista juhlista, varmaan takakontilla käytiin ottamassa juhlan kunniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vihannut kaikkia häitä. Turhaa p*skaa.
Minusta tuntuu että tultais hyvin juttuun. Minäkin olen aina vihannut häitä :D
No eihän niihin pakko ole mennä, vaikka kutsu tulisikin. Meillä häät pian tulossa ja toivon, ettei vieraiden joukossa ole ketään, joka on siellä väkinäisesti hampaita kiristellen.
Itse en ainakaan menisi, jos hirveästi vihaisin.
Ikävä kyllä moni sukulainen suuttuu, jos et mene häihin, jotkut silloinkin kun on hyvä syy. Riippuu tietysti suhteesta morsiuspariin, mutta tiedän että on joillakin mennyt välit poikki, kun ei suvaittu saapua häihin. Kyllä siinä mieluummin hampaat irvessä kestää sen pari tuntia, kuin kokonaan menettää itselle tärkeän ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovan opiskelukaverin häät olivat herttaiset, mutta oli ihan hirveän kiusaannuttavaa kuunnella herätysliikkeen nuoriso-ohjaajan puhetta, jossa hän ylisti hääparin sitoutumista tosirakkaus odottaa -periaatteeseen ja maalaili tunteillen tulevaa yötä.
Olimme läheisiä ystäviä sulhasen kanssa ja tiesimme toki parin katsomuksesta. Silti olisin antanut paljon, että olisin säästynyt puheen kuulemiselta. Kotona illalla otin kaipaamani ryypyn.
Tuo pari on edelleen yhdessä, edelleen uskossa ja tapaa meitä boheemeja pakanakavereitaan säännöllisesti. Olen iloinen ystävyydestä :)
Olin järkyttynyt sukulaisen häissä, kun pappi alkoi selittää miten "rohkeita" ovat nämä nuoret kun uskalsivat odottaa avioliittoon. MItä pelättävää seksissä on? Ilmeisesti se on ollut mukavaa kun lapsia on siunaantunut useita.
Samat sanankäänteet, sait ne nyt palautumaan mieleen. Karvat melkein nousee pystyyn uudestaan. Ehkä tuo on jokin juttu tuossa liikkeessä? Tarkoitan tosirakkaus odottaa -liikettä, en mitään varsinaista uskonnollista suuntausta.
T. Se jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vihannut kaikkia häitä. Turhaa p*skaa.
Minusta tuntuu että tultais hyvin juttuun. Minäkin olen aina vihannut häitä :D
No eihän niihin pakko ole mennä, vaikka kutsu tulisikin. Meillä häät pian tulossa ja toivon, ettei vieraiden joukossa ole ketään, joka on siellä väkinäisesti hampaita kiristellen.
Itse en ainakaan menisi, jos hirveästi vihaisin.
Niin, eihän kukaan minua aseella uhaten häihin pakota menemään. Jotenkin silti tuntuu että on "pakko" että puoli sukua ei rupea murjottamaan ja tivaamaan että miksi et tule, häh. Usein tuntuu myös että väsymys on huono syy olla menemättä vaikka olisit tehnyt 15 tunnin työvuoron ja olisit ollut kotona klo 6 aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Kahden papin häät. Virsiä, puheita ja lisää virsiä. Alkoholia ei tarjottu. Ei tanssimista eikä muutakaan ohjelmaa kuin ne virret ja puheet. Onneksi ruoka oli sentään hyvää.
Toi on mautonta. Virsiä yms. uskonnollista ohjelmaa voi olla mutta tanssi on perinne. Nämä lahkolaiset ovat sitten oma lukunsa.
Pelkkä puolikas alkumalja keskellä ei mitään. Nuorena emme tajunneet takakonttitarjoilua omasta takaa. Toisissa häissä booli tuotiin niin myöhään, että takakonttijuomaa riittävästi nauttineet äijät pistivät nyrkkitappeluksi. Aina samat hassunhauskat hääleikit. Huono bändi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovan opiskelukaverin häät olivat herttaiset, mutta oli ihan hirveän kiusaannuttavaa kuunnella herätysliikkeen nuoriso-ohjaajan puhetta, jossa hän ylisti hääparin sitoutumista tosirakkaus odottaa -periaatteeseen ja maalaili tunteillen tulevaa yötä.
Olimme läheisiä ystäviä sulhasen kanssa ja tiesimme toki parin katsomuksesta. Silti olisin antanut paljon, että olisin säästynyt puheen kuulemiselta. Kotona illalla otin kaipaamani ryypyn.
Tuo pari on edelleen yhdessä, edelleen uskossa ja tapaa meitä boheemeja pakanakavereitaan säännöllisesti. Olen iloinen ystävyydestä :)
Olin järkyttynyt sukulaisen häissä, kun pappi alkoi selittää miten "rohkeita" ovat nämä nuoret kun uskalsivat odottaa avioliittoon. MItä pelättävää seksissä on? Ilmeisesti se on ollut mukavaa kun lapsia on siunaantunut useita.
Samat sanankäänteet, sait ne nyt palautumaan mieleen. Karvat melkein nousee pystyyn uudestaan. Ehkä tuo on jokin juttu tuossa liikkeessä? Tarkoitan tosirakkaus odottaa -liikettä, en mitään varsinaista uskonnollista suuntausta.
T. Se jota lainasit
Olin uskonnollinen teini ja tein itsekin lupauksen aikanaan. Ei meistä kukaan tainnut lupausta onnistua pitämään, ainakaan ne jotka seurustelivat jo silloin.
Minusta papin ei pitäisi puhua pariskunnan seksielämästä, eihän se kuulu muille kuin parille itselleen. Kaason ja bestmanin puheet on tietysti eri asia, mutta jos koko suku on paikalla niin jättäisin aiheen sikseen.
Morsiamenryöstö ja vähän hiljaisempi sulhanen joutui listaamaan 100 asiaa joita rakastaa morsiamessa. Siis sata asiaa. Siitä tuli sitten vähän vaivaantunut hiljaisuus, kun sulhanen yritti paniikissa keksiä asioita. Muistaakseni kävi niin ettei tehtää onnistunut, mutta morsian tuotiin sitten takaisin ja tunnelma säilyi aika nolona.
Joo... Se ainainen porsaanleike.