Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Melkin 60-vuotias papparainen valitsi sellaisen työn jossa ei tarvitse olla muiden edessä, muuta kuin kahvitauolla - ei aina silloinkaan. Olen ikäni karttanut sosiaalisia tilanteita, koska lapsuuden traumat johtuvat edelleen sen aikaisista ala-asteen ja yläasteen opettajista, joista jotkut tykkäsivät nöyryyttää koko luokan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
Ei ihan hirveästi empatiaa heru sellaisille, jotka loisii verorahoilla, kun vähän ahdistaa.
Virkistävän rohkeasti ja suoraan sanottu. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Olipa asiaton kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Olipa asiaton kommentti.
Persutele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Yleinen syy masennukselle tai sosiaalisten tilanteiden pelolle on kiusaamisen tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen. Pitääkö siis tuollaistakin vain kestää hammasta purren, koska "aina ei vain voi olla kivaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Yleinen syy masennukselle tai sosiaalisten tilanteiden pelolle on kiusaamisen tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen. Pitääkö siis tuollaistakin vain kestää hammasta purren, koska "aina ei vain voi olla kivaa"?
No jokaista kiusataan joskus, kuuluu elämään.
Mutta ei välttämättä päivästä ja vuodesta toiseen. Ihmisten kannattaisi yrittää miettiä, miten ihmiset saisi kohtelemaan toisiaan paremmin ja asiallisemmin sen sijaan, että toteaisivat aina, että "Pitää vain kestää, se kuuluu elämään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Yleinen syy masennukselle tai sosiaalisten tilanteiden pelolle on kiusaamisen tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen. Pitääkö siis tuollaistakin vain kestää hammasta purren, koska "aina ei vain voi olla kivaa"?
No jokaista kiusataan joskus, kuuluu elämään.
Jotain kiusataan leikillään. Jotain kiusataan silloin kun on kaikkein vaikeimmassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Yleinen syy masennukselle tai sosiaalisten tilanteiden pelolle on kiusaamisen tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen. Pitääkö siis tuollaistakin vain kestää hammasta purren, koska "aina ei vain voi olla kivaa"?
No jokaista kiusataan joskus, kuuluu elämään.
Jotain kiusataan leikillään. Jotain kiusataan silloin kun on kaikkein vaikeimmassa paikassa.
Minä ei ymmärtä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Yleinen syy masennukselle tai sosiaalisten tilanteiden pelolle on kiusaamisen tai muun epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen. Pitääkö siis tuollaistakin vain kestää hammasta purren, koska "aina ei vain voi olla kivaa"?
No jokaista kiusataan joskus, kuuluu elämään.
Ei pidä paikkaansa. Ihan minkälaista tahansa kohtelua ei tarvitse muilta kestää. Empaattinen ja henkisesti terve ihminen ei ikinä sorru muiden kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Et ymmärrä yhtään. Ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Olipa asiaton kommentti.
Persutele.
Juu, uskon kyllä että oot persu. Ei olisi tarvinnut edes erikseen mainita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Et ymmärrä yhtään. Ei auta.
Olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Et ymmärrä yhtään. Ei auta.
Olet väärässä.
En kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Minulla on tuo sos. fobia. Julkiset paikat ahdistaa hirveästi. En pysty menemään kauppaan. Kadulla jos kävelee niin tuntuu että kaikki katsoo. Olen miettinyt itsemurhaa.
Alkoholi auttaa molempiin.
Olipa asiaton kommentti.
Persutele.
Juu, uskon kyllä että oot persu. Ei olisi tarvinnut edes erikseen mainita.
Ei ollut asiallista tämäkään.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena ajattelin samoin ja pelkäsin sekä tutisin. Töihin en uskaltanut mennä jne minnekään. Sitten nuorten mt-piireissä tutustuin oikeasti hyllyihin ja päihdeongelmaisiin. Raittiina ihmisenä olin pitänyt itseä viallisena.
Nykyään duunissa ja aina vähän humalassa. Alkoholi oli se puuttuva tekijä. Mittaan maksa-arvot joulukuussa kun raitistun. Puutarhurin työssä voi juoda koko kevään, kesän, syksyn ja raitistua talven. Toki sesonkityö. Työkkäri saattaa yrittää viedä meikäläiseltä hengen. Ympärivuotista lääkitystä ei elimistö tule tässä iässä kestämään.