Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi seurustelemattomuutta pidetään huonona asiana?
27.10.2021 |
Miksi suhteeseen pitäisi aina olla henkilö jolla on suhteita takana? Mikä siihen on syynä?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiertää kehää kärjistettynä tämä ajatus, että "Minä olen oppinut asian X parisuhteessa. Minulla ei ole kokemusta siitä, että asian X voisi kohdata, käsitellä ja opiskella muuallakin, joten silloin sitä ei voi oppia muualla kuin parisuhteessa."
Aivan sama kuin "Olen perheellinen. Lapset ovat tuoneet iloa elämääni, eli ei voi olla olemassa perheitä, joille lapset eivät tuo iloa elämään tai joissa lapsia kadutaan, koska sitä kokemusta ei ole tapahtunut minulle".
"Minulla oli kokematon kumppani, jota piti opettaa. Minulla ei ole kokemusta kokemattomasta kumppanista, jota ei tarvinnut opettaa, eli sellaisia ei minun maailmassani ole olemassa."
Kaikki peilautuu aina vain oman kokemuksen ja sitä kautta oman ymmärryksen kautta. Harvassa tuntuvat olevan ihmiset, jotka kykenevät laajentamaan ymmärrystään koskemaan myös skenaarioita, joita he itse eivät ole kokeneet ja näkemään ne aivan yhtä todellisina, valideina asioina.
No kenen kokemukseen sitten pitää perustaa mielipide? Jonkun täysin kokemattomanko?
Tottakai jokainen puhuu oman kokemuksensa kautta, muiden kokemusta ei kellään ole. Ja todellinen kokemus nyt ei vaan ole teoreettisen pohdinnan veroista, missään asiassa. Vai menisitkö bussin kyytiin, jos kuski ei koskaan ole ajanut bussia, mutta on miettinyt ajamista monelta kantilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.
Ei meillä edes ole lapsia :D
Mutta ei sinua voi auttaa, jatka ihmeessä kuten ennenkin, ja ylläty kun jäät yksin, kuten ennenkin.
On muuten joskus puhuttu tästä mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä että parisuhdetaitoja opitaan suhteessa, ja vanhana se ei enää oikein onnistu. On katseltu parin ikisinkkumiehen touhuja, surullista sähläämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkut, onko teillä vilkas sosiaalinen elämä ja teillä on ystäviä, myös hyvin läheisiä?
Haha no ei ole. Olisikin tiivis ystäväporukkaa vaan kun ei ole vaan on muutama hyvä ystävä. Sosiaalista elämää ei juurikaan ole.
Mutta sosiaaliset taidot on.....hankittu mistä, ellei sosiaalista elämää ole?
Elämän varrelta etupäässä töistä.
Töissä ei opi parisuhdetaitoja, siellä ollaan töissä. Parisuhde on ihan erilainen.
Ja jokainen parisuhde erilainen. Kukaan nainen ei voi tulevalle miehelleni opettaa, että miten seurustella ja harrastaa seksiä minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Niin, pitäisi alusta saakka ottaa vaan sellanen realistinen "vituiks menee kuitenki"-mentaliteetti, eipähän ole liian suuria odotuksia. Noinhan kun ne kokeneemmat tuntuneet jutussa olevan ja pian sitten kun minusta päässeet niin uutta heti kehiin. Parisuhteet on vähänkuin sellaisia kulutushyödykkeitä, aikansa kestää ja roskiin.
En minä ainakaan pidä huonona asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.
Ei meillä edes ole lapsia :D
Mutta ei sinua voi auttaa, jatka ihmeessä kuten ennenkin, ja ylläty kun jäät yksin, kuten ennenkin.
On muuten joskus puhuttu tästä mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä että parisuhdetaitoja opitaan suhteessa, ja vanhana se ei enää oikein onnistu. On katseltu parin ikisinkkumiehen touhuja, surullista sähläämistä.
Miksiköhän juuri ikisinkkumiesten, eikö niitä ikisinkkunaisia ole vai eikö niitä vaan kiinnosta seurata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Miten se tekee sinusta sopivan kumppanin jollekin randomimiehelle X, jolle esim KOKEMATON randominainen Z olisi sopiva kumppani? Et ainakaan keskustelutaitoja ole oppinut parisuhteessa. Oletko yhtä ylimielinen kumppaniasi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelemattomuus ei ole huono asia, mutta on epäilyttävää jos kolmikymppinen ihminen on aloittamassa ensimmäisen suhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiertää kehää kärjistettynä tämä ajatus, että "Minä olen oppinut asian X parisuhteessa. Minulla ei ole kokemusta siitä, että asian X voisi kohdata, käsitellä ja opiskella muuallakin, joten silloin sitä ei voi oppia muualla kuin parisuhteessa."
Aivan sama kuin "Olen perheellinen. Lapset ovat tuoneet iloa elämääni, eli ei voi olla olemassa perheitä, joille lapset eivät tuo iloa elämään tai joissa lapsia kadutaan, koska sitä kokemusta ei ole tapahtunut minulle".
"Minulla oli kokematon kumppani, jota piti opettaa. Minulla ei ole kokemusta kokemattomasta kumppanista, jota ei tarvinnut opettaa, eli sellaisia ei minun maailmassani ole olemassa."
Kaikki peilautuu aina vain oman kokemuksen ja sitä kautta oman ymmärryksen kautta. Harvassa tuntuvat olevan ihmiset, jotka kykenevät laajentamaan ymmärrystään koskemaan myös skenaarioita, joita he itse eivät ole kokeneet ja näkemään ne aivan yhtä todellisina, valideina asioina.
No kenen kokemukseen sitten pitää perustaa mielipide? Jonkun täysin kokemattomanko?
Tottakai jokainen puhuu oman kokemuksensa kautta, muiden kokemusta ei kellään ole. Ja todellinen kokemus nyt ei vaan ole teoreettisen pohdinnan veroista, missään asiassa. Vai menisitkö bussin kyytiin, jos kuski ei koskaan ole ajanut bussia, mutta on miettinyt ajamista monelta kantilta?
Eri asia. Ei ihmiset ole mitään busseja, eli kaikki samanlaisia. Jos joku mies on opetellut seurustelemaan jonkun naisen kanssa ja sitten seurustelee minun kanssani ja käyttää niitä oppeja, niin ei tule mitään. Se itseuntemus on tärkein ja sitä ei seurustelemalla läheskään aina opi, etenkään sarjaseurustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelemattomuus ei ole huono asia, mutta on epäilyttävää jos kolmikymppinen ihminen on aloittamassa ensimmäisen suhteensa.
mikä siinä epäilyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Miten se tekee sinusta sopivan kumppanin jollekin randomimiehelle X, jolle esim KOKEMATON randominainen Z olisi sopiva kumppani? Et ainakaan keskustelutaitoja ole oppinut parisuhteessa. Oletko yhtä ylimielinen kumppaniasi kohtaan?
Tykkää lyödä lyötyä, suorastaan nauttii siitä. Miehen täytyy olla melkoinen tossu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä puhutaan että kokemattomalla on liian suuret odotukset. No jaa-a, mitenkä sen nyt ottaa jos se oli se kokeneempi joka aina nosti huutoäläkän jos en jotain tehnyt oikein. Minusta kyllä vaikutti siltä, että se kokenut oli se suurine odotuksineen ja minun olisi heti pitänyt olla se teeveestä tuttu täydellinen rakastaja. Toki itselläni kokemattomana saattoi olla hieman vaaleanpunaiset käsitykset asioista, mutta jos se todellinen parisuhde tosiaan on sitä niinkuin tällä realistisemmalla osapuolella, että alusta saakka irvistellen väännetään joka asiasta vähintään joka toinen päivä niin nou tänks. Ja itse olin vieläpä melkoisen joustava, koska halusinhan ihastuksissani miellyttää.
Klassinen: liian suuret odotukset lisättynä osaamattomuudella (liika miellyttäminen), lopputulos huono. Tuotakin pitää parisuhteessa oppia, että miten joustaa oikea määrä.
En minä nyt kaikessa myötäillyt, kyllä minä sanoin jos en jostain pitänyt jne. ja miellyttämisellä tarkoitin että olin kyllä valmis oppimaan ja olemaan avoimin mielin. Eli voitiin katsoa vaikka se naisen tykkäämä elokuva eikä aina sitä mistä itse pidän. Se ei vaan jostain syystä riittänyt. Enkä katso että itselläni oli sen suuremmat odotukset kuin sillä toisellakaan. Kokemattomana nyt vaan olin siinä syytetyn pallilla aivan kuin täälläkin nyt. Pitäisi miellyttämistä olla tasan 50% ja kaikki muukin justiinsa kuten kokeneet parisuhteilijat osaa.
Ei ole mitään 50%, et osaa vieläkään. Vain kokemus opettaa ne omat rajat (eikä kaikille sekään), ja ellei kokemusta ole, sitä ei ole.
Mun korvaan nää kuulostaa samalta kun kävelemään osaamaton väittäisi, että toki hän osaa juosta, jos vaan saa tossut. Ei osaa, ne kaatumiset pitää kokea jo nuorena.
Tuota noin, olen tuo, joka kertoi vanhemmistaan aiemmin. Isäni on edelleen rajaton, äitini ei edelleenkään osaa vetää rajoja. Parisuhdekokemusta molemmilla on yli 50 vuotta.
Rajoja opetellaan vetämään muuallakin kuin parisuhteessa; perheen kesken, sisarusten kesken, vanhempien kesken, töissä, koulussa, harrastuksissa, ystävien kesken. Jos ihminen ei opi itsestään mitään muualla kuin parisuhteessa, olisin hieman huolestunut.
Ja, kuten vanhemmistani näkee, osa ei opi parisuhteessakaan niin yhtään mitään. Vähiten omia voimavaroja, rajojen vetoa, itsetuntemusta ja kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.
Ei meillä edes ole lapsia :D
Mutta ei sinua voi auttaa, jatka ihmeessä kuten ennenkin, ja ylläty kun jäät yksin, kuten ennenkin.
On muuten joskus puhuttu tästä mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä että parisuhdetaitoja opitaan suhteessa, ja vanhana se ei enää oikein onnistu. On katseltu parin ikisinkkumiehen touhuja, surullista sähläämistä.
surullista, että joidenkin tosiaan pitää ihan opettelemalla opetella normaalia elämää :( onneksi ei sentään mitään oikeasti kamalaa ole tapahtunut elämässä, joissa psyyke ja "harjoittelu" todella olisivat lujilla. kun jo parisuhdekin on tuollaista suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Imagokeskeiset kuvittelevat varmaan, että sellainen, joka ei ole ”kelvannut” muille, ei nosta heidän statusarvoaan riittävästi muiden silmissä. Ja yksinkertaiset ihmiset voivat kuvitella, että toisessa on jotakin vialla, jos ei ole ”kelvannut” kellekään.
Ja niin heissä usein onkin. Ei ole kyse mistään typerästä statuksesta, vaan jos on tietyn iän ylittänyt ihminen joka on halunnut ja yrittänyt seurustella, muttei ole kertaakaan vaikka kymmenessä vuodessa onnistunut, kuinka todennäköisesti siinä ihmisessä itsessään ei tosiaan ole mitään vikaa? Ehkä ei ole löytänyt sopivaa ja itsensä arvoista kumppania, se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Onnellisesti ja onnellisesti. Saatat ehkä itsellesi selitellä noin vaikka vähän väliä riitelette ja yhdessä ollaan vaan lasten takia, se klassinen.
Ei meillä edes ole lapsia :D
Mutta ei sinua voi auttaa, jatka ihmeessä kuten ennenkin, ja ylläty kun jäät yksin, kuten ennenkin.
On muuten joskus puhuttu tästä mieheni kanssa, hän oli sitä mieltä että parisuhdetaitoja opitaan suhteessa, ja vanhana se ei enää oikein onnistu. On katseltu parin ikisinkkumiehen touhuja, surullista sähläämistä.
Miksiköhän juuri ikisinkkumiesten, eikö niitä ikisinkkunaisia ole vai eikö niitä vaan kiinnosta seurata?
Piti vaan päästä lyömään vyön alle, kun oletti kokemattoman juttukumppaninsa olevan mies. Mitähän tämä mahtaa kertoa hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistäkin viesteistä näkyy, että ne kokemattomat on ihan pihalla. Odotetaan ihan liikaa siltä suhteelta, kuvitellaan että ylimiellyttäminen tai kuspäisyys toimii jne
Toki on niin, että osa ei koskaan opi olemaan hyvä kumppani vaikka on niitä suhdeviritelmiäkin, mutta kokemattomien osaamattomuus on 100%.
Taas yksi joka kuvittelee olevansa itse joku täydellinen kumppani. Näkyy kyllä tämä ylimielisyys teistä.
No mä kumminkin olen ollut onnellisesti naimisissa jo 15 v. Oletko sinä?
Miten se tekee sinusta sopivan kumppanin jollekin randomimiehelle X, jolle esim KOKEMATON randominainen Z olisi sopiva kumppani? Et ainakaan keskustelutaitoja ole oppinut parisuhteessa. Oletko yhtä ylimielinen kumppaniasi kohtaan?
Tykkää lyödä lyötyä, suorastaan nauttii siitä. Miehen täytyy olla melkoinen tossu.
Opittu parisuhdetaito nääs ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelemattomuus ei ole huono asia, mutta on epäilyttävää jos kolmikymppinen ihminen on aloittamassa ensimmäisen suhteensa.
mikä siinä epäilyttää?
Jos se on vaikka homo tai pedo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen olen tätä ketjua lukiessa oppinut, että kaikki on sen kokemattoman syytä. Onhan se kätevä vierittää vastuu jollekin muulle, itsehän kun on niin täydellinen.
No joulupukin vikako se on, ettei kokematon osaa? Ja opettajaksi ei kukaan täysipäinen tahdo.
Kuitenkin, jostain syystä kokeneenakin uuden kumppanin kanssa joutuu opetella uudet temput.... Minusta vaikuttaa vaan pelkältä asennevammalta kokemattomia kohtaan kaikki tämä. Kun se on KOKEMATON, siis hyi yäk niinku ajatelkaa ny, pthyi.
Tuli minullekin yllätyksenä, että tämä koko keskustelu tuntuu olevan samaa kuin yläasteella; hyi, toi tyttö/poika ei oo suosittu, sillä ei oo kavereita. Se ei kelpaa kellekään eli SIINÄ on jotain vikaa. HYI, en olla sen kanssa tekemisissä, saastuu itsekin tässä vielä :D
No, Suomi. Tuo koulu- ja työpaikkakiusaamisen luvattu maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imagokeskeiset kuvittelevat varmaan, että sellainen, joka ei ole ”kelvannut” muille, ei nosta heidän statusarvoaan riittävästi muiden silmissä. Ja yksinkertaiset ihmiset voivat kuvitella, että toisessa on jotakin vialla, jos ei ole ”kelvannut” kellekään.
Ja niin heissä usein onkin. Ei ole kyse mistään typerästä statuksesta, vaan jos on tietyn iän ylittänyt ihminen joka on halunnut ja yrittänyt seurustella, muttei ole kertaakaan vaikka kymmenessä vuodessa onnistunut, kuinka todennäköisesti siinä ihmisessä itsessään ei tosiaan ole mitään vikaa? Ehkä ei ole löytänyt sopivaa ja itsensä arvoista kumppania, se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä?
Entä jos on esim nuorempana ollut hyvin ujo ja sitten vanhemmiten päässyt siitä hieman eroon, niin on tuomittu olemaan yksin, kun ei nuoruuden ujoudessaan ole voinut suhdetta saada? Todella kapeakatseinen kuva kyllä seurustelevilla ihmisillä. Ette oikein tunnu arvostan IHMISTÄ itsessään.
Alue: Aihe vapaa
Et ehkä tiedä mitä haluat tai sitten tiedät mutta et ole saanut sitä kumppaneiltasi. Lyhyet suhteet voivat olla twin flameja ja pitkä 23v suhde soulmate suhde.