Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittäytyisin suoraan syvään päätyyn, esim. asiakaspalvelutyöhön, jossa pitkät päivät ja vaikeita asiakkaita. Sitten osaat arvostaa helpompaa työtä.
Ai niin kuin vaikkapa järjestyksenvalvojaksi tai matkalippujen tarkastajaksi?
Esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, nykyinen sukupolvi on kasvanut erilaisten ihmisten kanssa, kun luokassa on ollut monenlaista tyyppiä eikä enään eriytetä erkkaluokille. Eli moni työyhteisö ymmärtää, vaikka olisitkin erilainen. Ainakin meillä on työporukassa Asperger, ADHD, pakko-oireilusta kärsivä jne.
Toiseksi, hae itsellesi diagnoosi ja apua. Mielellään nyt kun olet vielä YTHS:n asiakkaita.
Ammateista:
Koodaaaja. Voit opetella jonkun koodikielen nyt vasta aikuisena ja hyvin kerkeät alalle mukaan. Opettelu vie aikansa, mutta ajattele koodaamisen opetteleminen kuin opettelisit kokonaan uuden kielen. Alkuun haastavaa, mutta jossain kohti huomaat, että pärjäät jo!
Hyvä työtilanne, voi tehdä töitä itsekseen ja työntekijöistä pidetään huolta.
Toinen mikä tulee mieleen on bioanalyytikko. Mahdollisuus hakea töihin, jossa tehdään vaan näytteiden analysointia tai sitten jos haluat ihmisten kanssa olla niin näytteenotonpuolelle. Siinäkin asiakaskontaktit on tosi lyhyitä. Hyvä työtilanne, työntekijöistä iso pula.
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Eikö bentsoihin kehity toleranssi, varsinkin jos "tarvittaessa" on usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Eikö bentsoihin kehity toleranssi, varsinkin jos "tarvittaessa" on usein?
On se kumma, että näillä työn vieroksujilla löytyy aina kootut selitykset. "Olen harkinnut suorittavan tason työhön hakeutumista, MUTTA ...", "Voisin käyttää lääkitystä kyetäkseni työhön, MUTTA ..."
Kiitos, kun sanot asiat suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Eikö bentsoihin kehity toleranssi, varsinkin jos "tarvittaessa" on usein?
On se kumma, että näillä työn vieroksujilla löytyy aina kootut selitykset. "Olen harkinnut suorittavan tason työhön hakeutumista, MUTTA ...", "Voisin käyttää lääkitystä kyetäkseni työhön, MUTTA ..."
Kiitos, kun sanot asiat suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut yhdynnässä?
Tämä olisi tärkeä tieto julkaista.
Mitähän ihmettä sinä tuollakin tiedolla tekisit? Kysynpä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut yhdynnässä?
Tämä olisi tärkeä tieto julkaista.
Mitähän ihmettä sinä tuollakin tiedolla tekisit? Kysynpä vaan.
Oma asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut yhdynnässä?
Tämä olisi tärkeä tieto julkaista.
Mitähän ihmettä sinä tuollakin tiedolla tekisit? Kysynpä vaan.
Oma asiani.
No ei kyllä ole, kun julkisesti kysyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut yhdynnässä?
Tämä olisi tärkeä tieto julkaista.
Mitähän ihmettä sinä tuollakin tiedolla tekisit? Kysynpä vaan.
Oma asiani.
No ei kyllä ole, kun julkisesti kysyt!
Miten se vaikuttaa asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset nyt vaan ovat ujoja ja arkoja ihmisiä, siis suuri osa, ei kaikki. Nuorille haluaisin sanoa, että kääntäkääpä se katse ja ajatukset pois omasta navasta. Kuulostaa kylmältä, mutta niin totta ja itse koettua. Nuorena luullaan, että vain minä ja minun ongelmat. Suurella osalla näitä on.
Ja tämä pätee myös keskusteluun vieraiden kanssa. Älä ajattele mitä se susta ajattelee, vaan katso muita ja ala ajattelemaan niistä kaikenlaista. Ja kysy jotain toiselta, siitä se lähtee. Ja myös hiljaa voi olla, ei kaikkien tarvitse höpöttää koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Eikö bentsoihin kehity toleranssi, varsinkin jos "tarvittaessa" on usein?
On se kumma, että näillä työn vieroksujilla löytyy aina kootut selitykset. "Olen harkinnut suorittavan tason työhön hakeutumista, MUTTA ...", "Voisin käyttää lääkitystä kyetäkseni työhön, MUTTA ..."
Juuri näin! Tässäkin ketjussa 29 sivun edestä aivan valideja ratkaisuehdotuksia, mutta jokaiseen keksitään jokin surkuhupaisa selitys siitä, miksi niin ei voi toimia tai sekään ei auta.
Etpä oo näköjään lukenut keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nyt vaan ovat ujoja ja arkoja ihmisiä, siis suuri osa, ei kaikki. Nuorille haluaisin sanoa, että kääntäkääpä se katse ja ajatukset pois omasta navasta. Kuulostaa kylmältä, mutta niin totta ja itse koettua. Nuorena luullaan, että vain minä ja minun ongelmat. Suurella osalla näitä on.
Ja tämä pätee myös keskusteluun vieraiden kanssa. Älä ajattele mitä se susta ajattelee, vaan katso muita ja ala ajattelemaan niistä kaikenlaista. Ja kysy jotain toiselta, siitä se lähtee. Ja myös hiljaa voi olla, ei kaikkien tarvitse höpöttää koko ajan.
Ujous tai arkuus eivät ole mielenterveyden häiriöitä, sosiaalisten tilanteiden pelko sen sijaan on.
En kerrassaan tajua miten tällä soopaitkuvirrellä on 14(!) tykkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opamoxia naamaan ni rauhoittuu. Itsellä on käytössä tarvittaessa ja se auttaa.
Eikö bentsoihin kehity toleranssi, varsinkin jos "tarvittaessa" on usein?
On se kumma, että näillä työn vieroksujilla löytyy aina kootut selitykset. "Olen harkinnut suorittavan tason työhön hakeutumista, MUTTA ...", "Voisin käyttää lääkitystä kyetäkseni työhön, MUTTA ..."
Juuri näin! Tässäkin ketjussa 29 sivun edestä aivan valideja ratkaisuehdotuksia, mutta jokaiseen keksitään jokin surkuhupaisa selitys siitä, miksi niin ei voi toimia tai sekään ei auta.
Etpä oo näköjään lukenut keskustelua.
Kyllä olen. Mutta valittajillehan mikään vinkki ei kelpaa.
Itellä kans sosiaalistentilanteiden pelko kun olin työttömänä ja asuin pienellä paikkakunnalla äidin ja isän luona 24-vuotiaaksi. Hoitelin navettatöitä ja eihän siinä saanut kontakteja ihmisiin päivisin joten mihin ikinä meninkin pihapiiristä kuten vaikkapa koiraa käyttämään eläinlääkärissä niin ahdistuin niin paljon että alkoi oksettamaan. En halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Yritin hakea töitä mutta ihmisikontaktit olivat niin pelottavia että en vain pystynyt. Sitten kaikki muuttui kun kappas vain pääsinkin opiskelemaan. Nyt pari vuotta myöhemmin tunnen selvän eron ja että olen todellakin parantunut vielä on paljon jäljellä harjaantumista mutta kokemukset sosiaalisista tilanteista auttavat tähän vaivaan vaikka tiedän että se kuulostaakin vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuillasta, puoli kuudelta
Koputan ikkunasi karmeja
Punaraitaiset verhot vetäiset
Auki niin että minä säikähdän
Sitten käskette, tule sisälle
älä seiso siinä niin kuin typerys
Se sinun kaveri on mua vanhempi
Myöhemmin illalla naurat mun kasvoilla
Ollutta ilmettä: "Hei, kuunnelkaa:"
Ap on tehnyt itsestään pellen
Ap on tööt-tööt-tööt...Myönnän, tämän kohdalla pyrskähti nauru! :D
Täysin asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Ai niin kuin vaikkapa järjestyksenvalvojaksi tai matkalippujen tarkastajaksi?