Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?
Mitä tapahtui?
Eikä nyt tänne sit mitään "käy sääliksi kun toisten häitä haukutte" -settiä, täällähän niistä on hyvä avautua!
Itellä ei oo ollut mitään erityisen huonoja, tylsiä häitä on ollut joissa ei selkeää ohjelmaa, yksissä ei ollut esim. mitään puheita ja leikkeinä vaan sulhasen ryöstö joka oli tosi kiusallinen morsiammelle ja sit tää leikki missä vieraat nostelee korista lappuja joissa on jotain tehtäviä.... tuskin kukaan näitä tehtäviä tulee ikinä toteuttamaan.
Kommentit (1007)
Tämä ei ollut hääparin syy, mutta kuitenkin. Olin ulkona viilentymässä ja viereen tuli masentunut tuttava. Hän alkoi kertoa monisanaisesti masennuksestaan ja lapsensa sairaudesta. Kuuntelin kohteliaasti jonkin aikaa, mutta kun juttu jatkui ja jatkui, jouduin lopulta sanomaan että mennäänkö katsomaan mitä ohjelmaa sisällä on. Ilmeisesti missasin hauskan ohjelman ja kaikilla muilla oli kiva juhla. Kyseltiin miksen ollut nähnyt ohjelmaa. Yritin olla empaattinen, mutta asia jäi harmittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vihannut kaikkia häitä. Turhaa p*skaa.
Minusta tuntuu että tultais hyvin juttuun. Minäkin olen aina vihannut häitä :D
No eihän niihin pakko ole mennä, vaikka kutsu tulisikin. Meillä häät pian tulossa ja toivon, ettei vieraiden joukossa ole ketään, joka on siellä väkinäisesti hampaita kiristellen.
Itse en ainakaan menisi, jos hirveästi vihaisin.
Niin, eihän kukaan minua aseella uhaten häihin pakota menemään. Jotenkin silti tuntuu että on "pakko" että puoli sukua ei rupea murjottamaan ja tivaamaan että miksi et tule, häh. Usein tuntuu myös että väsymys on huono syy olla menemättä vaikka olisit tehnyt 15 tunnin työvuoron ja olisit ollut kotona klo 6 aamulla.
Me ollaan jo vuosia jääty pois häistä milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi juuri työvuorojen takia. Oikeasti ei vaan huvita istua päivää jossain juhlissa ja yleensä vielä nukkua paria yötä hotellissa. Muutamat erittäin hyvien ystävien tai läheisten sukulaisten juhlat on ollut pakko juhlia (tyyliin, mies bestman), vaikka ei olisi kiinnostanut. Lahjat ostetaan aina.
Omat häät juhlittiin kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Morsiamenryöstö ja vähän hiljaisempi sulhanen joutui listaamaan 100 asiaa joita rakastaa morsiamessa. Siis sata asiaa. Siitä tuli sitten vähän vaivaantunut hiljaisuus, kun sulhanen yritti paniikissa keksiä asioita. Muistaakseni kävi niin ettei tehtää onnistunut, mutta morsian tuotiin sitten takaisin ja tunnelma säilyi aika nolona.
Voi apua :D Voin kuvitella. Minä kyllä keksisin helposti sata asiaa joita rakastan miehessäni, mutta suuri osa on sellaisia, etteivät ne sovi hääleikissä lueteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Morsiamenryöstö ja vähän hiljaisempi sulhanen joutui listaamaan 100 asiaa joita rakastaa morsiamessa. Siis sata asiaa. Siitä tuli sitten vähän vaivaantunut hiljaisuus, kun sulhanen yritti paniikissa keksiä asioita. Muistaakseni kävi niin ettei tehtää onnistunut, mutta morsian tuotiin sitten takaisin ja tunnelma säilyi aika nolona.
Voi apua :D Voin kuvitella. Minä kyllä keksisin helposti sata asiaa joita rakastan miehessäni, mutta suuri osa on sellaisia, etteivät ne sovi hääleikissä lueteltavaksi.
Kuka imbesilli tuonkin keksi. Kymmenen olisi tullut nopeasti ja voitu lukea ääneen.
Itse en näe mitään vikaa uskovaisten häissä, ihme haukkumista taas ja vainoa joutuvat kokemaan.. Mielummin alkoholittomat ja 4 tunnin puhe jumalasta yms ja hyvää ruokaa kuin kännisten ukkojen ja akkojen nyrkkitappeluita ja pahaa ruokaa
Eräät häät, joissa morsiuspari lähti vihkimisen jälkeen valokuvaukseen, muu juhlaväki ohjattiin juhlapaikalle.
Siellä odotimme 3(!) tuntia morsiusparia, ei musiikkia, ei mitään muuta kuin karkkipöytä josta sai syödä. Olimme kaikki nälkäisiä, ja vain odotimme ja odotimme hiljaisuudessa tätä paria.
No, vihdoin saapuivat, siitä meni vielä toista tuntia, että ruokailu alkoi. Itselläni oli jo mahtava päänsärky siinä vaiheessa.
Koko iltana ei ollut mitään musiikkia, ja yhdeksän aikaan sulhanen ilmoitti että poistuvat nukkumaan. No eipä sinne kukaan muukaan viitsinyt enää jäädä. Ja ajettiin satoja kilometrejä, tuntui että ihan turhaan.
Mikä noissa kuvauksissa voi oikeasti kestää noin kauan?? :O Tuntuu olevan ihan sääntö eikä poikkeus että tuntikaupalla niissä vietetään
Vierailija kirjoitti:
Mikä noissa kuvauksissa voi oikeasti kestää noin kauan??
En kyllä ymmärrä. Oma hääkuvauksemme kesti ehkä 20-30 min, ja kuvaus oli pari tuntia ennen vihkimistä. Kirkosta menimme suoraan hääjuhlaan.
Melkein kaikki nämä kauhutarinat johtuvat kahdesta syystä: yritetään liian kalliita häitä liian pienellä rahalla ja hääpari on liian nuori.
Kun ei ole kunnolla rahaa, mutta prinsessana pitää olla, sitten komennetaan vieraat siivoamaan, pihistetään tarjoilussa, jaetaan vieraat eri kasteihin, ei palkata ammattimaista hääsuunnittelijaa, komennetaan teini-ikäiset lapsenvahdeiksi, musiikkiopiston kaveri tulee hääbändiksi jne. jne.
Ja kun on liian nuori, vedetään pultit pikkuasioista. Eikä osata kontrolloida omaa juomista. Taitaapa olla suurin osa kuvatuista hääpareista näissä jutuissa lähemmäs 20. Kolmenkympin ylittäneillä pareilla on jo järkeä päässä.
Olin häissä ja tunnelma lässähti kirkossa kun siellä lauloi mieshenkilö laulun, jonka kertosäkeessä toistui kuolema.
Niin juuri , kuolema ja minun mielestä kuolema on synkkä asia juuri häihin. En enää muista mikä oli laulun nimi, löysin sen heti häiden jälkeen ja totesin, etten kuullut väärin.
Muutenkaan häät olivat jotain muuta kuin iloinen juhla. Pari, joka vihittiin ei ole kuitenkaan uskovainen. Toisen vanhemmat ovat.
Noin 25-v kaverin häät. Tunsin vain hääparin ja noin 70 hengen porukkaan oli vaikea saada "yhteyttä". Istuttiin sulhasen sisarusten kanssa samassa pöydässä, jossa kaikki olivat hiljaa ja alakuloisia. Myöhemmin kuulin, että yksi sisaruksista oli päätynyt pari viikkoa häiden jälkeen itsemurhaan. Häiden kulku oli hyvin kliseistä ja puheidenkin sisällön pystyi arvaamaan etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Eko/ego-ystäväni häät.
Hän ja hänen miehensä ovat niin luonnonystäviä ja ekologisia luomuihmisiä, ettei enemmän voi olla. Apuraha-akateemisia, jotka tulevat rahasuvuista (ainakin morsian), joten heillä rahalla ei ole mitään arvoa. Ystävä puhuu usein, miten raha on vain teoria, illuusio. Rahaa ei oikeasti ole olemassa, jne...Hääkutsuja eivät laittaneet, ettei tulisi paperiroskaa. Ystäväni puhui koko ajan, miten häät järjestetään pienellä porukalla ja rennosti, ei mitään suureellista.
Totuus oli övereimmät ökyhäät, joissa olen ollut. Kirkossa oli iso liuta kaupunginorkesterin muusikoita soittamassa, morsiolla oli valtavia, uusia kultakoruja, kirkon koristelussa ja kukissa ei oltu säästelty.
Hääjuhlassa oli useita nimekkäitä palkattuja esiintyjiä. Juhlatilana oli suuri kartano. Juhlan aikana syötiin ensin alkupalat, sitten oli ohjelmaa, pääruoka, ohjelmaa, jälkiruoka, ohjelmaa, välipala, ohjelmaa, iltapala, ohjelmaa, yöpala, ohjelmaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ruokaa tarjolla häissä. Viinipulloja oli varattu varmaankin viisi kappaletta vierasta kohdin. Niitä vaan tuotiin koko ajan lisää pöytään, kun entiset tyhjenivät. Ei olleet mitään halpoja viinejä.
Mietin koko juhlan ajan, millainen spektaakkeli olisi ollut, jos pariskunta olisi päättänyt järjestää isot häät? Nämäkin rennot pikkuhäät maksoivat varmasti kymmeniä tuhansia euroja. Mutta raha on vaan paperia, you know.
(Omiin vaatimattomiin häihin en näitä ihmisiä kutsunut. Oli kiva päivä: mummini nuoruuden mekko päällä, käynti maistraatissa, kiva illallinen, jossa paikalla meidän vanhemmat ja sisarukset ja heidän perheet ja pari läheistä ystävää.)
Pakko sanoa että tästä kyllä paistoi jonkinlainen kateus, etenkin kun piti vielä loppuun erikseen mainita miten vaatimattomat ja askeettiset häät itse piti. :D Ei kyllä kuulosta miltään "paskimmalta tai epäonnistuneimmalta" hääjuhlalta vaikka ökyilyä olivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Juhlan aikana syötiin ensin alkupalat, sitten oli ohjelmaa, pääruoka, ohjelmaa, jälkiruoka, ohjelmaa, välipala, ohjelmaa, iltapala, ohjelmaa, yöpala, ohjelmaa. En ole koskaan nähnyt niin paljon ruokaa tarjolla häissä. Viinipulloja oli varattu varmaankin viisi kappaletta vierasta kohdin. Niitä vaan tuotiin koko ajan lisää pöytään, kun entiset tyhjenivät. Ei olleet mitään halpoja viinejä.
Näin häät kuuluisi järjestää.
Etsin täältä omia häitäni, mutten löytänyt. Vieraille ne olivat luultavasti pelkkää kärsimystä. Joten tässä.
Olimme mieheni kanssa nuoria, halusimme vain naimisiin, vaikka maistraatissa. Mutta tämähän ei suvuillemme käynyt. Niinpä vanhempani ostivat minulle kermakakkumekon, hommasivat kampaajan joka laittoi tukkani korkkiruuveille, kutsuivat 100 meille tuntematonta ihmistä, ruokatarjoiluna oli karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, joku ikäloppu setä lausui puoli tuntia kestäneen runon ja haitari soi 5 tuntia. Juhlapaikka oli koristeltu tiimarikrääsällä anopin toimesta. Alkumalja oli makeaa kuohuviiniä, muuta alkoholia ei tarjottu. Jos hakemalla hakee kaikkein kaukaisinta ajatusta siitä, millaiset häät mieheni kanssa halusimme, niin nämä olivat ne. Menimme nukkumaan klo 21. No ei sillä liiton kestoon ollut vaikutusta, nyt häistä on 32 vuotta ja edelleen naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Etsin täältä omia häitäni, mutten löytänyt. Vieraille ne olivat luultavasti pelkkää kärsimystä. Joten tässä.
Olimme mieheni kanssa nuoria, halusimme vain naimisiin, vaikka maistraatissa. Mutta tämähän ei suvuillemme käynyt. Niinpä vanhempani ostivat minulle kermakakkumekon, hommasivat kampaajan joka laittoi tukkani korkkiruuveille, kutsuivat 100 meille tuntematonta ihmistä, ruokatarjoiluna oli karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, joku ikäloppu setä lausui puoli tuntia kestäneen runon ja haitari soi 5 tuntia. Juhlapaikka oli koristeltu tiimarikrääsällä anopin toimesta. Alkumalja oli makeaa kuohuviiniä, muuta alkoholia ei tarjottu. Jos hakemalla hakee kaikkein kaukaisinta ajatusta siitä, millaiset häät mieheni kanssa halusimme, niin nämä olivat ne. Menimme nukkumaan klo 21. No ei sillä liiton kestoon ollut vaikutusta, nyt häistä on 32 vuotta ja edelleen naimisissa.
32 vuotta sitten tuo oli ihan normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vihannut kaikkia häitä. Turhaa p*skaa.
Minusta tuntuu että tultais hyvin juttuun. Minäkin olen aina vihannut häitä :D
No eihän niihin pakko ole mennä, vaikka kutsu tulisikin. Meillä häät pian tulossa ja toivon, ettei vieraiden joukossa ole ketään, joka on siellä väkinäisesti hampaita kiristellen.
Itse en ainakaan menisi, jos hirveästi vihaisin.
Niin, eihän kukaan minua aseella uhaten häihin pakota menemään. Jotenkin silti tuntuu että on "pakko" että puoli sukua ei rupea murjottamaan ja tivaamaan että miksi et tule, häh. Usein tuntuu myös että väsymys on huono syy olla menemättä vaikka olisit tehnyt 15 tunnin työvuoron ja olisit ollut kotona klo 6 aamulla.
Me ollaan jo vuosia jääty pois häistä milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi juuri työvuorojen takia. Oikeasti ei vaan huvita istua päivää jossain juhlissa ja yleensä vielä nukkua paria yötä hotellissa. Muutamat erittäin hyvien ystävien tai läheisten sukulaisten juhlat on ollut pakko juhlia (tyyliin, mies bestman), vaikka ei olisi kiinnostanut. Lahjat ostetaan aina.
Omat häät juhlittiin kahdestaan.
Niin, olisipa työ jossa olisi säännöllisesti päivälläkin vuoroja.
Vierailija kirjoitti:
Olin häissä ja tunnelma lässähti kirkossa kun siellä lauloi mieshenkilö laulun, jonka kertosäkeessä toistui kuolema.
Niin juuri , kuolema ja minun mielestä kuolema on synkkä asia juuri häihin. En enää muista mikä oli laulun nimi, löysin sen heti häiden jälkeen ja totesin, etten kuullut väärin.
Muutenkaan häät olivat jotain muuta kuin iloinen juhla. Pari, joka vihittiin ei ole kuitenkaan uskovainen. Toisen vanhemmat ovat.
Täsmennän kirjoittamaani. Laulussa oli ehkä neljä tai viisi säkeistöä ja jokaisen säkeistön lopussa toistui jokon sanoma kuolemasta. Kuolema ...
Osaako kukaan vinkata mikä laulu oli kyseessä? Ilmeisesti sitä on esitetty muissakin vihkitilaisuuksissa.
Häät itsessään olivat todella mukavat ja rennot, mutta oma karmani iski jälleen:
Poikaystäväni avecina lähdin tämän kaverin häihin, joista en siis tuntenut ketään muuta kuin poikaystäväni. Häät olivat n. 150km päässä kotipaikkakunnaltani. Siitä huolimatta ensimmäiset paikalla näkemäni ihmiset olivat läjä exäni kavereita. Vastaanotto oli näiden kavereiden osalta kylmä, ja rajoitti omaa liikkumistani häissä.
Morsian oli myös vähän tuntemattomia vierastava tapaus, kävin tervehtimässä mutta tyytyi kylmästi
kättelemään eikä vastannut kehuihin tai onnitteluihin. Sulhanen taasen oli vähän flirtimpi tapaus, eli häntä kohtaan itse käyttäydyin sitten kylmemmin.
Poikaystäväni joi itsensä uskomattomaan humalaan, enkä meinannut saada tätä lopulta lähtemään juhlapaikalta, vaan roikkui hääparissa pilkun jälkeen kuin takiainen "mennääää baariiin joookooo pliis".
Ehkä ne häät, joissa olin kyllä korviani myöten rakastunut morsiameen, mutta valitettavasti olin paikalla bestmanin roolissa.
Kyse oli ihan ev.lut.papeista, paikalla oli runsaasti muitakin pappeja. Joissakin seurakunnissa on ilmeisesti se asenne, että häiden pitää olla vakavat pönötysjuhlat, ja tanssiminen on jos ei syntiä niin kuitenkin vähän huono asia. Tonen papeista oli siviilissä aika liberaali ja hyväntuulinen huumori-ihminen. Siksi olin hämmästynyt häiden tunnelmasta. Hän oli kyllä onnellisen näköinen.