Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
••••••• OI, kuinka kaipaan kultaista 80-lukua •••••••
19.01.2015 |
80-luvulla eläneet muistavat kuinka silloin työtä riitti kaikille - jopa alkoholisteille. Kaikki todellakin revittiin töihin. Siitä juontaakin juurensa vitsit, joissa toikkaroidaan töissä. :) Lapsillekin riitti kesätöitä.
---> nykyään ei edes koulutus takaa työnsaantia! Lapset EIVÄT SAA tehdä kesätöitä. :O
Palkat olivat silloin pieniä, mutta siitä johtuen myös yhteiskunnalle koituvat kustannukset ja pärjättiin kohtuullisella verotuksella. Pienestä palkasta jäi mukavasti käteen ja kaiken lisäksi kaikki oli halpaa. Elämä ei perustunut kilpailunomaiseen velanottoon, vaan säästöihin.
---> nykyään jopa työssäkäyvillä ei meinaa rahat riittää!
Kouluissa saatiin aina uudet kirjat syksyllä. Koulukyydeistä ei tapeltu ja opettajia kunnioitettiin. Kauppa, Posti ja Postipankki oli joka kylässä - useimmissa monta pankkiakin. Syrjäisimmänkin tien päässä kävi kauppa-auto.
---> nykyään nuo ovat muisto vain
Leipäjonoja ei näkynyt eikä avioliitoissa juuri epäonnistuttu. Kerjäläisiä ei ollut kaduilla kuin ehkä isoissa kaupungeissa pari tosijuoppoa. Lapsia ei käytetty pelinappuloina.
---> nykyään kerjäläisiä tulee tänne ulkomailtakin ja leipäjonot pitenevät vuosi vuodelta. Eronneet iskevät verisesti yhteen jne.
Duunari-isä maksoi pääkaupunkiseudulla olevan omakotitalon 10 vuodessa - rahaa jäi sen jälkeen kesämökkiin yms. Autotkin olivat markka-aikaan halpoja: kirvesmiehen palkalla sai useamman uuden Ladan vuodessa!
---> nykyään lapsetonkin duunaripariskunta arastelee kerrostalokämpän ostamista ja harvalla on varaa uuteen autoon.
Ylipaino-ongelmaa ei ollut, yhteiskunnalta säästyi hurjasti rahaa
---> nykyään läskit hoidattavat vaivojaan yhteiskunnalla
Lapset olivat paremmassa kunnossa, koska lasten harrastukset eivät vielä olleet muuttuneet aikuisten bisnekseksi ja lapset saivat liikkua
---> nykyään monissa lajeissa mitataan isukin lompakon paksuutta
OI ETTÄ, MINNE MENIT KULTAINEN 80-LUKU???
Kommentit (28)
Se oli ihanaa, kultaista aikaa! Kaikki pelasi hyvin. Oli pankit, postit. Työtä sai helpommin.
Miehet oli komeita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla sairas lapsiperheen äiti sai kunnan kodinhoitajan avukseen. Kodinhoitaja hurautti paikalle ja piti huolen äidistä, lapsista ja koko huushollista.
Tähän oli kunnalla varaa, koska palkat olivat pieniä. Tästä syystä riitti kevyt verotus ja pienelläkin palkalla pärjäsi ja kaikki oli halpaa.
Lapsiperheet saivat mojovan verovähennyksen. :)
Hei, olet ilmeisesti sama ihminen kuin tuossa kolari-itsekkyysketjussa. VOITKO MITENKÄÄN lopettaa noiden merkkien laittamisen otsikkoosi? Oikeasti, kyllä aloituksestasi kiinnostuneet huomaa ja avaa aloituksesi ilman tuollaista huuto.net tyyliäkin... Lopeta nyt jo, mulla palaa käämi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ei myöskään ollut läheskään niin paljon narsisteja kuin nykyään. Narsisti on äärettömän mustasukkainen siitä, että joku toinen erottuu joukosta paremmin kuin hän itse. Esimerkiksi tuo ap:n erottuva otsikko on narsisteille punainen vaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä saattaa kuulostaa nykynuorista uskomattomalta, mutta muistan kuinka menin kesätöihin lukiolaisena vuonna 1989 (HUOM. en hakenut kesätöitä, vaan kirjaimellisesti menin töihin). Siivousfirma vain ilmoitti paikallisessa sanomalehdessä järjestävänsä rekrytointitilaisuuden toimistollaan kaupungin keskustassa. Tuolla oli sellainen 30 metrin jono koululaisia ja opiskelijoita. Kaikki halukkaat saivat samantien työpaikan kesäksi. Rekrytoijat eivät edes kysyneet mitään sellaisia sivuseikkoja että kuka olet, mitä opiskelet tai mitä olet aiemmin tehnyt. Ainoa kysymys oli että missäpäin asut, tyyliin: "Ai sä asut tuossa Puotilassa, no sitten sulle sopisi varmaan siivota tuota Itäkeskuksen sittaria, Otatko sä se paikan?". Ja minähän otin.
Työtä ei silloin tosiaan tarvinnut hakea, sen saaminen oli pelkkä muodollisuus. Jatkoin myös seuraavana kesänä 1990 samassa firmassa, mutta sitten kesällä 1991 lama oli jo alkanut, ja minulle sanottiin että nyt ei heillä ole enää tarjota minulle kesätöitä, vaikka olin heillä kaksi kesää työskennellyt ja ollut hyvä työntekijä. Se paratiisi, joka Suomi oli 80-luvulla kuoli syksyllä 1990, eikä enää koskaan palannut takaisin.
Silloin meni hyvin, kun ihmiset vielä kävivät kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin 80-luvun lopulla oli vaan juppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin näki naisilla ihania perseitä, kun farkkumuoti oli korkea vyötärölinja ja farkut vedettiin ylös, niin että pakarat nousi ja näkyi, enää ei näy missään edes kuvia noista farkkuperseistä, saisi vähän hakata hanskaan ja katsella noita nostalgisia perseitä , Säkkinen, Tanja Vienonen yms. uuuhhhhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, kuulostaa leppoisalta.
Itse olen elänyt vain näitä ikäviä aikoja. Synnyin vasta -91.
Haluatko upeat tumman ruskeat tekoviiluiset keittiönkaapit? Käy vaan hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin meni hyvin, kun ihmiset vielä kävivät kirkossa.
Ai 1930-luvulla? Jotain Pohjanmaan hihhulikyliä lukuunottamatta ei ole Suomessa kyllä kukaan ravannut kirkossa joka viikko. Ei tämä ole mikään USA.
80-luvulla todellakin vain mentiin töihin ja jos ei viihtynyt niin uusi paikka löytyi heti. Ei ollut näitä nykyisiä aikasyöppöjä eli nettiä ja somea vaan luettiin paljon kirjoja ja seurusteltiin ihan livenä ihmisten kanssa, elämä oli helppoa, yksinkertaista ja onnellista. Ainiin olihan silloin olimassa somen esiäiti eli senssilinjat eli soitettiin puhelimella numeroon jossa pystyi keskustelemaan useampi ihminen ;)
Hyviä työnsaantimahdollisuuksia lukuunottamatta 80-luku oli kyllä kaikin puolin niin impivaara-junttilaa että sinne ei kyllä millään ilveellä ainakaan takaisin kaipaa. Täällä taas lauma nostalgiapärinöissään vetelehtijöitä muistelemassa ajan kultaamia muistojaan.
En kaipaa 80-luvulta muuta kuin musiikkia. Muuten nuoruuteni oli kamalaa syrjittynä ja yksinäisenä.
Alue: Aihe vapaa
Missäköhän sinä olet asunut? Minä asuin Espoossa ja täällä oli hirveä asuntopula, nykyään asuntoja riittää spurguillekin. Leipäjonoja ei ollut koska kaikkien ei pitänyt saada viinaa ja matkapuhelimia kuten nykyään rakennekynsistä puhumattakaan.