Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1102)
Vierailija kirjoitti:
Olen melko vakuuttunut, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa on olemassa ainakin 3 erilaista voimakkuusastetta:
Lievimmillään se muistuttaa lähinnä arkuutta/epävarmuutta, joka on ylitettävissä ja pitkälti voitettavissa ihan vain itsensä altistamisella ja tahdonvoimalla, heittäytymällä rohkeasti normaaliin elämään ja jopa ylialtistamalla itseään esim asiakaspalvelu/esiintymistyössä. Keskivaikeana se rajoittaa jo selvemmin elämää, mutta ei vielä eristä kaikesta normaalista elämästä, pystyt esim ehkä käymään riittävän vähän kuormittavassa työssä, et kuitenkaan jaksa enää vapaa-ajallasi altistaa itseäsi eli elämänpiiri kaventuu selvästi normaalista. Vakavimmillaan se on täysin täysin normaalista elämästä eristävää ja invalidisoivaa.
Lievimmillään sairaus voi siis pitkälti parantua ihan vain rohkaisemalla mielensä ja käymällä töissä, harrastuksissa, matkoilla. Keskivaikeana tarvitaan usein elämänmittaista lääkitystä ja pitkäkestoista terapiaa arkisen elämän kohtuullisen altistamisen tueksi. Vakavimmassa muodossa itsensä altistaminen ei ylipäätään meinaa onnistua koska jo siirtymät työpaikalle / kauppaan / opiskelemaan ovat itsessään niin kuormittavia, pelkkä kotoa poistuminen, autolla ajaminen jne voivat olla valtavia ponnistuksia.
Lääkitykseksi riittää lievässä muodossa pahimpiin paikkoihin tarvittaessa propral. Keskivaikeassa tarvitaan säännöllinen propral ja ssri lääke sekä pahimpiin paikkoihin ehkä jokin rauhoittava täsmälääke. Vaikeassa muodossa tarvitaan edelliset mutta varsinainen päivittäinen toimintakyky ja etenkin kuntoutuminen tapahtuu lähinnä rauhoittavien avulla jotta toimintakykyä saadaan pitkäkestoisesti ylläpidettyä tai jopa nostettua ylöspäin.
Lievässä muodossa ihminen arkailee julkisia esiintymisiä, merkittäviä palavereita ja muita tärkeimpiä tilanteita. Keskivaikeassa syöminen muiden seurassa tai istuminen kasvokkain palavereissa, ruokaloissa jne alkaa käydä hyvin vaikeaksi. Vaikeassa tapauksessa kotoa poistuminen tai puhelun soittaminen on jo suuri haaste.
Lievässä tapauksessa oirehdinta on sitä että posket hieman punoittavat, kainalot hieman kostuvat ja käsi saattaa lievästi täristä, olo voi muuttua lievästi jännittyneeksi jos on pidempään suuren joukon huomion kohteena. Keskivaikeassa ääni voi alkaa täristä julkisesti puhuttaessa tai sekoilet sanoissasi, julkinen syöminen alkaa muuttua hankalaksi käsien tärinän takia, ihmisten keskellä oleminen/julkisilla paikoilla oleminen ilman huomiotakin tekee olon selvästi jännittyneeksi. Vaikeassa muodossa jokaista vastaantulijaa kadulla lähes säikähtää ja kuormittavemmissa tilanteissa jalat meinaavat lähteä alta tai koko keho alkaa täristä voimakkaasti, oksennus voi tulla, olo saattaa olla täysin epätodellinen ja pakokauhuinen, hikoilet kuin saunassa eli naamalta valuu vesi ja paita kastuu läpimäräksi, ääni/käsi/pää tärisee niin holtittomasti ettei puhumisesta tai syömisestä tule enää mitään.
Todella hyvin kiteytetty tämä.
Muutenkin hyvä ketju jos trolleja ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Hyvin kiteytetty