Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Se on kumma kun ahdistus kulkee aaltoina, joskus sitä on enemmän ja joskus vähemmän. Viime aikoina ollu vähemmän, ihmettelen asiaa kiitollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eletään vain kerran, kannattaa ottaa kaikki irti eikä pelätä turhia.
Vierailija kirjoitti:
Eletään vain kerran, kannattaa ottaa kaikki irti eikä pelätä turhia.
Voi kuule, Olispa se helppoa! Mutta ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eletään vain kerran, kannattaa ottaa kaikki irti eikä pelätä turhia.
Voi kuule, Olispa se helppoa! Mutta ei ole!
Kuka sanoi, että elämä olisi helppoa (tai että sen pitäisi olla)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap ylipainoinen?
*reps*
Mikä naurattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsiviä? Ai että joku sitten nauttisi siitä?
Eihän tuossa niin väitetty.
Vierailija kirjoitti:
Eletään vain kerran, kannattaa ottaa kaikki irti eikä pelätä turhia.
Tämä on hyvä motto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi muistaa, että tässä modernissa yhteiskunnassamme eläminen on etuoikeus, ei itsestäänselvyys. Yhteiskunnalle täytyy antaa vastineeksi jotain takaisinkin, vaikka se olisikin Z-sukupolvelta päässyt unohtumaan.
Ennen yhteiskunnassa myös pääsi antamaan kuka tahansa vaikka kätensä lapion jatkoksi. Nykyään on täysipäisiä ihmisiä työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma kun ahdistus kulkee aaltoina, joskus sitä on enemmän ja joskus vähemmän. Viime aikoina ollu vähemmän, ihmettelen asiaa kiitollisena.
Jep, se on kyllä kerrassaan merkillistä kuinka ahdistusaalto vyöryy näillä päälle juuri silloin, kun pitäisi mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tähän ketjuun tulee kommentoimaan ne jotka ei ymmärrä koko sosiaalisten tilanteiden pelosta mitään? Jos ei ole järkevää sanottavaa niin voi olla painua muualle. Ärsyttää tällaiset ihmiset. Tulee mieleen ihan kiusaajat kouluajoilta mieleen.
Kiusaamisen takia mulle tuli sosiaalinen fobia ja muita mielenterveysongelmia.
Elämä on näiden takia yhtä kärsimystä. Sosiaalinen fobia on elämää rajoittava ja pahimmillaan se voi johtaa itsemurhaan. Ei naurata.
Yhtään vertani Tammukselle. Kainalossa on haava jota pùukotan tai viileän uudestaan auki. Aluksi tein vain testiä leikkiäkseni että toimiiko itsesuggestio, mutta minusta on tullut ulospäinsuuntautunut verta uhraamalla. Haava ei oikein parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaurautta on tullut kirjoitti:
Yhtään vertani Tammukselle. Kainalossa on haava jota pùukotan tai viileän uudestaan auki. Aluksi tein vain testiä leikkiäkseni että toimiiko itsesuggestio, mutta minusta on tullut ulospäinsuuntautunut verta uhraamalla. Haava ei oikein parane.
Käykö jos uhraa kuukautisverta haavasta joka on valmis?
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Taitaa olla aika harvinaista herkkua tuo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun tulee kommentoimaan ne jotka ei ymmärrä koko sosiaalisten tilanteiden pelosta mitään? Jos ei ole järkevää sanottavaa niin voi olla painua muualle. Ärsyttää tällaiset ihmiset. Tulee mieleen ihan kiusaajat kouluajoilta mieleen.
Nuo kommentoijat ovat narsisteja joita ei kiinnosta kuin itseään koskevat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
1. Hae töitä ja käy haastattelussa.
2. Ota työpaikka vastaan allekirjoittamalla työsopimus.
3. Mene aamulla töihin.
4. Tee töitä.
5. Mene kotiin, rentoudu ja nuku.
6. Palaa kohtaan 3.Ei se niin vaikeaa ole.
Syö pääs pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Hae töitä ja käy haastattelussa.
2. Ota työpaikka vastaan allekirjoittamalla työsopimus.
3. Mene aamulla töihin.
4. Tee töitä.
5. Mene kotiin, rentoudu ja nuku.
6. Palaa kohtaan 3.Ei se niin vaikeaa ole.
Syö pääs pelle.
Tämä nyt oli jo tarpeettoman asiatonta. Lisäksi viesti opetti algoritmista ajattelua, mikä on tarpeellinen työelämätaito sekin.
Tänään iski sellainen ahdistus ja jännitys että tuntui kuin olisi nurkkaan ahdettu eläin, työaika oli onneksi just loppumassa.