Kaikkia "vaikeasti pariutuvia" tuttuja naisia yhdistää yksi asia

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:23"]

Mä olen kyllä hyväitsetuntoinen nelikymppinen sinkku. Mutta mun pariutumattomuuteen on syynä lähinnä se ettei minulla ole koskaan ollut erityistä halua pariutua tai saada perhettä. Viihdyn yksin tosi hyvin. Pari kertaa nuorena tuli seurusteluja kokeiltua kun se ikään kuin kuuluu asiaan, mutta totesin viihtyväni paremmin yksin kuin kenenkään kanssa joten kolmenkympin jälkeen en ole harrastanut enää minkäänlaisia miessuhteita.

[/quote]

No ethän sinä ole vaikeasti pariutuva. Tuskin sinun suustasi ympäristö joutuu kuuntelemaan jatkuvaa narinaa siitä, kuinka kukaan mies ei yllä sinun tasollesi, miten niissä kaikissa voikin olla joku ihme vika?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:44"]Kyllä mä usein ihmettelen millaisia rumiluksia ja kusipäitä naiset (ja miehetkin) on valmiita sietämään. Mun idiotismin ja junttiuden sietokykyni on hyvin alhainen, en sitten tiedä onko se hyvää itsetuntoa vai hankaluutta.
[/quote]Vai oisko tervettä maalaisjärkeä?ja kykyä sietää(joku voi jopa tykätä?) yksinoloa.Naiset kattelee vaikka minkälaisia pässejä kun eivät pysy yksin pystyssä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:02"]

Niin ja sitten on meitä ns. vaikeita, jotka olemme olleet piiiiiiiiiitkääään yksin. Mä elin yksin 32-vuotiaaksi asti. Kyllä mulla miessuhteita oli mutta ei tullut mieleenkään ruveta asumaan kenenkään kanssa. En vaan voinut jostain syystä kuvitellakaan että joku muu tulisi mun huusholliin säätämään tai mun pitäis mennä jonkun muun luokse. Ehei. Mä halusin päättää itse aikataulustani jne. Jos tuo on hankaluutta niin olkoon, mutta siihen aikaan en halunnut tehdä kompromisseja.

Nyt olen 43 v ja lapsia kolme ja miehen kanssa asuttu yhdessä 11 vuotta, siitä avioliitossa 8 vuotta. Ja helevetin vaikeaa on edelleen. Kun asuu yksin noin kauan kuin minä asuin eli 16-vuotiaasta 32-vuotiaaksi, niin oppii siihen, että omistaa oman reviirinsä. En edelleenkään pidä muiden kanssa asumisesta, mutta en silti rieku sitä ääneen joka päivä enkä edes kärsi siitä. Ilmeisesti mun piti kasvaa 32-vuotiaaksi ennenkuin olin valmis tekemään kompromisseja

[/quote]

TÄMÄHÄN ON JUSTIINSA TYYPPIESIMERKKI VAIKEASTA IHMISESTÄ. MINÄMINÄMINÄ, MUA EI HUVITA, MÄ EN HALUA. Voi ristus että te voitte olla tyhmiä!

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"]

Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. 

Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. 

Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.

[/quote]

No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee.

[/quote]

No herranjestas sentään - en kuvittele olevani mitenkään spesiaali. Mutta jos mies ei lue mitään, istuu viikonloppuisin mieluusti lähipubissa, katselee telkkaria illat pitkät, hän ei kerta kaikkiaan tyydytä tarpeitani. Tuollaisiin olen törmännyt. Pakko se on uskoa, että hyvät miehet ovat varattuja. Silti en kadu sitä, että aikanaan erosin, koska avomiehestäni ja minusta oli tullut lähinnä kuin sisko ja veli. Sellainen ei riitä minulle eikä hänkään ollut onnellinen.

[/quote]

Juuri tuollaiset ihmiset, jotka luettelevat vaatimuslistan, tai listan joita kumppanin ei ole suotavaa tehdä, kuvittelevat olevansa hyvinkin erikoisia ja ihmeellisiä. Eivät koskaan ajattele itse mahdollisesti olevansa sitä tyyppiä, jonka seurassa muiden alkaa tehdä mieli juoda kaljaa, katsoa telkkua tai paeta pleikkarin pariin. Näitä on nähty niin paljon.

[/quote]

Jos ihmistä kiinnostaa tuijotella telkkua, kitata kaljaa ja lukea Seiskapäivää, hän on henkisesti niin eri planeetalta että sellaisen miehen kanssa ei voi syntyä yhtään mitään. Näitä on niin nähty. Siis miehiä, joista ensi treffeillä - tai ainakin seuraavilla - paljastuu, että heillä ei ole minkäänlaista intressiä kehittää itseään ja jotka käyttävät aikansa aivan toisaikaisiin asioihin. (En siis sano että kaiken tekemisen tarvitsisi olla kamalan kehittävää ja keskustelujen aina syväluotaavia.) Koska nuo asiat ovat tulleet ilmi heti kättelyssä, minä en ole päässyt heitä pilaamaan vaan he ovat tehneet sen ihan itse ;)

[/quote]

Miten kultivoitunut naishenkilö edes päätyy treffeille tuollaisten möllien kanssa? Epätoivoko se ajaa hosumaan treffeille niin, ettei edes netti-ilmon kirjoitusvirheitä ehdi huomata...?

Tässähän tämä AV-palstan asenne tulee monessa viestissä ilmi. Eli sinkkunainen on aina vahva ja itsenäinen nainen, sinkkumies on taas aina reppana. Kannattaa pitäytyä tässä uskossa ja valita varattu, täytyy olla laatua. Varsinkin uskollisuus on tällöin varmasti kondiksessa.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"]

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"]

Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. 

Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. 

Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.

[/quote]

No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee.

[/quote]

No herranjestas sentään - en kuvittele olevani mitenkään spesiaali. Mutta jos mies ei lue mitään, istuu viikonloppuisin mieluusti lähipubissa, katselee telkkaria illat pitkät, hän ei kerta kaikkiaan tyydytä tarpeitani. Tuollaisiin olen törmännyt. Pakko se on uskoa, että hyvät miehet ovat varattuja. Silti en kadu sitä, että aikanaan erosin, koska avomiehestäni ja minusta oli tullut lähinnä kuin sisko ja veli. Sellainen ei riitä minulle eikä hänkään ollut onnellinen.
[/quote]Toi on niin älytöntä toi vastakkainasettelu.Hyvä mies/Huono mies.Miten sitä mitataan?Ja voiko joky mies olla niin hyvä et siinä ei oo mitään huonoo?Saduissa kai......

Taas on naiset olevinaan kovia. Harva nainen pärjää esim. merellä kelin koventuessa. Purjehtivilla miehillä suuria vaikeuksia löytää sopivia yksilöitä nykynaisten parista.

Osa naisista vaan haluaa pysyä sitoutumattomana, mutta sitä ei hyväksytä kuten miesten päätöstä olla sinkku. Mulla oli nuorena pitkähkö seurustelusuhde, joka päättyi siihen, kun ex muutti työn perässä jenkkeihin. Sen jälkeen en ole enää seurustellut ja kohta olen jo 40. En kaipaa elämääni miestä, enkä edes seksiä. Miksi siis aloittaisin parisuhteen? Jostain ihmeen syystä tätä elämäntyyliä ei hyväksytä ilman selityksiä, joita pitää olla aina antamassa ulkopuolisille: miksi et hanki parisuhdetta? miksi et halua perustaa perhettä?

Naisten itsenäisyyttä kammoksutaan.

Itse olin kuusi vuotta sinkkuna ja lasteni yh. Ensinnäkin, tulin toimeen ilman miestä, en tarvinnut ketään sellaista rinnalleni, joka ei minua täysin napannut. Keskityin lapsiin ja meillä oli oikein hyvä olla kolmisin. Minä viihdyn oikein hyvin myös itsekseni. Neljä vuotta sitten tapasin miehen, joka on kaukkea sitä mitä kaipasin, joten silloin olin valmis luopumaan sinkkuudesta.

Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Ärsyttää, kun heti lesbotellaan, kun ei huoli just sitä mikä ei vaan kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:16"]

Taas on naiset olevinaan kovia. Harva nainen pärjää esim. merellä kelin koventuessa. Purjehtivilla miehillä suuria vaikeuksia löytää sopivia yksilöitä nykynaisten parista.

[/quote]

...ei helvetti näitä av:n yleistyksiä, nyt kuolen nauruun :'D

Ajattelin omaa datanomi-nörttimiestäni purjehtimassa kovilla keleillä. Hän on sivari, joka vihaa liikuntaa ja on aina kaihtanut kaikkia ns. perinteisiä miesten töitä ja se on ok, kun itse olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä. Silti raskas, vaikka ei saa edes naulaa seinään, minä teen raksalla töitä ja remontoin kotonakin, huollan myös autoa, sen verran kuin kotona pystyy.

Kautta aikain niitä vanhoja piikoja on ollut ja se on ollut aina niiden oma vika.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:16"]

Taas on naiset olevinaan kovia. Harva nainen pärjää esim. merellä kelin koventuessa. Purjehtivilla miehillä suuria vaikeuksia löytää sopivia yksilöitä nykynaisten parista.

[/quote]

...ei helvetti näitä av:n yleistyksiä, nyt kuolen nauruun :'D

Ajattelin omaa datanomi-nörttimiestäni purjehtimassa kovilla keleillä. Hän on sivari, joka vihaa liikuntaa ja on aina kaihtanut kaikkia ns. perinteisiä miesten töitä ja se on ok, kun itse olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä. Silti raskas, vaikka ei saa edes naulaa seinään, minä teen raksalla töitä ja remontoin kotonakin, huollan myös autoa, sen verran kuin kotona pystyy.

[/quote]

silti rakas, piti kirjoittaa :D

Ei perinteisten roolien noudattaminen tee miehestä miestä. Meillä työnjako sujuu erinomaisesti näin.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:23"]

Kautta aikain niitä vanhoja piikoja on ollut ja se on ollut aina niiden oma vika.

[/quote]

tai oma VALINTA. Ihan hullua väittää, että JOKAINEN NAINEN HALUAA NAIMISIIN.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:27"]

Nainen on tehty miehen kylkiluusta. Tämä pitäisi pitää naisten mielessä.

[/quote]

Mitä siitä pitäisi päätellä. Kyseessä on kuitenkin vain kylkiluu?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:19"]

Hyvä itsetunto.

[/quote]

Heti joudun kumoamaan. Omassa tuttavapiirissä "vaikeasti pariutuvissa" on puolet erittäin huonolla omallatunnolla varustettuja, 1/4 hyvällä ja 1/4 siltä väliltä. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Missä piireissä pyörit? Oma mieheni ja hänen ystävänsä eivät pelaa mitään pleikkaria. Harrastavat urheilua ja ovat herrasmiehiä. Ehkä et vaan ole törmännyt laadukkaisiin miehiin?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:19"]

Hyvä itsetunto.

[/quote]

Heti joudun kumoamaan. Omassa tuttavapiirissä "vaikeasti pariutuvissa" on puolet erittäin huonolla omallatunnolla varustettuja, 1/4 hyvällä ja 1/4 siltä väliltä. 

[/quote]

Omatunto ja itsetunto eivät ole sama asia. Jos omatunto kolkuttaa, silloin tekee jotain moreelisesti väärää omaa maailmankatsomustaan kohtaan. Heikko itsetunto taas aihettaa epäpätevyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta mm.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta.    Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin.    Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.     [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).

[/quote]

Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.

Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"]

Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. 

Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. 

Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.

[/quote]

Joo no todellinen "helmi" oletkin! Ei kerro kovin hyvää naisesta, jos haluaa/pystyy olla toinen nainen aviossa olevalle miehelle. 

Siis moraalisesti, ei moreelisesti.

83