Kaikkia "vaikeasti pariutuvia" tuttuja naisia yhdistää yksi asia

Ensinnäkin, kaikkia ei kiinnosta "pariutua". Ja miksi edes pitäisi? Jos on tyytyväisempi sinkkuna, miksi ryhtyä parisuhteeseen vain siksi, että joidenkin mielestä niin "kuuluu" tehdä? Tai kai niitäkin on, laumaihmiset jotka tekevät kaikessa muiden mieliksi eivätkä omien halujensa mukaan.

Toisekseen, aloittaja on oikeassa. Mieleen tulee heti muutama tuttava, jotka ovat "helposti pariutuvia", ja heitä yhdistää se että jokainen nainen on hieman vässykkä, siis joojoo-ihminen jonka tahto on muiden taskussa, parisuhteessa nimenomaan miehen taskussa. "En mä voi sitätaitätä kun pera ei tykkää", "en mä lähde jumppaan kun pera haluaa että katotaan yks autonasennusvideo", "en mä voi olla värjäämättä hiuksia vaikka tää allergia kun pera haluaa blondin". Sillä hetkellä kun löytyy mies, näistä naisista tulee tahdottomia peranmiellyttäjiä, joiden päivän pilaa tai pelastaa se, mitä pera kulloinkin sanoo, tekee tai on mieltä.

Itsetunnnon puutteeseen tuo varmasti liittyy, mutta myös jonkinlainen epäterve miellyttämisenhalu on ilmeinen, sen ohella että koetaan ettei itse riitetä (mihin sitten onkaan) vaan vasta kun on mies, on hyvä ja miehen ilmaantuessa häviää järki oman tahon mukana.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta.    Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin.    Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.     [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).

[/quote]

Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.

Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.

[/quote]

Toivottavasti saat maksaa omaa lääkettäsi jos joskus löydät oikean parisuhteen.

[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 15:11"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta.    Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin.    Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä.     [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).

[/quote]

Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.

Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.

[/quote]

Toivottavasti saat maksaa omaa lääkettäsi jos joskus löydät oikean parisuhteen.
[/quote]

Taitaapi olla jopa todennäköistä, jos sitä on meinaan varattujen perään....

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:07"][quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)

T. Mies
[/quote]

Komppaan edellistä. Miksi aikuisen ihmisen on hyväksyttävää pelata haydayta kännykästä mutta ei esim. Taistelu/seikkailupelejä pleikkarilta? Jumalauta. Jos mun poikakaveri tulis ynisemään jotain mun pelaamisesta (n.4h/viikko) niin pihalle lentäis. T. N20

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:25"]

Joo. Suurin osa miehistä etsii oikeasti piikaa ja äitiä itselleen, sitten jos nainen onkin itsenäinen eikä suostu kynnysmatoksi...

[/quote]

Merkillistä tälläinen vastakkainasettelu.

Monet vaan on näemmä koko elämänsä lapsia.

Eivätkä kasva henkisesti aikuisiksi.

Jotain vikaa yksinäisissä on, ihminen on luotu pariutumaan ja olemaan sosiaalinen eläin.

Tahtovia lepakkoja? Tai muuten vinksahtaneita.

[/quote]  sosiaalinen voi olla ilman pariutumista, sekäettä. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:23"]

 Komppaan edellistä. Miksi aikuisen ihmisen on hyväksyttävää pelata haydayta kännykästä mutta ei esim. Taistelu/seikkailupelejä pleikkarilta? Jumalauta. Jos mun poikakaveri tulis ynisemään jotain mun pelaamisesta (n.4h/viikko) niin pihalle lentäis. T. N20

[/quote]

Sama, ja nainen olen minäkin, en ikinä katsoisi miestä, joka yrittäisi puuttua pelaamiseni.

Ja olen siis naimisissa, mutta kai vaikeasti pariutuva minäkin, päätin vain aikoinaan etten tee kompromisseja miesten suhteen ja olen mielummin yksin kuin olen kenen kanssa vain.

No, sitten tapasinkin miehen, joka on ihan samanlainen kuin itse olen ja menin naimisiin, ihan mukavaa tämä on, ja meillä on esim. kakkosasunto (olemme molemmat introvertteja), ja meistä ei kumpikaan ole tehnyt oikein mitään kompromisseja minkään suhteen, silti tykätään olla yhdessä.

Luulen, että ns. helposti pariutuvat eivät sinänsä ole vässyköitä, vaan ne on sellaisia joustavia ihmisiä, jotka antaa paljon myöten. Sitten taas me vaikeasti pariutuvat taidetaan olla enemmänkin introvertteja ja itsepäisiä, jotka ollaan mielummin yksin kuin luovutaan omasta elämäntyylistä?

Mä olin teininä varmaan "huonosti pariutuva": kymppejä lukematta kokeista vetelevä rillipäinen nörttityttö ei ollut oikein kovaa huutoa 80-90-luvulla. Itsetunto oli kyllä hyvä, vaikka monet vissiin pitivät hissukkana kun ei bailuskenet kiinnostaneet kouluiässä. Pari välivuotta lukion jälkeen tuli kyllä käytyä ahkerasti baareissa mutta eipä tuonakana aikana löytynyt kuin yksi jonka kanssa halusin seurustella ja sekin suhde kesti vaan muutaman kuukauden.

Yliopistoon päästyäni sitten tuntui löytyvän enemmän omanhenkistä porukkaa. Parin vuoden ja muutaman lyhyen suhteen jälkeen törmäsin ainejärjestöhommissa kivaan nuoreen mieheen ja sille tielle jäin, naimisiinkin päädyttiin kaksvitosina ja nyt on oltu yhdessä 15 v.

Mun kokemus puoltaa sitä sattumaa eikä itsetuntoa. Mä en ole koskaan lähtenyt seurustelemaan vaan seurustelun vuoksi ja ennen nykyistä miestä olin huomattavasti enemmnän aikaa sinkkuna kuin suhteessa ja silti pariuduin aikasin ja siinä mielessä "helposti". Mutta ihan hyvin olisi voinut käydä niin että olisin törmännyt sopivaan tyyppiin vasta vuosia myöhemmin. Ja kaikki ei edes halua pariutua, ikinä!

Mä olan +30v sinkku, ainoa kaveripiirissäni. Ja en kyllä seurustelisi yhdenkään kaverini puolison kanssa. Yhden kaverin aviomies on mustasukkainen kyttääjä, toisen aviomies ei ole eläissään lukenut yhtäkään kirjaa ja on siitä ylpeä, yhden seurustelukumppni on mustasukkainen ja asenteiltaan tosi sovinistinen, yhden aviomies on työtä vieroksuva kannabista poltteleva hippi jonka mielestä työssäkäyvät ovat kauheita porvareita, yhden aviomies on yli puolet vuodesta töissä ulkomailla ja lisäksi pahasti mielenterveysongelmainen, yhden aviomies käy vieraissa säännöllisesti ja yrittää päästä jopa vaimonsa kavereiden kanssa vällyjen väliin...

Eli ehkä kriteerit ovat liian korkealla? Mutta mieluummin yksin kuin tuollaisen kanssa.

Jos ja kun itse olen korkeakoulutettu, ihan mukiinmenevän näköinen, yritän sivistää itseäni monipuolisesti, harrastan jonkun verran liikuntaa, teen paljon töitä vaikken mikään täysin uraohjus olekaan, en käytä huumeita, mulla ei ole rikosrekisteriä jne, niin miksi en saa olettaa että myös puolisoni olisi samankaltainen?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:23"]

Komppaan edellistä. Miksi aikuisen ihmisen on hyväksyttävää pelata haydayta kännykästä mutta ei esim. Taistelu/seikkailupelejä pleikkarilta? Jumalauta. Jos mun poikakaveri tulis ynisemään jotain mun pelaamisesta (n.4h/viikko) niin pihalle lentäis. T. N20

[/quote]

En itsekään voi käsittää tätä yleistä pleikkadissausta täällä. Elämme 2010-lukua ja pelaaminen on viihdemuoto ihan siinä missä mikä tahansa muukin. Miksei siis samalla tavalla haukuta miehiä jotka katsovat elokuvia, lukevat kirjoja tai laulavat karaokea? Dekkareita lukeva mies ei ole mies vaan poika? Absurdia touhua minusta.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:55"]Jos ja kun itse olen korkeakoulutettu, ihan mukiinmenevän näköinen, yritän sivistää itseäni monipuolisesti, harrastan jonkun verran liikuntaa, teen paljon töitä vaikken mikään täysin uraohjus olekaan, en käytä huumeita, mulla ei ole rikosrekisteriä jne, niin miksi en saa olettaa että myös puolisoni olisi samankaltainen?[/quote]

Tuollaisia on akateemisista miehistä vähintään 70-80 %.

Aihe Vapaa?

Vai onko tämä sitten juuri se paikka, jossa kaikki naiset sivistävät itseään?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:07"][quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"] [quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"] Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy.... [/quote]   Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta. [/quote] Naiset ne vaan on aina kunnollisia. AV-palstailijat ovat erittäin fiksuja, eivät vässyköitä. Sen sijaan esim. pleikkaria pelaava mies on vässykkä. Samaten kuntosalilla käyvä nainen on itsestään huolehtiva ja seksikäs, punttimies on ällöttävä raudan alla ähisijä! Kumma muuten, että miehen oletetaan olevan fiksu, mutta opiskelu ei saa viedä aikaa, komea ja vahva pitää olla mutta laittautua ja puntata ei saa koska se vie aikaa ja huomiota naiselta. Rento pitää olla, mutta rentoutua pleikkarin ääressä ei saa. :)   T. Mies [/quote] Komppaan edellistä. Miksi aikuisen ihmisen on hyväksyttävää pelata haydayta kännykästä mutta ei esim. Taistelu/seikkailupelejä pleikkarilta? Jumalauta. Jos mun poikakaveri tulis ynisemään jotain mun pelaamisesta (n.4h/viikko) niin pihalle lentäis. T. N20

[/quote]

Todella monilla naisilla on ominaisuutena kaivaa miesten tekemisestä aina pahaa ja lytätä näitä. Ehkä siksi, että ovat lähtökohtaisesti heikompia niin huudetaan kurkku suorana vässykkää jos mies pelaa. Samassa ollaan itse tunti kaupalla netissä ja loppuaika katotaan krein anatomiaa :)

Hitto kun joku auton rassaaminenkin on niin kivaa ja rentouttavaa että oksat pois. Sekin on pitänyt vääntää amisurpoiluksi. Miehet on viriileitä poikia vielä aikuisinakin, se näyttää hiekkavittuisia mammoja nyppivän.

Naisten on ehkä helpompaa olla yksin, koska miehet ovat tehneet itsensä näkymättömiksi, mutta tuottavat silti kollektiivisesti naisten tarvitsemia asioita; turvallisuutta, insinööri- ja teknologiapalveluja ja kaikkea muuta. Kivikaudella naisen poliisi, palomies, vartija, tiedemies, mekaanikko (jos sellaisesta voi silloin puhua) oli ehkä yksittäinen heimon mies. Naiset ovat biseksuaalisempia kuin miehet ja saavat emotionaalista tyydytystä myös kaverisuhteista toisten naisten kanssa (toki miehetkin saavat, mutta eivät yhtä laajassa mielessä). Jälleen kerran tuokin asia palautuu miehiin; miesten lahjakkuus on tehnyt miehet näkymättömiksi ja mahdollistaa turvallisen ja mukavan lesbisympäristön. 

Mutta mistä miehet saisivat samalla tavalla jatkuvaa vakiseksiä ja hellyyttä sekä itsetunnon kohotusta? Eipä oikein mistään. Maksullisilta voi saada seksiä, vaikka niiden palvelujen käyttäjiä jahdataan valtion toimesta tai muuten vain leimataan alimmaksi paskaksi. 

-Mies 29v-

Olen täysin samaa mieltä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse toista ihmistä tekemään itsestään onnellisemman tai tyytyväisemmän. Minä olen sinkku ja minulla on hyvä itsetunto. Olen ollut neljä vuotta sinkkuna tapaillut säännöllisen epäsäännöllisesti miehiä mutta en ole huolinut ketään koska en koe tarvitsevani miestä. Todella hyviä ja potentiaalisia ehdokkaita on riittänyt. Jos joku ehdokkaistani olisi esim. erityisen varakas olisin hänet luultavasti huolinut. Ainut syy miksi voisin ottaa miehen on se että yksin on kallista elää. Moni elämäänsä tyytymätön kaverini on jatkuvasti suhteessa, lyhyissä ja pitkissä. Pointtina se että he eivät osaa olla yksin ja tarvitsee toista ihmistä siihen että kokee olevansa tarpeellinen ja kokee itsensä hyväksytyksi. Minä en tarvitse ketään siihen että tuntisin itseni hyväksytyksi tai esim. kauniiksi.

Minä en seurustele koska en koe tarvitsevani ketään. Kissaa olen harkinnut lemmimiksi koska välillä kotona olisi kiva jutella tai selittää asioita jollekkin. Minulla on hyvä itsetunto ja tiedän useita miehiä jotka haluaisivat seurustella kanssani. Olen yrittäny tapailla miehiä lähinnä sen takia että välillä tuntuu siltä ett tällä ikää (27v) pitäisi olla vakavassa suhteessa ja perustaa perhettä mutta kaikki treffailuni lopahtavat melko nopeasti koska minua ei vain kiinnosta. En koe tarvitsevani ketään. Olen onnellinen näin ja se riittää minulle. Jos ja kun lapsia haluan, aion adoptoida tai käydä spermapankissa.

Kyllä minä voisinkiin alttarille astua, mutta en suostu olemaan piika ja kynnysmatto. On nähty monenlaista :). Minulla on koulutus ja monenlaisia elämäntaitoja, ei huvita olla lähihuora aviomiehelle....Minusta on moneksi mutta niin alas mä en oo vaijonut että mies pääni ei käännää..

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:49"]

Olen täysin samaa mieltä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse toista ihmistä tekemään itsestään onnellisemman tai tyytyväisemmän. Minä olen sinkku ja minulla on hyvä itsetunto. Olen ollut neljä vuotta sinkkuna tapaillut säännöllisen epäsäännöllisesti miehiä mutta en ole huolinut ketään koska en koe tarvitsevani miestä. Todella hyviä ja potentiaalisia ehdokkaita on riittänyt. Jos joku ehdokkaistani olisi esim. erityisen varakas olisin hänet luultavasti huolinut. Ainut syy miksi voisin ottaa miehen on se että yksin on kallista elää. Moni elämäänsä tyytymätön kaverini on jatkuvasti suhteessa, lyhyissä ja pitkissä. Pointtina se että he eivät osaa olla yksin ja tarvitsee toista ihmistä siihen että kokee olevansa tarpeellinen ja kokee itsensä hyväksytyksi. Minä en tarvitse ketään siihen että tuntisin itseni hyväksytyksi tai esim. kauniiksi.

[/quote]

Yksin on kallista elää ---> miehen pitäisi olla erityisen varakas. Ookei. Ruoka onkin niin kallista ettei ihan jokaisella siihen ole varaa... Ei ihme ettet kaipaa tai halua ketään koska näet miehet lompakkona.

Kaikki naiset on mielisairaita vänkääjiä.

Joillakin voi myös olla huono itsetunto, tai se että eivät luota helposti muihin. 

[quote author="AV MAMMA1" time="12.01.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]

Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta.  Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....

[/quote]

Ei ne kaikki pelaa pleikkaria! Vässyköitä on moneen lähtöön, mm. hippi- ja hipsterivässykät, ruokahullut vässykät, kuntosalivässykät, pornovässykät, you name it. Toivotonta.

[/quote]

Jokainen varmaan saa oman tasoistaan seuraa halutessaan? Toki joskus voi elämä olla vaikeaa ja yksinäistä, mutta mielestäni outoa että naiset haukkuvat kilvan miehiä jotka ovat "luusereita" mutta eivät pohdi miksi normaalia seuraa ei heille löydy? Miehiä ja naisia on monenlaisia, en itse esim. deittailisi kaverini miestä tai mieheni kaveria, saati monia muitakaan koska olen aika tarkka siitä millaisessa seurassa viihdyn. Ystävä voin olla monelle eikä vaatimukset silloin ole niin korkeat, esim. asemalla ja sellaisilla ei ole mitään väliä vaan sillä sisimmällä. Kummasti kuitenkin aina on seuraa löytynyt jos on halunnut ja ihan normaaleista hyvistä miehistä, tiedä sitten mistä noita ääripääjunttimiehiä sitten löydätte tai miten juuri heihin tutustutte. Ei sitä itsekään ole täydellinen, niin toisessakin on jotain sallittava ja ei voi olettaa että joku elävä ihminen elää täysin siten kuin itse haluaa, muuten pitää rakentaa joku robotti jos on aivan kohtuuttomia vaatimuksia. Mutta jos on tasokkaita naisia vapaana niin miksei miehiäkin, eiköhän jokainen halutessaan joskus sen sopivan kumppanin löydä.