Lue keskustelun säännöt.
Kelpaako naisille yh-isi?
06.01.2015 |
Jäin yksinhuoltajaksi poikani ollessa pari viikkoinen, kun hänen äitinsä vain ilmoitti ettei pystykkään tähän. Emme olleet ikinä yhdessä mutta kyllä silti yhtä lailla lapsi on minun kuin hänen. Poikani täytti joulukuussa 2 vuotta enkä ole nyt parina vuonna edes ajatellut parisuhdetta. Kiirettä on riittänyt yksinhuoltajana ja töissä. Minulla on onneksi iso tukiverkosto enkä ole ollut kokonaan yksin.
Olen pian 26-vuotias ja nyt siinä tilanteessa elämässäni, että kaipaisin toista puoliskoa. Kelpaako naisille ylipäätään edes yh-isät?
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:16"]
Puhutte täyttä soopaa, jotka väitätte, että omat ja toisen lapset on yhtä rakkaita.
[/quote]
Jos puolison lapsia tapaa kerran viikossa, ei niistä varmasti tulekaan yhtä rakkaita, mutta jos yhdessä asutaan ja koetaan elämää, niin onko edes mahdollista ettei niihin lapsiin kiintyisi?
(En ole elänyt uusperheessä joten tämä on nyt vain oletus.) Tietysti edellyttää varmasti sitä, ettei kumpikaan jaottele sun ja mun lapsiin, vaan puhalletaan yhteen hiileen ihan oikeasti. Ja sehän on aikamoinen taitolaji.
[/quote]
On siinä silti eroa onko oma lapsi vai toisen. Ei ne ole ikinä samalla viivalla, jos tiukka paikka tulee.
[/quote]
Varmasti näin on, mutta uskon että on ihmisiä joilla se eka ja vika tiukka paikka tulee vasta erossa ja siihen asti osataan välittää kaikista lapsista tasapuolisesti. Ja on ihmisiä, jotka ovat lämpimissä väleissä ex-puolison lapsien kanssa vielä eron jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:37"]
Mieluummin yh-isi kuin esim. viikonloppu- tai viikko-viikko-iskä. En halua säätää minkään ex-vaimojen kanssa, en halua ottaa kotiini lapsia, jotka joutuvat vaihtamaan kotia jatkuvasti ja ovat siksi levottomia ja hakeavat vanhempansa huomiota. Parempi niin, että lapset ovat siinä koko ajan.
[/quote]
Samoilla linjoilla. Minä viihdyin exäni lasten kanssa erittäin hyvin mutta äideille (eri äidit siis molemmilla) ei käynyt koskaan mikään. Mistään ei pystynyt sopimaan tai jo sovitut rikottiin ja heittäydyttiin marttyyriksi. Oli aivan mahdotonta suunnitella mitään, kaksin mieheni kanssa tai porukalla lasten kanssa koska viime hetken muutoksia tuli äitien taholta tämän tästä ja esim.jo kauan aikaa ennalta sovitut ja pitkään valmistellut lapsen synttärin isän luona peruttiin aivan viime tingassa ja ihana äitsykkä vei itkevän lapsen mukanaan ihan vaan mielen oikkunsa takia. Lapsissa ei ollut mitään vikaa mutta äitien kanssa en jaksa enää alkaa säätämään joten mieluummin yh-isä.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:07"]
Kuulostat kyllä ihanalta mieheltä :o
[/quote]
Millä perusteella? Pakkohan omasta lapsestaan on huolta pitää, miksi se on tässä tapauksessa erityisen ihanaa?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:54"] Sori vaan mutta yksinhuoltajuus kyllä kielii päinvastaista. Ei hallita ehkäisyä, ihmistuntemus on huono tai ei osata hoitaa parsuhdett. Keksi itse lisää. Tää ei ole kivasti sanottu mutta näin mä ajattelen. Niin, mäkin valitsin lapseni isän huonosti, eikä halloittu ehkäisyä, kun kolme lasta saatiin ja oltiin 17 vuotta yhdessä, kunnes mies vaihtoi mut toiseen. Olisi pitänyt tuntea hänet paremmin, ennenkuin perustettiin perhe? [/quote] Siellä taas vedettiin herne nenään kilsan päästä. Kyse ei ole aina sinusta. [/quote] en ole tuon viestin kirjoittaja, mutta mua ainakin vitutti se alkuperäisen viestin yleistäminen! yksinhuoltajuus kun voi johtua niin monista eri syistä.
[/quote]
Siksi siinä luki että kielii, eli jo alkuperäisessä viestissä jätettiin tilaa poikkeuksille. Sanoin vain sen miltä yh-vanhemmuus (nuoret lapset, lyhyet suhteet) näyttää ulospäin. Ei liikuta mitä tunteita se sinussa tai tuossa maailman keskipisteessä herättää.
Lapsen saaminen ei kerro miehestä yhtään mitään. Lapsesta on pakko pitää huolta, ei siinä ole kyse miehen määrätietoisuudesta tyhmät lehmät :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kelpaa! Minusta olisi ihana jos miehelläkin olisi lapsi, sillä vain lapsellisen on mahdollista ymmärtää miten oma lapsi on maailman tärkein.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:16"]
Puhutte täyttä soopaa, jotka väitätte, että omat ja toisen lapset on yhtä rakkaita.
[/quote]
Jos puolison lapsia tapaa kerran viikossa, ei niistä varmasti tulekaan yhtä rakkaita, mutta jos yhdessä asutaan ja koetaan elämää, niin onko edes mahdollista ettei niihin lapsiin kiintyisi?
(En ole elänyt uusperheessä joten tämä on nyt vain oletus.) Tietysti edellyttää varmasti sitä, ettei kumpikaan jaottele sun ja mun lapsiin, vaan puhalletaan yhteen hiileen ihan oikeasti. Ja sehän on aikamoinen taitolaji.
[/quote]
On siinä silti eroa onko oma lapsi vai toisen. Ei ne ole ikinä samalla viivalla, jos tiukka paikka tulee.
[/quote]
MÄärittele oma lapsi? Vain se on oma jonka vahmepi biologisesti on, niinkö? Aika näppärä yleistys taas.
[/quote]
Oma lapsi on biologisesti oma tai korkeintaan adoptoitu. Ei ole puolison lapset minun omia lapsia. Miksi tätä nyt piti oikein rautalangasta vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:31"]
Joskus sitä kyllä miettii että onko ihminen joka asettaa kriteerit tyyliin "kumppanilla pitää olla tämä tämä tämä ja ei missään nimessä saa olla tätä tätä ja tätä tai muuten ei kelpaa" ikinä oikeasti edes rakastanut.
[/quote]
Lapsi ja pituus tms painivat aivan eri sarjoissa. Mä vaan en halua perheellistä elämäntyyliä ja that's it. En mä edes päästä tunteita roihuamaan jos niin päätän. En rakastu myöskään narkomaaniin tai uskovaiseen. Voin välittää henkilöstä syvästi ja epäitsekkäästi, mutta mun elämä on mun ja elän sen kenen kanssa haluan. Jännää on se, että mä en esimerkiksi ole koskaan pettänyt mun kumppania koska tunteet kykenee hallitsemaan. Ja kyllä, olen ollut myös intohimoisessa viha-rakkaussuhteessa eli teidän mitä e "rakkaus" eli kiima on.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:48"]
Lapsen saaminen ei kerro miehestä yhtään mitään. Lapsesta on pakko pitää huolta, ei siinä ole kyse miehen määrätietoisuudesta tyhmät lehmät :D
[/quote]
Kyllä kuule moni ihminen muuttuu vastuuntuntoisemmaksi ja epäitsekkäämmäksi lapsen saatuaan. Niin miehet kuin naisetkin. Perusluonne saattaa olla tietysti mitä kelläkin, mutta suurimmalla osalla vanhemmuus tuo esiin ne paremmat puolet ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.n tapauksessa kertoo nimenomaan vastuunkannosta! eivät lapsen äidin kanssa olleet ikinä yhdessä ja äiti vaan päätti, ettei olekkaan hänen juttunsa. jos ap olisi ollut vastuuntunnoton paskiainen, hän olisi sanonut samoin ja lapsi annettu adoptoitavaksi. siis tässätapauksessa mun pisteet ei mene ainakaan äidille joka oli äiti alle kaksiviikkoa.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:08"]
ap.n tapauksessa kertoo nimenomaan vastuunkannosta! eivät lapsen äidin kanssa olleet ikinä yhdessä ja äiti vaan päätti, ettei olekkaan hänen juttunsa. jos ap olisi ollut vastuuntunnoton paskiainen, hän olisi sanonut samoin ja lapsi annettu adoptoitavaksi. siis tässätapauksessa mun pisteet ei mene ainakaan äidille joka oli äiti alle kaksiviikkoa.
[/quote]
No mitenkäs tuo ehkäisy? Ja lapsen synnyttämiseen kannustaminen kun vahinko(?) tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:16"]
Puhutte täyttä soopaa, jotka väitätte, että omat ja toisen lapset on yhtä rakkaita.
[/quote]
Jos puolison lapsia tapaa kerran viikossa, ei niistä varmasti tulekaan yhtä rakkaita, mutta jos yhdessä asutaan ja koetaan elämää, niin onko edes mahdollista ettei niihin lapsiin kiintyisi?
(En ole elänyt uusperheessä joten tämä on nyt vain oletus.) Tietysti edellyttää varmasti sitä, ettei kumpikaan jaottele sun ja mun lapsiin, vaan puhalletaan yhteen hiileen ihan oikeasti. Ja sehän on aikamoinen taitolaji.
[/quote]
On siinä silti eroa onko oma lapsi vai toisen. Ei ne ole ikinä samalla viivalla, jos tiukka paikka tulee.
[/quote]
MÄärittele oma lapsi? Vain se on oma jonka vahmepi biologisesti on, niinkö? Aika näppärä yleistys taas.
[/quote]
Oma lapsi on biologisesti oma tai korkeintaan adoptoitu. Ei ole puolison lapset minun omia lapsia. Miksi tätä nyt piti oikein rautalangasta vääntää.
[/quote]
Mun puolison lapset ovat minun lapsiani, ovat olleet reilut kymmenen vuotta. Heidän biologinen äitinsä on kuollut. Mikähän se tiukka paikka elämässä pitäisi olla että heidät hylkäisin...? Ei sellaista ole. Onhan se tietysti joillekkin tunne-elämältään rajoittuneille vähän vaikea ymmärtää että vanhemmuus ei ole kaikille vain sitä että on biologisesti jonkun äiti/isä.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:08"]
ap.n tapauksessa kertoo nimenomaan vastuunkannosta! eivät lapsen äidin kanssa olleet ikinä yhdessä ja äiti vaan päätti, ettei olekkaan hänen juttunsa. jos ap olisi ollut vastuuntunnoton paskiainen, hän olisi sanonut samoin ja lapsi annettu adoptoitavaksi. siis tässätapauksessa mun pisteet ei mene ainakaan äidille joka oli äiti alle kaksiviikkoa.
[/quote]
No mitenkäs tuo ehkäisy? Ja lapsen synnyttämiseen kannustaminen kun vahinko(?) tapahtui?
[/quote]
onko ehkäisyn vastuu yksin miehellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas palstan miesvihaajat ketjussa mukana.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:31"]
Joskus sitä kyllä miettii että onko ihminen joka asettaa kriteerit tyyliin "kumppanilla pitää olla tämä tämä tämä ja ei missään nimessä saa olla tätä tätä ja tätä tai muuten ei kelpaa" ikinä oikeasti edes rakastanut.
[/quote]
Lapsi ja pituus tms painivat aivan eri sarjoissa. Mä vaan en halua perheellistä elämäntyyliä ja that's it. En mä edes päästä tunteita roihuamaan jos niin päätän. En rakastu myöskään narkomaaniin tai uskovaiseen. Voin välittää henkilöstä syvästi ja epäitsekkäästi, mutta mun elämä on mun ja elän sen kenen kanssa haluan. Jännää on se, että mä en esimerkiksi ole koskaan pettänyt mun kumppania koska tunteet kykenee hallitsemaan. Ja kyllä, olen ollut myös intohimoisessa viha-rakkaussuhteessa eli teidän mitä e "rakkaus" eli kiima on.
[/quote]
Jos vertaa sitä että mies on narkomaani siihen että hänellä on lapsi niin kyllä sitten on tosiaankin hyvä pysytellä erosta niistä "lapsellisista" ihan niiden lasten itsensä takia jo :D
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:08"] ap.n tapauksessa kertoo nimenomaan vastuunkannosta! eivät lapsen äidin kanssa olleet ikinä yhdessä ja äiti vaan päätti, ettei olekkaan hänen juttunsa. jos ap olisi ollut vastuuntunnoton paskiainen, hän olisi sanonut samoin ja lapsi annettu adoptoitavaksi. siis tässätapauksessa mun pisteet ei mene ainakaan äidille joka oli äiti alle kaksiviikkoa. [/quote] No mitenkäs tuo ehkäisy? Ja lapsen synnyttämiseen kannustaminen kun vahinko(?) tapahtui? [/quote] onko ehkäisyn vastuu yksin miehellä?
[/quote]
Se on molemmilla. Ei tannut kumi paljon napata? No se on sitten oma vika jos vetelet paljaalla.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:31"]
Joskus sitä kyllä miettii että onko ihminen joka asettaa kriteerit tyyliin "kumppanilla pitää olla tämä tämä tämä ja ei missään nimessä saa olla tätä tätä ja tätä tai muuten ei kelpaa" ikinä oikeasti edes rakastanut.
[/quote]
Lapsi ja pituus tms painivat aivan eri sarjoissa. Mä vaan en halua perheellistä elämäntyyliä ja that's it. En mä edes päästä tunteita roihuamaan jos niin päätän. En rakastu myöskään narkomaaniin tai uskovaiseen. Voin välittää henkilöstä syvästi ja epäitsekkäästi, mutta mun elämä on mun ja elän sen kenen kanssa haluan. Jännää on se, että mä en esimerkiksi ole koskaan pettänyt mun kumppania koska tunteet kykenee hallitsemaan. Ja kyllä, olen ollut myös intohimoisessa viha-rakkaussuhteessa eli teidän mitä e "rakkaus" eli kiima on.
[/quote]
Jos vertaa sitä että mies on narkomaani siihen että hänellä on lapsi niin kyllä sitten on tosiaankin hyvä pysytellä erosta niistä "lapsellisista" ihan niiden lasten itsensä takia jo :D
[/quote]
Nii'in. Ei pentuja eikä neuloja mulle. Molemmat muuttavat elämän suuntaa dramaattisesti epämieluisaan suuntaan. Että hihi vaan sulle.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:17"]
taas palstan miesvihaajat ketjussa mukana.
[/quote]
Mä oon joskus vähän miesvihaaja mutten kyllä huomaa tässä ketjussa mitään miesvihaa.
Tapasin yhden ihanan yh-isän mutta homma kaatui lopulta siihen lapseen. Aina lapsi oli se ykkönen ,minä kakkonen ...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:46"]
Pakko sanoa, että mulle ei ikinä kelpaisi. Ylipäätään isätyyppiset miehet ovat minulle totaalinen turn off, pidän miehekkäistä ja jännittävistä miehistä enkä ole tippaakaan äidillinen. Tämä on totuus, jota monet naiset eivät kehtaa sanoa ääneen...
[/quote]
Minä taas nimen omaan miellän "miehekkään miehen" isälliseksi ja lapsia rakastavaksi. Muut lapsellisiksi/keskenkasvuisiksi/itsekkäiksi/(huonolla tavalla)machoiksi...jne.
[/quote]
Kuten jo sanoin, makuja on monia. Itse en ole kiinnostunut isällisistä miehistä enkä pidä mitenkään miehekkäänä lasten hoitamista tai lasten rakastamista. En itsekään halua niitä hoitaa ja silti olen aikuinen nainen, vastuullinen ja kykenevä kypsään parisuhteeseen :)