Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa itteä totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, sitten se helpottaa. Vuosia siihen menee mutta ei siihen oo muuta lääkettä, voimia ap :(<3
Z-sukupolvi ei voi tehdä kuten Boomerit, eli marssia vaan niihin töihin joihin kantti kestää.
Kaikki omat sukulaiseni olivat ja ehkä osa on edelleen sosiaalisilta taidoiltaan vähän niin ja näin, mutta kaikki olikin töissä aloilla, joissa ei haitannut. Monia noista töistä ei enää ole, ja ne, joita on, niin niihin minusta ei ole.
Eli on tässä välissä maailmakin vähän muuttunut. Nykyäänhän odotetaan että nuori polvi kouluttautuu ja hankkiutuu ammatteihin, joissa tarvitaan sitä sosiaalista pelisilmää. Samalla kuitenkin vähenee mahdollisuudet kehittää sitä, kun ollaan enemmän tekemisissä virtuaalisesti.
Onkohan se ihan vaan nuorten vikakaan? Vai vain asioita joita yhteiskunnassa on tapahtunut.
Toki se ei tarkoita, etteikö olisi omalla vastuulla itseään kehittää, mut se ei kyllä toimi niin, että kapeakatseinen ihminen vittuilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Niin että sun mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mies ja nainen? Kannattais vähän sivistää itteensä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nyt vaan ovat ujoja ja arkoja ihmisiä, siis suuri osa, ei kaikki. Nuorille haluaisin sanoa, että kääntäkääpä se katse ja ajatukset pois omasta navasta. Kuulostaa kylmältä, mutta niin totta ja itse koettua. Nuorena luullaan, että vain minä ja minun ongelmat. Suurella osalla näitä on.
Ja tämä pätee myös keskusteluun vieraiden kanssa. Älä ajattele mitä se susta ajattelee, vaan katso muita ja ala ajattelemaan niistä kaikenlaista. Ja kysy jotain toiselta, siitä se lähtee. Ja myös hiljaa voi olla, ei kaikkien tarvitse höpöttää koko ajan.
Muut ihmiset kyllä voivat tehdä isomman ongelman asiasta jonka kanssa henkilö itse pärjää. Tiedän introvertteja ihmisiä jotka kykenevät olemaan sosiaalisia ja aktiivisia, mutta silti heitä syrjitään työmarkkinoilla koska ekstrovertilta nämä asiat tulevat helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Niin että sun mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mies ja nainen? Kannattais vähän sivistää itteensä.
Ole jo hiljaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Niin että sun mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mies ja nainen? Kannattais vähän sivistää itteensä.
Ole jo hiljaa!
Iskikö känkkäränkkä? :(
Sun käytös on aivan täydellisen asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo suoraan sanoen melko toivottoman kuuloinen tilanne.
Valitettavasti juuri näin. Työelämän ulkopuolella olemisen ehkä saa vielä jotenkin itselleen perusteltua vaikka moraalisesti kyseenalaista onkin, mutta mitä jää jäljelle? Ei puolisoa eikä lapsia, sukulaiset ja ystävät todennäköisesti häpeävät ja kaikkoavat. Ihmissuhteiden ja elämän merkityksen puute nakertaa, sitä ei loputtomiin jaksa eikä se kovin hyvää elämää voi olla.
Muuten en ota kantaa, mutta eipä täällä kenenkään tarvitsekaan loputtomiin jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Niin että sun mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mies ja nainen? Kannattais vähän sivistää itteensä.
Ole jo hiljaa!
Iskikö känkkäränkkä? :(
Sun käytös on aivan täydellisen asiatonta.
Kiitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole peloltani työelämään päässyt, joten en voi kommentoida, että millaista työelämäni olisi, tai olisi aikoinaan ollut. Nykyään en ole enää läheskään niin pelokas, mutta nyt tulee tietysti esteeksi ikä yhdistettynä tyhjään ansioluetteloon. Haastatteluun olen päässyt pari kertaa, siivoojaksi, mutta töihin en.
M41
Vierailija kirjoitti:
En ole peloltani työelämään päässyt, joten en voi kommentoida, että millaista työelämäni olisi, tai olisi aikoinaan ollut. Nykyään en ole enää läheskään niin pelokas, mutta nyt tulee tietysti esteeksi ikä yhdistettynä tyhjään ansioluetteloon. Haastatteluun olen päässyt pari kertaa, siivoojaksi, mutta töihin en.
M41
Perusta yritys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Itselläni sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja työllistymiseen auttoi siedättyminen jota tein omatoimisesti vuosien ajan kun olin työttömänä.
Tiedän että käyttämäni konstit kuulostavat naurettavilta, mutta itseäni nämä auttoivat. Aloitin siis niin, että opettelin katsomaan silmiin ja "juttelemaan" tv:n uutisankkurin kanssa. Siis istuin tv:n edessä ja kun uutistenlukija sanoi vaikka "Italiassa on vaalit tänään", niin vastasin hänelle ja katsoin silmiin. Sitten aloin puhua livenä turvallisissa paikoissa. Kävin esim kirjastossa moneen kertaan kysymässä runokirjojen sijaintia, ja samalla yritin katsoa työntekijää silmiin. Huomasin myös että jos katsoo kulmakarvoihin, niin toinen luulee että katsoisin häntä silmiin. Sen jälkeen olin työharjoittelussa paikoissa joissa oli vain vähän ihmisiä.
Nykyään olen 3 päivää viikossa töissä marketin verkkokauppakeräilijänä eli kuljen myymälässä ja kerään kärryyn asiakkaiden ostoksia. Onneksi sain tämän työn harjoittelun kautta, koska työhaastattelussa olisin epäonnistunut varmastu. Aina välillä joudun töissä puhumaan asiakkaiden kanssa kun he kysyvät jotain, mutta en enää koe näitä tilanteita vaikeiksi, koska osaan vastata kysymyksiin (yleensä kysytään vain jonkun tuotteen sijaintia).
Ennen tunsin syyllisyyttä siitä etten kykene elämään kuten muut, eli hankkimaan korkeakoulutusta, työskentelemään 5 päivää viikossa ja harrastamaan, mutta nykyään olen itselleni armollinen ja koen että se riittää että elätän itse itseni. Tiedän ettei minusta koskaan tule ns. normaalia, mutta hyväksyn sen ettei minun tarvitse olla enempää kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muilla sen hepompaa.
Kyllä muuten on aika monella helpompaa tämän asian osalta, suurimmalla osalla väestöstä ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaalisesti kömpelöillekin on töitä, mikäli osaamista löytyy. Minä teen hommia salausten parissa ja myyn osaamistani oman firman kautta. Käytännössä palavereja ei juuri ole, vaan hommat hoituu sähköpostilla niin asiakkaiden kuin kirjanpitäjien kanssa. Aiemmin tein vastaavia hommia pelien gravitaatiomallien kanssa. Sun pitää vain olla tarpeeksi hyvä jossain, niin asia ei ole ongelma.
Varmasti jos tosiaan löytyy vahvaa ja spesifiä osaamista sopivalta alalta. Mutta suurin osa on kuitenkin niitä peruspirkkoja, myös sosiaalisesti kömpelöistä.
Älä viitsi sukupuolittaa.
No nimenomaanhan tuossa ei sukupuolitettu, voi olla peruspirkka -> peruspirkkoja tai peruspirkko -> peruspirkkoja.
Niin että sun mielestä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mies ja nainen? Kannattais vähän sivistää itteensä.
Mitäs ne muut vaihtoehdot on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Jep, myöntää siis että siitä on kyse! Vaikka kovasti sitä yritetäänkin verhoilla mitä erikoisimmin sanankääntein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä Z-sukupolvi on valittamassa jos koko ajan ei ole kivaa ja joutuu joskus tekemään ikäviäkin asioita
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?
On ihan kiistaton fakta, että nykysukupolvilla epämukavuuden sietokyky on huomattavasti alhaisempi.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ja esim. masennuksessa ei ole kyse vain epämukavuuden sietokyvystä. Ne ovat oikeasti vakavia ja elämää rajoittavia häiriöitä. Päin vastoin, monet tuntemani mielenterveyskuntoutujat ja esim. autismin kirjon henkilöt kestävät epämukavuutta jopa paremmin kuin monet "normaalit" ihmiset.
Ei "vain", mutta kuitenkin osittain.
Jep, myöntää siis että siitä on kyse! Vaikka kovasti sitä yritetäänkin verhoilla mitä erikoisimmin sanankääntein.
En ois voinut tätä paremmin muotoilla.
Suosittelen Työ elämään -tapahtumaa.
Alue: Aihe vapaa
Mistä teitä empatiakyvyttömiä möllejä syntyy? Mikä elämässäsi on mennyt pieleen? Kolkko lapsuus? Mölligeenit?