Kaikkia "vaikeasti pariutuvia" tuttuja naisia yhdistää yksi asia

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:19"]

Hyvä itsetunto.

[/quote]

Heti joudun kumoamaan. Omassa tuttavapiirissä "vaikeasti pariutuvissa" on puolet erittäin huonolla omallatunnolla varustettuja, 1/4 hyvällä ja 1/4 siltä väliltä. 

[/quote]

Omatunto ja itsetunto eivät ole sama asia. Jos omatunto kolkuttaa, silloin tekee jotain moreelisesti väärää omaa maailmankatsomustaan kohtaan. Heikko itsetunto taas aihettaa epäpätevyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta mm.

[/quote]

Ai juu, kato kirjoitusvirhe. 

Kyllä sentään noiden kahden eron ymmärrän :)

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta.    Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin.    Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.     [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).

[/quote]

Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.

Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.

[/quote]

Voin muuten kokemuskesta sanoa, että miehet tuppaa sanomaan tuota samaa tuttua läppää, että helpolta ulkopuoliselta naiselta irtoaisi piparia. Ikinä eivät saa kotona...jep jep. Ja sitten kun naiselta kysyy niin seksielämä onkin aika vilkasta.

Mutta mikäs siinä pannessa useampaa kuin yhtä jos joku pölvästi siihen suostuu.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:07"]

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)

T. Mies

[/quote]

Olen alle 30v. joten ikäluokkani "miehet" on näitä pleikkarinpelaajia. Käyn itse salilla joten se ei häiritse, päinvastoin.

[/quote]

Nelikymppisenä ei kiinnosta yhtään vanhempikaan tietokone- tai pleikkarinpelaaja.

[/quote]

Mutta nainen voi olla AV-mamma tai facebookissa roikkuja ja silti on erittäin kultturelli ja fiksu. :) Lisäksi tv:sta tulee paljon hyviä sarjoja jota voi seurata, mutta kuten sanottu, vain juntit miehet tällä samalla aikaa PELAAVAT PLEIKKARIA. Hyh. :)

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:07"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"]

Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. 

Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. 

Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.

[/quote]

No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee.

[/quote]

No herranjestas sentään - en kuvittele olevani mitenkään spesiaali. Mutta jos mies ei lue mitään, istuu viikonloppuisin mieluusti lähipubissa, katselee telkkaria illat pitkät, hän ei kerta kaikkiaan tyydytä tarpeitani. Tuollaisiin olen törmännyt. Pakko se on uskoa, että hyvät miehet ovat varattuja. Silti en kadu sitä, että aikanaan erosin, koska avomiehestäni ja minusta oli tullut lähinnä kuin sisko ja veli. Sellainen ei riitä minulle eikä hänkään ollut onnellinen.

[/quote]

Juuri tuollaiset ihmiset, jotka luettelevat vaatimuslistan, tai listan joita kumppanin ei ole suotavaa tehdä, kuvittelevat olevansa hyvinkin erikoisia ja ihmeellisiä. Eivät koskaan ajattele itse mahdollisesti olevansa sitä tyyppiä, jonka seurassa muiden alkaa tehdä mieli juoda kaljaa, katsoa telkkua tai paeta pleikkarin pariin. Näitä on nähty niin paljon.

[/quote]

Jos ihmistä kiinnostaa tuijotella telkkua, kitata kaljaa ja lukea Seiskapäivää, hän on henkisesti niin eri planeetalta että sellaisen miehen kanssa ei voi syntyä yhtään mitään. Näitä on niin nähty. Siis miehiä, joista ensi treffeillä - tai ainakin seuraavilla - paljastuu, että heillä ei ole minkäänlaista intressiä kehittää itseään ja jotka käyttävät aikansa aivan toisaikaisiin asioihin. (En siis sano että kaiken tekemisen tarvitsisi olla kamalan kehittävää ja keskustelujen aina syväluotaavia.) Koska nuo asiat ovat tulleet ilmi heti kättelyssä, minä en ole päässyt heitä pilaamaan vaan he ovat tehneet sen ihan itse ;)

[/quote]

Miten kultivoitunut naishenkilö edes päätyy treffeille tuollaisten möllien kanssa? Epätoivoko se ajaa hosumaan treffeille niin, ettei edes netti-ilmon kirjoitusvirheitä ehdi huomata...?

[/quote]

En ole tutustunut heihin netin kautta vaan muissa yhteyksissä. Kirjoitusvirhehemmot karsiutuivat aika hätäisesti tosiaankin silloin kun nettitreffailin.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:23"]

Kautta aikain niitä vanhoja piikoja on ollut ja se on ollut aina niiden oma vika.

[/quote]

tai oma VALINTA. Ihan hullua väittää, että JOKAINEN NAINEN HALUAA NAIMISIIN.

[/quote]

Silti naisten mielestä asetelma on sellainen, että hyvät miehet ovat varattuja, mutta yksinäiset naiset ovat sinkkuja omasta tahdostaan. :) niin naurettavaa tuo Pyhän Vulvan avulla päteminen. Aivan kuin kaikki naiset olisivat hyviä, osa tahtoo parisuhteeseen ja osa ei koska Miehet huonoja.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:34"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta.    Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin.    Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.     [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).

[/quote]

Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.

Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.

[/quote]

Voin muuten kokemuskesta sanoa, että miehet tuppaa sanomaan tuota samaa tuttua läppää, että helpolta ulkopuoliselta naiselta irtoaisi piparia. Ikinä eivät saa kotona...jep jep. Ja sitten kun naiselta kysyy niin seksielämä onkin aika vilkasta.

Mutta mikäs siinä pannessa useampaa kuin yhtä jos joku pölvästi siihen suostuu.

[/quote]

Harva vaativaa työtä tekevä perheellinen mies edes ehtisi painaa ympäri kaupunkia! ;) Jos olisin löytänyt vapaan miehen tyydyttävään seksisuhteeseen, olisin valinnut hänet.

Mutjoo, kiittimoi kaikille! :)

Kirjoitusvirhehemmot karsiutuivat aika hätäisesti tosiaankin silloin kun nettitreffailin.

Virheettömyys on vaatimuslistalla nro. 1. EN etsi täydellistä, mutta ei kelpaa kirjoitusvirhehemmot jne. EI, ei täydy olla täydellinen, ei missään nimessä, mistä sellainen mielikuva syntyy?

Tällainen ihminen joka karsastaa pelkästään kirjoitusvirheitä, täytyy olla itse täydellinen ja kaikessa. Samaan hengenvetoon hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja kielletään täydellisen kumppanin etsimistä ja näinkin pienestä asiasta se on kuitenkin kiinni.

Ihmisillä on kirjoitusvirheitä erilaisista syistä johtuen, korkeasti koulutetutkin saattavat kärsi eriasteisista kirjoitusvaikeuksista mutta sellainen ihminen joutaa silti roskakoriin, ei kelpaa niin ei kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:46"]

Kirjoitusvirhehemmot karsiutuivat aika hätäisesti tosiaankin silloin kun nettitreffailin.

Virheettömyys on vaatimuslistalla nro. 1. EN etsi täydellistä, mutta ei kelpaa kirjoitusvirhehemmot jne. EI, ei täydy olla täydellinen, ei missään nimessä, mistä sellainen mielikuva syntyy?

Tällainen ihminen joka karsastaa pelkästään kirjoitusvirheitä, täytyy olla itse täydellinen ja kaikessa. Samaan hengenvetoon hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja kielletään täydellisen kumppanin etsimistä ja näinkin pienestä asiasta se on kuitenkin kiinni.

Ihmisillä on kirjoitusvirheitä erilaisista syistä johtuen, korkeasti koulutetutkin saattavat kärsi eriasteisista kirjoitusvaikeuksista mutta sellainen ihminen joutaa silti roskakoriin, ei kelpaa niin ei kelpaa.

[/quoteNiin ai näin, aina väärinpäin ;)

Jos nelikymppinen mies kirjoittaa että "moi, miten sulla menee, haluisiks vähän jutella mun kaa" niin en usko, että meillä edelleenkään olisi sitä paljon puhuttua henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Teinit kirjoittelevat puhekielellä, eivät aikuiset ihmiset. Lukihäiriö on toinen juttu eikä siitä ollut nyt puhe.

Minulle kävi näin muutama vuosi sitten kun etsin kumppania.

Tapasin netissä mukavan oloisen ikäiseni naisen, oltiin silloin kolmekymppisiä molemmat. Minä eronnut vaimostani ja hän sinkku.

Ensi tapaamisella tämä nainen otti esille nipun papereita, istuttiin siis ravintolassa ja odotettiin ruoka-annoksia. Papereissä oli kysymyksiä, jotka hän halus esittää minulle. Niitä oli varmasti kymmeniä ellei enemmän.

Ensimmäinen kysymys oli ammatti, toinen oli kuukausitulot, kolmas oli onko vuokra- vai omistusasunto. En oikein tiennyt miten suhtautua noihin, mutta sen verran ymmärsin että nyt on sellainen nainen josta pitää päästä eroon nopeasti.

Nappasin häneltä ne paperit edestään ja totesin, että jos tehdäänkin niin että minä kysyn häneltä ne ensin ja sen jälkeen hän ne minulta. Saadaan peruskysymykset kerralla läpi.. :P

Ilmeisesti hän ymmärsi kysymyslistojensa olevan melkoisen loukkaavia ja älyttömiä vasta siinä vaiheessa kun joutui itse omiin kysymyksiinsä vastaamaan, sillä neljännen kysymyksen jälkeen hän nousi kiukuspäissään pöydästä, huusi minulle: 'mikä oikein kuvittelet olevasi kun tenttaat minua noin'.. ja säntäsi narikan kautta ulos ravintolasta..

Myöhemmin sain kuulla kaveriltani, että ko nainen oli omille kavereilleen sanonut minun olevan sivystymätön moukka jonka kanssa hän ei kehdannut olla edes päivällisen vertaa ravintolassa..

Söin muuten sinä iltana ravintolassa ensin annoksen kalaa ja sen jälkeen pihviannokseni.. :P Jälkkäriksi otin jätskiä vielä, ja lueskelin hänen kysymyspaperiaan läpi..

M 36 v, onnellisesti naimisissa nykyään.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:46"]

Kirjoitusvirhehemmot karsiutuivat aika hätäisesti tosiaankin silloin kun nettitreffailin.

Virheettömyys on vaatimuslistalla nro. 1. EN etsi täydellistä, mutta ei kelpaa kirjoitusvirhehemmot jne. EI, ei täydy olla täydellinen, ei missään nimessä, mistä sellainen mielikuva syntyy?

Tällainen ihminen joka karsastaa pelkästään kirjoitusvirheitä, täytyy olla itse täydellinen ja kaikessa. Samaan hengenvetoon hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja kielletään täydellisen kumppanin etsimistä ja näinkin pienestä asiasta se on kuitenkin kiinni.

Ihmisillä on kirjoitusvirheitä erilaisista syistä johtuen, korkeasti koulutetutkin saattavat kärsi eriasteisista kirjoitusvaikeuksista mutta sellainen ihminen joutaa silti roskakoriin, ei kelpaa niin ei kelpaa.

[/quoteNiin ai näin, aina väärinpäin ;)

Jos nelikymppinen mies kirjoittaa että "moi, miten sulla menee, haluisiks vähän jutella mun kaa" niin en usko, että meillä edelleenkään olisi sitä paljon puhuttua henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Teinit kirjoittelevat puhekielellä, eivät aikuiset ihmiset. Lukihäiriö on toinen juttu eikä siitä ollut nyt puhe.

[/quote]

Lisään vielä, että silloisessa nettideittiprofiilissani kirjoitin kirjakieltä eli luulisi tajuavan, että minua kannattaa lähestyä kirjakielellä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:46"]

Kirjoitusvirhehemmot karsiutuivat aika hätäisesti tosiaankin silloin kun nettitreffailin.

Virheettömyys on vaatimuslistalla nro. 1. EN etsi täydellistä, mutta ei kelpaa kirjoitusvirhehemmot jne. EI, ei täydy olla täydellinen, ei missään nimessä, mistä sellainen mielikuva syntyy?

Tällainen ihminen joka karsastaa pelkästään kirjoitusvirheitä, täytyy olla itse täydellinen ja kaikessa. Samaan hengenvetoon hehkutetaan ymmärtäväisyyttä ja kielletään täydellisen kumppanin etsimistä ja näinkin pienestä asiasta se on kuitenkin kiinni.

Ihmisillä on kirjoitusvirheitä erilaisista syistä johtuen, korkeasti koulutetutkin saattavat kärsi eriasteisista kirjoitusvaikeuksista mutta sellainen ihminen joutaa silti roskakoriin, ei kelpaa niin ei kelpaa.

[/quote]

Joo, ei olisi näille prinsessoille kelvannut edes Kaarle XVI Kustaa, Albert Einstein, Tom Cruise tai Alvar Aalto  (dyslektikkoja hekin). Ihan liian juntteja, kannattaa karsia pois heti kättelyssä.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:56"]

Jos nelikymppinen mies kirjoittaa että "moi, miten sulla menee, haluisiks vähän jutella mun kaa" niin en usko, että meillä edelleenkään olisi sitä paljon puhuttua henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Teinit kirjoittelevat puhekielellä, eivät aikuiset ihmiset. Lukihäiriö on toinen juttu eikä siitä ollut nyt puhe.

[/quote]

Entäs sitten jos 40v NAINEN kirjoittelisi näin? Välitön ja hauska luonne vai huonotapainen juntti, luultavasti siivooja tai keittäjä?

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:58"]

Lisään vielä, että silloisessa nettideittiprofiilissani kirjoitin kirjakieltä eli luulisi tajuavan, että minua kannattaa lähestyä kirjakielellä.

[/quote]

Että ihan kirjakieltä. Ehkäpä suurin osa sivistyneistäkin miehistä vetäisi itsensä mieluummin hirteen kuin käyttäisivät kirjakieltä jossain treffiviesteissä. Siinä koitetaan tutustua ihmiseen lähemmin, ei läpäistä äikänkoetta.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:56"] Niin ai näin, aina väärinpäin ;)

Jos nelikymppinen mies kirjoittaa että "moi, miten sulla menee, haluisiks vähän jutella mun kaa" niin en usko, että meillä edelleenkään olisi sitä paljon puhuttua henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Teinit kirjoittelevat puhekielellä, eivät aikuiset ihmiset. Lukihäiriö on toinen juttu eikä siitä ollut nyt puhe.

[/quote]

Minuun taas hiukan rennompi kirjoitustyyli vetoaa huomattavasti paremmin kuin kirjakielen käyttäminen, joka antaa ensivaikutelman ja mielikuvan jäykähköstä, mahdollisesti akateemisesta ihmisestä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:00"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:56"]

Jos nelikymppinen mies kirjoittaa että "moi, miten sulla menee, haluisiks vähän jutella mun kaa" niin en usko, että meillä edelleenkään olisi sitä paljon puhuttua henkistä yhteenkuuluvaisuutta. Teinit kirjoittelevat puhekielellä, eivät aikuiset ihmiset. Lukihäiriö on toinen juttu eikä siitä ollut nyt puhe.

[/quote]

Entäs sitten jos 40v NAINEN kirjoittelisi näin? Välitön ja hauska luonne vai huonotapainen juntti, luultavasti siivooja tai keittäjä?

[/quote]

Tämän aloittaja joka karsii kirjoitusvirhehemmot ei edes maininnut, että tarkoittaa puhekielellä kirjoittavia eikä suinkaan kirjoutusvirheitä, pitäisikö tämä epäloogisuus olla myös piirre jonka mukaan karsia mahdolliset seuralaiskandidaatit?

Nirppanokka on nirppanokka ja selittelee asioita oman etunsa ja tahtonsa mukaan...

Mulla ainakin on päinvastoin niin huono itsetunto, että sen takia en pariudu. Huono itsetunto taas saattaa muiden silmissä näyttää vaikka just joltain nirppanokkaisuudelta tai kylmyydeltä, mutta sitä se ei todellisuudessa ole.

Kyllä mulle kelpaisi ihan melkein minkälainen mies vain, lihava, laiha, ruma, kouluttamaton, jos vain sydän on kultainen :) Mutta koska itse en ole mikään kultakimpale, ei miehet ole musta kiinnostuneita. Ja se parasta ennen -päivämääräkin alkaa jo piakkoin mennä umpeen, joten sen jälkeen varmaan mahdollisuudet pariutua on aivan nollassa. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 14:15"]

Mulla ainakin on päinvastoin niin huono itsetunto, että sen takia en pariudu. Huono itsetunto taas saattaa muiden silmissä näyttää vaikka just joltain nirppanokkaisuudelta tai kylmyydeltä, mutta sitä se ei todellisuudessa ole.

Kyllä mulle kelpaisi ihan melkein minkälainen mies vain, lihava, laiha, ruma, kouluttamaton, jos vain sydän on kultainen :) Mutta koska itse en ole mikään kultakimpale, ei miehet ole musta kiinnostuneita. Ja se parasta ennen -päivämääräkin alkaa jo piakkoin mennä umpeen, joten sen jälkeen varmaan mahdollisuudet pariutua on aivan nollassa. 

[/quote]

Muista, ei se vaadi kun sen yhden sopivan. Ei kukaan meistä useampaa tarvitse kuin yhden jonka kanssa on hyvä elää. Tsemppiä. 

Minulla on korkeakoulutausta, mutta olen myös mielenterveysongelmainen, pitkäaikaistyötön, nuhruisesti pukeutuva, usein savulta ja kalalta haiseva ja yleisesti ottaen vähät mistään ulkoisesta välittävä.

Silti laatimiini deitti-ilmoituksiin, joissa olen kertonut avoimesti ongelmistani, on riittänyt aina muutama fiksu korkeakoulutaustainen vastaaja, joiden ulkonäössäkään ei ole ollut valittamista. Lopulta yhden tällaisen kanssa päädyinkin pitkään suhteeseen, jossa yhä olen. Suhde voi hyvin.

En ole kokenut, että vastaajilla olisi ollut huono itsetunto, jonka vuoksi he ovat kelpuuttaneet minut. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että vastaajilla on ollut hyvä itsetunto. He ovat tahtoneet tutustua minuun, vaikka ovat tienneet, että en pysty tarjoamaan heille maallista hyvää ja että elämään kanssani liittyy tiettyjä ongelmia.

Joskus tuntuu, että naiset ajattelevat parisuhteen olevan yksi. Se on minusta perussyy monien ongelmien kehittymiseen. Omasta mielestäni parisuhde on vuorovaikutusta, jossa kuitenkin kummallakin on oma elämänsä, omat tarpeensa ja oma tilansa. Yhtenä elämisen sijaan pitäisi pyrkiä elämään kahtena erillisenä, jotka neuvottelevat tarpeista ja valinnoista. Tällöin suhde ei tukehdu eikä muutu fantasiaksi, jossa omat tarpeet yritetään täyttää kuvitellun täydellisyyden kautta.

Miesten kanssa ei juttu koskaan oikein juttu toiminut. Ajattelu ja kemiat (erityisesti kemiat) ei vain koskaan oikein sopineet yhteen. Tuli tapailtua ja tutustuttua, mutta aina oli vain jotenkin epämukava ja ahdistava olo. Ei perhosia vatsassa ei mitään. Näin 20-vuotiaana olen sitten siirtynyt naisiin päin ja ehkä syy tähän astiseen sinkkuuteen on alkanut pikkuhiljaa löytyä....

Joskus sitä yllättää itsensäkin! 

"Lisään vielä, että silloisessa nettideittiprofiilissani kirjoitin kirjakieltä eli luulisi tajuavan, että minua kannattaa lähestyä kirjakielellä."

Et voi olla tosissasi. Oletko provo?